Food Chain Magnate

Food Chain Magnate

On ollut mielenkiintoista seurata alankomaalaisen Splotterin nousua merkittävämmäksi ja merkittävämmäksi julkaisijaksi. Harvakseltaan parin-kolmen vuoden välein pelejä julkaiseva Splotter on ollut joka pelin myötä suositumpi ja suositumpi. Fanijoukko on kasvanut tasaisesti.

Vuonna 2015 ilmestynyt Food Chain Magnate oli siinä määrin vetovoimainen, että pelistä myytiin nopeasti kolme painosta. Tätä kirjoittaessani neljäs painos on tulossa vastaamaan kovaan kysyntään. Splotterin painokset ovat pieniä ja pelit kalliita, mutta ostajia on jonoksi asti.

Maine ei ole tyhjästä syntynyt. Taustalla on joukko erinomaisia pelejä, jotka ovat sellaisia raskaita europelejä, joita ei kovin paljon tehdä. Harva julkaisutahti varmistaa, että jokainen peli on tapaus.

Pikaruokabisnestä

Food Chain Magnaten kansiTällä kertaa tavoitteena on rikastua pikaruokaa myymällä. Pelaajat pyörittävät pelilaudalla pikaruokalaketjujaan, jotka markkinoivat tuotteitaan laudalla oleville taloille. Talojen asukkaat ovat vaikutuksille altista väkeä: he tulevat syömään, kun mainos niin käskee. Parhaan diilin tarjoava ravintola saa asiakkaat ja ravintolan omistaja rahat.

Pelaajat operoivat ketjujaan henkilökunnan avulla. Jokainen kierros alkaa organisaatiorakenteen uudelleenjärjestelyllä. Pelaajat valitsevat palkkaamastaan henkilökunnasta ne, jotka ovat kyseisellä kierroksella töissä. Toimitusjohtajan alaisuuteen mahtuu kolme alaista. Palkkaamalla keskiportaan johtajia saa lisää tilaa organisaatiokaavioon: johdon harjoittelijan alle mahtuu kaksi työntekijää, varatoimitusjohtajan alaisuuteen jopa kymmenen.

Kun organisaatiokaaviot on järjestelty ja vuorojärjestys valittu, pelaajat toimivat vuorotellen. Vuoronsa aikana voi palkata uusia työntekijöitä, kouluttaa joutilaana olevia työntekijöitä, aloittaa mainoskampanjoita, hankkia ruokaa varastoon, rakentaa uusia taloja ja perustaa uusia ravintoloita. Toimitusjohtaja osaa ainoastaan palkata yhden lisätyöntekijän, kaikkeen muuhun tarvitsee palkatun työntekijän.

Pelaajilla on paljon tasapainoteltavaa. Organisaatiokaavion koko rajoittaa, kuinka monta työntekijää voi työllistää. Vuorojärjestykseen pääsee vaikuttamaan, kun jättää kaavioon tyhjiä aukkoja, mutta yleensä haluaisi kyllä työllistää kaikki mahdolliset työntekijät. Pelistä hyvin suuri osa on työntekijöissä: kenet palkkaa, kenet kouluttaa, kenet pistää hommiin.

Organisaatiokaaviota. Kuva: Mikko Saari
Johdon harjoittelijan alaisena työskentelee rekrytoija ja keittiöharjoittelija. Kuva: Mikko Saari

Ruoka-aika!

Kun kaikki pelaajat ovat toimineet, on ruoka-aika. Laudalla olevat talot käydään numerojärjestyksessä läpi. Jos taloon ei ole kohdistettu markkinointia, perhe pysyy kotona syömässä kotiruokaa. Jos mainoksia on nähty, perhe suuntaa ulos syömään, jos joku ravintola vain tarjoaa halutun kattauksen.

Kaikille ravintoloille, jotka pystyvät tarjoamaan halutut ruoat, lasketaan annoksen hinta: se on lähtökohtaisesti $10, mutta hintaa voi laskea sopivalla työntekijällä. Hintaan lisätään etäisyys ravintolaan. Perhe suuntaa ravintolaan, jolle tämä summa on pienin: ruoan on oltava halpaa ja lähellä.

Ravintola saa rahat ja menettää varastostaan myydyt tuotteet. Perheen ruoanhimokin on tyydytetty, kunnes seuraava mainoskampanja taas iskee.

Tämä toistetaan jokaiselle laudan taloista. Pelaajat tienaavat myös tarjoilijoistaan: jokainen tarjoilija tuottaa $3 tippiä kierroksessa, riippumatta siitä, kävikö ravintolassa ruokailijoita vai ei.

Lopuksi henkilökunnalle pitää maksaa palkkaa. Perustason duunarit ovat ilmaisia, koulutetuille pitää maksaa vitonen kierroksessa. Väkeä saa toki potkia pellollekin. Lopuksi voimassa olevat mainoskampanjat puskevat markkinointia taloihin.

Markkinointia ja taloja. Kuva: Mikko Saari
Korttelissa on postilaatikkokampanja, joka luo oluenhimoa kaikkiin taloihin. Mainostaulu taas saa vieressä olevan talon himoamaan pitsaa. Kuva: Mikko Saari

Tärkeät virstanpylväät

Virstanpylväitä ei sovi unohtaa. Nämä ovat yksi pelin tärkeimmistä ominaisuuksista: kyseessä on erilaisista saavutuksista myönnettävät palkinnot, joihin liittyy yleensä melkoisen voimakas etuoikeus. Etuoikeudet ovat siinä määrin vahvoja, että niiden saamisesta on huolehdittava.

Esimerkiksi ensimmäinen pelaaja, joka kouluttaa jonkun, saa $15 alennusta palkoista koko loppupelin ajan. Ensimmäisenä kolme henkilöä kierroksessa palkannut palkitaan kahdella johdon harjoittelijalla. Ensimmäisenä ruokaa pois heittänyt saa pakastimen, johon voi varastoida ruokaa kierrosten välillä. Ensimmäisenä tarjoilijan pelannut saa tarjoilijoistaan $5 vuorossa – ja niin edelleen. Nämä ominaisuudet ovat hyviä.

Mikä tärkeintä, virstanpylväät menevät ensimmäisenä vaatimukset täyttävälle pelaajalle. Jos ehtii täyttämään ehdon samalla kierroksella ensimmäisen pelaajan kanssa, pääsee nauttimaan virstanpylväästä, mutta sen jälkeen on myöhäistä. Peli on armotonta ja on ikävä huomata olevansa juuri vuoron myöhässä.

Virstanpylväät ovat niin tärkeitä, että peli on alusta asti suunniteltava ne mielessäpitäen: mitä virstanpylväitä haluan saavuttaa ja miten varmistan, että saavutan ne ajoissa.

Virstanpylväslista. Kuva: Mikko Saari
Pöytätilaa säästää, kun printtaa tällaisen huomattavasti tiiviimmän version virstanpylväistä sen sijaan, että levittelee kaikki kortit siististi esille. Kuva: Mikko Saari

Pelin sisältö

Pelin komponentit ovat tavallaan melko vaatimattomia, mutta kuten Splotterin peleissä yleensä, graafinen ilme on onnistunut. Kuvituksessa on tavoiteltu 1950-luvun Americanaa ja diner-tunnelmaa, ja siinä on onnistuttu. Kuvitus on tyylikästä ja värinkäyttö voimakasta ja johdonmukaista. Peli on ilo silmälle ja mikä tärkeintä varsin käytännöllinen pelata.

Pelissä on valtavasti kortteja ja ohjekirjan neuvoma asettelu vie hirveän määrän pöytätilaa. BoardGameGeekin kauppaan on tulossa haitarimalliin taiteltu korttiteline ja laminoitu dry erase -kynille sopiva versio virstanpylväistä, mutta vastaavia virityksiä voi askarrella itsekin. Näin pelin jalanjäljen pöydällä saa tolkullisemmaksi.

Puuosista löytyvät pizzat, hampurilaiset, kolapullot ja kaljapullot tuovat mukavasti tunnelmaa peruskuutioihin verrattuna.

Apulappu. Kuva: Mikko Saari
Pelaajien apulaput ovat tunnelmaa luovia ruokalistoja. Kuva: Mikko Saari

Monimutkainen talouspeli

Food Chain Magnate on vaikea peli. Siinä tapahtuu paljon, vuorovaikutusta pelaajien kesken on runsaasti ja joka vuoro on monenlaisia tilaisuuksia tärvellä toisten peliä. Peli on erinomaisen kiehtova ja täynnä tilanteita, joissa haluaisit tehdä ainakin seitsemän asiaa, mutta pystyt tekemään ehkä kolme. Jokainen rekrytointivalinta on samalla valinta olla rekrytoimatta jotakin muuta työntekijää.

Pelissä ei pärjää valitsemalla tietyn strategian ja toteuttamalla sitä. Food Chain Magnate edellyttää jatkuvaa suunnitelmien hienosäätöä. Pelatessa on pidettävä tähtäin tulevassa: jos ajattelee seuraavaa vuoroa, häviää niille, jotka miettivät pelatessaan sitä seuraavaa vuoroa.

Tällaisella raskaalla pelillä on luonnollisesti mittaa. Pelin kestoa on hieman vaikea arvioida etukäteen; pelaajatkin voivat vaikuttaa siihen, pelin alussa kun jokainen pelaaja valitsee, lisätäänkö pelin pankkiin sen loppuessa $100, $200 vai $300. Tämä vaikuttaa pelin kestoon: on hieman eri juttu, lisätäänkö pankkiin $400 vai $1200. Käytännön vaikutus on kuitenkin pienempi kuin luulisi, sillä hyvällä kierroksella on mahdollista niistää pankista satoja ja satoja dollareita.

Tämäkin on yksi pelin mielenkiintoisista piirteistä. Pelinsä on toki mahdollista sössiä alussa auttamattomasti, mutta virheistä on kuitenkin mahdollista palautua ja peli voittaa yllättäen tienaamalla yhdellä kierroksella huikeat tulot. Jos joku johtaa alussa, tilanne on vielä korjattavissa, jos moottori alkaakin köhiä (ja köhimistä on mahdollista edistää monin tavoin).

Harvinaislaatuinen ja vaikeasti saatavilla

Tällaisia tylyjä, armottomia, vahvasti vuorovaikutteisia talouspelejä ei kovin paljon ole. Ei siis ihme, että Food Chain Magnate on ollut suosittu. Suosio on ansaittua: peli on Splotterin vakuuttavassa ludografiassa sieltä paremmasta päästä.

Valitettavasti Food Chain Magnate ei ole aivan helpoin tai edullisin peli ostaa. Fantasiapeleillä se on tilaustuotteena rapeaan 160 euron hintaan (peli kun kiertää Fantasiapeleihin yhdysvaltalaisen jakelijan kautta). Edullisin kanava lienee Splotterin oma kauppa, josta hinta jää postikuluineen noin sadan euron luokkaan – olettaen, että peliä on saatavilla. Hinta on kova, mutta eipä vastaavia pelejä juuri edullisemminkaan saa.

Peliä on mahdollista kokeilla BoardgameCore -palvelussa. Nettiversio on oikein pätevä, joskin pelin seuraaminen edellyttää säännöllistä lokien tarkastelua, jotta pysyy kärryillä siitä, mitä muiden vuoroilla on tapahtunut.

Shut Up and Sit Downin mainio videoarvostelu

Faktat Food Chain Magnatesta

Suunnittelija: ,

Julkaisija: Splotter (2015)

Mutkikkuus: Säännöillä on mittaa, mutta peli ei ole lopulta säännöiltään erityisen vaikea. Säännöt kannattaa kyllä huolella ja ensimmäisessä pelissä tullee silti jonkun verran virheitä.

Onnen vaikutus: Varsinaisia tuurielementtejä pelissä ei ole, pelaajien toimista syntyvää kaaosta sitten siitäkin edestä.

Vuorovaikutus: Tätä peliä ei pääse pasianssiksi moittimaan. Food Chain Magnate on veristä vuorovaikusta, jossa toisten pelaajien kamppaamiseen on monenlaisia luovia keinoja. Hallitseeko kilpailija burgerimarkkinoita? Pistä kaupungin talot haluamaan pitsaa.

Teema: Pikaruokateema 1950-luvun tunnelmalla toimii, vaikka zeppeliinipilotit vähän taiteellisia vapauksia ottavatkin. Kuvitus tukee hyvin valittua teemaa. Peli on tyylikäs ja teema toimii.

Uudelleenpelattavuus: Uudelleenpeluuarvoa riittää. Henkilöstön palkkauksessa on pelin alkuvaiheissa tiettyä kaavamaisuutta, todella hyviä aloituksia ei monta erilaista ole, mutta päätöspuu puskittuu nopeasti. Palasista koottava pelilauta tuo peliin vaihtelua, sillä kaupungin rakenne vaikuttaa pelin kulkuun paljon.

Kieliriippuvuus: Korteissa on jonkin verran tekstiä, mutta peli on hyvin pelattavissa apulappujen avulla, vaikka ei englantia osaisikaan.

Pelaajamäärä: 2–5, parhaimmillaan kolmella tai neljällä. Kaksinpelikin toimii, viisinpelin kokeileminen pelottaa hieman: lienee hyvä, mutta liikkuvia osia on kyllä pelottavan paljon.

Pituus: 2–4 tuntia, kaksinpelinä voi olla nopeakin.

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Food Chain Magnate

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:28
Aito keskiarvo:3.93
Tasoitettu keskiarvo:3.57
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 3
  • 3: 3
  • 4: 15
  • 5: 7

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *