Haggis

Haggis tunnettiin alun perin nimellä Zhubu Shengji, jota pelataan normaalilla korttipakalla. Peliä kuitenkin kehitettiin eteenpäin – sääntöjä hiottiin ja mukaan lisättiin tuki kolmelle pelaajalle. Näin syntyi Gang of Fourin ja Tichun tapainen kiipeämispeli, joka lainaa runsaasti elementtejä näistä jälkimmäiseltä.

Pelin idea

Haggis on siis kiipeämispeli, jossa tarkoituksena ei ole kerätä kortteja, vaan päästä niistä nopeasti eroon pelaamalla erilaisia korttisarjoja. Ensin aloittaja pelaa yhden tai useamman kortin sarjan tai sarjoja. Tämän jälkeen muut pelaavat vuorollaan samanlaisen, mutta paremman yhdistelmän tai passaavat. Kaikkien passattua korkeimman yhdistelmän pelannut voittaa kortit itselleen ja pelaa uudet kortit.

Hyväksyttyjä sarjoja ovat useampi samanarvoinen kortti, pari, värisuora tai useamman sarjan yhdistelmät. Näin ollen pelata voi vaikka neljä paria tai kaksi värisuoraa.  Käsikorttien lisäksi jokaisella pelaajalla on pöydällä edessään kolme kuvakorttia eli jätkä, akka ja kuningas, joita saa vapaasti käyttää yhdistelmissä jokereina.

Kuvakortteja voi käyttää myös pommeina. Pommi voittaa minkä tahansa yhdistelmän ja pommin päälle voi pelata vain arvokkaamman pommin. Pommeiksi käyvät 3-5-7-9 -yhdistelmä sekä erilaiset kuvakorttisarjat. Pommilla ei kuitenkaan voita tikkiä, vaan pelatut kortit menevät vastapelaajalle. Pommin pelannut pelaaja saa kuitenkin aloitusvuoron ja pääsee näin korteistaan nopeammin eroon. Pelissä joutuukin tarkkaan pohtimaan, käyttääkö korttinsa osana pommia vai korttisarjaa.

Pieni ja iso panos

Peli loppuu välittömästi, kun toinen pelaaja pelaa viimeisen korttinsa. Voittaja saa viisi pistettä jokaisesta vastapelaajan käsikortista, voittaa tikin ja toisen pelaajan pelikortit. Molemmat laskevat mukaan vielä tikeistä ja panostuksista saadut pisteet. Kortit 3, 5, 7 ja 9 antavat yhden pisteen kukin, kuvakortit kahdesta viiteen pistettä.

Peliä pelataan normaalisti 350 pisteeseen, mutta määrää voi hiilata vapaasti suuntaan taikka toiseen.

Tichun jälkeläinen

Vaikka Haggiksen juuret ovat lähtöisin kiinalaisista kiipeämispeleistä, ovat pommit ja panostukset tuttuja toisesta korttipelistä Tichusta. Vaikutteet ymmärtää, sillä suunnittelijan alkuperäinen tavoite oli luoda tichumainen korttipeli alle neljälle pelaajalle.

Peleissä on myös eroja. Pelaajamäärän kutistumisen lisäksi paripeli puuttuu kokonaan. Paripelittömyyden vuoksi Haggis ei ole yhtä vaativa kuin Tichu, vaikka molemmat ovatkin parhaimmillaan tasaisessa peliseurassa. Pelit myös korostavat hieman eri osa-alueita. Vaikka molemmissa jaon voitosta saa rutkasti pisteitä, Haggiksessa myös tikeistä saadut pisteet voivat kohota yllättävän korkealle.

Haggis on onnistunut vähentämään korttituuria jakamalla kuvakortit tasaisesti pelaajien kesken. Satunnaisuuden sijaan jokaisella on mahdollisuus käyttää kuvakorttejaan joko jokereina tai pommeina. Näin pommeja nähdään käytännössä joka jaon aikana. Koska kuvakortit ovat vielä avoimia, pelissä on jotain varmaa tietoa, jonka pohjalta korttiyhdistelmiä voi pelata.

Näppärä korttipeli

Haggista voi pelata niin kahdella kuin kolmellakin pelaajalla. Kolmen pelaajan muunnelma ei ole huono, mutta itse en siitä liiemmin välitä. Ylimääräinen pelaaja kun mutkistaa sääntöjä ja lisää peliin kaoottisuutta. Peli loistaa kaksistaan, jolloin korttikättä on helpointa hallita.

Korttien kuvitus on skottilaisteemaista ja selkeää, vaikkakin ero tavalliseen korttipakkakuvitukseen ei ole suuri. Korttien laatu on valitettavan huono, niitä on vaikea sekoittaa ja ilman muoveja ne kuluvat nopeasti. Harmi, peli olisi ansainnut mukaansa laadukkaammat kortit.

Haggis on yksi markkinoiden parhaista kaksinpelattavista korttipeleistä. Panostaminen ja pommit toimivat hyvin ja luovat sopivasti haastetta, jotta peliä jaksaa pelata kerta toisensa jälkeen. Lisäksi peli soveltuu myös pikasessioiksi, sillä sitä voi tarvittaessa pelata vain muutaman jaon.

Faktat Haggiksesta

Pituus: 45 minuuttia.