Sticks

Sticks – The Yubibo Game on yhteistyöhön perustuva näppäryyspeli, jossa pelaajat yhdistelevät puisia tikkuja sormiensa väliin. Tavoitteena on saada kaikki vaadittavat tikut mukaan rakennelmaan pudottamatta ainuttakaan.

Idea kuulostaa yksinkertaiselta, ja sitä se sääntöjen puolesta onkin. Käytännössä jo muutaman tikun jälkeen sormet alkavat olla täynnä, kädet ja sormet hakevat sopivia asentoja ja seuraavaa siirtoa kannattaa suunnitella yhdessä tarkemmin kuin ensimmäisellä kierroksella osasi odottaa.

Sormet solmuun

Sticksissä jokainen pelaaja valitsee käden, jolla pelaa koko pelin ajan. Toista kättä käytetään korttien nostoon. Tikkuja saa kannatella vain valitulla kädellä.

Kolmella tai useammalla pelaajalla nostetaan vuorotellen käsikortteja. Kortti määrää, minkä pelaajan sormeen tikku yhdistetään. Vuorossa oleva pelaaja ottaa tikun ja yhdistää sillä omna sormensa toisen pelaajan sormeen.

Jos kortti on vuorossa olevan pelaajan omaa väriä, hän saa itse valita toisen pelaajan, mutta kortti määrää hänen oman sormensa. Toinen pelaaja saa valita mihin sormeen laittaa tikun. Jos kortti on jonkun muun pelaajan väriä, kortin väri määrittää toisen pelaajan ja sormen, ja vuorossa oleva saa valita oman sormensa.

Samaan sormeen voi kerääntyä useampi tikku, mikä alkaa nopeasti tehdä kokonaisuudesta hankalan.

Peli päättyy joko onnistumiseen, kun kaikki tikut on saatu yhdistettyä, tai epäonnistumiseen ensimmäisen tikun pudotessa sormien välistä.

Kaksinpeli toimii hieman eri tavalla. Pelaajilla on omat korttipinonsa ja molemmat toimivat samanaikaisesti. Kortti kertoo sormen, johon tikku pitää omassa kädessä yhdistää. Kahdestaan tikkuja on kahdeksan.

Säännöt oppii ja opettaa nopeasti. Yhdessä testipelissä se sormi, jota kortti ei määrännyt vaan pelaaja sai itse valita, vaati alkuun pienen lisäselityksen, mutta muuten pelaamiseen päästiin käytännössä heti.

Koko ajan pelissä

Sticksissä ei juuri synny perinteistä odottelua. Vaikka oma vuoro olisi ohi, tikut pysyvät edelleen sormien välissä ja koko rakkennelmaa täytyy kannatella samalla, kun muut tekevät omia siirtojaan.

Vuorot itsessään kestävät vain joitain sekunteja. Samalla joutuu seuraamaan, mihin uusia tikkuja kannattaa lisätä, jotta kädet ja sormet eivät ajaudu mahdottomiin asentoihin. Sormia joutuu myös koko ajan työntämään hieman eteenpäin tikkua vasten, jotta tikut eivät pääse luiskahtamaan välistä.

Kommunikoinnilla on yllättävän paljon merkitystä. Vaikka pelaaja, jonka sormea kortti ei määritä, saa itse vapaasti valita sormen, pelaajien kannattaa yhdessä miettiä mihin sormeen tikku kannattaa yhdistää.

Ja kyllä, välillä peli muuttuu myös tahattomaksi nauruhaasteeksi. Kun tikkua yritetään saada sopimaan tikkujen välistä kahteen sormeen ja joku alkaa nauraa, koko rakennelma on äkkiä vaarassa. Meillä pari tikkua taisi pudotakin tästä syystä.

Kun melkein kaikki tikut ovat jo sormien välissä, rakennelma vaikuttaa tukevalta. Silloin haasteena on saada tikku mahtumaan jostain välistä ja ylettymään sormiin. Ja tietenkin kun jokin vaikuttaa tukevalta, tikku putoaa aivan yllättäen pöydälle.

Isommat kädet helpottavat

Peliporukassa huomasi nopeasti, että suuremmista käsistä ja paksummista sormista oli hyötyä. Samalle sormelle voi joutua useampi tikku, jolloin ylimääräinen tila auttaa. Tämä ei kuitenkaan tehnyt kenestäkään immuunia virheille: tikkuja putosi jokaiselta.

Pelasin kaksinpeliä myös hieman alle viisivuotiaan lapsen kanssa. Hänen pienillä käsillään kahdeksankin tikun saaminen mukaan osoittautui erittäin vaikeaksi, ja paras tuloksemme jäi neljään tikkuun. Lapsi ei itse tästä lannistunut, vaan halusi yrittää aina uudelleen.

Pelin ikäsuositus on 6+, mutta ainakin meidän testiemme perusteella sitä kannattaa pitää melko optimistisena. Motoriset taidot ja etenkin käden koko vaikuttavat paljon. Toisaalta lapset voivat suhtautua epäonnistumisiin aikuisia huolettomammin.

Pelaamiseen kannattaa käyttää omaa vahvempaa kättä. Vasenkätisen ei siis ole mitään syytä yrittää väkisin oikealla kädellä.

Epäonnistuminen tulee nopeasti

Armottomin sääntö on se, että tavallisessa pelissä yhdenkin tikun putoaminen lopettaa koko yrityksen. Alussa se ei juuri haitannut. Kun tikkuja oli jäljellä yksi tai kaksi ja välistä tipahti yksi tikku, tunnelma oli toinen.

Useamman pelin jälkeen päädyimme välillä jatkamaan siitä huolimatta, että yksi tikku putosi. Se ei tietenkään ole sääntöjen mukainen tapa pelata, mutta meille se teki loppuvaiheen yrittämisestä mielekkäämpää.

Tässä tulee vastaan yksi Sticksin olennaisista ominaisuuksista: peli on enemmän yhteinen haaste kuin pitkäkestoinen lautapelikokemus. Epäonnistuminen vie vain muutaman minuutin, joten uuden yrityksen aloittaminen on helppoa.

Peliajaksi ilmoitettu 5–10 minuuttia osui testeissämme hyvin kohdalleen, jos pelataan yksi yritys. Käytännössä yksi peli johtaa kuitenkin helposti uuteen yritykseen, etenkin jos lopetus tuli aivan viime metreillä.

Monta peliä ei silti tee mieli pelata yhteen menoon samalla kädellä. Sormien jännittäminen ja pitäminen pitkään oudoissa asennoissa alkaa väsyttää yllättävän nopeasti.

Twisteriä tikuilla

Sticks tuo väistämättä mieleen pienimuotoisen käsillä pelattavan Twisterin. Pelaajat ovat fyysisesti sidottuja toisiinsa kädet päätyvät outoihin asentoihin ja jokainen liike voi horjuttaa koko rakennelmaa.

Pelin parhaita hetkiä ovat tilanteet, joissa kädet on täynnä ja alkaa näyttää täysin mahdottomalta saada vielä yksi tikku mukaan – ja jotenkin se silti onnistuu.

Me saimme tavallisen pelin kaikkien tikkujen haasteen läpi kerran. Onnistuminen tuntui aidosti helpottavalta. Samalla kuitenkin tuntui, että peli oli siinä.

Tavallisen pelin lisäksi mukana on haastavampi versio, jossa tikkujen yhdistämisen lisäksi niiden väliin asetetaan kuusi pompom-palloa. Vuorolla joko yhdistetään tikku normaalisti tai asetetaan pallo kahden tikun päälle. Pallot eivät saa koskettaa toisiaan tai pelaajien sormia. Kaksi palloa ei myöskään saa olla samojen tikkujen päällä.

Haasteversio tuo peliin mukavaa vaihtelua ja lisää suunnittelua. Tyydyimme lopulta neljän pallon suoritukseen, joka on sääntökirjan mukaan on ihan ok tulos.

Helppo filleri, jota ei välttämättä pelata koko iltaa

Sticks toimii parhaiten pienenä välipalana. Laatikko on helppo ottaa esille, alkuvalmistelut ovat nopeat ja säännöt pystyy selittämään uusille pelaajille muutamassa minuutissa. Siksi peli sopii hyvin peli-illan väliin tai illanistujaisiin tilanteeseen, jossa halutaan tehdä hetki jotain yhteistä ilman pidempää peliin sitoutumista.

Peli on myös jatkuvasti yhteinen kokemus. Kukaan ei putoa pelistä pois eikä muiden vuoroilla tarvitse odottaa toimeettomana, sillä kaikki kannattelevat samaa rakennelmaa loppuun asti.

Uudelleenpelattavuus jäi meillä kuitenkin rajalliseksi. Tavallisen haasteen läpäisemisen jälkeen ei syntynyt vahvaa tunnetta, että Sticks pitäisi saada heti uudelleen pöytään.

Silti se tarjoaa jotain, mitä tavallinen kortti- tai lautapeli ei tee. Parhaimmillaan Sticks on muutaman minuutin yhteinen näppäryyspulma, jossa suunnittelu, yhteistyö ja sorminäppäryys yhdistyvät sopivaan määrään kaaosta.

Ja joskus suurin vihollinen ei ole vaikea tikun paikka vaan se, että joku alkaa nauraa.

Faktat Sticksistä

Suunnittelija: MAGNET

Julkaisija: Jelly Jelly Games (2024), Lautapelit.fi (2026)

Mutkikkuus: Säännöt ovat erittäin yksinkertaiset ja peliin pääsee nopeasti sisään. Haaste syntyy käytännön toteutuksesta eikä sääntöjen muistamisesta.

Onnen vaikutus: Kortit määräävät osittain, mitä sormia käytetään, mutta onnistuminen riippuu ennen kaikkea pelaajien suunnittelusta, yhteistyöstä ja näppäryydestä.

Vuorovaikutus: Erittäin suuri. Pelaajat rakentavat kirjaimellisesti samaa kokonaisuutta omilla käsillään, ja yhden pelaajan liike vaikuttaa kaikkiin muihin.

Teema: Sticks on käytännössä abstrakti näppäryyshaaste. Tikkujen ja käsien muodostama yhteinen rakennelma on kuitenkin niin vahvasti pelin ytimessä, ettei varsinaista teemaa juuri kaipaa.

Uudelleenpelattavuus: Sticks kestää useita yrityksiä, etenkin kunnes kaikki tikut saadaan ensimmäisen kerran onnistuneesti yhdistettyä. Tämän jälkeen mielenkiinto peliä kohtaan jäi ainakin meidän testiryhmässämme melko vähäiseksi, vaikka vaikeampi palloversio tarjoaa vielä lisähaastetta.

Saavutettavuus: Pelin osissa ei ole pelaamisen aikana tarvittavaa tekstiä. Pelaaminen edellyttää hienomotorisia taitoja, ja esimerkiksi vapisevat kädet vaikeuttavat pelaamista.

Pelaajamäärä: 2–8. Kaksinpeli toimii omilla säännöillään ja oli testeissä yhtä vaikea kuin kolmella pelaajalla. Suuremmilla pelaajamäärillä kaikkien käsien sovittaminen samaan rakennelmaan todennäköisesti lisää haastetta.

Pituus: 5–10 minuuttia yhdelle pelille. Uuden yrityksen aloittaminen on nopeaa.