Castle Combo

Lautapelaajien suhde fillereihin, eli täytepeleihin, vaihtelee. Kaikki eivät fillereistä perusta, mutta minulle ne ovat pelisuunnittelun todellinen taidonnäyte. Ne kertovat suunnittelijan kyvystä tiivistää sanottavansa pieneen muotoon. Samalla tavalla kuin lyhytelokuva, novelli tai kolmen minuutin poplaulu. Jos idea on hyvä, se kantaa lyhyenäkin.

Meidän taloudessamme filleriä vastaava sana on “kahvipöytäpeli”. Sen keskeisimmät kriteerit ovat korkeintaan minuutin kestävät alkuvalmistelut, korkeintaan puolen tunnin kesto ja että peli mahtuu kahvipöydälle tarjottavien sekaan. Kahvipöytäpelien kermaa ovat meillä Can’t Stop, Battle Line ja Patchwork. Jos joku peli tuohon valiojoukkoon onnistuu itsensä tunkemaan, nostan hattua. Moni peli on siinä epäonnistunut.

On ranskalaisen Castle Combon vuoro yrittää. Yksinkertainen korttiruudukon rakentelupeli on saanut maailmalla hyvän vastaanoton, ja ulkoisesti peli täyttää kahvipöytäpelin kriteerit. Siispä linnakombottelemaan!

Kahden kerroksen väkeä

Castle Combossa jokainen pelaaja ostaa vuorollaan yhden kortin ja rakentaa pelin aikana niistä eteensä 3×3-kokoisen ruudukon. Kortit ovat kaikki erilaisia keskiaikaisteemoitettuja hahmoja, joista saa ostettaessa välittömän edun tai ominaisuuden ja pelin lopussa voittopisteitä riippuen kortin ehdoista. Ehdot liittyvät usein kortin sijaintiin ruudukossa tai erilaisten kilpisymbolien määrään. Peli etenee vuoro kerrallaan, kunnes lopulta kaikkien ruudukko valmistuu ja kaikki kortit pisteytetään.

Pelkällä korttien ostamisella ja ruudukon täyttämisellä ei omaperäisyyspisteitä ansaittaisi. Kortit on onneksi jaettu kahteen riviin: linnaan ja kylään. Kortteja on molemmilla riveillä tarjolla kolme kappaletta, ja kortin voi ostaa siltä riviltä, jolla lähettinappula sillä hetkellä seisoo. Rivien erot eivät ole isoja, mutta monet pisteytysehdot viittaavat linna- ja kyläkortteihin, ja kilpisymbolit jakautuvat epätasaisesti niiden välille. Sinisiä aatelis- ja violetteja kirkkokilpiä on lähinnä vain linnassa, kun keltaisia maatilakilpiä on vain kylässä.

Tämä kahden kerroksen korttijako on pelin suola. Jos kortit olisivat ostettavissa vain yhdeltä riviltä, pelissä ei olisi tarpeeksi imua. Nyt vuorollaan joutuu sopivasti pohtimaan vaihtoehtoja, ja kortin valintaan on tarjolla lisäkoukku: käyttämällä avainmerkin voit joko vaihtaa lähettinappulan sijaintia rivien välillä tai vaihtaa tarjolla olevat kolme korttia uusiin. Avaimia on tietenkin rajoitetusti käytössä ja ne ovat yhden pisteen arvoisia pelin lopussa. Pitäisikö säästellä avaimia ja tyytyä nykyisiin vaihtoehtoihin? 

Ei vain kortti, vaan sen sijainti

Castle Combo on elegantti ja uniikeista korteistaan huolimatta nopeasti sisäistettävissä. Pelin lopussa korttien tulee muodostaa 3×3-ruudukko, mutta muuten asetteluun on lähes vapaat kädet. Itse pidän erityisesti siitä, miten pelkkä korttien ostaminen ei riitä, vaan oleellista on pohtia, miten ne asettaa ruudukkoon piste-ehtojen mukaisesti. Korttien sijainnilla toisiinsa nähden on iso merkitys, sillä piste-ehdot risteävät herkullisesti. Esimerkiksi Apoteekkari tahtoisi pystyriville vihreitä tiedekilpiä, kun Prinsessa haluaa vaakariville sinisiä aateliskilpiä. Ja entäpä Linnanrouva, joka haluaa ympärilleen erivärisiä kilpisymboleita. Yritä siinä sitten saada kaikista korteista hyvät pisteet. 

Liian analyyttinen Castle Combo ei silti ole luonteeltaan. Ruudukon rakenteluun löytää helposti optimaalisen tavan, ja korttien pisteytykset ovat varsin tasapainotettuja. Muutamat kortit tarjoavat strategisia täkyjä huippupisteisiin, mutta suurimman osan ajasta valinnat ovat tasoa “Otanko kahdeksan pistettä tästä kortista vai kuusi tuosta toisesta”. Eniten strategista epävarmuutta liittyy kortteihin, jotka säilövät rahaa itsensä päälle. Pelin lopuksi jäljelle jääneet varat nimittäin siirretään näille korteille voittopisteiden saamiseksi. Tuloksena voi olla mittava pistesaldo, mutta jos rahaa ei näy, niin kortit ovat lähes arvottomia. 

