Tämä vuosi Essenissä oli täysin erilainen kokemus kuin viime vuonna. Vain yksi asia oli sama: Essenissä voi tapahtua ihan mitä tahansa. Luulin vielä vartti sitten, että äskeinen lause on minun keksimääni, mutta lennolla viistosti edessäni istuva mies sanoi ennen koneen nousua olevansa samaa mieltä kanssani, Essenissä todella voi tapahtua mitä tahansa. Tähän voisi kirjoittaa jotain niistä hurjimmista tai hauskimmista tapahtumista, mutta taidan joutua säästämään ne Lautapelit Vainio & Vihervaara -podcastille, jonka Essen-jakso kuvataan pian.
Viime vuonna kirjoitin jonkin verran musiikista, jota lennolla kuuntelin. Silloin en vielä tiennyt, että aikoisin koskaan sitä kirjoitelmaa julkaista missään. Kirjoitin vain aikani kuluksi. Sama ajatus tavallaan nytkin on, sillä erotuksella että nyt olen etukäteen viestitellyt Mikon kanssa ja uskoisin, että tämäkin teksti julkaistaan Lautapelioppaassa. Voisin tehdä hauskan testin: jos luet tätä, voit halutessasi laittaa minulle viestiä, jos keksit siihen jonkin keinon.
Itse asiaan siis. Vähän faktoja ensin: Essenin Spiel-messut on maailman suurin lautapelitapahtuma. Uskoisin, että kävijämääräennätys on rikottu ainakin viitenä vuotena putkeen. Messujen kissamaskotin huhuttiin tänä vuonna olleen joku The Dice Towerin tyypeistä, minä ja todella moni muukin tahtoi tämän kissan kanssa yhteiskuvaan. Novelties Show’ssa – minitapahtuma, joka on päivä ennen messujen alkua eli keskiviikkona – julkaistiin tänäkin vuonna älyttömän monta uutta lautapeliä.
Faktat saavat riittää, koska tahtoisin kirjoittaa Noveltiesista. Vuosi sitten en edes tiennyt, että sellainen tapahtuma on olemassa ja veikkaan, että lukijoista varmasti löytyy ainakin yksi, joka ei myöskään ole kuullut Noveltiesista. Novelties on ensinnäkin todella hyvä tapahtuma ja ehkä jopa parempi kuin Spiel-messut. Ystäväni Jenni, joka oli mukanani Essenissä viime vuonnakin, totesi suurinpiirtein näin: Noveltiesissa uutuuspelit ovat esillä pienemmässä tilassa ja ne on nopeampi, tehokkaampi ja helpompi kiertää läpi kuin Spielissä. Tottakai näin onkin, koska Noveltiesissa on paljon vähemmän pelejä kuin Spielissä. Noveltiesiin pääsevät käsitykseni mukaan vain kuluvan vuoden uutuuspelit. Joten ensi vuonna siellä ei nähdä PuffiNovaa, mutta voin mennä sinne Magic Waterfallin kanssa.
Noveltiesille siis iso suositus, jos ei tykkää liiasta ihmismassasta, ruuhkasta, liian pitkistä kävelymatkoista tai siitä, että näkee uutuksien lisäksi myös vanhempia pelejä ja tulevia ensi vuoden pelejä. Tosin nyt kun mietin, niin voi olla mahdollista, että myös seuraavan vuoden pelillä voisi päästä Noveltiesiin. Joku voi halutessaan tämän tiedon tarkistaa.
(Päätoimittajahan tarkisti: Novelties Show’hun sai tänä osallistua uusilla peleillä, jotka ovat ilmestyneet lokakuun 2025 jälkeen. Prototyypit ja joukkorahoitukseen vasta menossa olevat pelit eivät kelpaa, eivät myöskään Big Boxit ja muut uusintaversiot. Novelties Show’hun ei myöskään noin vain mennä yleisöksi, vaan pitää olla joko näytteilleasettaja tai akkreditoitu median edustaja.)
Mennään seuraavaksi Spiel-odotuksiin. Ennen tapahtumaa sosiaalinen media on pullollaan videoita, kuvia sekä listoja peleistä, joita on mahdollista päästä katsomaan tai ostamaan. Itse katsoin jopa saksankielisiä Youtube-videoita (ja ei, en osaa saksaa), kun yritin kuumeisesti löytää omia pelejäni näiltä listoilta. Jos sellaisen sattuisin löytämään, voisin jakaa sen itsekin sosiaaliseen mediaan siinä toivossa, että se edistäisi pelin myyntiä. En tiedä yllätyinkö, mutta minä todella löysinkin PuffiNovan! Lähinnä Instasta, mutta jotain taisi olla myös Youtuben puolella. Peliini liittyviä videoita, kuvia ja listoja löytyi suomeksi, englanniksi, saksaksi, puolaksi ja ehkä ranskaksi? En ole ihan varma viimeisestä. Parhaan kykyni mukaan yritin näitä löytöjä jakaa omassa somessani.
