Kategoriat
Peliarvostelut

My Island

Miksi hylätä hyvää? Reiner Knizia palaa legacy-pelinsä My Cityn tunnelmiin merellisissä merkeissä. Lopputulos on jälleen täyttä rautaa.

Reiner Knizian muutaman vuoden takainen My City oli suunnittelijakonkarin komea taidonnäyte. Peli nousi vuoden 2020 Spiel des Jahres -finaaliin (muttei harmi kyllä voittanut) ja osoitti miten legacy-pelin ominaisuudet voi toteuttaa sujuvasti perhepelin muodossa.

Mielestäni My City on laattojenasettelupelien ehdotonta kärkeä ja Knizian parhaita pelejä.. Syksyllä 2023 ilmestynyt itsenäinen jatko-osa My Island pitää pelin ytimen ennallaan nostaen haastavuustasoa hitusen. Ilahduttavasti Lautapelit.fi suomensi pelin heti.

My Islandin kansi

Tuttu peli uusilla laatoilla

My Islandin peruskaava on täysin sama kuin My Cityssä. 24 pelin legacy-kampanjassa asetellaan eri kokoisia laattoja pelilaudalle korttipakasta paljastuvien korttien perusteella. Pakasta löytyy jokaista laattaa vastaava kortti, ja kortteja nostetaan pakasta yksi kerrallaan. Kaikki pelaavat laattansa pelilaudalleen yhtä aikaa. Asetetun laatan värin pitää koskettaa jotain aiemmin asetettua samanväristä laattaa. Laatan voi jättää asettamatta, mutta tällöin menettää yhden pisteen. Pelaaja voi myös ilmoittaa passaavansa, jolloin hän on ulkona loppukierrokselta, eli ei enää aseta laattoja, eikä menetä pisteitä.

Peli etenee tämän yksinkertaisen nostakaa kortti, pelatkaa laatta -mekaniikan avulla. Tuossa ei olisi vielä aineksia klassikkoon, mutta legacy-elementit nostavat pelin uudelle tasolle. Laudalle asetellaan kirjekuorista paljastuvia tarroja, laattojen värisymbolit muuttuvat ja mikä tärkeintä: pelin säännöt vaihtelevat kampanjan edetessä.

Tuttua tavaraa tähän mennessä My Cityn pelanneille. Isoin muutos vanhaan on laattojen ulkonäkö: My Cityssä laatat olivat neliskulmaisia Tetris-paloja eli polyominoja, jotka koostuivat aina vain yhdestä väriryhmästä. My Islandissa laatat ovat polyheksan muotoisia, eli koostuvat pienistä kuusikulmioista, ja niissä on aina useampia väriryhmiä. Laatoissa on siis neljää eri kuviota: sinisiä muureja, keltaisia peltoja, punaisia taloja ja vihreitä polkuja. Laattojen asettelu on merkittävästi haastavampaa ja vaatii suunnittelua enemmän.

Pelin alkutilanne, jossa laudalle rantaan on pelattu laattoja.
Pelin alussa ainoa tehtävä on asetella taloja rannalle ja peittää rantaa mahdollisimman paljon. Helppo homma! Kuva: Tuukka Määttänen

Sopivan haastavaa ja ah, niin koukuttavaa

Lyhyestä virsi kaunis: My Islandin pelaaminen on ihanaa! Siihen on kaksi syytä: pelin nouseva vaikeustaso ja kampanjan koukuttavuus.

My Island on pohjimmiltaan laatanasettelua, johon lisätään sääntöjä vähitellen. Vaikeustaso nousee sopivalla tavalla: alussa kaikki on rentoa, mutta juuri kun olet tottunut aiempaan pisteytykseen, mukaan tulee jokin uusi sääntö, joka kiepauttaa ajattelun uusiksi. Pelaaminen on silti samaan aikaan intuitiivisen helppoa ja strategisesti mielekästä

Sama koskee pelin yleistä koukuttavuutta: uutta on jatkuvasti edessä, ja kyllästyminen peruskaavaan vältetään hyvin. Etenkin viidennen kirjekuoren kohdalla peliin tulee mukaan paljon uusia elementtejä, ja kampanja saa uusia kierroksia. “Vielä yksi kierros!” -huudahduksilta ei voi välttyä.

My Islandin pelaaminen on kuin hyvän lapsuuden ystävän jälleenkohtaaminen. Jotain mitä et osannut kaivata, mutta lopulta haluaisit tapaamisen vain jatkuvan. Peli on todella ajattoman tuntuinen; legacy-elementtejä lukuun ottamatta se olisi hyvin voitu suunnitella jo 1990-luvulla.

Arvostan todella paljon Knizian kädenjälkeä kampanjan suunnittelussa. Hän on ollut aina taitava jalostamaan tutuista mekaniikoista jännittäviä kokonaisuuksia, ja sama näkyy My Islandissa. Uudet säännöt on helppo sisäistää ja ne tuntuvat loogisilta. Missään vaiheessa kampanjaa ei tullut olo, että sääntökuorma hautaa alleen. Tämä näkyy siinä miten helppo My Islandin pariin on palata pienen tauonkin jälkeen, sillä kampanja ei ole kiinni siitä miten hyvin muistat aiemmat pelikierrokset.