Vain yhdeksän kortin valitsemiseen on saatu sopiva määrä ajateltavaa, ja tällainen tiivis korttipuljaus on aina viehättävää. Kun kaikkeen yhdistää muhkeasta pahvista tehdyt komponentit jämerine lähettinappuloineen, niin ei haittaa, vaikka peli lipsahtaa hieman moninpelipasianssin puolelle. Vuorovaikutus on vähäistä, eivätkä lisäpelaajat tuo peliin juuri lisäarvoa. Kolminpeli vielä menettelee, mutta ajatus nelin- ja viisinpeleistä ei houkuttele ollenkaan. Minulle Castle Combo onkin ensisijaisesti kaksinpeli ja sellaisenaan erinomainen.

Lähellä, niin lähellä täydellistä filleriä

Onko Castle Combossa sitten jotain moitittavaa? Jos jotain peliin haikailen, niin peliä määrittävää ainutlaatuisen nokkelaa suunnitteluideaa. Kaikki pelissä on nimittäin aika tuttua ja turvallista. Tällaisenaan peli on valmis, mutta se kihelmöivää jännitettä luova elementti puuttuu. Se, kun Lost Citiesissa et millään haluaisi pelata korttejasi. Tai kun Las Vegasissa viimeinen nopanheitto voi ratkaista pääpotin. Tai kun Farawayssa takaperin laskettavat pisteet laittavat aivosi ihanan sekaisin. Castle Combo onkin omaan makuuni hivenen pikkusievä.

Farawaysta puheen ollen: sillä ja Castle Combolla on sama julkaisija, Catch Up Games. Kyllähän näissä vähän samankaltaista pelituntumaa on. Farawayn takaperin tehtävä pisteytys on toisaalta omaperäisempi ja analyyttisempi kuin Castle Combon rento ruudukkorakentelu. Saksassa Faraway olikin tänä vuonna Kennerspiel des Jahres -finalistina Castle Combon jäätyä Spiel des Jahres -sarjaan. Erot eivät ole isoja, mutta jos lasten kanssa mielii yhdessä pelata, niin siihen Castle Combo sopii paremmin kuin Faraway, joka on enemmän aikuisten filleri. Stéphane Escapan lastenkirjamainen kuvitus korostaa tätä ja sopiikin letkeään pelitunnelmaan mainiosti. 

Kaiken kaikkiaan Castle Combo hivuttautuu filleripelien kärjen tuntumaan. Se on lähellä ikivihreää kahvipöytäpeliklassikkoa, joka melkein syrjäyttää meidän pöydässämme kestosuosikit. Mutta vain melkein. Tässä on tehty monia asioita oikein, mutta vielä se viimeinen silaus puuttuu. Silti erittäin vahva filleripelien taidonnäyte! 

Faktat Castle Combosta

Suunnittelija: Grégory Grard, Mathieu Roussel

Julkaisija: Catch Up Games (2024)

Mutkikkuus: “Osta kortteja kahdesta eri rivistä ja rakenna niistä 3×3-ruudukko. Avaimilla voit vaihtaa riviä tai vaihtaa rivin kortit”. Ydinidean voi selittää noin kahdella lauseella, mutta korttien symboliikassa on hieman opeteltavaa. Pakasta löytyy muutama oudompi kortti. 

Onnen vaikutus: Korttipeleille tyypillisesti välillä pakan päältä nousee hyvällä tuurilla herkkua. Mitenkään ratkaisevassa roolissa tuuri ei ole.

Vuorovaikutus: Vähäinen. Joillakin korteilla tarkkaillaan naapurien kilpisymbolien määrää, ja välillä kannattaa napata vastustajalle hyviä kortteja pois kuljeksimasta. Pääosin peli on silti oman ruudukon rakentelua.

Teema: Keskiaikateema toimii, mutta ei ole erityisen ikimuistoinen. 

Uudelleenpelattavuus: Hyvä. Kortteja riittää ja pelissä on kestosuosikin potentiaalia.

Saavutettavuus: Korteissa on jonkin verran englanninkielistä tekstiä. Myös valitettavasti pohjoismaisessa julkaisussa. Kortteja ei jostain syystä ole suomennettu. 

Pelaajamäärä: 2–5. Kaksinpelinä ehdottomasti parhaimmillaan.

Pituus: Kaksinpelin pelaa alle 15 minuuttiin. Isommilla pelaajamäärillä kannattaa varautua pidempiin aikoihin.