Pakko mainita, että olen haukotellut lennon aikana todella monta kertaa ja eväät, jotka lentokentältä ostin, ovat vaaleanpunaisessa laukussani, joka ei tietenkään ole yläpuolella olevalla matkavarahyllyllä, vaan se on pari tai ehkä neljäkin riviä taaempana. Aina muuten jos mietit tätä lukiessasi, että miksi, vastaukseksi sopii melko varmasti termi, jota tykkään käyttää eli: koska Essen. Se selittää mielestäni ihan kaiken, mitä Spiel-messuilla voi tapahtua.
Juuri nyt lentokoneen turvavyömerkkivalo syttyi ja tarjoilu keskeytettiin. Ei tarvitse kysyä, miksi tämän kirjoitin, mutta ehkä vaikka muistiin. Lentopelkoisia ei toivottavasti ole tällä lennolla, koska tämä näyttäisi olevan vähän pomppuisempi lento, vaikkakaan ei mitään verrattuna siihen lentoon, jolla saavuin Esseniin Malagasta viime viikon maanantaina.
Sain Essenissä ilmaiseksi uuden hatun. Ostin todella monta uutta lautapeliä, mutta en kyllä oikeasti muista nyt kuinka monta tai mitä pelejä. Sometileiltäni löytyy kuva, jossa näkyvät kaikki messuilta ostetut, saadut tai vaihdetut pelit näkyvät.
Vaihdoin PuffiNovan Entropyyn (mielestäni tämä on oikeasti todella hyvä vaihtokauppa ja kiinnostaisi kuulla, onko joku samaa mieltä). Essenissä saa paljon ilmaisia asioita kuten lautapelejä, tarroja, karkkia (joskus myös jonkun toisen jo maistamia), käyntikortteja (näitä tulee sitten paljon ja jos itse tahdot lautapeleihin liittyvää bisnestä harrastaa, hanki ennen messuja käyntikortteja) ja nimikirjoituksia lautapelisuunnittelijoilta.
Yritetään muistaa muuten tuo nimikirjoitusjuttu, koska niihin liittyy monta hauskaa tarinaa. Essenissä voi puhua mitä vain kieltä ja minä puhuin seitsemää: suomi ja enkku ovat näistä varmasti ne loogisimmat, mutta puhuin myös toki espanjaa ja saksaakin, jota osaan yhden sanan verran, mutta lasken sen nyt kuitenkin, koska aion myös laskea siansaksan, jossa olen todella hyvä. Eli nyt kasassa on viisi kieltä. Puhuin myös ruotsia ja mikähän se seitsemäs oli? Pienen nuokkumistauon jälkeen keksin sen eli seitsemäs kieli, jota puhuin essenissä tänä vuonna oli ranska. Liittyi siis tuohon hassuihin ja outoihin fakta listoihin, joita minulle Essenissä tänä vuonna tapahtui ja kyllä. olen sensuroinut itse listalta ne pahimmat mokailut pois. Mutta se lista saattaa jonkun mielestä olla hauskakin.
Lautapeleistä voisin oikeasti nyt yrittää kirjoittaa, sillä melko varmasti se on juuri se asia, mistä Mikko toivoi minun kirjoittavani eikä mistään sekoiluistani, mutta en tiedä kuinka hyvin olen onnistunut. Ennen Spieliä siis olin päättänyt, että ostan ainakin Natera: New Beginningin, jos vain onnistun ja olisi hinta mikä tahansa. Pelin kielikin voisi olla mikä vain.
Pääsimme oikealle kojulle, jossa Nateraa myytiin ja valmistauduin ostamaan pelin. Tällä kojulla myytiin kuitenkin vain saksankielisen kyseistä peliä, mutta sillähän ei nyt ollut väliä, kunhan vain saisin sen pelin. No, en kuitenkaan vielä ostanut sitä, koska myyjä ystävällisesti kertoi, että Nateran voisi ostaa myös englanniksi, mutta valitettavasti toisesta hallista. Halleja Essenin messukeskuksessa on siis kahdeksan ja ne hallit ovat vähän isompia kuin Helsingin Messukeskuksessa, jossa muuten täysin samaan aikaa oli kirjamessut, joissa myöskin oli Suomi pelaa -piste ja kaikkia huippupelejä! Etäisyydet messuilla voivat siis olla yllättävän pitkiä ja siellä on myös ruuhkaisaa, joten kävely on usein hidasta.
