Kategoriat
Artikkelit

Viisi vuotta sitten: vuoden 2019 parhaat pelit

Viisi vuotta on ihan hyvä aikaväli katsella taaksepäin. Mielipiteet peleistä ehtivät hyvin asettua, parhaat pelit nousevat pinnalle ja huonommat unohtuvat. Tältä vuosi 2019 näyttää viisi vuotta myöhemmin.

Vuosi 2019 oli Wingspanin vuosi – tämä lintuaiheinen peli ilmestyi vuonna 2019, voitti Kennerspiel des Jahresin ja monia muita palkintoja ja on sittemmin osoittautunut erittäin kestäväksi peliksi. Lisäosia on ilmestynyt paljon ja peli on myynyt jo syksyyn 2021 mennessä yli 1,3 miljoonaa kappaletta. Peli onkin Stonemaier Gamesin suurin myyntimenestys.

Wingspanin suunnittelija, taulukkolaskentanörtiksi itseään kuvaileva Elizabeth Hargrave, aloitti pelien kehittelemisen vuonna 2014. Hargrave koki, että linnoja ja avaruutta käsitteleviä pelejä oli paljon, mutta häntä kiinnostavista aiheista ei juuri pelejä tehty. Niinpä hän päätti tehdä pelin puolisonsa kanssa vähän aikaa aikaisemmin aloittamastaan lintuharrastuksesta.

Hargrave on sittemmin julkaissut muutaman muunkin pelin, jotka eivät ole menestyneet Wingspanin veroisesti – mutta toisaalta, harvassa ovat ne pelisuunnittelijat, joilla on tilillään edes yksi Wingspanin tasoinen hitti. Lisäksi Wingspan antoi vauhtia erilaisten luontoaiheisten pelien buumille, joka näkyy edelleen.

Suomessa vuoden 2019 peliharrastajahitti oli Terraforming Mars, joka oli ilmestynyt englanniksi jo 2016. Suomenkielinen painos nosti viimeistään Marsin asuttamista käsittelevän pelin suomalaisten peliharrastajien ykkössuosikiksi. Tältä paikalta peliä on kammennut sittemmin Ark Nova.

Vuotta 2019 käsiteltiin tuoreeltaan tammikuussa 2020.

BoardGameGeekin suosikit

  1. Clank! Legacy: Acquisitions Incorporated – Suositun pakanrakennuspelien perheen legacy-paketissa on tarjolla kampanja, jonka jälkeen käsissä on kustomoitu Clank!. Pelisarja on suosittu ja tätä legacy-peliä pidetään yhtenä parhaista legacy-peleistä.
  2. Wingspan – Lintupeli on myös BoardGameGeekissä suosittu.
  3. Barrage – Raskaampien bisnespelien ystäville vesivoima-aiheinen Barrage tarjoaa paljon pähkäiltävää. Kickstarter-julkaisuun liittyneet ongelmat ovat pitkälti unohtuneet ja pelistä puhutaan edelleen.
  4. Marvel Champions: The Card Game – Marvel-korttipeli on pidetyimpiä Living Card Game -pelejä. Monien muiden pelien tapaan tämäkin on yksinpelaajien suosiossa, pureskeltavaa riittää ja Marvel-sankareita on pelattavana iso joukko.
  5. Pax Pamir: Second Edition – Sierra Madren ykköspainos Pax Pamirista herätti jo mukavasti huomiota, mutta varsinaisesti potti räjähti, kun Cole Wehrle julkaisi tämän kakkoslaitoksen veljensä kanssa. Upean näköinen kakkospainos paranteli ja suoraviivaisti alkuperäistä peliä.
  6. Maracaibo – Alexander Pfister oli jo hyvässä nosteessa Great Western Trailin ja muiden hittien myötä. Maracaibo ei ollut ihan yhtä kova hitti, mutta niin vain sekin löytyy BoardGameGeekin top 100 -listalta.
  7. Cthulhu: Death May DieEric Langin ja Rob Daviaun Cthulhu-peli on yhteistyössä noppia heitellen tapahtuvaa suurten muinaisten torjumista. Jotkut pitävät peliä turhan geneerisenä luolaholvauksena, toisille tämä on CMON:in paras peli.
  8. Paladins of the West Kingdom – Garphill Gamesin keskiaikaisissa trilogioissa on koko joukko pelejä. West Kingdom -sarjan Paladins on kaikista näistä pidetyin ja tarjoaa mukavia haasteita työläistenasettelun ystäville.
  9. The Crew: The Quest for Planet Nine – Harvinaislaatuinen yhteistyötikkipeli ilahdutti ja hämmästytti monia korttipelien ystäviä. Tällaista ei olisi odottanut näkevänsä ja harva olisi uskonut, että yhteistyötikkipeli voi toimia näinkin hyvin.
  10. Tainted Grail: The Fall of Avalon – Awaken Realms tunnetaan isoista, näyttävistä seikkailupeleistään. Nemesis on niistä suosituin, mutta Awaken Realms on vankasti kakkosena.

Lautapelioppaan parhaat

Kovin paljon vuoden 2019 julkaisuja ei Lautapelioppaan parhaiden pelien listalta löydy. Wingspan sentään varsin korkealta sijalta 12, mutta sen lisäksi vain The Crew sijalta 78 ja It’s a Wonderful World sijalta 81.

Ville

2019 oli yllättävän kova lautapelivuosi sekä peruspelien että lisäosien julkaisujen osalta. Olen antanut harvinaisen 10/10-arvosanan peräti kahdelle tuona vuonna julkaistulle pelille (Pax Pamir: Second Edition ja Clank! Legacy: Acquisitions Incorporated). Tässä vielä viisi parasta lautapeliä ja lisäosaa kyseiseltä vuodelta. Vaihtelun vuoksi käyn vielä lisäosat tarkemmin läpi!

Pelien top 5:

  1. Clank! Legacy: Acquisitions Incorporated
  2. Pax Pamir: Second Edition
  3. Age of Steam: Deluxe Edition
  4. The Isle of Cats
  5. Star Wars: Outer Rim

Lisäosien top 5:

  1. Underwater Cities: New Discoveries
  2. Space Base: Command Station
  3. Clank! In! Space: Cyber Station 11
  4. Bärenpark: The Bad News Bears
  5. Inis: Seasons of Inis

Underwater Cities: New Discoveries -lisäosa teki Underwater Citiesille sen mitä Prelude teki Terraforming Marsille, nopeuttaen pelin alkua yhden kierroksen verran. Tämän lisäksi lisäosa toi peliin yli 50 uutta korttia, syvennetyt pelilaudat (sekä vanhoja että uusia lautoja), lisää assistentteja, metropolilaattoja ja täysin uuden museomoduulin. Vaikka lisäosa on joissain lautapelikaupoissa jopa kalliimpi kuin peruspeli, on se yksi parhaista lisäosista mitä mihinkään lautapeliin on koskaan tehty.

Space Base: Command Station on sekin lähes samanhintainen peruspelin kanssa, vaikka se on oikeasti vain säilytysratkaisu lisänopilla ja korttisuojilla. Lisäosa tuo peliin lähes neljäsataa korttisuojaa, jokaiselle pelaajalle omanväriset nopat ja mahdollisuuden kahdelle lisäpelaajalle, mahdollistaen jopa seitsemän pelaajan pelit. Itse omistan kaikki lisäosat ja lisää on tulossa, joten säilytysratkaisuna Command Station on todella kätevä, vaikka itse sisältöä ei paketissa juuri ole.

Clank! In! Space: Cyber Station 11 tuo Clank! In! Spaceen täysin uudenlaisen laudan ja läjän kortteja, joista etenkin Cyberware-kortit ovat suosikkejani. Kyseisillä cyberware-korteilla voi teeman mukaisesti asentaa lisähärpäkkeitä omaan hahmoon, nostaen pysyvästi hahmon kykyjä (lisämiekkoja, askelia ja niin edelleen). Ovaalin muotoinen pelilauta on mukavaa vaihtelua, etenkin kun lisäosaa käyttää Apocalypse-lisäosan kanssa.

Bärenpark: The Bad News Bears tuo Bärenparkiin kolme erilaista moduulia: uusia tavoitteita, harmaakarhut (isoja laattoja) sekä monorail-junan jota pystyy rakentamaan vihreiden, pienten laattoja päälle, tehden näistä aiemmista jämäpaloista varteenotettavan vaihtoehdon, kunhan vain oman puistonsa osaa suunnitella oikein. Lisää vaihtoehtoja ei ole ikinä pahitteeksi pelissä kuin pelissä.

Viimeisenä vielä mainittakoon Inis: Seasons of Inis, joka tuo Inisiin vuodenajat, uusia laattoja, merenkulun, eeppisiä kortteja, viidennen pelaajan sekä kuningasvariantin, jolle etenkin oli tilausta. En enää omista kyseistä peliä ja lisäosaa, mutta suosittelen vahvasti aluehallintapelien ystäville.

Clank! Legacy – Acquisitions Incorporatedin aloitusskenaario
Clank! Legacyn aloitusskenaario. Kuva: Aatu Outinen

Mikko

Vuosi 2019 on oikein kelpo pelivuosi. Ei aivan parhaita, mutta kymmenen parhaan joukossa kuitenkin. Vuoden parhaiden pelien joukkoon nostan Villen tavoin Pax Pamirin kakkoslaitoksen. Reiner Knizian nerokkaan yksinkertainen L.A.M.A.-korttipeli nousee minun listallani vuoden toiseksi parhaaksi peliksi.

De Vulgari Eloquentian uusi painos ilmestyi 2019 ja maistuu minulle yhä säännöllisesti. Res Arcana on vähän mennyt jo pois muodista, mutta on edelleen eniten iloa tuottanut vuoden 2019 julkaisu. The Crew oli myös hyvä peli sen aikaa kun kampanjaa kesti; kakkososasta en aloittanut kampanjaa itse, mutta olen sitä jonkun verran pelannut.

Vuoden pelatuin peli oli Magic: The Gathering yli sadalla pelikerralla. Tämä olikin paperi-Magicin kultavuosi minulle, heti seuraavana vuonna pelikerrat hiipuivat huomattavasti pienemmiksi. Res Arcanaa tuli pelattua reippaasti. Altiplano-matseistani yli puolet on edelleen pelattu vuonna 2019. Tapestryn osalta osuus on 100%: sain tästä Stonemaierin uutuudesta kolhitun arvostelukappaleen* ja innostuin jopa yksinpeleistä. Vuoden 2019 jälkeen peliin en kuitenkaan ole palannut, koska oikeastaan kukaan muu ympärilläni ei ole pelistä kiinnostunut.

Uudemmista tuttavuuksista pitää nostaa esille Scout ja Space Base, jotka ovat molemmat hyviä pelejä. Kupongintäyttöpelien puolella vuosi oli myös hyvä: minimalistinen Second Chance on hyvä, Cartographersia olen pelannut aika paljon puhelimella ja Trails of Tucanakin oli oikein mainio.

(* Stonemaier Gamesilla on kätevä käytäntö, jossa asiakkaan saadessa uutuuspelistä kuljetuksessa kolhiintuneen kappaleen, firma lähettää ehjän tilalle, ja kärsineelle yksilölle pyritään löytämään joku paikallinen arvostelija, joka voisi ottaa sen testikappaleeksi. Minäkin kävin hakemassa omani joltain Tapestryn tilanneelta tamperelaiselta.)

L.A.M.A.:n kortteja kädessä
Yksinkertaista ja toimivaa: L.A.M.A. on helposti opetettavien korttipelien aatelia. Kuva: Mikko Saari

Petri

Vuosi 2019 oli monelle huippuvuosi jolloin ilmestyi monta suosikkipeliä. Paitsi ei minulle. Wingspan ei oikein saanut siipiä alleen, Res Arcanan combotusmekaniikka menee minulla yli, ja Marvel Champions: The Card Game sekä Point Salad jättivät kylmäksi. Mutta on silti jotain!

Q.E.

Quantitative Easing eli tuttavallisesti Q.E. on peli jossa painetaan rahaa talouskriisin jälkimainingeissa. Pelaajat edustavat eri maiden valtionpankkeja, jotka haalivat omistukseensa yrityksiä huutokaupalla. Huudettava summa voi olla ihan mikä tahansa maan ja taivaan väliltä, ainoastaan mielikuvitus on rajana.

Toki peli menee rikki, jos huudetaan summia joita ei mahdu kirjoittamaan ylös tai pelaajat eivät keksi mikä voisi olla kyseistä summaa isompi olemassaoleva luku. Ylärajana onneksi on, että eniten rahaa painanut pelaaja häviää automaattisesti. Q.E. on kepeä eikä mitenkään koukuttava peli, mutta aina silloin tällöin tuntuu että sitä olisi kiva pelata taas uudelleen.

Combo Color

Pelaajat valtaavat alueita värittämällä niitä tussilla. Säännöt selittää muutamassa sekunnissa ja perheen pienimmätkin älyävät heti mistä on kyse. Helpot kartat joutuivat heti sivuun, ja tähän kaipaisikin lisää haastavampia karttoja. Useita pelikertoja kestänyt klassikko.

Pax Pamir: Second Edition

Second Edition on vuoden 2015 karun painoksen paranneltu versio. Pelissä vedetään pataaneja pataan Afganistanin vuoristossa. Tosiasiassa peli on abstrakti vääntö, jossa omalla vuorolla pohditaan onko edullisempaa ottaa itselle yksi piste vaiko toiselta yksi piste pois. Nihkeydellä pelleily on koko pelin suola, ja se voisi maistuakin jos pelistä tajuaisi edes hiukkasen enemmän.

Combo Colorin Donitsijuhlat-pelilauta.
Combo Colorin donitsijuhlissa donitsit ovat pisteitä suoraan, jauhopussien ja munien määrät kerrotaan keskenään. Kuva: Mikko Saari

Tuukka

Vuonna 2019 olin elämäni murroskohdassa. Opinnot Turussa olivat lopuillaan ja edessä oli yllättäen muutto Tampereelle. Se oli kiireinen vuosi, joka heijastui pelaamiseen. Mitään vuoden 2019 peliä en ilmestymisvuonnaan pelannut, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Ylipäätään säännöllisessä pelaamisessa tuttuus oli valttia, ja peliharrastukseni aktiivinen uutuuspelien testailu vasta edessäpäin. Kovaa huutoa olivat edellisvuosien hitit kuten Decrypto, Agricola, San Juan, Battle Line ja Patchwork. Korttipelit ovat aina maistuneet, ja Lautapelioppaasta bongattu Mystery Rummy: Jack the Ripper oli vuoden yllätyshittejä.

Vuoden selvästi pelatuin peli oli silti Terraforming Mars. Se tuli hankittua heti alkuvuodesta. Ja sitä sitten pelattiin. Koneistonrakentelu tällaisessa muodossa oli jotain uutta ja jännittävää – etenkin, kun koneistoa pyöritettiin pitkään ja hartaasti. Terraforming Marsin suosio kotipeleissä kesti aina vuoteen 2022, jolloin Ark Nova syrjäytti sen.

Graduni jumitti pahasti kevättalvella ja näytti, etten saa sitä ikinä valmiiksi. Osasyynä oli Ganz Schön Cleverin sovellusversio, johon olin totaalisen koukussa. Peli on parasta mitä kupongintäyttelygenressä on tehty, ja rehellisenä soolonakutteluna se on parhaimmillaan. Lopulta sovellus oli pakko poistaa puhelimesta, jotta opinnoista tulisi jotakin. Gradu valmistuikin pian tämän jälkeen toukokuussa.

Kesästä on jäänyt elävästi mieleen Sherlock Holmes Consulting Detectiven pelaaminen. Yleensä pitkät tarinapelit eivät ole minun juttuni, mutta tämä iski kovaa. Sivukaupalla muistiinpanoja, hurjia juonenkäänteitä, spekulaatiokeskusteluja aamiaispöydässä… Peli on iästään huolimatta edelleen relevantti ja taitavasti kirjoitettu. Consulting Detective -huuma jatkui seuraavinakin vuosina ja lopulta kaikki sarjan materiaali tuli pelattua läpi. Fanipoikana kirjoitin jopa yhden oman tapauksen.

Näihin aikoihin löysin Facebookin Lautapelikirppiksen, josta muodostui parille seuraavalle vuodelle tärkeä pelien ostopaikka. Sitä kautta klassikot Power Grid ja Tigris & Euphrates tulivat tutuiksi. Viime vuosina Lautapelikirppiksestä on tullut itselleni enemmän myyntipaikka, ja nuokin pari klassikkoa ovat jo jatkaneet matkaansa eteenpäin.

Syksyllä puolison lähdettyä vaihto-opiskelujaksollensa löysin itseni syyssinkkuna Tampereelta työntäyteisen harjoittelujakson keskeltä. Tuona aikana pelasin harvinaisen vähän mitään, mutta löysin tieni Board Game Arena -sivustolle. Siellä pääsin viimein pelaamaan vanhaa suosikkipeliäni Puerto Ricoa kovalla tasolla. Puerto Rico on edelleen mestariteos, mutta samalla peli, joka vaatii samantasoiset pelaajat. Tähän Board Game Arena sopi täydellisesti, enkä ole peliä tuon jälkeen pelannutkaan kasvokkain kenenkään kanssa.

Mutta mitä pelejä maailmalla ilmestyi, kun minä jumitin gradun viimeistelyssä, muuttopuuhissa ja Tampere-elämän alussa? 2019 oli lautapelimaailmassa laadukas vuosi, josta omalle pelilistalleni on jäänyt ennen kaikkea kevyempiä pelejä. Katsotaanpa mitä vuoden 2019 sadosta pelaisin nyt:

1. The Crew: Quest for Planet Nine

Upea peli, jonka valitsisin pöydälle kaikkein mieluiten tämän vuoden peleistä. The Crew pakkaa pieneen pakettiin paljon sisältöä ja välttää yhteistyöpelien yleiset ongelmat. Itse tutustuin Crewiin loppuvuodesta 2020, ja huvittavasti silloin aloitettu kampanja on edelleen kesken.

2. Wingspan

Globaalisti vuoden suurin hittipeli. Ja maistui se minullekin. Wingspan tuli tutuksi kirjastolainana kevättalvella 2020. Kirjastojen mennessä kiinni koronaepidemian takia peli oli lähestulkoon ikuisuuslainassa, mistä otettiin kaikki hyöty irti. Wingspan tuli pelattua puhki parissa kuukaudessa, ja vain pari kertaa siihen on tullut palattua sen jälkeen. Hyvä peli se silti on.

