Kategoriat
Peliarvostelut

X-Men: Mutant Insurrection

X-Men-mutanttisankarit suojelevat maailmaa pahuuden voimilta, arvosti maailma sitä tai ei. Mutant Insurrection on kepeä noppavetoinen yhteistyöpeli Marvel-supersankarien taistelusta pahiksia vastaan.

X-Men: Mutant Insurrection on Fantasy Flight Gamesin vuoden 2021 uutuuspeli, jossa pelaajien yhteisenä tavoitteena on voittaa supersankarimaailman pahikset ennen kuin on liian myöhäistä.

Pelissä on kahdeksan erilaista vihollisten kehittelemää juonta eli skenaariota. Näistä juonista valitaan pelin alussa yksi. Lisäksi pelaajat valitsevat kukin oman hahmonsa sankareista, joita on tarjolla yhteensä 16 erilaista.

On myös mahdollista valita yhdelle tai useammalle pelaajalle useampi pelattava sankari, sillä peli on tosiaan täysin yhteistyöpeli. Kun haluttu juoni ja sankarit on valittu, pääsee peli alkamaan.

X-Men: Mutant Insurrectionin kansi

Kevyttä supersankaritarinaa

X-Men: Mutant Insurrection perustuu Marvelin perinteisempään X-Men -sarjakuvien maailmaan. Sankareiden joukosta löytyy esimerkiksi kaikille tuttu Wolverine-hahmo, mutta joukkoon on myös ujutettu suuremmalle yleisölle tuntemattomampiakin sankareita, kuten Magik ja Armor. Kullakin sankarilla on omat erikoiskykynsä, jotka auttavat vihollisten päihittämisessä.

Tässä kohdin on ensimmäistä kertaa menty suunnittelussa melko kevyellä pohjalla teemallisesti. Esimerkiksi Wolverine-hahmon supervoimat ovat tunnetusti kynsien lisäksi kyky parantua vammoista. Olisikin voinut kuvitella, että pelissäkin Wolverinen kyvyt liittyisivät jollain lailla esimerkiksi parantumiseen. Sen sijaan Wolverinen erikoiskyky on heittää tietynlaiset nopat uudelleen.

Muidenkin sankareiden kohdalla tuntuu siltä, että hieno tilaisuus tuoda X-Menin teemaa vahvemmin esille on jätetty käyttämättä. Tämä ei luonnollisesti vaikuta niihin pelaajiin, joille teema ei ole kovinkaan tärkeä.

Toisaalta Marvelin alkuperäisiä sarjakuvia on kunnioitettu, sillä sankarit on kuvattu sellaisina kuin he sarjakuvissakin esiintyvät, ei sellaisina kuin heidät nykyelokuvissa esitetään. Sankarit liikkuvat laudalla pahvisina figuureina, jotka on taidokkaasti tehty.

Ihmetystä kuitenkin aiheuttaa se, että figuurien ständejä ei ole riittävää määrää, vaan hahmoa vaihtaessa täytyy ständikin vaihtaa. Tämä sekä kuluttaa täysin turhaan kulutukselle muutenkin alttiina olevia pahvisia hahmoja, että turhauttaa pelaajia. FFG lienee säästänyt tässä kohdin tuotantokuluissa, mutta säästökohde on kyllä osunut väärään kohtaan.

Colossus-hahmon varsinainen kortti ja avustuskortti
Jokaisella sankarilla on kykyjensä lisäksi avustuskortti, jonka voi vaihtaa samaa tehtävää suorittavan toverin kanssa. Kuva: Lautapeliartistit

Juonen pinnallisuus

Pelissä pahikset tosiaan punovat juonia sankareiden päänmenoksi. Pahikset itsessään ovat tuttuja Marvelin sarjakuvat tunteville, sen sijaan juonet mukailevat tuttuja tarinankäänteitä vain kevyesti ja pintapuolisesti.

Peli on suunniteltu niin, että juoni lähtee liikkeelle ensimmäisellä tehtävällä, joka pitää suorittaa ennen seuraavan tehtävän avaamista. Tätä jatketaan niin kauan kuin sankarit onnistuvat pysyttelemään hengissä ja kunnes päästään viimeiseen tehtävään eli lopputaisteluun.

Suurimmassa osassa tehtäviä on tavoitteena onnistua heittämään vaaditut tulokset erilaisilla nopilla. Tehtävät voivat myös edellyttää, että sankarit matkustavat tiettyyn maanosaan ja suorittavat siellä riittävän määrän tehtäviä. Toisaalta nämäkin tehtävät suppenevat yleensä nopanheittoon. Aina välillä tehtävät onnistuvat yllättämään mukavasti, kun paljastuukin, että tavanomaisen tehtävän sijaan onkin tehtävä jotain muuta, esimerkiksi värvättävä apurimutantteja sankareille.

Tehtävien samankaltaisuus tekee pelistä kevyen, joten peli sopiikin ensisijaisesti kevyemmistä nopanheittopeleistä nauttiville sekä nuoremmille pelaajille. Peli on kuitenkin melko vahvasti kieliriippuvainen, eli ainakin yhden pelaajan on osattava englantia. Sekä tehtävä- että tarinakortit sisältävät sankareiden kuvausten ohella nimittäin jonkin verran tekstiä.

Pelin eri tehtäviä ja kortteja
Sankarit voivat suunnata tekemään avoinna olevia tehtäviä eri maanosiin tai käydä vaikka parantamassa haavojaan uhkahuoneessa. Xavierin toimistossa on puolestaan mahdollista laskea uhkatasoa. Kuva: Lautapeliartistit

Pahvihahmojen juonet

Peli alkaa tilanteesta, jossa on valitun juonen perusteella määräytynyt aloitustehtävä, jota valittu määrä sankareita lähtee suorittamaan. Pelin setuppi on melko helppo ja yksinkertainen, lukuun ottamatta oikeiden juonikorttien etsimistä. Osa juonikorteista on merkitty todella pienellä numerolla, joka sijaitsee kortin oikeassa alakulmassa. Joskus kortteja saa selata melkoisen tovin ennen kuin löytää oikeat.

Aloitustehtävän lisäksi peliin avautuu tarjolle erilaisia eri maanosiin sijoittuvia tehtäviä. Aloitustehtävän lisäksi ainakin yksi maanosatehtävä on aina auki pelin alussa. Myöhemmin näitä maanosakohtaisia tehtäviä voi kuitenkin olla auki useitakin samaan aikaan.

Kun setup on valmis, sijoitetaan valitut sankarit heidän lähtöpaikkaansa eli Blackbird-alukselle. Alus itsessään on pahvista koottava hahmoalusta, jolla ei valitettavasti ole mitään todellista funktiota pelissä. Vuorojen välissä hahmot tulisi asettaa alustalle odottamaan seuraavaa vuoroa, mutta tämä tuntuu erittäin turhalta. Blackbird-aluksen sijaan olisimme toivoneet satsausta riittävään määrään ständejä.

Marvel-sankarihahmoja pahviständeinä pahvisen Blackbird-aluksen päällä.
Marvelin sarjakuvista tutut sankarit Blackbird-aluksella valmiina lähtemään suorittamaan tehtäviä. Kuva: Lautapeliartistit

Nopanheittoa ja tiimityötä tehtäviä tehdessä

Varsinainen pelikierros alkaa asettamisvaiheella. Kaikki sankarit lähetetään joko suorittamaan erilaisia tehtäviä yksin tai maksimissaan kolmen hengen ryhmässä. Sankarit voivat myös jäädä Xavierin koululle, jossa voi treenata omia kykyjään vaarahuoneessa, parantaa saatuja haavoja ja tutkia maailmaa Cerebrossa tai parantaa haavoja ja laskea uhkatasoa Xavierin toimistossa. Kun kaikki sankarit on sijoitettu jollekin tehtävälle tai kouluun, alkaa tehtävävaihe.

Tehtävävaiheessa sankarit suorittavat tehtävät, joille heidät sijoitettiin. Pelaajat saavat päättää itse mistä tehtävästä aloittavat suorittamisen. Koululle sijoitetut sankarit voivat suorittaa oman osansa ilman uhkaa epäonnistumisesta. Tehtäville sijoitetut sankarit ovat epäonnistumisen koittaessa vaarassa.

