Amul

Amul

Amul on nimetty muinaisen Amulin kaupungin mukaan. Nykyinen Türkmenabat sijaitsee Turkmenistanin itäosissa ja on melko vaatimaton kaupunki Trans-Kaspian rautatien varrella, mutta entisinä aikoina se oli silkkitien kolmen ison väylän risteys, josta pääsi Buharaan, Hivaan ja Merviin.

Teema ei kuitenkaan ole se kiinnostavin osa Amulia, se jää lopulta pinnallisen koristelun tasolle. Kiinnostavampaa on pelaajamäärä, 3–8. Se on poikkeuksellisen laaja skaala, kun kyse ei ole partypelistä – ja kun pelin kesto on kuitenkin vain 30–45 minuuttia. Osa 7 Wondersin kestävästä suosiosta selittyy varmasti sillä, miten peli skaalautuu 2–7 pelaajalle peliajan juurikaan venymättä ja samaa vetovoimaa myös Amul tavoittelee.

Amulin kansi

Kortteja tulee ja menee

Peli kestää aina kiinteät yhdeksän kierrosta, joiden aikana pelaajat yrittävät haalia itselleen mahdollisimman arvokkaan korttisetin. Jokainen kierros toistaa samaa kaavaa: yksi kortti pakasta, yksi kortti torille, yksi kortti torilta, yksi kortti pöytään. Yhdeksän kierroksen jälkeen katsotaan, millaiset korttisetit pelaajat ovat keränneet ja lasketaan pisteet, jotta nähdään, kuka voittaa.

Tori on Amulin vuorovaikutuksen ydin, jossa pelaajat kohtaavat mielenkiintoisen epäsuoralla tavalla. Jokaisen kierroksen aluksi torille nostetaan pakasta yhdestä kolmeen korttia, pelaajamäärän mukaan. Jokainen pelaaja saa pakasta yhden uuden kortin käteensä. Pelaajat valitsevat sitten yhtä aikaa kädestään yhden kortin ja pelaavat sen torille. Nämä kortit paljastetaan ja jokainen pelaaja saa sitten noukkia torilta yhden kortin käteensä. Lopuksi kädestä pelataan yhtä aikaa yksi kortti omaan pöytään.

Näin käsikorttien määrä pysyy koko ajan samana ja pöytään kertyy yksi kortti kierroksessa. Yhdeksän kierroksen jälkeen kädestä heitetään pois kortit, jotka olisi pitänyt pöydätä pelin aikana ja katsotaan, mitä jäljelle jää. Pistelomakkeessa on pitkä lista kohtia, joista voi saada pisteitä, joten tutustutaan seuraavaksi, mitä kortit sitten tarjoavat.

Amulin pistelomake
Pistelomakkeessa riittää rivejä läpikäytäväksi pelin lopussa, sekin tuo osaltaan tuulahduksia 7 Wondersin suunnasta. Kuva: Mikko Saari

Erilaista kauppatavaraa

Valtaosa korteista on erilaista kauppatavaraa, jota pisteytetään eri tavoin. Osa on suoraan pisteitä, osa taas puhdasta settien keräilyä: yksi maustekortti on kahden pisteen arvoinen, kahden maustekortin setistä saa kuusi pistettä. Korteilla voi olla myös riippuvuussuhteita keskenään: öljy on sellaisenaan ihan ok, mutta jos kädestä sattuu löytymään öljylamppu, öljyn arvo nousee.

Jotkut kortit ovat kiinnostuneita myös muiden pelaajien korteista: jokainen silkkikortti tuottaa pisteen jokaisesta omasta ja naapurin silkkikortista. Kamelit kiinnostavat kaikkia: yksittäisen kamelin arvo on sitä korkeampi, mitä vähemmän kameleita on pelissä.

Korteissa on kuitenkin muutakin. Sotavoimilla on merkitystä. Tavallisesti pelaaja kerrallaan tehtävät vaiheet, kuten kortin valitseminen torilta, tehdään vuorojärjestyksessä, aloittajaa kierrättäen. Sotavoimilla voi rikkoa tämän järjestyksen: ensimmäisenä valitseekin pelaaja, jolla on eniten sotavoimaa.

Korteissa on myös symboleita, joilla on merkitystä monessa kohtaa, tärkeimpinä korttien jakautuminen mongoleihin ja arabeihin. Osa korteista laskee näitä symboleja: arabivakooja antaa pisteitä naapurien mongolikorttien verran, mongolireliikistä saa hyvät pisteet, jos ei omista yhtään arabikorttia ja niin edelleen. Lisäksi pelin lopussa kummankin lajin enemmistön kerännyt palkitaan.

Pelissä on myös mahdollisuus poiketa kortti kierroksessa -tahdista. Osa korteista antaa ottaa kortteja palatsista, jossa on tietty, koko ajan näkyvillä oleva valikoima erilaisia tuotteita. Sieltä saa apua settien keräilemiseen ja lievitystä korttituuriin, kun pelaa sopivan kortin. Basaarissa taas on tarjolla sopimuksia, jotka antavat bonuspisteitä, jos onnistuu keräämään sopimuksen vaatiman kolmen tuotteen setin.

Amulin kortteja
Erilaisia kortteja. Arabivakooja vakoilee naapurien mongoleja käsikorttina, arabivartija antaa sotavoimaa pöydässä, oopiumi tuottaa kädessä pisteitä, jos ei ole kerännyt sotavoimia ja niin edelleen. Kuva: Mikko Saari

Monipuolista setinkeräilyä

Amulin settienkeräily ei mullistavia elämyksiä tarjoa, se tuntuu kautta linjan aika tutulta. Mekanismi, jolla kortteja kierrätetään torille on kuitenkin kiehtova: mistä voin luopua, mitä muut pelaajat keräävät, mitä ei ainakaan kannata heittää pöytään. Se on mielenkiintoinen, vähemmän istumajärjestyksestä riippuva muunnelma värväysmekaniikasta.

Pelin kierrokset toistuvat samanlaisina yhdeksän kertaa, mikä tuntuu ensi alkuun pitkältä ja itseään toistavalta, mutta kun pelin loppu lähestyy, tunne on ennemminkin sellainen, että aika loppuu kesken. Jos vielä saisin tämän ja tämän ja tuonkin kortin pelattua, mutta kierrosmittari on lahjomaton ja jos kierroksia on jäljellä kaksi, se tarkoittaa vielä kahta korttia pöytään. Amul tuntuukin mukavan jännittävältä, kun peli etenee ja pisteenlasku lähestyy ja vielä täytyisi saada jotain hyödyllistä pöytään.

Pelissä on laskelmointia ja ahneutta, kun pelaajat yrittävät haalia itselleen mahdollisimman arvokkaan korttivalikoiman. Amul tarjoaa myös jännittyneitä odotuksia hetkiä: onnistuuko setin kokoaminen, vai saako joku toinen napattua puuttuvan kortin itselleen. Odotus voi sitten johtaa joko onnistumisen iloon tai pettymykseen, kun joku vie kortin nenän edestä. Suunnitteleminen on mahdollista, sillä peruspelissä koko pakka käydään läpi – haluttu kortti voi toki olla jonkun toisen pelaajan kädessä, mutta pakkaan se ei jää. Jos kaipaa epävarmuutta, peliin voi lisätä teekortit, jolloin muutama kortti pakasta jää käyttämättä.

Korttikäsi
Kädessä on pari annosta öljyä, toivottavasti pöytään saa lampun. Norsunluun kanssa voi vielä pohtia, pöytääkö vai jättääkö käteen vai luopuuko kokonaan. Kuva: Mikko Saari

Kolmesta kahdeksaan

Amulin pelaajamäärää ei mitenkään voi ohittaa: kolmesta kahdeksaan on melko lavea skaala pelille, joka ei ole kepeä partypeli tai toisaalta tuntikausien operaatio. Amul ratkaisee asian samoilla keinoilla kuin hyvin menestynyt 7 Wonders: mahdollisimman moni vaiheista pelataan yhtä aikaa ja enimmäkseen vain naapurien asiat kiinnostavat. Sillä tasolla, millä pöydän toisen puolen asiat kiinnostavat, niistä on helppo pysyä perillä kahdeksallakin pelaajalla. Näin pelin kesto jää isoissakin peleissä alle tuntiin.

Pakan sisältö riippuu pelaajamäärästä, mikä johtaa hieman vaivalloiseen erittelyyn ja lajitteluun pelin jälkeen. Inserttiin kortit saa näppärästi pelaajamäärän mukaan, joten pelin aloittaminen sujuu kyllä nopeasti, jos lajitteluvaiva on nähty edellisen pelin jälkeen: otat vain pelaajamäärien mukaiset korttiniput laatikosta ja sekoitat ne pakaksi.

Olen testannut molemmat ääripäät ja kummatkin toimivat. Ero on vain siinä, että kolminpeli on suoraan sanottuna vähän vaisu kokemus: ihan kelpo peli, ei siinä mitään, mutta moni muu peli on kiinnostavampi ja vetävämpi. Kolmella, neljällä ja vielä viidelläkin pelaajalla tarjontaa on niin paljon, ettei Amul siinä kilvassa oikein loista.

Kun päästään kuuteen, seitsemään tai kahdeksaan pelaajaan, Amul alkaa vaikuttaa paljon kiinnostavammalta. Kuudelle ja seitsemälle ei kovin monia kiinnostavia alle tunnin pituisia strategiapelejä yksinkertaisesti ole, kahdeksasta pelaajasta nyt puhumattakaan. 7 Wondersin ja Amulin väliltä minun valintani on helppo, Amul voittaa tämän vertailun mennen tullen, koska torimekanismi on paljon kiinnostavampi kuin 7 Wondersin puiseva draftaaminen7 Wondersiin tympääntyneenä toivon Amulille suurta menestystä tässä ekologisessa lokerossa.

Niinpä suositus on lopulta yksinkertainen: jos peliporukan koko on usein kuudesta ylöspäin tai muuten haluat kokoelmaasi pelin, joka on helppo opettaa ja nopea pelata jopa kahdeksalla pelaajalla, Amul on ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus. Jos tavallisemmin pelaatte vähemmällä kuin viidellä pelaajalla, kokeilisin ennen ostamista: pienemmille porukoille Amul ei ole huono, mutta ei toisaalta itsestäänselvä huippupelikään.

Amulin laatikko
Insertti ei näytä kuvassa ihmeelliseltä, mutta kortit saa lajiteltua pelaajamäärän mukaan, mikä jouduttaa pelin aloittamista tuntuvasti. Kuva: Mikko Saari

Faktat Amulista

Suunnittelijat: ,

Julkaisija: Lautapelit.fi (2019)

Mutkikkuus: Säännöissä riittää sen verran yksityiskohtia, että niiden opettelemiseen kannattaa keskittyä. Kun säännöt osaa, Amul on aika vaivaton peli opettaa uusille pelaajille.

Onnen vaikutus: Korttien nouseminen pakasta on jonkunasteinen satunnaiselementti, mutta toisaalta pelissä voi luottaa siihen, että kaikki kortit tulevat peliin ennen pitkää.

Vuorovaikutus: Naapurien tekemisiä pitää seurata tarkemmin ja toiselle puolelle pöytääkin on hyvä silmäillä, jotta näkee mitä on mennyt. Ilkeää vuorovaikutusta ei ole, vain samoista tilaisuuksista, korteista ja enemmistöistä kisailua.

Teema: Toimiva, mutta teeman voisi aika vaivattomasti vaihtaa johonkin toiseenkin, ei tätä mikään erityisemmin sido silkkitielle.

Uudelleenpelattavuus: Amul kestää kyllä käyttöä, eikä isommilla pelaajamäärillä kilpailuakaan juuri ole.

Kieliriippuvuus: Korteissa on vähän tekstiä. Korttien ymmärtäminen on hyödyksi, mutta ei ole myöskään iso vaiva tehdä riittävän kattavat apulaput kielitaidottomille.

Pelaajamäärä: 3–8, erityisen hyvä 6–8 pelaajalla.

Pituus: 30–45 minuuttia, ensimmäisiin peleihin etenkin isommilla pelaajamäärillä on syytä varata enemmän aikaa.

Luokat: , , , ,

Pelimekaniikat: , , , , , , , , , ,

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Amul

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:38
Aito keskiarvo:3.65
Tasoitettu keskiarvo:3.50
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 2
  • 3: 13
  • 4: 20
  • 5: 3

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Osta Löydä lautapelit -kirja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.