Kategoriat
Peliarvostelut

Parks

Kerää resursseja, ota kuvia ja ihastele luonnonihmeitä tässä kuvankauniissa pelissä, joka esittelee upealla taiteellaan Pohjois-Amerikan kansallispuistoja. Kuka onkaan paras kansallispuistobongari?

Henry Audubonin suunnittelemassa ja Keymaster Gamesin julkaisemassa Parksissa pelaajat retkeilevät erilaisissa kohteissa, ihastelevat villieläimiä ja vierailevat kansallispuistoissa.

Resurssinkeräilyä ja omanlaistaan työläisenasettelua yhdistelevä Parks on leppoisan lempeää ajanvietettä, joka ihastuttaa kauniilla ulkonäöllään. Parks on myös voittanut muutamia palkintoja sitten julkaisunsa – ansaitsipa peli jopa Dice Towerin Seal of Approvalin! Kyseessä ei voi siis olla huono peli, vai voiko? Otetaanpa selvää!

Parksin kansi

Retkeilyreitti valmiiksi..

Parksissa pelaajat liikuttavat kahta retkeilijäänsä joka kierroksella muokkautuvaa retkeilyreittiä pitkin aktivoiden toimintoja, keräten resursseja ja vaihtaen kerättyjä resursseja kansallispuistokorteiksi. Peli on melko korttivetoinen ja siitä löytyykin kansallispuisto-, varuste-, juomapullo-, vuosi- ja vuodenaikakortteja.

Pelin aluksi kansallispuistokortit sekoitetaan ja asetetaan pelilaudalle pakaksi, josta käännetään kolme korttia näkyviin. Sama tehdään myös varustekorteille. Samaten juomapullo- ja vuodenaikakortit sekoitetaan asettaen ne omiksi pakoikseen pelilaudalle. Eri korttien merkityksestä kerron lisää vähän myöhemmin.

Pelaajat saavat retkeilijänappulat, leiritulilaatan, juomapullokortin ja kaksi vuosikorttia. Vuosikorteista pelaajat valitsevat salassa toisen itselleen palauttaen toisen kortin pelilaatikkoon. Vuosikortit toimivat salaisina tavoitekortteina, joiden avulla pelaajat voivat saada lisäpisteitä pelin lopussa riippuen siitä, miten hyvin he ovat onnistuneet vuosikorttinsa tavoitteissa. Aloittavan pelaajan merkin saa pelaaja, joka on viimeisimpänä käynyt vaelluksella.

Parks kestää neljä kierrosta, joista jokainen kuvastaa yhtä vuodenaikaa. Kullekin kierrokselle muodostetaan retkeilyreitti retkikohdelaatoista. Pelissä on viisi perusretkikohdelaattaa sekä viisi erikoisretkikohdelaattaa, joista kerron lisää vähän myöhemmin. Joka kierroksella käytetään kaikkia viittä perusretkikohdelaattaa, joiden joukkoon lisätään sattumanvaraisesti yksi erikoisretkikohdelaatta kierrosta kohden.

Kunkin kierroksen retkikohdelaatat sekoitetaan ja asetetaan jonoksi, joista muodostuu näin kyseisen kierroksen retkeilyreitti. Retkeilyreitin alkuun lisätään aloituslaatta, jolle pelaajat asettavat retkeilijänsä, ja loppuun lisätään päätöslaatta. Kun retkeilyreitti on valmis, käännetään vielä vuodenaikapakasta kortti, joka määrittelee kyseisen kierroksen erikoissäännön sekä säätilan. Kun retkeilyreitille on asetettu resursseja säätilan osoittamalla tavalla, peli on valmis alkamaan!

Yleiskuva pelilaudasta pelin aikana
Kuva: Juho Ljokkoi

…ja eikun matkaan!

Vuorollaan pelaaja liikuttaa yhtä retkeilijäänsä haluamansa määrän askelia retkeilyreittiä pitkin aktivoiden retkikohdelaatan, jolle retkeilijä pysähtyy. Retkeilijää saa liikuttaa retkeilyreitillä vain eteenpäin ja pääsääntöisesti retkeilijä ei saa pysähtyä retkikohdelaatalle, jolla on jo jonkun muun pelaajan tai vuorossa olevan pelaajan toinen retkeilijä.

Pelaaja voi kuitenkin käyttää leiritulilaattaansa pysähtyäkseen retkikohdelaatalle, jossa on jo toinen retkeilijä. Tällöin pelaaja kääntää leiritulilaattansa ylösalaisin ja toteuttaa retkikohdelaatan toiminnon normaaliin tapaan. Leiritulilaatta aktivoituu uudelleen käytettäväksi vasta, kun pelaaja siirtää toisen retkeilijöistään retkeilyreitin päätöslaatalle. Pelaajan kannattaa siis miettiä tarkkaan, milloin käyttää leiritulilaattansa.

Perusretkikohdelaattojen toiminnot ovat pääsääntöisesti resurssien keräämistä eli pysähtyessään perusretkikohdelaatalle pelaaja saa yhden tai kaksi kappaletta laatan osoittamaa resurssia. Pelissä on neljä eri resurssia (aurinkoa, vettä, metsää ja vuoria), joita käytetään kansallispuistoissa vierailemiseen, valokuvien ottamiseen ja varusteiden ostamiseen. Lisäksi on villieläinresursseja, jotka toimivat eräänlaisena jokerina eli niitä voi käyttää muiden resurssien sijaan. Pelaajalla voi olla vuoronsa aikana niin paljon resursseja kuin hän saa kerättyä, mutta vuoronsa päätteeksi pelaajan pitää poistaa resursseja niin, että hänellä on niitä enimmillään 12 kappaletta.

Yhdellä perusretkikohdelaatalla pelaaja voi valita, ottaako uuden juomapullokortin vai valokuvan. Jos pelaaja päätyy juomapullokorttiin, hän nostaa juomapullokorttipakan päällimmäisen kortin ja asettaa sen omalle pelialueelleen. Pelaajalla voi olla useita juomapulloja ja niiden hyöty on se, että aina kun pelaaja kerää vuorollaan vesiresursseja, hän voi päättää täyttää yhden tyhjistä juomapulloistaan aktivoidakseen juomapullon toiminnon. Juomapullojen toiminnot vaihtelevat resurssien keräämisestä resurssien vaihtamiseen toiseksi. Jos taas pelaaja päättää ottaa valokuvan, hän palauttaa kaksi haluamaansa resurssia resurssivarantoihin ja ottaa yhden valokuvalaatan pelialueelleen. Kukin valokuva on yhden pisteen arvoinen pelin lopussa.

Erikoisretkikohdelaatat mahdollistavat perusresurssien vaihtamisen villieläinresursseihin tai toisiin perusresursseihin, kansallispuistoissa vierailemisen tai niiden varaamisen, varusteiden ostamisen ja toisen retkikohdelaatan toiminnon kopioimisen. Uskoakseni osa näistä toiminnoista on selvää pässinlihaa, mutta avataanpa muutamia.

Kun pelaaja varaa kansallispuiston, hän ottaa yhden näkyvissä olevista kansallispuistokorteista ja asettaa sen omalle pelialueelleen sivuttain. Näin pelaaja ilmaisee, että hän ei ole vielä vieraillut kyseisessä puistossa eikä siten saa puiston pisteitä. Kun pelaaja vierailee kansallispuistossa, hän valitsee joko yhden pelilaudan kansallispuistokorteista tai aiemmin varaamistaan korteista, palauttaa kortissa näkyvien vaatimusten mukaiset resurssit yhteisiin varantoihin ja asettaa valitun kortin pystyasentoon omalle pelialueelleen. Näin pelaaja on vieraillut kansallispuistossa ja siten ansaitsee kortissa näkyvät pisteet loppupisteytyksessä. Aina kun kansallispuistokortti valitaan pelilaudalta, sen tilalle käännetään uusi kortti kansallispuistokorttipakasta.