New Blood -juonikortti
Tehtävän yksi vaihe on saatu suoritettua loppuun asti, mitä merkitään erillisellä sinikeltaisella tolpalla. Jäljellä vielä kaksi vaihetta. Kuva: Lautapeliartistit

Kaikki sankarit samalla tehtävällä saavat yhden vuoron ajan aikaa suorittaa tehtävä. Tehtävä sisältää usein monta vaihetta. Yksittäinen sankari voi saada koko tehtävän tehtyä tai vain osan tehtävän vaatimista vaiheista. Jos jollakin sankarilla tehtävän vaihe jää vain osin suoritetuksi, se ei tuo apua tehtävän suorittamiseen. Vain kokonaan suoritetut vaiheet jäävät seuraavalle sankarille avuksi.

Jos tehtävä saadaan suoritettua, saavat sankarit siitä palkinnon. Palkinto voi olla esimerkiksi uusi yhteyden luonti tai uusi apurimutantti. Mikäli tehtävää ei saada suoritettua, tapahtuu jotain negatiivista. Esimerkiksi uhkatasoa voidaan joutua nostamaan, yhteyksiä rikkomaan tai sankarit menettävät elämäpisteitä. Jos sankari menettää kaikki elämäpisteensä, hän kuolee ja uhkatasoa nostetaan yhdellä. Sankaria hallitseva pelaaja saa vuoron päätteeksi ottaa uuden sankarin käyttöönsä.

Maanosatehtävät ovat poikkeuksetta pelkkää nopanheittoa. Pelissä olevia noppia on kolmea eri väriä ja jokaisessa värissä on erilaisia symboleita. Punainen noppa on paras tuottamaan taistelusymboleja, keltainen voimasymboleja ja sininen tiimityösymboleja. Nopissa on eri määrä symboleja, kuitenkin niin että kaikissa väreissä on kaikkia symboleja.

Sankareiden noppamäärät eroavat toisistaan. Esimerkiksi Wolverinella on kolme punaista ja yksi sininen noppa ja avustuskortissaan yksi punainen ja yksi sininen noppa. Jokainen sankari saa heittää kaikki noppansa tehtäviä tehdessään ja lisäksi sankari saa heittää haluamansa määrän noppia uudestaan yhteensä kaksi kertaa.

Uudelleenheittämisestä voi kuitenkin tulla rangaistus joissain tilanteissa. Jos sankari sattuu heittämään vihollissymbolin nopallaan ja haluaa heittää tämän nopan uudelleen, voi seurata rangaistus. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu ja yllättävää kyllä, useammin vihollissymbolin saa heittää uudelleen ilman rangaistusta kuin rangaistuksen kanssa. Peli onkin aikamoista nopparallia, kun uusintaheitot ovat sallittu ja usein vielä sankareiden kyvytkin liittyvät noppien uudelleen heittämiseen.

Pelin noppia
Sankarit ratkovat tehtäviä noppia heittämällä tavoitteenaan heittää tietty symbolikombinaatio. Kuva: Lautapeliartistit

Yhteistyö on tarpeen

Tiimityö on erittäin tärkeää tehtäviä suorittaessa ja peli onkin vahvasti vuorovaikutusta sisältävä. Mikäli tehtävää suorittamaan on tullut useampi sankari, voivat sankarit tukea toisiaan. Kaikilla on oma avustuskorttinsa, jonka voi antaa samaa tehtävää suorittavalle toverille. Avustuskortti antaa lisää noppia sekä erittäin hyödyllisen kyvyn, joka on erilainen jokaisella sankarilla. Jos sankari on tehtävässä yksin, saa hän silti oman avustuskorttinsa nopat muttei kykyä. Pelissä on myös mielenkiintoinen yhteysmekaniikka.

Joistain tehtävistä sankarit saavat palkinnoksi muodostaa yhteyden, kuten jo aikaisemmin mainittiin. Yhteyksiä on 10 erilaista ja yhteyksien joukosta löytyvät esimerkiksi rakkaus ja luottamus. Mikäli yhteys on ehjä, tuo se erittäin paljon apua tehtävien suorittamiseen, mutta ainoastaan jos sankarit ovat samaa tehtävää suorittamassa. Yhteyksillä on kuitenkin myös riskinsä. Jos tehtävän epäonnistumisen takia yhteys katkeaa, tuo se paljon lisähaastetta peliin. Esimerkiksi tehtävän alussa saattaa esimerkiksi joutua jättämään yhden nopan heitoista kokonaan pois.

Yhteysmekaniikka on mielenkiintoinen ja sen avulla on mahdollista saada temaattisestikin toimivia liittoja. Toisaalta syntyneet liitot voivat olla myös hyvin epätemaattisia. Wolverine ja Kyklooppi eivät ole kaikkein suurimmat ystävät sarjakuvissa, mutta pelissä heidän välilleen voi kuitenkin saada esimerkiksi rakkausyhteyden, mikä saattaa tuntua hivenen erikoiselta teeman tuntien. Toisaalta on myös mahdollista saada rakkaus Feenixin ja Kykloopin välille, mikä toimii teemallisesti hienosti.

Viholliset vaikeuttavat sankareiden peliä uhkavaiheessa

Uhkavaiheessa on vihollisten vuoro vaikeuttaa sankarien selviytymistä. Pelaajamäärän skaalaus on pääosin suoritettu tässä vaiheessa peliä. Kun kaikki sankarit on käyty läpi tehtävävaiheessa, siirrytään uhkavaiheeseen. Uhkavaihe alkaa uhkatason nostamisella. Pöydällä näkyvät huutomerkit lasketaan ja uhkatasoa nostetaan niiden määrän verran. Jos uhkataso nousee yli 15:n missä kohtaa peliä tahansa, peli päättyy ja sankarit häviävät yhdessä.

Uhkatason noston jälkeen käännetään uusia tehtäviä. Mitä enemmän sankareita, sitä enemmän käännetään uusia tehtäviä. Esimerkiksi kahden sankarin pelissä käännetään yksi tehtävä ja sekin vain, jos yhtään ei ole kääntyneenä. Kuuden sankarin pelissä sen sijaan käännetään aina kaksi tehtävää.

Uusien tehtävien kääntämisen jälkeen tulee uhkakortin nostovaihe, jossa yleensä tulevat pelin suurimmat haasteet vastaan. Uhkakortista voi esimerkiksi tulla Sentinel, joka vaikeuttaa olemassa olevaa tehtävää tai sitten voi tulla käsky kääntää lisää tehtäviä auki.

Useammalla sankarilla pelatessa joutuu myös usein nostamaan useamman uhkakortin. Mitä korkeammalla uhkatasolla olet, sitä vaikeampi nostamasi uhkakortti on. Tämä aiheuttaakin peliin monesti tilanteen, jossa kaikki menee isosti pieleen heti, kun jokin yksittäinen asia alkaa mennä pieleen. Mikäli sankarit eivät ole hävinneet peliä uhkavaiheessa, kerätään sankarit laudalta ja aloitetaan kierros alusta.

Uhkavaiheen kortit ja mittari.
Pahikset vaikeuttavat peliä uhkavaiheessa. Tässä uhkataso on keltaisella eli keskimmäisellä tasolla, jolloin nostetaan keskivaikeita uhkakortteja pakasta. Kuva: Lautapeliartistit

Lopullinen välienselvittely

Jos sankarit pysyvät hengissä ja saavat juonen tehtäviä selvitettyä tarpeeksi, päästään lopulta varsinaiseen lopputehtävään. Niin sanottu showdown-tilanne rakentuu useamman kortin kanssa panoraamakuvaksi.

Showdownin alettua peli etenee eri tavalla kuin tähän asti. Asettamisvaiheessa voi asettaa sankareita vain showdown-tehtäviin ja samat asettamisrajoitteet pätevät niin kauan kuin niitä on mahdollista noudattaa. Nämä showdown-tehtävät tarvitsee suorittaa useamman kerran, jotta pelin voi voittaa.

Showdown-vaiheen alettua uhkavaihe ei myöskään etene enää samalla tavalla. Showdownissa on oma uhkaefektinsä, joka pysyy samana, kunnes kaikki sankarit joko voittavat tai kuolevat. Showdown-vaiheessa kuollutta sankaria ei pysty enää korvaamaan. Sankarit voittavat, kun kaikki tehtävät on suoritettu tarpeeksi monta kertaa.

Tämä on hieno tapa päättää peli, vaikkakin kovin itseään toistava. Panoraama, joka muodostuu showdown-tehtävistä, on tyylikäs ja temaattinen, mutta samojen tehtävien suorittaminen pahimmillaan kuusikin kertaa saattaa käydä tylsäksi. Pienemmällä sankarimäärällä tämä ei toisaalta tunnu likimainkaan niin toistavalta.

Kolmesta tehtäväkortista koostuva loppupelin panoraama
Lopputaistelussa sankarit yrittävät voittaa viholliset lopullisesti ja useasta tehtäväkortista muodostuu yksi yhteinen showdown-tehtävä hienoin panoraamakuvin. Kuva: Lautapeliartistit

Yhteenveto

X-Men: Mutant Insurrection on kevyt tarinavetoinen peli, jossa on mielenkiintoinen Marvelin sarjakuviin perustuva teema. Jos noppien heittely on mielekästä puuhaa reiluksi tunniksi ja pidät X-Menistä, peli sopii sinulle. Peli lienee erityisesti nuorempien pelaajien suosiossa, kunhan joku pelaajista vain taitaa riittävän hyvin englannin kielen.

Pelikokemusta parantaa, kun mukaan ottaa vähintään neljä sankaria, pelaajamäärästä riippumatta.

Pelin säännöt eivät ole kaikkein helpoimmat, mutta eivät missään nimessä vaikeatkaan. Symbolit puolestaan ovat selkeitä ja yksinkertaisia, mikä helpottaa entisestään pelaamista. Kaiken kaikkiaan ihan toimiva, simppeli, kevyt peli X-Men-teeman ystäville.

X-Men: Mutant Insurrection perustuu jonkin verran Richard Launiuksen kymmenen vuoden takaiseen Elder Sign -peliin, mutta on melko lailla yksinkertaistettu ja suoraviivaistettu versio. Siinä missä Elder Sign loistaa pienemmillä pelaajamäärillä, X-Men toimii selvästi paremmin suuremmilla.

Esille levitetty peli ylhäältä päin.
X-Men: Mutant Insurrection sisältää noppien lisäksi runsaasti tehtävä- ja uhkakortteja. Kuva: Lautapeliartistit

Faktat X-Men: Mutant Insurrectionista

Suunnittelijat: ,

Julkaisija: Fantasy Flight Games (2021)

Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat helpohkot ja peli on kevyt pelata. Peli ei myöskään juurikaan vie vaikeiden valintojen äärelle.

Onnen vaikutus: Peli on noppien heittelyä, aivan pelkkää noppien heittelyä. Tottakai voi hyvällä suunnittelulla ja oikeilla sankarikomboilla suunnitella niin, että tehtävät onnistuvat helpommin. Kaikki on kuitenkin lopulta kiinni siitä, miten heität noppaa. Onnen vaikutusta lisää myös satunnaisesti käännettävät tehtävät, toki tässäkin kohtaa voi tuurin vaikutusta vähentää käymällä Cerebrossa.

Vuorovaikutus: Niin kuin yhteistyöpeleissä yleensäkin, tässäkin on paljon keskustelua ja suunnittelua yhdessä pelaajien kesken. Suunnittelun määrä riippuu sankareiden määrästä. Peli menee myös edetessään helposti siihen, että päätökset tekevät itse itsensä. Samojen sankareiden kannattaa kulkea yhdessä tehtävästä toiseen ja toisten ei puolestaan missään nimessä kannata mennä samoihin tehtäviin.

Teema: Teema tuntuu päälleliimatulta. Sankarit ovat kyllä suoraan sarjakuvista, kuten vihollisetkin, mutta siihen se jääkin. Sankareiden kyvyt tuntuvat epätemaattisilta, eivätkä juonetkaan sisällä mitään vahvasti teeman mukaista muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tehtäviä suorittaessa ei juurikaan tunnu siltä, että olisit Wolverine estämässä Magneton suunnitelmia.

Uudelleenpelattavuus: Peli sisältää 8 juonta ja 16 sankaria. Jos pelistä pitää, niin ainakin kaikki 8 juonta halunnee pelata läpi.

Kieliriippuvuus: Kaikki tekstit ovat englantia, juonten tarina on oleellinen pelin kannalta. Englannin ymmärtämistaito on välttämätön. Toisaalta välttävällä englannin kielen taidollakin pärjää, sillä tekstit eivät ole pitkiä.

Pelaajamäärä: 1–6. Pelin skaalaus ei tuntunut aivan täysin onnistuneelta. Mitä enemmän pelaajia, sitä helpommalta peli tuntui. Pienemmillä pelaajamäärillä kannattaa pelata useammalla hahmolla.

Pituus: 1–2 tuntia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *