Kategoriat
Peliarvostelut

Slingshot to Mars

Futuristisessa tieteispelissä liikutaan Marsin kiertoradalla. Planeetan pinnalle päästyä louhitaan kilpaa mahdollisimman paljon erilaisia mineraaleja, käyttäen hyväksi kiertoradalle sijoitettujen asemien tarjoamia palveluita.

Slingshot to Mars -pelin on suunnitellut Game Storm Studio, ja julkaissut Tactic Games vuonna 2021. Pelin pakkaukseen sisältyvät ohjeet suomeksi, ruotsiksi, tanskaksi, norjaksi, ja englanniksi.

Peli on ollut ehdolla vuoden 2021 Vuoden peli -palkintojen strategiapelien sarjassa. Tässä arvostelussa peliä on pelattu kahden pelaajan voimin, ja arvostelu on tehty parin pelikerran kokemuksen perusteella.

Slingshot to Marsin kansi

Kiivasta matkailua Marsiin ja sen kiertoradalle

Pelin keskeisin elementti on planeetta Mars, ja sen ympärillä kulkeva kiertorata. Pelilauta on visuaalisesti näyttävä ja sopivasti futuristinen tulevaisuuteen sijoittuvaan peliin.

Kiertorataa pitkin liikutaan aluksella jota kuvastaa metallinen kuula. Kuula asetetaan kunkin pelaajan vuorolla sattumanvaraiselle paikalle kiertoradalla, josta se näpäytetään liikkeelle kohti omavalintaista määränpäätä. Kuulan täytyy matkata kiertoradan ympäri vähintään kerran, jotta se voi laskeutua planeetan pinnalle tai kiertoradan ympärille sijoitetuille pysähdysasemille.

Aluksen laskeutumisen määränpäätavoitetta asetetaan merkkaamaan radan varteen laskeutumisapu-nappula, jonka toinen reuna sisältää heikon magneetin, joka kuulan tarpeeksi hidastuessa auttaa sitä pysähtymään halutulle paikalle.

Slingshot to Marsin pelilauta
Pelilauta koostuu viidestä toisiinsa kiinnitettävästä pahviosasta, sekä neljästä osasta koottavasta muovisesta kiertoradasta. Kuva: Saija Saarenpää

Kiertoradan varrella on mineraalikaivossektoreiden lisäksi kolme pysähdysasemaa. Niistä violetti asesatelliitti tarjoaa mahdollisuuden vihollisen sabotaasiin poistamalla siltä yhden mineraalikaivoksen, ja sitä vastaavan mineraalikortin. Sininen satelliitti lisää pelaajille tarjolla olevia mineraaliesiintymiä yhdellä ja lisää yhden mineraalikortin kiinnostavuutta sen päälle asetetulla pistemerkillä. Kiertoradan keltainen vyöhyke taas sisältää rahtialuksen josta pelaaja voi ostaa alukseensa lisätehoja.

Mars-laudan lisäksi peli sisältää pelaajalaudat. Näissä laudoissa on kuva pelaajan aluksesta, pelaajan edustaman yrityksen nimi, ja kolme paikkaa rahtialukselta ostettaville lisätehomerkeille. Aluksen kuvitus on mukava lisä peliin, koska pelkän metallikuulan kanssa pitäisi ehkä vähän enemmän käyttää mielikuvitusta kiertoradalla matkatessa.

Slingshot to Marsin pelaajalaudat
Pelaajalaudat maksimissaan neljälle pelaajalle. Jokainen pelaaja edustaa jotain näistä neljästä yrityksestä. Kuva: Saija Saarenpää

Mineraalikaivosten valtausta ja buustia aluksiin

Pelin alussa muodostetaan mineraalipakka, jonka koko vaihtelee 8–19 välillä, riippuen pelaajien määrästä ja pelin halutusta kestosta.

Mineraalipakasta käännetään aina kaksi päällimmäistä korttia pelaajien louhittavaksi. Kortin saa hankittua itselle matkaamalla Marsiin sellaiselle sektorille jolla on vapaana kortin mineraalia vastaava esiintymä, ja perustamalla sinne kaivoksen.

Slingshot to Marsin mineraalikortit
Mineraaleja on viisi erilaista, ja niiden määrät vaihtelevat harvinaisimman, Emermiten, viidestä kortista yleisimmän, Meliodorin, yhdeksään korttiin. Kuva: Saija Saarenpää

Mineraalikorttien lisäksi pelissä tarvitaan erilaisia pelimerkkejä, jotka edustavat alusten lisätehoja, yritysten perustamia kaivoksia, ja rahaa korvaavia pistemerkkejä.

Lisätehomerkkejä saa rahtialukselta. Lisätehot maksavat joko yhden, kaksi tai kolme pistemerkkiä. Yhden pistemerkin hintainen lisäteho on Lähtöalusta. Sillä saa valita minkä tahansa lähtöpaikan alukselle kiertoradan varrelta. Kaksi pistemerkkiä maksava lisäteho on Ohjaustehostin. Sillä voi muokata aluksen laskeutumispaikkaa yhden sektorin kumpaan tahansa suuntaan. Vetosäde taas maksaa kolme pistemerkkiä. Vetosäde asetetaan laittamalla laskeutumisapu-nappula kiertoradalle toisinpäin. Nappulan toisessa reunassa on voimakkaampi magneetti, joka lähestulkoon varmistaa aluksen laskeutumisen haluttuun paikkaan. Vuoron aikana lisätehoja voi käyttää niin monta kuin haluaa.

Yritysmerkit jaetaan kullekin pelaajalle jotka edustavat merkeissä mainittuja yrityksiä. Yritysmerkkejä käytetään merkkaamaan pelilaudalla yrityksen omistamaa mineraalikaivosta, ja sellainen asetetaan aina kun pelaaja pelaa itselleen mineraalikortin.

Slingshot to Marsin pelimerkkejä
Vasemmalta alas ja oikealle: lisätehomerkit, kaivosmerkit ja pistemerkit. Kuva: Saija Saarenpää

Pistemerkkejä kertyy pöydässä olevien lunastamattomien mineraalikorttien päälle kahdella eri tapaa. Pelaaja asettaa pistemerkin jomman kumman mineraalikortin päälle aina kun pelaajan alus pysähtyy satelliiteille tai rahtialukselle. Myös jos pelaaja hurauttaa aluksellaan kiertoradan sektorille jossa ei ole pelaajalle sopivaa kaivosta, hän asettaa pistemerkin jomman kumman mineraalikortin päälle.

Kun mineraalipakka on loppunut, aloitetaan pelaajien mineraalisaaliiden pisteytys. Jokaisesta erilaisesta mineraalilajista kukin pelaaja saa viisi pistettä. Jos pelaaja omistaa yhden kutakin viittä lajia, saa hän lisäksi vielä ylimääräiset viisi pistettä. Viisi pistettä saa myös se pelaaja jolla on kutakin mineraalilajia enemmän kuin toisella. Tasapelin sattuessa kumpikaan ei saa pisteitä. Myös pelin lopussa jäljelle jääneistä lisätehomerkeistä saa kymmenen pistettä se pelaaja, jolla on arvoltaan eniten merkkejä jäljellä. Tasapelin sattuessa kalliimman merkin omistaja ratkaisee. Lopuista pistemerkeistä saa myös yhden pisteen per merkki.

Slingshot to Marsin pistekortit
Pelin lopussa käytettävät viiden ja kymmenen pisteen arvoiset pistekortit. Kuva: Saija Saarenpää

Visuaalisesti näyttävä perhepeli

Tätä peliä testailtiin pelkästää aikuisten voimin, ja pelaajat olivat yhtä mieltä siitä että alus oli hieman turhan helppo saada pelaajan tavoittelemaan kohteeseen, jo pelkästään laskeutumisapu-nappulan avulla, ilman lisätehoja. Kuulan kanssa kannattaa olla tarkkana kumpaan suuntaan sitä alustalla pyöräyttää, koska neljästä eri palasesta koostuva muovinen kiertorata hieman pykii liitoskohdista toiseen suuntaan kuljettaessa.

Peli kuitenkin saattaisi olla mainio vaikeusasteeltaan koko perheen pelinä. Pelin ikäsuositus oli 8+, mutta en näkisi etteikö pari vuotta sitä nuoremmatkin voisi peliä pelata. Jos ei oteta huomioon sitä että pelaajat edustavat ahnaita yrityksiä, jotka kilpailevat raivokkaasti Marsin luonnonvaroista, peli on kuitenkin melkoinen hyväntuulen peli, jossa kerätään kauniita mineraaleja.

Mikä voisi olla parempi fiilis kuin saada upea aluksensa laskeutumaan tuliplaneetan pinnalle. Pelin ainoa mahdollinen sabotaasikin vain poistaa mineraalikortin vastustajalta, joka ei mielestäni vertaudu lainkaan yhtä pahana kuin esimerkiksi Kimblen nappulan palauttaminen aloitusruutuun. Säännöt ovat kohtuullisen suoraviivaiset ja helpot nuoremmallekin oppia. Sääntökirjassakin ne on tiivistetty kahteen aukeamaan.

Pelilaatikko ja komponentit sen siällä
Kortit ja pelimerkit järjestyvät näppärästi laatikkoon. Kuva: Saija Saarenpää

Faktat Slingshot to Marsista

Suunnittelijat:

Julkaisijat: Tactic (2021)

Mutkikkuus: Säännöt ovat kohtuullisen yksinkertaiset, ja peli on helppo opettaa kokemattomammallekin pelaajalle. Pelissä ei ole kovinkaan montaa erilaista pelinappulaa tai korttia.

Onnen vaikutus: Onnella on kohtuullisen suuri vaikutus alkuun, kunnes oppii näpäyttämään aluksensa kohteeseen kohtuullisen varmalla tarkkuudella.

Vuorovaikutus: Pelissä pelataan ensisijaisesti omaa peliä, mutta koska saatavilla on kulloinkin vain kahta eri resurssia, oman vuoron pieleen meneminen johtaa lähes väistämättä siihen, että seuraava pelaaja saa haluamasi resurssin.

Teema: Pelin futuristinen teema toimii mainiosti ja grafiikka on kaunista ja pelimäistä.

Uudelleenpelattavuus: Tämä riippuu hyvin paljon pelaajakokoonpanosta. Kokeneemmat pelaajat voivat kokea pelin nähdyksi jo ensimmäisinä pelikertoina.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole pelinsisäistä tekstiä yritysten ja mineraalien nimiä lukuunottamatta, joten peliä voi helposti pelata, vaikka ei osaisikaan julkaisukieltä.

Pelaajamäärä: 2–4. Pelille ei tietääkseni ole tehty yksinpeliversiota, enkä oikein tiedä miten se olisi järkevää toteuttaakaan. Luulisin, että peli olisi parhaimmillaan 3–4 pelaajalla, vaikka nyt pääsinkin sitä vain kahdella kokeilemaan.

Pituus: 45 minuuttia. Kesto piti hyvin paikkaansa ainakin ensimmäisessä pelissä, jossa vielä hapuiltiin sääntöjä. Myöhemmin kun peli kävi tutummaksi, se oli ohi huomattavasti nopeammin.

close

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.