Agent Avenue

Näppärät kaksinpelit eivät väräytä mittareita samaan tapaan kuin 20 vuotta sitten. Silloin uusien, hyvien kaksinpelien eteen levitettiin punainen matto, kultaa ja mirhamia, koska tarjontaa oli aivan älyttömän vähän. Kun loikataan yli lautapelien nousevan suosion sekä koronan, niin nykyisin uusia kaksinpelejä julkaistaan sarjatulella.

Agent Avenue ei ole virallisesti kaksinpeli, sillä peli taipuu tiimeittäin pelattuna jopa neljälle pelaajalle (mitä en ole testannut), mutta minusta peli on pohjimmiltaan ehta kaksinpeli. Koukkuna on tarjota bluffauspelien ydin hyvin tiiviinä ja nopeina annoksina. Ja toden totta, peli lunastaa lupauksensa hienosti.

Kun säännöt eivät riitä

Pelin yksinkertaisiin sääntöperustuksiin on hitsattu pikkulasten synttäreiden kaksi vakio-ohjelmaa eli hippaleikki sekä kakun jako. Kakun jakaminen liittyy siihen, että joka vuoro pelaaja valitsee kädestään kaksi korttia ja laittaa niistä toisen tarjolle kuvapuoli ylöspäin ja toisen alaspäin. Sitten on vastapelaajan vuoro valita, kumman hän ottaa. Jäljelle jäänyt kortti menee tarjoajalle.

Hippa taas liittyy pelin lopetusehtoon – molempien nappulat kiertävät pikkuista pelilautaa ympäri ja se, joka saa toisen kiinni, voittaa. Jokaisessa (tai melkein jokaisessa) kortissa on jokin numero, jonka verran nappulat liikkuvat laudalla, kun kortit valitaan. Jotkut liikuttavat nappuloita eteenpäin, mutta toiset taaksepäin.

Siinä se. Ei kun ihan oikeasti, siinä ovat pelin säännöt. Harvan pelin voi tiivistää näin lyhyeksi litaniaksi ja puhua silti perhe-, ei lastenpelistä ja vielä hyvästä sellaisesta. Siitäkin huolimatta mukaan on saatu jollakin tavalla ängettyä paljon herkullisia ja kuumottavia päätöksiä.

Otetaan esimerkiksi pelin pihvi eli kakun jakaminen. Se ei ole hähmyistä, aivoja rasittavaa ja vaikeasti hahmotettavaa, vaan tavoite on selvä – pakituskortit sulle, etenemiskortit mulle. Mutta miten saada ujutettua parempi kortti takaisin itselle, kun toisen korteista pitää olla näkyvillä? Laitanko surkean kortin piiloon ja kelvollisen kortin esille ja odotan, että vastapelaaja ei kykene hillitsemään itseään ja valitsee piilotetun kortin? Vai laitanko huonon esille, koska luulen, että toinen luulee, että alla on oltava jotain vielä pahempaa? Meta-ajattelussa voi uppoutua aika mutkikkaisiin päättelyketjuihin ja silti saada vain sen huonomman kortin käteen.

Lisäksi korttien hyvyys tai huonous muuttuu pelin edetessä riippuen siitä, montako niitä on kerännyt. Double Agent on alkuun huono kortti ja pakittaa omaa hahmoa, mutta toinen samanlainen kortti antaa jo hurjat kuusi liikepistettä. Kolmannesta kortista eteenpäin se on jälleen pelkkää roskaa. Saboteur taas vain huononee pelin edetessä ja pakitusten määrä kasvaa kortteja haaliessa.

Pelaa ja anna toisten hävitä

Okei, huijasin vähän. Pelin kaikki säännöt eivät olleet vielä siinä, sillä mukana on vielä kaksi erittäin tärkeää erikoiskorttia – Codebreaker sekä Daredevil. Molemmilla näistä kolmas kortti on ratkaisevassa roolissa. Codebreaker ei liiku kahdella ensimmäisellä kortilla mihinkään, mutta jos saa kolmannen kortin, voittaa pelin välittömästi. Daredevil on kolikon kääntöpuoli – parilla ensimmäisellä kortilla edetään rivakasti, mutta kolmannella hävitään peli.

Itse pelihän ei muutu tästä miksikään (minulle hyvät kortit, sinulle huonot), mutta 7 Wonders Duelin vanavedessä trendaavat erilaiset lopetusehdot piristävät myös Agent Avenueta. Vaikka kartalla peli näyttäisi voitetulta, voi vastustaja vetää ässän hihasta ja lopettaa erän jotain toista reittiä. Voitto on usein vain yhden tai kahden oikein pelatun kortin päässä.

Toki sama pätee toisinpäin eli yksi munattu tilaisuus voi kaataa pelin nopeasti. Tämän voi sitten kääntää päässään miten tahtoo – joko niin, että voittaja on vain parempi ajatustenlukija kuin häviäjä tai sitten niin, että tuuripelissä käteen napsuu vain huonoja kortteja, joilla voi tehdä vain huonoja tarjouksia. Kortit valitaan aina neljästä käsikortista, mutta kahta samaa korttia ei saa laittaa tarjolle, joten toisinaan vaihtoehdot ovat rajatummat. Sanoisin kuitenkin, että tiukat raamit ovat vain osa pelin viehätystä.

Asiaa edesauttaa suuresti Agent Avenuen sähäkkä kesto. Pelihän saattaa loppua jo parin pelatun kortin ja minuutin jälkeen, mutta pisimmilläänkin yhden pelin saa taputeltua varttiin. Psykologiset kakunjakopelit kestävät yleensä paljon pidempään, ja kun mukaan on tiristetty vielä aimo annos pidempien serkkujen sielua, niin nautinnon ja minuuttien suhde on kohdillaan.

Et pelaa vain kahdesti

No okei, valehtelin taas, kyllä niitä sääntöjä on vielä hieman lisää. Peruspeli on toki yllä kuvatun yksinkertainen, mutta kun eriä on muutama takana, voi siirtyä “edistyneeseen” pelimuotoon. Tällöin lauta käännetään ympäri ja mukaan tulevat Mustan pörssin kortit, jollaisen saa, jos osuu täsmälleen johonkin laudan nurkkaruutuun. Erikoiskortti antaa joko kertaluontoisen bonuksen tai taivuttelee jotain sääntöä loppupelin ajan.

Korteissa on mukana monta oikein mehukasta tapausta. Saboteurilla saatetaan mennäkin etu- eikä takaperin, kolmannella Daredevilillä voi voittaa koko pelin tai pelin saakin voitettua myös, jos kerää seitsemän erilaista hahmoa. Pelatessa voi olla jopa joskus järkevää edetä hieman epäoptimaalisesti, jotta laskeutuisi juuri sopivasti nurkkaruutuun ja saisi jälleen uuden erikoiskortin.

Harrastaja voi luontevasti hypätä suoraan edistyneeseen peliin, sillä pakka ei mutkista peliä juuri lainkaan. Jos lautapelit ovat vielä melko uusi tuttavuus tai pelaamassa on lapsia, peruspeli on hyvä ponnahduspiste, mutta siirtyminen erikoiskortteihin on perin helppoa. Toisaalta pelin voi opettaa supernopeasti peruspelin kautta ja nakata loput säännöt vasta seuraavassa erässä, sillä häviäjän tyypillisin kommentti on “paras kolmesta?”.

Timantit ovat ikuisia

Agent Avenue on ehta tehofilleri ja timantinkova perhepeli samassa paketissa sekä samalla mukavan raikas tuulahdus kevyiden bluffauspelien sarjassa. Erityisen iloinen olen ollut siitä, kuinka voin pelata peliä helposti myös lasten kanssa, ja siitä onkin muovautunut meidän 10-vuotiaan yksi lempipeleistä. Kannen suositusikä on 8+, ja kyllä tätä sen ikäisen kanssa voi jo pelata, jos erilaiset lautapelit ovat tuttuja ja lapsi kykenee huijaamaan peleissä (ainakin toisinaan).

Suurin suru on puolitien lokalisointi. Vaikka pelin säännöt on suomennettu, kortit ovat englanniksi. Kielimuuri tekee pelin pelaamisesta heti hieman mutkikkaampaa, ja perhepeliksi tätä ei voi suositella kuin varauksin. Itse suomensin omat korttini heti, ja samat kotitekoiset suomennokset löydät täältä.

Peliin on jo ilmestynyt lisäosa Agent Avenue: Division M. Tämä aika kevyt 21 kortin ja kahden nappulan lisäys tuo peliin muutaman pelin nimeä kantavan lisäkortin, jotka liikuttavat laudalla lisättäviä hiirinappuloita ja tuovat yhden uuden lopetusehdon – nyt peli voi loppua, jos oma nappula joutuu samaan ruutuun vastapuolen hiiren kanssa. Tämän lisäksi Musta pörssi paisuu uusilla korteilla. En ole testannut, mutta sääntöjen lukemisen jälkeen lähes alkuperäisen pelin hintainen lisäosa ei vaikuta mitenkään elintärkeältä lisältä. Faneille se tuo varmasti lisää vaihtelua.

Faktat Agent Avenuesta

Suunnittelija: Christian Kudahl, Laura Kudahl

Julkaisija: Nerdlab Games (2024)

Mutkikkuus: Perussäännöt ovat tosi mutkattomat, puhutaan hyvin kevyestä perhepelistä. Edistyneet säännöt eivät juuri tee pelistä vaikeaselkoisempaa.

Onnen vaikutus: Korttikäsi rajoittaa tarjottavia kortteja, mikä osaltaan tekee joistain peleistä vaikeampia kuin toisista. Näen kuitenkin, että useimmiten syy tappioon on vain se, ettei osannut lukea toista pelaajaa paremmin.

Vuorovaikutus: Pelissä poraudutaan jatkuvasti toisen mielen sopukoihin ja laaditaan ”ähäkutti”-ansoja, joten pelaajat ovat jatkuvasti toistensa iholla.

Teema: Antropomorfiset eläimet (vaikka agentteja ovatkin) ovat toki vähän ylikäytetty idea, mutta kuvitus on tyylikkään piirrosmaista ja kaikki on toteutettu taiten ja selkeästi.

Uudelleenpelattavuus: Musta pörssi -pakka antaa pelille lisää pelikertoja, mutta jos nokittelu kiinnostaa, niin kyllä peliä jaksaa pelata aina väliajoin.

Saavutettavuus: Pelin väreillä ei ole suuresti väliä, ja ikonit ovat suuria sekä todella selkeitä. Lokalisoinnin puute rajoittaa jonkin verran kohdeyleisöä.

Pelaajamäärä: 2, tiimipeli venyttää raameja 3–4 pelaajalle.

Pituus: Noin 10–20 minuuttia.