Eli koska en osaa saksaa ja minulle tarjottiin mahdollisuutta ostaa Natera englanniksi, jota muuten nykyisin osaan (!), niin eikö olekin luonnollista ja jopa järkevää, että tahdoinkin suunnata ostamaan englanninkielisen pelin? Näin varmasti oikeasti kaikki tekisivät, mutta olemme kaikki väärässä. Suuntasimme Jennin kanssa kohti neuvottua hallia, josta englanninkielinen Natera löytyisi. Erittäin pitkän ja raskaan – koska ostimme kävelymatkan varrelta monta lautapeliä ja varmaan jotain muutakin – kävelyn jälkeen saavuimme neuvotulle kojulle, josta sen englanninkielisen Nateran saisi ostaa. Vaan tällä kojulla oleva työntekijä ei edes tiennyt, mikä Natera on. Häh? Mutta totta tämäkin on.
Yritimme tottakai näyttää pelin sivua BoardGameGeekistä, mutta työntekijä ei ollut koskaan kuullutkaan tästä huippupelistä. Hän oli pahoillaan, vaikka ei tämä tietenkään hänen syynsä ollut. Olimme siis käyttäneet noin tunnin aikaa siirtyäksemme saksankielisen Nateran luota englanninkielisen Nateran luokse ja rahaakin tässä ostosten vuoksi paloi. Natera oli kuitenkin toinen niistä kahdesta pelistä, jotka ihan oikeasti olin jo monta kuukautta sitten päättänyt ostaa messuilta, joten vaihtoehtoja ei ollut. Kävelimme uudelleen sen pitkän matkan (edelleen raahaten niitä kaikkia ostoksia, jotka olimme juuri ostaneet) takaisin sinne saksankielisen Nateran tiskille. Ehkä voitte arvata, että olin vähän kiukkuinen kaikesta tästä säädöstä.
Lopputuloksena tästä Natera: New Beginning -saagasta ostin kaksi Nateraa saksaksi sekä yhden Nateran lisäosan, jonka kielestä en ole varma. Ostin siis mielestäni kaiken, mitä Nateraan liittyvää pystyi ostamaan. Rahaa meni alennuksien jälkeen alle 200 euroa, joten olen kyllä tyytyväinen.
Etenkin, kun siihen toiseen peliin, jonka olin etukäteen päättänyt ostaa eli Chronocrittersiin, liittyykin nolompi tarina – okei, se on ehkä jälkikäteen jopa hauska tarina ja sain jopa tavata pelin suunnittelijan! Joten olen tyytyväinen kahteen saksankieliseen Nateraani, vaikka en osaa saksaa. Lautapeleissä on kuitenkin hienoa se, että niitä yleensä pystyy aika hyvin pelaamaan, oli kieli mikä tahansa.
Olen onnistunut mainitsemaan ainakin pari lautapeliä nimeltä ja siis myös muitakin kuin itse suunnittelemiani pelejä. Essenissä pelaamiani pelejä ei ole järkeä tähän listata, koska uutiskatsaus on tulossa ja sinne olen yleensä kirjoittanut ainakin peleistä, joita kyseisen kuukauden aikana olen testannut ensimmäisen kerran.
Spiel-messuille ihan oikeasti kannattaa mennä ainakin kerran, koska sitä millaista messuilla oikeasti on, en usko että kukaan osaa kirjoittaa tai kertoa, vaikka sitähän tässä itsekin kai yritän. Yksi syy tähän on ainakin lautapelaajat, siis ihmiset. Lautapelaajat ovat tunnetusti todella ystävällisiä ja mukavia ja sain tänä vuonna todella monta uutta lautapeliystävää. Tapasin todella monenmaalaisia lautapelaajia ja uskonkin, että jos nyt tahtoisin mennä Sveitsiin pelaamaan lautapelejä, minulla olisi siellä paikallista seuraa. Tämä on ihan mahtavaa, koska tykkään matkustaa ja pelata lautapelejä, joten voin nyt vielä aiempaa helpommin yhdistää nämä kaksi asiaa.
Tahdon kiittää Suomi pelaa -sivuston Essen-ryhmää ja erityisesti asuntoautokuskejani, jotka oikeasti ansaitsisivat palkkaa siitä, että ajelivat autollaan minun pyynnöstä Esseniin ja sieltä takaisin Espooseen. Tätä kirjoittaessani tiedän, että tämä kuulostaa käsittämättömältä ja siitäkin huolimatta tahdon myös mainita, että nämä samaiset veljekset tahtoivat myös ilman palkkaa tulla Tie Gamesin ständille töihin.
Uskomatonta, mutta totta: nämä veljekset tupsahtivat Tie Gamesin pinkit paidat päällään myös lauantaina ständilleni myymään paitsi minun PuffiNovaani myös Fluffypedeä, Biblioclashia sekä Tonttujen joulukalentereita, vaikka he olisivat halutessaan voineet kierrellä messuja, jonne olivat lauantaille ostaneet itse sisäänpääsylippunsa. Käsittämätöntä, mutta totta. Muitakin ihmisiä tottakai löytyy joita voisi ja ehkä myös pitäisi kiittää, kuskit toki olivat se tärkein.
Nyt palaan kirjoittamaan tätä artikkelia sinne, missä tajusin että saattaisin univelkaisena jotenkin jotakin unohtaa. Oh Jessica! Enkä nyt puhu Don’t tell Jessica -whatsapp-ryhmästä, vaan lautapelisuunnittelija Jessica Kinttalasta! Iso kiitos, kun jaksoit sunnuntai-iltana jutella kanssani puhelimessa. Jennihän oli siis valitettavasti jo sunnuntaina matkalla Puolan kautta Tallinnaan, josta laivalla tänään maanantaina Suomeen. Ehkä juuri nyt hän on saapumassa Suomeen. Tässä onkin pakko mainita, että meillä on kilpailu, kumpi ehtii Essenistä ensin Suomeen, vaikka Jenni lähti jo sunnuntaina aamuyöllä ja minä maanantaina puolen päivän jälkeen. Melko varmasti Jenni voittaa!
Mutta Jessica siis jaksoi kuunnella minun innostunutta, mutta varmasti sekoilevaa ja poukkoilevaa jutusteluani, hän myös sai rauhoiteltua minua, jotta minulla olisi mahdollisuus päästä ajoissa nukkumaan ja toki taidettiin höpistä myös tissit/tussit/tossit/tassit-yrityksestä, joka oli messuilla aika lähellä meidän ständiä. Tämä oli siis se keltainen iso ja näyttävä ständi, josta pystyi ostamaan vähän tikan tapaisia ehkä silikonisia heitettäviä leluja (päätoim. huom. kyseessä on Tossit-silikonitikat). No, minä en ostanut heiltä mitään, mutta silti omistan flipflop-kengät. Tästä lupaan kertoa lisää minun ja Juuson Lautapelit Vainio ja Vihervaara -podcastin Essenin jälkeisessä jaksossa numero 3.
Nyt kone alkaa laskeutumaan. Olen kirjoittanut taukoamatta koko lennon ajan, joten nyt on viimeinen mahdollisuus keksiä jotain järkevää (mutta korvat menivät lukkoon juuri) ja myös vielä kiittää ihmisiä. Kaikista tärkein asia on kuitenkin se, että ihmiset jotka menevät Spiel-messuille kokevat jonkinlaisen messuhurmoksen. Te, jotka olitte kanssani messuilla, samalla lennolla juuri nyt tai samassa hotellissa tiedätte, että minun kohdalla Spiel-hurmos tarkoittaa ainakin tupla-annosta ja olen oikeasti tästä pahoillani.
Huomenna eli tiistaina tämän artikkelin kirjoittanut Essen-Vilma on toivottavasti palautunut ja on jälleen tuttu Vilma Vihervaara. Kiitos ja anteeksi tuntuu sopivilta sanoilta lopettaa tämä, mutta koska Essen-Vilma on yhä täällä, niin lopetetaan vaikka itseironian ja huumorin nimissä tämä järkevä artikkeli siihen, että kerron ettei tässä tainnutkaan olla järkeä, mutta koska käytin tähän koko lennon (jonka aikana olisi ehkä voinut nukkua) niin en myöskään raaski deletoida tätä.
Tämä lentokone laskeutui juuri nyt maanantaina 26.10.2026 kello 20.38 ja toivottavasti rakas mieheni hakee minut lentokentältä ja vältyn tänään vielä joltain mahdollisilta noloilta hetkillä. Jos ne nolot hetket messuilla kiinnostavat, niin kuuntele se aikaisemmin mainitsemani podcast.