BGG:ssä on valitettu paljon sääntöjen epäselvyydestä. Niissä olisi kieltämättä ollut tarkentamisen varaa, sillä aina ei ole täysin selvää mitkä säännöt ovat edelleen voimassa. Ohjeissa saatetaan korostaa, että sääntö koskee vain tätä pelikierrosta, kunnes seuraavassa kuoressa ohjataan pitämään kaikki säännöt voimassa. Öö? Suuri ongelma tuo ei silti ollut, ja maalaisjärjellä pystyi hyvin päättelemään mitä sääntöjä noudattaa.

Kampanjan tarina itsessään ei ole kummoinen. Mitään tajunnanräjäyttäviä yllätyksiä ei kannata odottaa, sillä teema pysyy alusta loppuun varsin kädenlämpöisenä. Kirjekuorten alussa luettavat taustatarinapätkät ovat jopa huvittavan lyhyitä. Knizia ei ole tosin ikinä urallaan kunnostautunut teemoituksissa, vaan hän on keskittynyt hiomaan peliensä mekaniikat täydellisiksi. My Island onkin mekaanisesti virheetön tapaus.

My Islandin polyheksalaattoja.
Laattavalikoimaa. Paljastuksena, että kirjekuorista löytyy kampanjan aikana uusiakin laattoja. Kuva: Tuukka Määttänen

Kaupunkiin vai saarelle?

Mutta miten My Island vertautuu My Cityyn? Lyhyesti sanottuna kyseessä on hyvin samankaltainen peli. Jos pidit My Citystä, pidät tästäkin ja sama toisinpäin.

Eroja silti on: heksanmuotoiset palat jo mainitsin, mutta itse kampanja on henkisesti My Citya raskaampi. Pelissä on monia pidemmän aikavälin tavoitteita, jotka täytyy suorittaa pisteiden menettämisen uhalla. Nyrkkisääntönä kannattaa pitää sitä, että jos peli ohjaa jotain tekemään, niin se kannattaa tehdä mahdollisimman nopeasti. Pelinsä voi ajaa karille yllättävän helposti.

My Island on hitusen enemmän harrastajatason peli kuin My City. Kirjekuoret 1–4 ovat kelpo perhepelitasoa, mutta kuorissa 5–8 mennään sen verran syvälle, että nuoremmille kognitiivinen kuormitus voi olla turhan raskas. Pisteytystapoja on My Citya enemmän, ja monta asiaa täytyy pitää mielessä. Tästä kuvasta voit kurkata miltä peli näyttää aivan lopussa.

Itse pidin My Islandista jopa enemmän kuin My Citystä. Peli toistaa itseään vähemmän ja laattojen asettelu on kiehtovampaa. 24 kierroksen kampanja on toki pitkä, ja My Cityn tavoin tässäkin uhkasi iskeä pieni puutuminen. Objektiivisesti katsottuna My Island ei ole missään tapauksessa täydellinen peli. Viehätys perustuu pitkälti legacy-elementteihin suljettuine kirjekuorineen: koukkuihin, jotka on varmasti monessa muussa legacy-pelissä toteutettu yllättävämmin. Karua kieltään kertoo se, ettei pelin kylkeen ympätty “ikuisuuspeli” innosta itseäni juuri ollenkaan.

Mutta kun oma kahden hengen My Island -kampanjani päättyi, en voinut olla hymyilemättä: olipahan vuoden parhaita pelikokemuksia! Koukuttavuudeltaan ja pelituntumaltaan My Island on omaa luokkaansa, ja harva peli onnistuu puristamaan näin paljon iloa näinkin yksinkertaiseen ideaan. On se Knizia kova!

Ja mikä parasta: pelin lopun perusteella jatkoa on tulossa.

Lähikuva pelaajan laudasta, jossa kartalle on muodostunut pitkiä polkuja viidakkoon.
Viidakon kartoitus on alkanut! Tällä kierroksella palkitaan muun muassa pitkien polkujen rakentamisesta. Kuva: Tuukka Määttänen

Faktat My Islandista

Suunnittelija:

Julkaisija: Kosmos, Lautapelit.fi (2023)

Mutkikkuus: Kampanja alkaa todella helppona, mutta vaikeutuu vähitellen. Ylivoimaisen haastavaksi My Island ei muutu missään vaiheessa.

Onnen vaikutus: Satunnaisuutta luo laattojen ilmestymisjärjestys.

Vuorovaikutus: Peli on enimmäkseen oman laudan tuijottelua, mutta puolivälissä kampanjaa vuorovaikutukselliset elementit lisääntyvät hieman.

Teema: Kevyt. Saariteema tarinoineen toimii, mutta on aika vasemmalla kädellä tehty. Tarinan vuoksi tätä ei pelata.

Uudelleenpelattavuus: 24 pelin kampanjan ahmii innolla, mutta jäljelle jäävä ikuisuuspeli ei suoraan sanottuna innosta. Peliä on vaikea resetoida puhtaaksi, joten 3–4 pelaajalla My Island on enemmän tai vähemmän kertakäyttöinen. Kaksinpelin pystyy olemassaolevilla komponenteilla pelaamaan kerran uudestaan läpi.

Saavutettavuus: Komponenteissa ei ole tekstiä. Riittää, että joku tiivistää kierrosten pisteytykset muille.

Pelaajamäärä: 2–4. Itse pelasin kampanjan kahdella pelaajalla ja se toimi erinomaisesti.

Pituus: Alussa yksi erä kestää noin 20 minuuttia. mutta kampanjan lopussa lähemmäs 40 minuuttia. Koko kampanjan läpäisyyn menee siis ainakin 12 tuntia.

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *