Ensimmäinen pelini: Sammakon loikka

Tässä ensipeliksi sopivassa perheen pienimmille suunnatussa pelissä iloisesti lumpeenlehdeltä toiselle loikkivat pienet sammakot palauttivat mieleen legendaarisen 90-luvun tietokonepelin, Froggerin, jossa piti vaaroja väistellen hyppyyttää sammakko turvallisesti teiden ja jokien yli jäämättä auton alle tai päätymättä krokotiilin kitaan. 

Sammakon loikassa ei suinkaan ole autoja tai krokotiileja, joita pitäisi varoa, mutta vähemmän mukavia yllätyksiä tämänkin pelin lumpeenlehtikiekoista löytyy. Lumpeen alla piileskelevä rapu nimittäin palauttaa löytäjänsä yhden askeleen taaksepäin ja kilpikonnakin auttaa viimeiseksi jäänyttä kilpailijaa, eli siinäkään ei apu osu välttämättä omalle kohdalle. Vastapainoksi toki löytyy supersammakoita, jotka jouduttavat matkaa reippaasti.

Sammakoiden kilpajuoksu

Sammakon loikan idea on perinteinen kilpajuoksu lähtöruudusta maaliin. Pelilauta on hauskasti kuvitettu matka lammen poikki kotiin äiti- ja isäsammakon luo, minne neljä pientä sammakkoa kilvan loikkivat lumpeelta toiselle. Myös laudan kääntöpuolella on hauska kuvitus, jota voi käyttää eri eläinlajien opettelemiseen, laskemiseen montako ankanpoikasta lammella ui, mitä soittimia kuvasta löytyy ja niin edelleen.

Pelin alkuvalmistelut ovat helpot: laudalla on kymmenen lumpeenlehtiruutua (sekä keskellä iso lumpeenlehti), joihin arvotaan lumpeenlehtikiekot kuvapuoli alaspäin. 13 kiekosta voidaan poistaa kolme tyhjää kiekkoa, tai sitten kolme sattumanvaraista kiekkoa ja loput sekoitetaan kuvapuoli alaspäin ja jaetaan ruutuihin.

Jokainen pelaaja valitsee itselleen puisen sammakkonappulan. Sammakoita on neljää eri väriä, tosin värikoodi löytyy ainoastaan sammakon kaulassa olevasta rusetista. Tunnistamisen helpottamiseksi jokainen sammakko puuhastelee omia asioitaan: sininen soittaa rumpua, keltaisella on kukka, vihreä on viulunsoittaja ja punainen soittaa kitaraa. Siitä huolimatta nuorimmilla pelaajilla, joilla voitontahto on kova ja keskittymiskyky ei niin hyvä, voi olla vaikeuksia tunnistaa omaa nappulaansa. Tässä parempi ratkaisu olisi ehkä ollut värjätä koko nappula edustetulla värillä siitäkin huolimatta, että sammakon kuvat eroavat toisistaan. 

Heitä noppaa ja liiku jos liikut

Peli etenee melko yksinkertaisesti ja nopealla tempolla. Jokainen heittää vuorollaan puista noppaa ja toimii sen ohjeiden mukaan. Nopassa on kolmea eri toimintovaihtoehtoa: loikka, istuminen ja lumpeenlehti. Loikalla sammakko hyppää eteenpäin, jolloin pelaaja siirtää nappulansa seuraavalle vapaalle lumpeenlehdelle, eli jos seuraavalla lehdellä on kilpailija, hypätään yli sitä seuraavalle lehdelle. Ainoa poikkeus on keskilaudan suuri lumpeenlehti, johon mahtuu useampi sammakko samaan aikaan.

Istuva sammakko taasen istuu paikoillaan, ei hypi eikä loiki. Istuvan sammakon todennäköisyys on onneksi vain yksi kuudesta. Lumpeenlehti nopassa tarkoittaa sitä, että sammakkosi ei loikkaa, mutta saat kääntää lumpeenlehtikiekon, jonka päällä olet. Eli kiekko ei käänny automaattisesti kun loikkaat sen päälle, vaan ainoastaan nopalla.

Lumpeenlehtikiekoissa on niissäkin kolme (tai neljä) eri toimintoa. Supersammakko antaa siivet ja loikkaat seuraavaan ja vielä sitäkin seuraavaan vapaaseen lumpeenlehteen. Rapu sanoo “nips nips” ja sammakon on paettava ravun saksia taaksepäin, edelliselle vapaalle lumpeenlehdelle. Kaija Kilpikonna auttaa sitä sammakkoa, joka on kyseisellä hetkellä viimeisenä, auttaen hänet seuraavalle vapaalle lehdelle. Neljäntenä vaihtoehtona on tyhjät lumpeenlehdet, mikäli ne on peliin mukaan valittu.

Ensimmäinen kotona voittaa

Peli päättyy sen kierroksen loppuun, kun ensimmäinen sammakonpoikanen loikkaa äidin ja isän hellään huomaan. Kaikki sammakot, jotka ovat kotipesässä kierroksen päättyessä, ovat voittajia. 

Isot helpon muotoiset pelinappulat ovat hyvän kokoisia pienten sormien siirreltäväksi ja materiaalina puu on ehkäpä kestävämpi materiaali, mikäli pieni pelaaja päättää vielä kokeilla miltä sammakko maistuu. Pieniä pelureita (sekä vanhoja likinäköisiä vanhempia tai isovanhempia) ajatellen noppa olisi saanut olla aavistuksen isompi. Pelin lyhyt kesto ja nopeahko eteneminen ovat omiaan opettamaan lapselle keskittymistä ja tutustumista sääntöjen noudattamiseen.

Tässä myös oiva tilaisuus (kuten muissakin peleissä) tuottaa lapselle myös niitä pettymyksiä – aina kun ei voi voittaa. Pelin voitto tässä tapauksessa kun on lähestulkoon pelkästä tuurista, mitä noppa tai lumpeenlehdet tuovat tullessaan, kiinni, ei ole niin helppoa ”antaa lapsen voittaa”.  Erittäin hyvät suositukset ensipeliksi, tai ainakin ensimmäisten pelien joukkoon. Sammakon loikka on päiväkoti-ikäisille mukava ja viihdyttävä peli pelata nuorempien kanssa. 

Faktat Sammakon loikasta

Julkaisija: Tactic (2023)

Mutkikkuus: Yksinkertainen. Yksisivuinen, selkeä ohje, helppo opettaa lapsille.

Onnen vaikutus: Tämä peli on lähinnä tuuripeliä, mitä noppa tai lumpeenlehtikiekot suovat.

Vuorovaikutus: Ainoa toiseen pelaajaan vaikuttava toiminto on kilpikonnakiekko, joka siirtää viimeisenä olevan pelaajan kiekkoa. (Ellet itse ole viimeisenä)

Teema: Sammakkoteema tulee hyvin esiin, alkaen kokonaisuuden vihreästä taustaväristä.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4

Pituus: Noin 15 minuuttia.