Lautapeliharrastukseen kuuluu olennaisena osana haaveilu tulevaista peleistä, joita olisi kiinnostavaa päästä pelaamaan. Omalla haaveilulistallani on helmikuussa 2019 muun muassa tällaisia pelejä.
Wolfgang Warschin uusi partypeli Wavelength
Tämä Kickstarter-peli napsahti hankintaan saman tien. Olin kuullut siitä jo aikaisemmin Shut Up & Sit Downissa podcastin jaksossa 87 ja pelin tekijät ovat kyllä timanttia: Monikersin tekijät ja Wolfgang Warsch, joka on tämän hetken kuumimpia uusia pelisuunnittelijanimiä.
Wavelengthin idea on mukavan yksinkertainen: annetaan ääripäiden pari ja selittäjän on keksittävä vihje, joka sijoittuu annettuun kohtaan ääripäiden välissä. Joukkuetoverien on säädettävä osoitin siten, että se toivon mukaan osuu oikeaan kohtaan ja vastapuoli saa arvata, kumpaan suuntaan menee väärin. Pisteitä tulee, jos arvaa oikein. Pelissä on näppärä analoginen mittari, jolla vastaukset annetaan, se vaikuttaa oikein mainiolta kosketeltavuudelta.
Saa nähdä, miten kätevä pelattava tämä lopulta on. Vaatinee loistaakseen enemmän pelaajia kuin yleensä on tarjolla, kuvittelisin että peli on parhaimmillaan kuudesta pelaajasta eteenpäin, mutta ainakin peli on pelattavissa neljälläkin pelaajalla. Selvää kuitenkin on, että tämä on testattava.
Wolfgang Warschin uusi perhepeli Die Tavernen im Tiefen Thal
Die Quacksalber von Quedlinburgin myötä luotto Wolfgang Warschin perhepeleihin on kova. Uudesta Syvälaakson Tavernoista en tiedä paljoakaan, mitä pelimekaniikkaan tulee, mutta ainakin pelin kansikuva on hieno. Vähintäänkin peli on testattava.
Mitä Die Quacksalberiin tulee, tuleva Kräuterhexe-lisäri lienee samoin pakkohankinta, sen verran hauskaa Die Quacksalberin kanssa on ollut.
Uwe Rosenbergin lisärit ja uutuuspelit
Sekä A Feast for Odinin lisäosa Norwegians että Nusfjordin uusi Plaice Deck ovat molemmat pakollisia hankintoja, kunhan niitä paikallisesta kaupasta saa. Jotkut näitä ovat jo päässeet pelaamaan, mutta yleisesti ottaen saatavuus Euroopassa on kummallekin olematonta.
Norjalaiset ovat iso lisäri, jossa tulee runsaasti sisältöä A Feast for Odiniin. Odinin juhlia on vietetty harvemmin, pelikertoja ei ole ihan vielä kymmentäkään, mutta joka kerta on ollut mukavaa, niin nelinpeleinä kuin kaksinpeleinä. Nusfjordille on kertynyt jo enemmän pelikertoja, se kun on kaksinpelinä lähes fillerimittainen – kaksinpeli Nusfjordia on kestoltaan samaa luokkaa kuin vaikkapa Caverna: Cave vs Cave ilman lisäriä. Miten tehokasta! Peli on noussut vahvasti kärkeen suosikki-Uweistani. Kampelapakka tuo uusia rakennuksia, tämä onkin todella helppo peli laajentaa, ja lisäksi korvaa ne onnettomat pikkukolikot paremmilla.
Jos Uwe Rosenbergilta jotain uutta tulee, seuraan mielenkiinnolla – paitsi jos kyse on tetrislaattapeleistä, ne skippaan oitis. Ei jokainen maatalouspelikään automaattinen osuma ole, Reykholt on edelleen hankkimatta ja voi olla, että jääkin väliin. Ainakin haluaisin kokeilla ennen ostamista, koska lukemani perusteella en ole täysin vakuuttunut.
Alpakan elämää
Altiplano ei varsinaisesti ole uusi peli, mutta parin Orléans-pelin perusteella tähän Orléansista jatkojalostettuun peliin olisi mielenkiintoista tutustua. Luulen, että saattaisin pitää. En ole vielä raaskinut ostaa, kun pelattavia pelejä on muutenkin riittävästi, mutta ehkä joskus. Vähintäänkin kokeilisin erittäin mielelläni.
Tiedostan, että Altiplano luultavasti ole häävi moninpeli, mutta kuvittelisin, että kaksinpelinä sitä olisi oikein mukava pelata. Hyvää pelattavaa on kuitenkin jo nyt enemmän kuin ehdimme pelata, joten kiire ei ole. Jos juuri sinulla sattuisi kuitenkin olemaan vähälle käytölle jäänyt Altiplano, josta olet halukas pääsemään eroon, yhteyttä saa ottaa…
Pikajuna Lontoosta Edinburghiin
Olen omistanut 1825:n noin yksitoista vuotta, ostin setin maaliskuussa 2008 ja haalin sen jälkeen jotakuinkin kaikki pelin minilisäritkin. Nykyään koko paketin hankkiminen on hyvin vaikeaa ja jos myisin koko settini, hinta voisi hyvinkin olla nelinumeroinen. Koko sen ajan, kun olen pelin omistanut, olen haaveillut pelaavani pelin, jossa yhdistyisivät kaikki pelin kolme Unitia.
Se olisi eeppinen 18xx-peli, jossa pelialue ulottuisi Englannin etelärannikolta Skotlantiin asti ja pikajunat voisivat ajaa Lontoosta Birminghamin ja Manchesterin kautta Edinburghiin. Nyt päätin, että täydellisen tilaisuuden odottelu saa loppua, koska sellaista ei tule. Sen sijaan otan ja järjestän pelin. Jonain lauantaipäivänä tässä kevään ja kesän aikana keräännymme Tavernaan heti kun ovet avataan, virittelemme Englannin areenaksemme ja pistämme junat liikkeelle. Enää en odottele.