Kun pelaaja ostaa itselleen varustekortin, hän valitsee yhden tarjolla olevista varustekorteista, maksaa sen hinnan ja asettaa varustekortin omalle pelialueelleen. Varustekorttipakasta nostetaan uusi varustekortti ostetun tilalle. Varustekortit antavat erilaisia hyötyjä pelaajalle, kuten esimerkiksi että hän saa lisähyötyä eri retkikohdelaatoilla tai että hän voi vierailla kansallispuistoissa halvemmalla. Pelaaja voi kerätä pelin aikana niin monta varustekorttia kuin haluaa, mutta yhdellä ostokerralla voi ostaa vain yhden varustekortin.

Kansallispuistokortteja rivissä
Parksin korttien kuvitus on aivan huippuluokkaa. Kuva: Juho Ljokkoi

Matkan pää häämöttää!

Pelaajat siis liikuttavat vuorollaan yhtä retkeilijäänsä eteenpäin retkeilyreitillä ja toteuttavat toimintoja. Tätä jatketaan, kunnes pelaajien retkeilijät siirtyvät retkeilyreitin päätöslaatalle. Siirtäessään retkeilijänsä päätöslaatalle pelaajalla on valittavinaan yksi kolmesta toiminnosta:

  • Pelaaja voi varata yhden näkyvissä olevista kansallispuistokorteista aiemmin kuvatun mukaisesti. Ensimmäisenä tämän toiminnon päätöslaatalla valinnut pelaaja saa myös itselleen aloittavan pelaajan merkin.
  • Pelaaja voi ostaa itselleen varustekortin aiemmin kuvatun mukaisesti. Ensimmäisenä tämän toiminnon päätöslaatalla valinnut pelaaja saa ostoonsa alennuksen.
  • Pelaaja voi vierailla kansallispuistossa aiemmin kuvatun mukaisesti.

Kun retkeilyreitillä on enää yksi retkeilijä, kyseisen retkeilijän pelaaja ei saa enää aktivoida retkikohdelaattojen toimintoja, vaan hänen pitää siirtää retkeilijänsä päätöslaatalle. Pelaaja saa kuitenkin normaaliin tapaan toteuttaa vielä yhden päätöslaatan toiminnon.

Kierros päättyy, kun kaikki retkeilijät ovat siirtyneet päätöslaatalle. Tällöin pelaajat tyhjentävät juomapullokorttinsa (eli poistavat käytetyt vesiresurssit juomapullokorttiensa päältä) ja palauttavat retkeilijänsä retkeilyreitin aloituslaatalle. Kaikki käytetyt retkikohdelaatat kerätään, niihin lisätään yksi erikoisretkikohdelaatta lisää ja niistä muodostetaan uusi retkeilyreitti seuraavalle kierrokselle. Uusi vuodenaikakortti paljastetaan, sen mukaiset resurssit asetetaan retkeilyreitille ja uusi kierros voi alkaa!

Neljännen kierroksen päätteeksi pelaajat laskevat yhteen kansallispuistokorttiensa pistemäärät, valokuvien tuomat pisteet sekä mahdolliset vuosikorttinsa tuomat pisteet. Pelaaja, joka keräsi eniten pisteitä, on voittaja!

Parks-peli käynnissä
Kuva: Juho Ljokkoi

Hienot kääreet, mutta ontohko sisus?

Sanottakoon suoraan, että Parks on kuvankaunis peli. Juuri kuvitus veti minut ensimmäisellä kerralla puoleensa ja sai kiinnostumaan pelistä, kun näkemieni kuvien pohjalta peli vaikutti todelliselta silmäkarkkien valtiaalta. Keymaster Games onkin tehnyt Parksin yhteistyössä Fifty-Nine Parks Print Seriesin kanssa. Fifty-Nine Parks Print Seriessä joukko taiteilijoita on ikuistanut omia näkemyksiään Yhdysvaltojen kansallispuistoista kunnioittaakseen ja juhliakseen niiden monimuotoisuutta ja merkitystä. Print Series lahjoittaa osan myyntivoitoistaan The National Park Servicelle, joka suojelee ja huolehtii Yhdysvaltojen kansallispuistoista. Jos oikein olen käsittänyt, niin samoin myös osa Parks-pelin myyntivoitoista lahjoitetaan samaan osoitteeseen.

