Kategoriat
Peliarvostelut

Kosminen kierros

Avaruusalus lähtee matkalle tutkimaan aurinkokuntaa. Tavoitteena on kiertää Aurinko ja palata takaisin Maahan entistä viisaampina. Eniten tietoa kerännyt vie voiton. Moliis-veljesten Kosminen kierros muistuttaa hieman Red November -peliä, sillä avaruusmatkailu on vaarallista ja pelaajien liika itsekkyys voi johtaa aluksen tuhoon…

Pelin idea

Kosmisen kierroksen kansiPelaajilla on nappula, jolla voi liikkua avaruusaluksen tiloissa. Komentosillalla alusta ohjataan, observatoriossa kerätään tietokortteja, varastossa varustekortteja ja konehuoneessa pistetään alukseen vauhtia.

Alus liikkuu pelilaudalla, joka kuvaa aurinkokuntaa. Kapteeni voi kääntää alusta 45 asteen kulmissa ja jokainen vierailu konehuoneessa lykkää alusta eteenpäin yhden pykälän. Näin matka etenee ja tavoitteena on kiertää Aurinko. Se ei ole aivan helppoa, sillä tiellä on planeettoja ja asteroideja, joihin törmääminen tietää aluksen tuhoa.

Pelissä on kolme tasoa. Helpoimmalla tasolla tuhoutuminen tietää häviötä kaikille ja onnistuneen kierroksen jälkeen pelin voittaa arvokkaimmat tietokortit kerännyt. Keskitasolla pisteiden kerääminen vaikeutuu, sillä pelaajien on hyvät pisteet saadakseen kerättävä tietokorteista tietynlaisia settejä. Kolmas taso lisää peliin pelastuskapselit, joilla voi yrittää pelastautua pois aluksesta sen tuhoutuessa.

Nopea tie tuhoon

Avaruus on julma. Peli tuntuu päättyvän melko herkästi aluksen tuhoutumiseen. Pelaajilta vaaditaan yhteistyötä, jotta avaruusmatka onnistuu ja sittenkään tehtävä ei ole aivan helppo, sillä pelilaudalla olevat sattumakortit johtavat pian tuhoon.

WSOY:n Oppi&ilo-peleissä on aina mukana joku opetuksellinen ulottuvuus ja tässä pelissä se on selvästi itsekkyyden ja yhteistyön välinen tasapainottelu. Se Kosmisesta kierroksesta välittyy: jos pelaajat keskittyvät omaan etuunsa, alus tuhoutuu ja kaikki häviävät.Pelilauta ja avaruusaluslauta

Vähänlaisesti kortteja

Valitettavasti oman edun tavoittelun puoli pelistä ei täysin toimi. Aikuisten kesken vaikeimmalla tasolla pelit olivat ohi hyvin nopeasti, eikä kukaan oikeastaan ehtinyt kerätä varuste- tai tietokortteja. Varustekortit antaisivat kaikenlaisia lisämahdollisuuksia pelaajille, mutta ei niitä oikeastaan ehdi hankkia. Tuntuu, että kortteja ehtii nähdä pelin aikana vain muutaman, jolloin on aikamoinen tuurielementti, saako hyviä kortteja vai ei. Vaikeimmalla tasolla on esimerkiksi aika ratkaisevaa, saako pelastuskapselin vai ei.

Ainakaan peliharrastajille Kosmista kierrosta en siis voi suositella. Kilpailuhenkisten pelaajien kesken se ei yksinkertaisesti toimi kovin hyvin, jollakulla on aina liikaa motivaatiota täräyttää alus lähimmän planeetan kylkeen — jos ei itse ole voitolla, miksi kannattaisi auttaa alus perille? Settien keräilykin on paperilla näppärää, mutta tuntuu käytännössä täysin sattumanvaraiselta.

Viisivuotiaan pojan kanssa pelatessa peli oli turhan mutkikas, eikä oppimispuoli ihan täysin toimi. Valmistajan suositusikä on 8+ ja koululaisten kanssa peli lieneekin parhaimmillaan. Tietokorteista voi opiskella avaruusfaktaa ja pelikin toiminee vähän paremmin, jos pelaajilla on enemmän motivaatiota suoriutua avaruuskierroksesta maaliin asti ja voittaminen on enemmän sivuseikka, johon paneudutaan vasta pelin lopussa.

Avaruudesta kiinnostuneiden koululaisten vanhempien kannattaa siis Kosmista kierrosta harkita, peliharrastajille Red November on samantyyppinen, mutta paremmin sopiva.

Faktat Kosmisesta kierroksesta

Julkaisija: Sanoma Pro (2011)

Mutkikkuus: Vaatii vähän opiskelua. Ei hirveän vaikea, mutta kolmeen tasoon jaetut säännöt vähän sekoittavat asiaa. Toisaalta pelin voi opetella taso kerrallaan, joka vähentää kerralla mukaan tulevien elementtien määrää.

Onnen vaikutus: Korteissa on paljon tuuria, etenkin kun niitä ehtii nähdä melko vähän.

Vuorovaikutus: Pelaajien on tehtävä yhteistyötä, jotta alus pysyy kurssissa. Korteissa on kiusantekovuorovaikutusta, kuten korttien varastamista muilta.

Teema: Kuvitus on vähän vaatimatonta, etenkin verrattuna Oppi&ilo-pelien yleiseen tasoon ja kuvittaja Paul Laanen omaan Toscana-peliin, joka on todella näyttävä.

Uudelleenpelattavuus: Pelissä on sen verran sattumaelementtejä, että se on joka kerralla vähän erilainen.

Kieliriippuvuus: Korteissa on paljon tekstiä, mutta peli on suomenkielinen.

Pelaajamäärä: 2—6, ehkä vähän parempi pienemmillä pelaajamäärillä, jotta pelaajat saavat enemmän vuoroja.

Pituus: 30 minuuttia, tosin lyhyin peli tähän asti oli ohi alle viidessä minuutissa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *