Kategoriat
Peliarvostelut

Sid Meier’s Civilization: A New Dawn

Jälleen on tullut aika johtaa oma kansakuntansa kivikaudelta moderniksi yhteiskunnaksi! Voittaako kulturellein vai sotavoimissa mahtavin?

Civilization kuuluu niihin pelisarjoihin, joita jokaisen vähänkään strategiapeleistä kiinnostuneen tulee kokeilla jossain vaiheessa.

Pelisarja on tuottanut tietokonepuolella kuusi pääsarjan nimikettä, ja A New Dawn on lautapelipuolella sarjan kolmas tulkinta. Pelin tarkoituksena on rakentaa oma kansakunta tyhjästä ja levitä maailman mahtavimmaksi kulttuurin, tieteen tai sotavoiman saralla. 

Sid Meier's Civilization: A New Dawnin kansi

Korttipeliä 

Pelin alussa pelilauta muodostetaan läjästä modulaarisia palasia. Pelilaudalle asetetaan barbaareja, neutraaleja kaupunkeja sekä kunkin pelaajan pääkaupunki. Kullekin pelaajalle arvotaan johtaja, jolla on jokin erikoisominaisuus. Pelilaudan viereen sekoitetaan joukko ihmeitä rakennettavaksi ja satunnaiset kolme voittoehtolaattaa. Kussakin voittoehtolaatassa on kaksi vaihtoehtoista voittoehtoa, ja pelin voittaa pelaaja, joka ensimmäisenä saa tehtyä kustakin laatasta yhden voittoehdon. Tällaisia ehtoja ovat esimerkiksi kaikkien kaupunkien tai kahden talousihmeen rakentaminen. 

Pelin selkärankana toimii korttijärjestelmä. Kullakin pelaajalla on pelin alussa viisi korttia, jotka hän asettaa eteensä johtajalautansa määräämään järjestykseen. Aluksi kaikkien pelaajan kortit ovat samanlaisia, mutta tiedettä kehittämällä korttejaan pystyy vaihtamaan paremmiksi. 

Vuorollaan pelaaja valitsee yhden edessään olevista korteistaan ja suorittaa siinä lukevan toiminnon. Kortit toimivat siten, että pöydällä vasemmanpuoleisin kortti on heikoin ja oikeanpuoleisin on vahvin, niillä on siis voimakkuusarvo yhdestä viiteen. Pelaamisen jälkeen kortti siirretään jonon heikoimmalle paikalle ja muut kortit siirtyvät yhdellä pykälällä eteenpäin. Jos siis pelaat esimerkiksi tiedekortin paikalta 1, saat yhden tiedepisteen, mutta paikalta 5 saat viisi tiedepistettä. Tämä systeemi on yksinkertaisuudessaan nerokas. Se pakottaa käyttäjän tekemään erilaisia toimintoja, mutta toisaalta käyttämällä aina pelkästään voimakkainta korttiaan on pelaajan resurssit suunnattu joka taholle ja todennäköisesti tästä seuraa tappio. 

Toimintokortteja on viittä eri tyyppiä. Kulttuurikortilla pelaaja saa laittaa kontrollitokeneitaan lähiympäristöönsä. Sotakortilla saa joko kääntää näitä tokeneitaan ympäri, jolloin ne tuottavat puolustusta, tai sitten hyökätä vastustajan kimppuun. Tiedekortilla saa pisteitä tiedemittariinsa, ja tietyin väliajoin pelaaja saa tiedepisteillä päivitettyä jonkin korteistaan tehokkaammaksi. Talouskortilla pelaaja saa liikuttaa karavaanejaan, joilla voi vaihtaa muiden valtakuntien kanssa diplomatiakortteja. Teollisuuskortilla voi rakentaa joko uuden kaupungin tai jonkin ihmeen olemassa olevaan kaupunkiinsa. 

Pelaajan aloituskortit
Aloituskortit. Näillä eväillä valtakunnat saavat alkunsa. Kuva: Joonas Hannula

Maailmanvalloitusta 

Omaa kulttuuriaan (eli kontrollitokeneita) tulisi saada levitettyä mahdollisimman laajalle, sillä muut toiminnot kytkeytyvät suoraan niihin. Kaupunki tulee pykätä kontrollitokenin viereen, hyökkäykset aloitetaan kontrollitokenista ja niin edelleen. Jos jonkin kaupungeistaan saa ympäröityä kokonaan tokeneillaan, saa tällaisista kaupungeista muutaman kierroksen välein kauppatokeneita. Näitä voi käyttää haluamassaan välissä tehostamaan pelaamansa kortin vaikutusta. 

Tietyin väliajoin pelilaudalla liikkuu myös barbaareita, jotka hyökkäävät pelaajien kimppuun. Barbaarit ovat melko ikäviä, sillä sattuessaan pelaajan heksaan ne tuhoavat kaiken ruudussa olevan. Barbaareja vastaan voi puolustautua vahvistamalla kontrollitokeneitaan, joten mahdottomia tuhoja ne eivät saa aikaan. Barbaarien liikkumissuunta arvotaan noppaa heittämällä, minkä vuoksi niiden etenemisestä ei koskaan voi olla täysin varma. 

Noppaa heitellään myös muissa taisteluissa. Kun pelaaja hyökkää jonkun toisen kimppuun, heittävät sekä puolustaja että hyökkääjä noppaa. Puolustaja lisää nopan lukuun maastosta ja kontrollitokeneistaan saamansa bonukset, hyökkääjä puolestaan hyökkäyskorttinsa tehokkuuden. Tämän jälkeen molemmat saavat vielä lisätä sota-arvoaan käyttämällä kauppatokeneitaan, ja tämän jälkeen suurempi luku voittaa tappelun. Nämä nopanheittelyt ovatkin sitten ihmekorttien lisäksi pelin ainoat satunnaistekijät, sillä kaikki pelin data on avointa. Mitään ei ole piilossa, vaan peli on hieman shakkimaista tokenien liikuttelua alusta loppuun. 

Pelin komponentteja pelilaudalla
Uudisasukkaat kärryttelevät pelilaudalla Civilizationin tuttuun tapaan. Kuva: Joonas Hannula

Identiteettikriisi 

Peli on suhteellisen virtaviivainen tapaus. Tokeneita lisätään laudalle, raaka-aineita kerätään ihmeiden rakentamista varten ja välillä nujakoidaan vastustajien kanssa. Tästä herääkin ainakin itselleni kysymys siitä, tuntuuko tämä varsinaisesti Civilizationilta?

Periaatteessa kaikki palikat ovat mukana: Ihmeitä rakennellaan, tekniikkaa kehitetään, sotia soditaan. Jotenkin tästä kaikesta jää kuitenkin hieman sellainen olo, että onko peliä virtaviivaistettu hieman liikaakin. Tämä toki heijastuu myös pelin kestoon, sillä tämän lätkii noin puolessa siitä ajasta, mikä kului edelliseen Civilizationiin

Itse peli on kyllä ihan maistuva, ja varsinkin korttien kanssa oikeaan aikaan puljailu tuntuu kiinnostavalta. Odottaisin aidolta Civilizationilta hieman enemmän eeppisyyttä. Ehkä tämä johtuu pelin tietystä vaisuudesta, kartalla kun ei tosiaan liiku muuta kuin kaupunkeja, pelaajien tokeneita ja karavaaneja sekä barbaareja. Myöskin diplomatia on melko pliisua, diplomatiakortit kun ovat tasoa ”saat yhden pisteen hyökkäykseen jotain toista pelaajaa vastaan”. 

Jos kaiken Civilization-kuorrutuksen unohtaisi, jäisi jäljelle kuitenkin ihan kelpo peli, jonka kokeneet pelaajat pelaavat noin tunnissa. Jos kuitenkin haluaa peliinsä Civilization-tunnelmaa, kannattaa kääntyä aikaisemman Sid Meier’s Civilization: The Board Gamen puoleen. 

Pelin komponentteja
Pelin sisältö on korttivetoista. Kuva: Joonas Hannula

Faktat Sid Meier’s Civilization: A New Dawnista 

Suunnittelijat: 

Julkaisija: Fantasy Flight Games (2017) 

Mutkikkuus: Genreensä nähden kyseessä on suhteellisen helppo tapaus. Sääntökirja kannattaa kuitenkin lukea huolella ennen ensimmäistä peliä. 

Onnen vaikutus: Taisteluissa heitellään noppaa ja ihmeet tulevat satunnaisessa järjestyksessä, muutoin pelissä ei ole satunnaistekijöitä. 

Vuorovaikutus: Pelaajat taistelevat samoista apajista, ja voittoehdoissa voi olla vastustajien pääkaupungin voitto taistelussa. 

Teema: Omaa kansakuntaa kehitellään, tämä toimii teemana ihan hyvin. Varsinainen Civilization-kuorrute on ehkä hieman päälle liimatun oloinen. 

Uudelleenpelattavuus: Kyllä tässä pureskeltavaa on useammaksi pelikerraksi. 

Kieliriippuvuus: Korteissa on jonkin verran tekstiä. Kaikki tieto on kuitenkin avointa, joten periaatteessa riittää, että yksi pelaajista osaa kieltä. 

Pelaajamäärä: 2–4enempi parempi. 

Pituus: 1–2 tuntia. 

close

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.