Ei kuitenkaan liian hyvää, jottei jotain huonoakin. BGG:n keskustelupalstoja lueskellessani olen saanut kuvan, että Parks on tehty ikään kuin kuvitus edellä ja pelimekaniikat perässä. Tämän kanssa minun on osittain helppoa olla samaa mieltä, sillä alkuinnostuksen jälkeen kiinnostukseni Parksia kohtaan lopahti yllättävän nopeasti jopa omalla mittapuullani. Pelimekaniikoissa ei sinällään ole mitään väärää; peli kyllä toimii sujuvasti ja sulavasti. Kuitenkin jossain kuudennen pelikerran jälkeen minulle tuli tunne, että peli on jo nähty.

Kenties innostuin pelistä ensikosketuksen jälkeen liikaa ja pelasin sitä liian monesti liian nopealla aikavälillä. Kauniista ulkonäöstään ja toimivasta koneistostaan huolimatta Parks on lopulta kokemuksena melko pliisu eikä tarjoa yllätyksellisyyttä tai kovin monipuolista vaihtelua pelikerrasta toiseen. Pelikerrat eroavat toki jonkin verran toisistaan, mutta silti pelikerta toisensa jälkeen Parks tuntuu puksuttavan samaa rataa tarjoamatta tarvittavaa lisäkoukkua.

Älä käsitä minua väärin! Parks on hyvä ja toimiva kokonaisuus, sitä en voi kieltää. Olisin kuitenkin kaivannut hieman enemmän pohdittavaa ja vaihtelevuutta pelikertojen välille, jotta voisin sanoa Parksin olevan loistava peli. Vahvimpana antina pelissä onkin edelleen sen kuvitus, mikä ei kuitenkaan aivan jaksa kantaa tällaiselle lautapelejä lähes päivittäin pelaavalle fanaatikolle.

Lähikuvaa Parksin korteista
Kuva: Juho Ljokkoi

Rentoon pelailuun

Simppelien sääntöjen, melko vähäisen vuorovaikutuksen ja tajuttoman kauniin kuvituksen pohjalta Parks kuitenkin soveltuu hyvin rentoon pelailuun niin vähemmän kuin enemmän kokeneiden pelaajien kesken. Parksin ikäsuositus on 10 vuotta, mutta en näe mitään syytä, miksi nuoremmatkin pelaajat eivät voisi viihtyä pelin ääressä, varsinkin aikuisten pienellä avustuksella. Sen verran simppeli ja suoraviivainen Parks loppujen lopuksi on.

Näkisin Parksin toimivan erityisen hyvin esimerkiksi tilanteessa, jossa retkeilyhenkinen kaveriporukka on kokoontunut yhteen viettämään mukavaa mökkiviikonloppua: on syöty hyvin ja viinipullo on avattu, takassa on tuli ja tarve olisi kevyelle ja rennolle tekemiselle. Tällöin nostaisin Parksin pöydälle. Näitä hetkiä varten Parks saa pitää paikkansa kokoelmassani.

Parks esillä pöydällä
Pelin insertit ovat käytännöllisiä. Kuva: Juho Ljokkoi

Kehittyneempää kansallispuistomatkailua lisäosilla

Tätä arvostelua kirjoittaessani Parksiin on julkaistu kaksi lisäosaa: Nightfall ja Wildlife.

Parks: Nightfallin kansi

Nightfall tuo peliin uusia kansallispuisto- ja vuosikortteja sekä esittelee uuden telttailumekaniikan. Omistan Nightfall-lisäosan ja kokeiltuani peliä sen kanssa huomasin aika nopeasti, että varsinkin uudet kansallispuisto- ja vuosikortit piristivät peliä merkittävästi.

Uusista kansallispuistoista saa pisteiden lisäksi muita lisähyötyjä tai -toimintoja. Yhtenä peruspelin heikkoutena voisin mainita vuosikortit, jotka olivat lähtöjään melko kehnoja eivätkä edes tarjonneet kovin hyviä lisäpisteitä pelin lopussa. Nightfallissa peruspelin vuosikortit päivitetään uusiin vuosikortteihin, joista voi oikeasti saadakin pisteitä eli salaisista tavoitteista tulee kertaheitolla mielekkäämpiä. Lisäksi vuosikortteja voi saada useampia pelin aikana!

Telttailumekaniikka tuo peliin pienen lisälaudan ja telttanappulat retkeilyreitille. Pelaajien on mahdollista retkikohdelaatan toiminnon sijasta käyttää telttaa ja aktivoida erillisen alueen telttailulaatan toiminto. Omaan makuuni koko telttailumekaniikka tuntuu turhalta lisältä: sen olisi aivan hyvin voinut jättää pois ja keskittyä uusiin kortteihin.

Parks: Wildlifen kansi

Wildlife puolestaan tuo peliin uusia retkikohdelaattoja sekä juomapullo-, varuste- ja vuodenaikakortteja. Wildlifestä minulla ei ole kokemusta, sillä sitä ei ole ollut vielä tarjolla Suomen markkinoilla. En ole muutenkaan ehtinyt hirveästi perehtyä siihen, joten en voi kuin arvella Wildlifen hyödyllisyyttä. Lähtökohtaisesti kuitenkin ajatus uusista, paremmista ja monipuolisemmista korteista kuulostaa oikein tervetulleelta.

Faktat Parksista

Suunnittelija:

Julkaisija: Keymaster Games (2019)

Mutkikkuus: Parks on säännöiltään varsin simppeli. Muutamia pieniä sääntöyksityiskohtia voi joutua toistelemaan ensimmäisillä pelikerroilla, mutta lopulta Parks on hyvin suoraviivaista peruskauraa.

Onnen vaikutus: Vaikea sanoa, kuinka paljon onnella on tässä pelissä vaikutusta. Ehkä jollain tapaa onnella voi olla vaikutusta, jos joku vieraileekin juuri ennen sinua kansallispuistossa, jota varten olit kerännyt tiettyjä resursseja ja esiin käännetyssä uudessa kansallispuistokortissa vaaditaankin eri resursseja.

Vuorovaikutus: Pelaajien välillä on jonkin verran kilpailua siitä, kuka ehtii milläkin kierroksella ensimmäisenä tietylle retkikohdelaatalle tai vierailemaan tietyssä kansallispuistossa. Pelaajamäärästä riippuen tätä ”kuka ehtii ensin”-juoksukilpailua on vaihtelevissa määrin, mutta muuten jokainen pelaaja saa aika rauhaksiin pelata omaa peliään.

Teema: Valitettavasti teema ei ole erityisen vahva Parksissa, vaan lopultahan pelissä voisi olla kyse mistä vaan resurssien keräämisestä ja muuttamisesta voittopisteiksi. Vaan kyllähän tämä peli myy kauniilla taiteellaan ja mikäs siinä pelaillessa, kun peli on näyttävä ja erityisesti kansallispuistokorttien kuvitus on henkeäsalpaavan kaunista.

Uudelleenpelattavuus: Aivan mahdottoman vaihtelevia pelikerrat eivät toisestaan ole. Retkikohdelaattojen järjestys, tarjolla olevat varuste- ja kansallispuistokortit sekä kierrokselta toiseen vaihtelevat vuodenaikakortit luovat jonkin verran vaihtelua pelikerrasta toiseen. Kovin jatkuvaa tai aktiivista pelaamista en kuitenkaan näkisi Parksin kestävän.

Kieliriippuvuus: Korteissa on jonkin verran englanninkielistä tekstiä, mutta pääsääntöisesti kaikki on kuvattu symbolein ja lähes kaikki tieto on avointa. Kunhan yksi pelaaja osaa englantia, ei peliä ole millään tapaa mahdotonta pelata, vaikka muut eivät osaisikaan.

Pelaajamäärä: 1–5.

Pituus: 40–70 minuuttia. Pelaajamäärä ja pelaajien kokemus voivat tosin vaikuttaa kestoon lyhentävästi tai pidentävästi. Jos pelaajat ovat taipuvaisia pohtimaan vuorojaan pitkään, pelin kesto auttamatta venyy.

close

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.