3. Cartographers

Vuosi 2019 oli kupongintäyttelypelien kultavuosi, ja Cartographers sen kirkkain helmi. Tällekin kävi tosin “wingspanit”, eli kirjastolainana pelattiin puhki ja unohtui sitten. Olisin silti valmis pöytäämään tämän milloin vain.

4. Trails of Tucana

Lisää kupongintäyttelyjä. Jos Cartographers oli muutaman kuukauden huumaa, niin Trails of Tucana on osoittautunut pitkäaikaiseksi hitiksi, joka löytyy edelleen omasta hyllystä. Pelasin peliä ensimmäistä kertaa tosin vasta loppuvuonna 2021.

5. Doppelt So Clever (Twice as Clever)

Vielä yksi kuponkipeli! Wolfgang Warschin neliosaiseksi venyneen Clever-sarjan kakkososa ei ole sarjan paras, mutta silti todella koukuttava. Sovelluksella tätä tuli hakattua valtavia määriä jo ilmestymisvuonnaan.

6. Barrage

Vuoden raskas. Barrage on yksi raastavimmista europeleistä, joita olen pelannut. Tässä on kohtuu helppo ajaa itsensä toivottomaan tilanteeseen, mutta kaiken mennessä nappiin peli on upea kokemus. Olen pelannut peliä ensimmäisen kerran loppuvuodesta 2022, joten Barragen pitkäaikaisempi kestävyys on vielä epävarma. Peliporukassa on tullut jo havaittua, että ei tämä kaikille maistu.

Vuoden 2019 pelisadosta jaan kunniamaininnat lisäksi seuraaville peleille:

  • Nova Luna: kelpo kahvipöytäpeli Patchworkin hengessä. Patchwork on vaan parempi.
  • Marco Polo 2: In the Service of Khan: alkuperäinen The Voyages of Marco Polo on rautaa, ja tämäkin pääsee lähelle.
  • Res Arcana: peli, jota arvostan, mutten täysillä rakasta. Vaatisi lisäpelejä, jotta näkisi kuinka kova peli siellä pinnan alla todella on.
  • Scout: tämän 2019-vuosileima on vähän niin ja näin, sillä en usko, että Scoutista on kukaan Euroopassa edes kuullut vielä tuolloin. Hieno korttipeli joka tapauksessa.
Aukeama The Crew'n lokikirjasta.
The Crew’n lokikirjaa täytettiin monessa peliporukassa vuonna 2019. Kuva: Mikko Saari

Jaakko

Vuonna 2019 ilmestyi paljon pelejä, jotka löytyvät omasta top 100 -listauksestani. Kyseisenä vuonna ostin myös enemmän pelejä kuin yhtenäkään toisena vuonna. Ajattelin, että paras tapa selventää omaa näkemystäni vuoden 2019 aikana julkaistuista peleistä on tehdä niistä top 10 -listaus.

10 Wavelength. Partypeli, jota pelataan pelaamisen ilosta. En ole koskaan tainnut pelata tätä voittoon asti. Yksi pelaaja antaa yhden sanan vihjeen, ja muiden pelaajien pitää yhdessä päätellä mihin kohtaan jotain tiettyä skaalaa tämä vihjesana osuu. Esimerkkinä vaikka kategoria voi olla jokin selkeä kuten kylmä-kuuma, tai jokin abstraktimpi kuten hyvä-paha. Erityisen mainio Wavelength on keskustelun herättäjä-pelinä!

9 Tapestry. Stonemeierin abstrakti sivilisaatiopeli. Edetään träkeillä ja tehdään kivoja asioita! Sitä tämä peli on ja Tapestry tekee sen hyvin. Sivilisaatiopelihän tämä ei ole oikeastaan mitenkään muuten kuin kuvituksen puolesta, mutta eipä se hauskuutta poista. Hyvän mielen peli, jonka pariin on aina mieluista palata.

8 The Isle of Cats. Fantasiakissoilla varustettu tetristelypeli. Dräftäystä ja pisteiden keruuta. Sopii kenelle pelaajalle tahansa ja mihin tilanteeseen tahansa. Tämä peli yllätti minut aikanaan, sillä en odottanut juurikaan pitäväni tästä. Tetrispelit eivät yleensä ole omin juttuni ja söpöt teemat monesti kertovat pelin olevan liian kevyt. The Isle of Cats on kuitenkin mainio poikkeus.

7 Cooper Island. Yksi monimutkaisimmista koskaan pelaamistani työläistenasettelupeleistä. Luulen, että juurikin monimutkaisuutensa takia Cooper Island on mennyt monilta ohi. Mutta suosittelen kyllä kokeilemaan tätä, jos pitää raskaista europeleistä. Pelissä kehitetään omaa aluetta tuottamaan mahdollisimman paljon resursseja, joita käytetään toimintoihin, joilla yritetään tuottaa pisteitä. Pisteet ovat myös todella tiukassa, voittopisteet ovat yleensä 20–30 pistettä. Mutta tiukasta ajattelusta pitäville suosittelen vahvasti.

6 Trismegistus. Trismegistus menee vähän samaan kastiin Cooper Islandin kanssa, monimutkaisuutensa takia ohitettuihin peleihin. Noppia dräftäämällä yritetään alkemian avulla muuttaa muista metalleista kultaa. Peli kestää kolme kierrosta, joiden aikana keräät materiaaleja, muokkaat niitä, käytät artifakteja ja teet tieteellisiä julkaisuja. Kun pääsee monimutkaisista säännöistä yli, pääset pohdintaa ja ahaa-elämyksiä herättävän pelin pariin!

5 Cloudspire. Jatketaan monimutkaisten pelien parissa. Cloudspire on tower defence -tyyppinen peli, jossa pelaajat värväävät joukkoja, puolustustorneja ja johtajia, joiden avulla yritetään tuhota vastustajan tukikohta. Chip Theory Gamesille tuttuun tapaan peli on sekä tuotantoarvoltaan että monimutkaisuudeltaan aivan pelien kärkipäätä. Erilaisia skenaarioita, sekä soolona, tiimeinä että moninpelinä tulee peruspelin mukana kymmeniä. Tämän pelin kanssa saa kulumaan aikaa paljon!

4 The King’s Dilemma. Legacypeli, jossa jokainen pelaaja ohjaa omaa sukuaan ja tavoittelee pääsyä valtakunnan huipulle! Neuvottelemista ja selkäänpuukottamista. Tietynlaisia roolipelaamisen elementtejä. Vaikeita päätöksiä. A Game of Thrones -fiilistä. Tätä kaikkea The King’s Dilemma sisältää. Jos sinulla on viiden hengen porukka, joka on valmis tiukkaan neuvotteluun, kannattaa ottaa tämä peli pöytään!

3 Barrage. Barragessa rakennetaan patoja. Ei kuulosta kovin jännältä, mutta Barrage on hyvin temaattinen, vahvasti vuorovaikutusta sisältävä, monimutkainen ja kiinnostava peli. Dystooppisessa maailmassa fossiiliset polttoaineet ovat päässeet loppumaan ja vesivoimaa täytyy kehittää. Jokainen yritys kilpailee paikoista rakentaa patoja ja voimaloita. Tarkalla resurssinhallinnalla ja sopivalla aluiden valtaamisella saa itselleen parhaiten tuottavat voimalat.

2 Paladins of the West Kingdom. Ehdoton suosikkini Shem Phillipsin peleistä! Paladins on sopivasti raskaampi kuin muut Shemin peleistä, joita olen kokeillut. Raskaammat eurot tuntuvat sopivan minulle parhaiten. Paladins of the West Kingdom on työläistenasettelupeli, jossa kierroksen alussa palkataan uusi paladiini. Paladiini tuo mukanaan työläiset, joita sijoittamalla rakennetaan linnoituksia, hyökätään ulkopuolisten kimppuun ja palkataan munkkeja töihin. Uskoa, voimaa ja vaikutusvaltaa kehittämällä tuotetaan enemmän voittopisteitä ja parannellaan kyseistä toimintoa. Paladins toimii myös soolona erityisen hyvin!

1 Marvel Champions. FFG:n Living Card Game – perheeseen kuuluva korttipeli Marvel-sankareiden maailmasta. Valitse sankari, ota joko valmispakka tai kokoa pakkasi, valitse vihollinen ja lähde selvittämään onko sinusta voittamaan kyseinen vihollinen! Muihin sarjan peleihin verrattuna Marvel Champions on hivenen kevyempi ja lähestyttävämpi. Peruspeli sisältää neljä sankaria ja kolme vihollista ja nyt viisi vuotta myöhemmin pelattavia sankareita on 49 ja vihollisia 41. Siitä vain laskemaan, kuinka monta erilaista komboa saat aikaiseksi, kun voi pelata vielä 1–4 sankarilla. Pelattavaa riittää ja sekä sankarit että viholliset ovat riittävän erilaisia keskenään, jotta pelaaminen pysyy jännittävänä. Tykkään pelata Marvel Championsia etenkin soolona, mutta toimii myös hyvin kahdella pelaajalla. Erityisesti Marvel-faneille tämä on ehdoton valinta!

Marvel Championsin kortteja
Kapteeni Amerikka on tainnuttanut Rhinon pyörryksiin, apunaan Falcon. Kuva: Aatu Outinen

Aatu

2019 oli erittäin merkittävä vuosi. Elin sitä aikaa, kun vasta aloitin aktiivista lautapeliharrastusta edellisen vuoden lopusta alkaen, jolloin omistin moderneja lautapelejä ehkä noin yhden käden sormien verran. Pelaamalla puolison ja kaverien kanssa illanviettoja lautailun merkeissä alkoi vähitellen tulla enemmän syrjähyppyjä videopeleistä, kun tajusin, mitä kaikkea mielenkiintoista olen missannut analogipelien kehitysvuosina.

Kun liityin paikalliseen kerhoon vuoden alussa ja aloin saamaan lisää ja erityisesti aktiivisia pelikavereita, harrastus räjäytti mielen. Lisäksi olen tajunnut pitää hieman kirjaa pelatuista peleistä, joten on mielenkiintoista palata siihen, mitä tällöin tuli pelattua.

Top 5 eniten pelatut pelit vuonna 2019

1 Gloomhaven. Kerhoon liityttyäni rupesimme pelaamaan tämän massiivisen boksin tarjoamaa kampanjaa ja pidimme Gloomhaven-iltaa noin pari kertaa kuussa, joten en ihmettele, että tämä nousi pelatuimmaksi peliksi. Skenaarioita (ja niiden uudelleenpelaamista, kun niitä hävittiin) oli niin paljon, että edes vuosi ei meillä riittänyt finaaliskenaarioon asti.

2 Scythe. Henkilökohtaisesti klassikko, sillä olihan tämä yksi rakkaimmista peleistä harrastuksen alusta. Myin jo tämän, mutta pelaan Scytheä yhä mielellään, vaikka onhan tällä omat vikansa balanssin suhteen. Kokeneiden pelaajien kanssa pelaamme tätä modulaarilaudan kanssa, joka antaa mukavasti varianssia laudan erilaisuuteen ja uudelleenpelattavuuteen. Jonain vuonna pelataan ehkä vielä kampanjakin, jonka olen joskus suorittanut puoleenväliin asti. PC:llä olen ehtinyt pelata tätä jo parisenkymmentä tuntia, mutta digipelit ovat sitten oma mittarinsa.

3 Terraforming Mars. Kun katsoin pelilokia, yllätyin hieman, kun suurin osa Marsin asuttamisista ovat merkitty vuodelle 2019. Kyseisenä vuonna kimppaostimme tämän kerholle ja kyllähän sitä kelpasi pelata välillä jopa parikin peliä putkeen muutaman tunnin kestostaan huolimatta. Vähitellen kasvatimme pelin kokoa sen lisäosilla.

4 Chronicles of Crime. En kovin paljon välitä lautapelipakohuoneista, mutta seikkailulta tuntuvat rikosmysteerit sen sijaan vetivät puoleensa. Mitä parasta, alkuasettelu ja tilpehöörin järjestely jää todella minimaaliseksi. Tarvitaan vain puhelin, joka pyörittää pelimaailmaa mekaanisesti, skannaa kortit ja kertoo tarinat sovelluksen luomassa immersiossa. Lisäosat pitivät huolen, että pelattavaa riitti, meidän kohdalla erityisesti Welcome to Redview. On myös mainittava, että yhteisö on julkaissut BGG:lle lukuisia omia ja laadukkaita skenaarioita.

5 Dead of Winter. Dead of Winter oli Scythen ohella ensimmäisiä raskaita lautapelejäni ja tästä irtosi mukavasti ohjelmaa illanvietoiksi zombien ja (mahdollisen) petturin parissa. Onhan tämä jo mekaanisesti vanhentunut ja pelikin lienee jo out of print, mutta edelleen tämä viihdyttää edelleen pöydällä jo teeman ja meiningin ansiosta.

Top 5 vuonna 2019 ilmestyneet pelit

1 Marvel Champions: The Card Game. Fantasy Flight Gamesin edelleen tuorein LCG on yli 150 pelikerrallaan eniten pelaamani peli. Aloitin pelaamaan tätä loppuvuonna ilmestyttyään ja sitä on tullut pelattua varsinkin soolona runsaasti pari seuraavaa vuotta, jossa ovat edesauttaneet sen lukuisat lisäosat. Kun heroja alkoi olemaan jo 35 ja X-Men alkoi vasta tehdä tuloaan, supersankaritouhut menivät jäihin. Kuitenkin palaan takuuvarmasti kehittelemään vielä lukuisia hyviä pakkoja.

2 The Isle of Cats. Tämä tuli minulle oikeastaan vasta vuoden 2020 alussa joukkorahoituskampanjasta (3 kuukautta etuajassa!), mutta sopivaan aikaan, sillä kyseisenä vuonna oli sulkujen vuoksi kaksinpeleille kysyntää. Söpössä kissatetriksessä ei voi olla mitään vikaa, sillä tätä olen jaksanut pelata jo yli 40 kertaa kyllästymättä. Myöhemmin julkaistiin lisäosia mm. kissanpennut ja uniikit laivat.

3 Wingspan. Kuten edellä mainitut kissat, myös linnut pelastivat tylsiltä koronavuosilta. Nyt linnut ovat ehtineet levittäytyä ympäri maailmaa useiden lisäosien muodossa. Scythen ohella Wingspan on eniten pelaamiani Stonemaierin pelejä, jossa edesauttaa sen loistava kaksinpeli, tänä päivänä varsinkin Aasia-lisäosassa tulleen Duet-laudan kanssa.

4 Dune. En tiennyt aluksi Frank Herbertin kirjasarjasta mitään ja sitten eteeni lyötiin tällainen temaattinen ameritrash, jossa jo yhden factionin loressa ja kyvyissä oli enemmän selitettävää, kuin pelin perussäännöissä. Kyllähän Dyyni lopulta myi minut ja on teemaltaan lautapelien kärkeä Nemesiksen ohella. Olen pelannut tätä vielä harmillisen vähän ja nythän sitä olisi taas ajankohtaista ottaa pöydälle leffan toisen osan tultua ja kirjan kuunneltuani. 

5 Cartographers. Polyominojen asettelu on mieleeni, joten en voi olla pitämättä tällaisesta piirtelypelistä. Tämä tulee otettua helposti mukaan kesäreissuille ja peli on niin selkeä, että kyllähän tätä mielellään opettaa. Lisäkartat tuovat peleihin varianssia, mutta peruspeli on ollut vielä sen verran toimiva paketti, että en ole vielä raaskinut hommata Heroes-versiota.

Kaksi Cartographersin täytettyä kuponkia
Cartographers on hauskempaa, kun ottaa värikynät käyttöön ja piirtelee karttaa kunnolla. Kuva: Mikko Saari

Mirva

Cartographers on edelleen kupongintäyttöpelilistallani kärjessä. Siihen on tullut ostettua joitakin lisäreitäkin. Koukuttavaa kupongintäyttöä, jota rytmittävät vaihtuvat pisteytykset, ja johon pelikaverin piirustamat hirviöt tuovat vähän vuorovaikutusta. 

Isle of Cats listautuu puolestaan polyominolaattojenasettelupelien kärkeen, jos Cartographersia ei siihen kategoriaan listata. Kissapeleillä on muutenkin paikka sydäntäni lähellä, ja tästä kissasaaresta löytyy oikeallekin kissalle oma paikka piirrettynä pelilaatikon kanteen. Aww.. Annettakoon anteeksi, että kissat ovat luonnottoman värisiä.

The Taverns of Tiefenthal on tätä kirjoittaessa uusin peliostokseni. Temaattisesti saksalaisen tavernan rakentelu ei ole sitä mikä normaalisti kutkuttelisi, mutta noppien draftaus ja pakanrakentelu toimii mainiosti. Toinen erinomainen pakanrakennuspeli on Undaunted: Normandy – helposti lähestyttävä sotapeli, jossa pelilaudalla taistellaan Normandian rannikolla. Undaunted-pelisarjassahan on tämän jälkeen julkaistu useampiakin pelejä.

Lintupeli Wingspan on edelleen yksi kauneimpia ja mieleenpainuvimpia pelejä, jota olen pelannut. Se toimii perhepelinä erinomaisesti. Kaunis kuin karkki on myös mielestäni vuoden 2019 paras pikkupeli Ecosystem, jossa luontokortit pelataan ruudukkoon ekosysteemiksi. Lopuksi ne pisteytyvät mainion temaattisesti suhteessa sijaintiinsa.

Lastenpeleistä omalle listalleni pääsee kaksi. Lempilastenpelisuunnittelijoideni Wilfried ja Marie Fortin Viikinkien laakso on hyvin eri ikäisten lasten kanssa toimivaa tynnyrien keilausta. Timanttiponit – pilvien pinoamispeli on Eläinpyramidi-klassikkopelin tapaista rakentelua, mutta yhteistyöpelinä, mikä on 3–4-vuotiaiden kanssa toiminut hyvin. 

Pelivuosi 2019 oli itselleni sikäli merkittävä, että olin ensimmäistä kertaa mukana vuoden parhaita suomenkielisiä ja suomalaisia pelejä valitsevassa Pelaajien valinta -raadissa. Bäkkäsin tuolloin myös ensimmäistä kertaa kickstarter-pelin, Everdellin lisäosan Pearlbrookin

Taverna The Taverns of Tiefenthalista
The Taverns of Tiefenthalin perusmallin taverna ilman päivityksiä. Kaikki irto-osat ovat päivitettävissä paremmiksi. Kuva: Mikko Saari

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *