Kategoriat
Peliarvostelut

Qin

Vuoden aikuistenpeli -voittaja vuodelta 2013 on kelpo perhepeli vähän isompien lasten kanssa pelattavaksi. Kuka saa pagodinsa ensimmäisenä laudalle?

Qin on niitä pelejä, joiden teemalle ei kannata toista ajatusta suoda. Kuvituksesta välittyy kiinalainen tunnelma ja siinä se, mutta aihe voisi olla mitä tahansa. Pelin mekaniikat ovat täysin abstrakteja, eivätkä liity aiheeseen mitenkään. Liekö suurikaan yllätys, että pelin takana on ohuista teemoista usein moitittu Reiner Knizia?

Ohuesta teemastaan huolimatta Qin on mainio peli. Vuoden peli -raati oli samaa mieltä ja valitsi pelin vuoden aikuistenpeliksi vuonna 2013.

Qinin kansi

Padoginrakennusta

Pelin kahden ruudun kokoisista laatoista löytyy kolmea eri väriä. Laattoja on niin kaksi- kuin yksivärisiäkin. Joka vuoro laudalle saa pelata yhden laatan kolmen laatan kädestä. Laatta pitää pelata aiemmin pelattujen laattojen viereen.

Pelin tavoitteena on hankkiutua ensimmäisenä eroon omista pagodeista. Padogin saa pelata laudalle, kun saa aikaiseksi läänin, eli alueen, jossa on vierekkäin vähintään kaksi samanväristä ruutua. Jos saa rakennettua alueen, jossa on vähintään viisi lääniä, syntyy suurlääni, jolloin alueelle saa lisätä toisen pagodin.

Pelilaudalla on myös kyliä. Kun rakentaa läänin kylän viereen, saa ottaa kylän haltuunsa ja pelata sinne pagodin. Voitetun kylän voi myös menettää, jos toinen pelaaja yhdistää siihen enemmän omia pagodejaan.

Jos pelaaja yhdistää kaksi samanväristä lääniä toisiinsa, pienempi lääni sulautetaan isompaan. Pienemmän läänin omistaja menettää pagodinsa, uuden ison läänin omistaja ei saa muuta etua kuin mahdollisesti toisen pagodin suurläänin muodostamisesta. Suurläänit ovat turvassa sulauttamiselta.

Peli päättyy heti, kun joku pelaajista pelaa viimeisen pagodinsa laudalle. Jos pelataan pisteistä, muut saavat miinuksia käteen jääneiden pagodien verran.

Pagodeja pelilaudalla. Kuva: Henk Rollemann / BGG
Kuva: Henk Rollemann / BGG

Hyvä perhepeli

Läänejä ja pagodeja. Kuva: Henk Rollemann / BGG
Pelilaudalle rakentuu läänejä. Kuva: Henk Rollemann / BGG

Qin on selvästi perhepeli. Se on helppo oppia ja opettaa – vain läänien yhdistymisessä on mitään mutkikkuutta, eikä sekään ole kovin monimutkainen juttu. Tuurilla on selvä rooli. sillä yksiväriset laatat ovat selvästi käyttökelpoisempia kuin kaksiväriset ja jos nostaa niitä paljon, pärjää väistämättä paremmin.

Peliharrastajat voivatkin kokea Qinin turhauttavaksi tuuripeliksi. Onneksi se on kestoltaan filleriluokkaa, eli yhteen erään on vaikea saada kulumaan yli 20 minuuttia. Laatikko ei valitettavasti täysikokoisena oikein vastaa fillerimielikuvaa.

Perhepeli, siis, ja sellaisena Qin on oivallinen. Säännöt opettaa nopeasti, pelaamaan pääsee pian ja sopiva tuurielementti tarkoittaa, että kokemus ei yksin ratkaise. Pelit ovat herkästi melko tasaisia ja jännittäviä loppuun asti.

Taidollakin on merkitystä, sillä pelaaja, joka keskittyy saamaan pagodeja laudalle joka siirrolla, vie helposti voiton haahuilijasta. Toisten pelaajien lyömistä ei ole liikaa ja vaikka se tarkoittaakin, että johdossa olevaa pelaajaa on vaikea pudottaa johdosta, se tarkoittaa myös sitä, että pelin tunnelma pysyy hyvänä, vaikka toisille voikin tehdä vähän kiusaa.

Helppoa, kevyttä ja nopeaa perhepeliä tai aikuisten peliä etsiville Qin on mainio valinta, etenkin jos peliltä ei odota vahvaa teemaa.

Faktat Qinistä

Suunnittelija:  

Julkaisija: Lautapelit.fi (2013), Pegasus Spiele (2012)

Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat yksinkertaiset ja kun ne on sisäistänyt, ne opettaa helposti ja nopeasti.

Onnen vaikutus: Tuurilla on merkitystä, nostamalla paljon yksivärisiä laattoja pärjää hyvin. Peli ei kuitenkaan ole puhdas tuuripeli.

Vuorovaikutus: Toisten alueita voi kaapata, joten muita pitää huomioida. Kyse on kuitenkin enemmän uhasta, joka toteutuu joskus, kuin jatkuvasta taistelusta alueista.

Teema: Paperinohut teema luo peliin hieman tunnelmaa, mutta ei näy pelimekaniikan tasolla millään tavalla.

Uudelleenpelattavuus: Kaksipuolinen pelilauta tuo vähän vaihtelua peleihin.

Kieliriippuvuus: Peli on kielivapaa.

Pelaajamäärä: 2–4 . Toimii hyvin eri pelaajamäärillä.

Pituus: 15–20 minuuttia.

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

12 vastausta aiheeseen “Qin”

Osaako joku sanoa pelin säännöistä kylän valtaamisessa: lasketaanko lääniin tai suurlääniin liittyneiden kylien pagodit mukaan? Vallattavan kylän pagodista sanotaan säännöissä, että sitä ei lasketa mukaan eli lasketaanko siis muiden kylien? Jos lasketaan, niin ei liene merkitystä minkä läänin laajenemisen ansiosta kylä on alunperin vallattu, kunhan se on yhteydessä hyökkäävään tai puolustavaan lääniin?

Eli suurläänin kylän voi valloittaa itselleen vain saattamalla kosketuksiin sen kanssa useamman oman läänin, jolloin omia pagodeja voi saada enemmän kuin kaksi mukaan “hyökkäykseen”?

Tuuripeli, kyllä. En pitäisi Qiniä hyvänä turnauspelinä, koska pelissä on niin ratkaisevaa se, kuka nostaa eniten yksivärisiä laattoja. Peliharrastajien pelinä Qin on kevyt, eikä sitä meillä päin ole paria kertaa enempää pelattu. Rentona perhepelinä se sen sijaan on minusta oikein mainio. Paremmassa maailmassa se olisi voittanut mieluummin Vuoden perhepelin palkinnon kuin Vuoden aikuistenpelin (ja parhaassa maailmassa molemmat palkinnot olisivat menneet jollekin vielä paremmalle pelille).

Kommentoit blogissasi, että Knizian nimi oli jonkinlainen laatusinetti – oma kokemukseni on, että Knizia tuuttaa pihalle niin järjettömät määrät pelejä nykyään, ettei Knizian nimi takaa enää yhtään mitään. Ennen kyllä, mutta nykyään Knizian nimellä tulee niin kirjavan tasoista tavaraa, ettei nimi enää ole tae oikein mistään.

Pelatessa tuli säännöistä tulkinnan varaa. Jos pelaaja yhdistää kaksi omaa kyläänsä (toisessa kylässä tuplapagodi ja toisessa yksittäinen pagodi) niin saako yhdistettyyn kylään jäädä yksi tuplapagodi ja yksittäinen pagodi? Säännöissä sanotaan että kylässä saa olla yksi tuplapagodi, mutta muista ei sanota mitään.

Windyxin kysymykseen liittyen, puhuitte varmaan lääneistä ettekä kylistä? Lisäksi jos yhdistyvissä omissa lääneissä on toisessa kaksi tai toisessa yksi pagodi, pitääkö siis sieltä silloin poistaa pagodeja vai saako tällaista edes yhdistää? Jos sieltä pitää tällöin poistaa, voi vastustaja toisin sanoen tehdä kiusaa ja palauttaa kilpailijansa yhden pagodin tapauksessa 2+1 jolloin syntyy tuplapagodi.

Marcus, juuri niin. Tuollainen kiusanteko on aivan mahdollista. Yhdistää saa, kunhan yhdistyvistä vähintään toinen on tavallinen lääni.

Peli on helkkarin hyvä ja koukuttava mutta sen ongelma on liika tasaväkisyys. Voitto perustuu liikaa tuuriin, varsinkin kaksinpelissä.

En ymmärrä miten tässä on ongelmana tuuripohjaisuus ja Carcassonessa ei. Kyllä tässä pystyy suunnittelemaan aika ovelia strategiota. Tuuria vähentää sekin, että eri laattavaihtoehtoja on vähemmän kuin Carcassonessa, jossa saattaa joutua odottelemmaan sitä sopivaa laattaa pitkän aikaa ja, oho, kaveri saikin sen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *