Tähtien sota on suosittu aihe peleille. Se on myös ollut varsin hyvä lisenssi, jonka nimissä on tehty monia hyviä pelejä – jopa tietokonepelejä. Star Wars: Rebellion on yksi mielenkiintoisimmista uusista Star Wars -peleistä. Oma mielenkiintoni heräsi Shut Up & Sit Downin arvosteluvideosta, vaikka en varsinainen Star Wars -fani olekaan.
Pelin boksi on huomiotaherättävä. Se on kooltaan tavallinen 30 × 30 cm, mutta noin kahden tavallisen lautapelin korkuinen. Laatikosta löytyy kaikenlaista herkkua, kuten runsaasti miniatyyrejä, ja ennen kaikkea mielenkiintoinen asymmetrinen kahden pelaajan strategiapeli.
Laatikon sisältö
Tähtien sota, uusi tulkinta
Pelin tilanne alkaa suurinpiirtein siitä, mistä alkuperäinen trilogia. Kapinallisten tukikohta on piilossa ja Imperiumi yrittää löytää sen. Elokuvissa tukikohta oli Hothissa, nyt vaihtoehtoja on enemmän. Pelissä voi tapahtua kaikenlaista, mitä elokuvissakin, mutta tiukasti elokuvan juonella ei mennä, vaan tapahtumat voivat saada uusiakin käänteitä.
Star Wars: Rebellion perustuu johtajiin, jotka passitetaan suorittamaan tehtäviä. Eräänlaista työläistenasettelua siis. Johtajilla on kykyjä, jotka tekevät heistä soveltuvia eri tehtäviin. Kapinallisten puolella Mon Mothma on erinomainen diplomaatti, joka kiertää käännyttämässä planeettoja kapinallisten puolelle. Imperiumilla taas on Darth Vaderin rautanyrkki, joka on paikallaan silloin, kun tehdään voimatoimia. Hienovaraisemmat kuulustelutehtävät taas annetaan vaikkapa Palpatinen hoidettavaksi.
Imperiumi aloittaa pelin sotilaallisessa etulyöntiasemassa. Kapinallisten tukikohta olisi ihan tuhottavissa, jos vain tietäisi missä se on. Imperiumi luotaa galaksia ja saa pikku hiljaa selville, missä tukikohta ei ole. Siinä sivussa hallitaan pelolla ja alistetaan kansoja tuottamaan Imperiumin sotakoneistolle työkaluja.
Kapinallisten on kasvatettava vaikutusvaltaansa vähän kerrassaan. Kun sotajoukkojen marssittaminen planeetoille ei riitä, vaaditaan politiikkaa ja paljon puhetta, jotta vaikutusvaltaa kertyy. Siinä sivussa tehdään sitten täsmäsabotaasia Imperiumin asetehtaille ja yritetään varastaa tiedustelutietoa. Jos kapinalliset onnistuvat suorittamaan tavoitteitaan, kapinan arvostus kasvaa ja Imperiumin maine on mennyttä.
Peli päättyy joko siihen, että Imperiumi löytää ja tuhoaa kapinallisten tukikohdan, tai siihen, että aika loppuu ja kapinalliset voittavat. Jokainen kapinallisten onnistuneesti suorittama tavoite lyhentää pelikellossa olevaa aikaa ja lisää painetta Imperiumille.
Elokuvallisia hetkiä
Star Wars: Rebellionin juju on sen tarjoamissa mahdollisuuksissa luoda elokuvallisia kohtauksia. Darth Vader voi vangita kapinaliiton johtajia ja jäädyttää heitä karboniittiin. Kapinaliiton johtajat voivat sännätä epätoivoisille pelastusretkille. Keisari Palpatine voi yrittää käännyttää Luken pimeälle puolelle, Kuolemantähti voi tuhota planeettoja ja Obi-Wan Kenobi uhrautua aatteen puolesta.
Peliin tullessaan Luke on vain tavallinen sankari, mutta Luke voi matkustaa Dagobahille saamaan jedioppia Yodalta ja muuttua jedimestariksi, samalla kun Han Solo lentelee Millennium Falconilla tekemässä sabotaasitehtäviä…
Pelissä on siis sanalla sanoen tunnelmaa. Taustamusiikiksi vain Spotifystä leffojen soundtrackit, niin jo vain on elokuvallinen elämys. Tässä on pelin selvästi paras puoli: siinä tapahtuu kiinnostavia asioita.
Tylsät taistelut
Johtajien käskyttämiseen ja tehtäviin perustuva pelimekaniikka on mielenkiintoinen ja tarjoaa kiinnostavia haasteita. Johtajat pistetään hommiin yhtä aikaa ja osa pitää jättää reserviin, sillä joitain vihollisen tehtäviä voi vastustaa reservissä olevilla johtajilla. Tämä tasapainottelu on kiinnostavaa ja kiperä valinnan paikka joka kierros.
Johtajia käytetään myös joukkojen liikuttamiseen laudalla. Sotajoukkoja sikiää pelilaudalle tuotantojonosta. Jonoon lisätään yksiköitä tuotantoplaneettojen mukaan. Pienet yksiköt valmistuvat nopeasti, isompia saa odotella muutaman kierroksen. Kun joukot ovat laudalla, johtajia voi käyttää siirtämään niitä. Systeemi on oikein näppärä: joukot seuraavat johtajaa, mutta eivät saa poistua alueelta, jossa on toinen johtaja. Tämä rajoittaa liikkumista oikein sopivasti. Isot tähtilaivueet eivät liiku notkeasti.
Kun joukot kohtaavat, taistellaan. Tämä on pelin heikoin puoli. Taistelut ovat lopulta aika tylsää nopparallia. Alukset käyttävät kahdenlaisia noppia, joilla varmistetaan se, että X-Wingit ja TIE-hävittäjät taistelevat eri sarjassa kuin Star Destroyerit ja Mon Calamari Cruiserit. Taisteluja sekoitetaan myös taktiikkakorteilla, joilla voi tehdä kaikenlaista pientä jäynää. Näitä saa taistelussa mukana olevan johtajan taitojen mukaan: jotkut ovat hyviä avaruustaisteluissa, toiset taas maan pinnalla.
Taisteluissa heitetään noppia ja lasketaan osumia, kunnes toinen puoli tuhoutuu tai perääntyy. Tulos voi olla varsin selvä, mutta taistelu silti pitkällistä jankkaamista. Taktiikkakorttien kanssa puljaaminen tuntuu myös turhauttavalta. Olisin toivonut peliin jotenkin fiksumman taistelumekaniikan; nyt varsinkin isomman taistelun alkaminen tuntuu epämiellyttävältä, kun mielenkiintoinen peli katkeaa jankkaavaan taisteluun.
Eeppistä menoa
Star Wars: Rebellion on eeppinen peli, enkä lainkaan ihmettele sen sijoittumista kärkikymppiin BGG:n listoilla. Tätä kirjoittaessani se on temaattisten pelien listalla kakkosena heti Pandemic Legacyn jälkeen. Lautapelioppaan parhaiden pelien listalla se ei juhli, lähinnä reittausten puutteen vuoksi. Pitkä peliaika, kaksinpeli, sadan euron hintalappu – siinäpä niitä syitä, miksi peli ei ole vielä suuresti yleistynyt.
Epiikkaa on tosiaan peliajassakin. Neljä tuntia kun varaa, niin todennäköisesti ehtii loppuun ajoissa. Jos pelaajat ovat kokeneita, eikä sääntökirjoja tarvitse pelin aikana plärätä, alle kolmen tunninkin on mahdollista päästä, etenkin jos kapinalliset onnistuvat tavoitteissaan tai jos tukikohta löytyy nopeasti. Ensikertalaisten on syytä varata aikaa runsaasti, sillä vaikka säännöt ovatkin tavallaan varsin yksinkertaiset, niissä on paljon yksityiskohtia opeteltavaksi.
Peli on oleellisesti kaksinpeli. Vastakkain ovat Imperiumi ja kapinalliset ja sillä hyvä. Mukana on säännöt nelinpeliin, jossa molemmat puolet jaetaan kahtia kahden pelaajan vastuulle, mutta tämä tuntuu noin lähtökohtaisesti todella typerältä idealta. Miksei tätä nyt voisi sitten joukkuepelinä pelata, mutta virallisilla nelinpelisäännöillä en suostuisi pelaamaan.
Kannattaako tähän sitten sata euroa pistää? Jos on Star Wars -fani ja tietää pystyvänsä nelituntista kaksinpeliä pelaamaan jollain säännöllisyydellä, niin mikäpä ei. Pelimekaniikaltaan peli on taisteluita lukuunottamatta kiinnostava, miniatyyrit ovat hienoja, epäsymmetrinen pelaaminen on hauskaa ja pelissä on suuren elämyksen tuntua. Itse en olisi ostanut, mutta kotoa löytyy Star Warsista innostunut kymmenvuotias, niin uskaltauduin kokeilemaan. Kannatti, mutta vähän rimaa hipoen.
Videoarvostelu
Faktat Star Wars: Rebellionista
Suunnittelija: Corey Konieczka
Julkaisija: Fantasy Flight Games (2016)
Mutkikkuus: Peruspelimekaniikka on melko suoraviivainen, mutta säännöissä on niin paljon yksityiskohtia, että pari ensimmäistä peliä vähintään menee sääntökirja kädessä.
Onnen vaikutus: Kortteja nostellaan, noppia heitellään ja joskus Imperiumi nyt vaan osuu heti alkuun salaiseen tukikohtaan. Tuuria ja sattumaa on pelissä paljon, mutta kokeneempi pelaaja vienee silti voiton useammin.
Vuorovaikutus: Eipä tässä oikeastaan muuta olekaan kuin suoraa vuorovaikutusta pelaajien kesken.
Teema: Star Wars -fani löytää pelistä paljon ihailtavaa. Teema toimii hyvin, peleissä nähdään elokuvista tuttuja tapauksia, mutta kaavasta saa myös poiketa. Ilman jonkinlaista fanikerrointa sadan euron hintalappua voi olla vaikea perustella.
Uudelleenpelattavuus: Enemmän kuin tarpeeksi. Ensinnäkin Imperiumilla ja kapinallisilla pelaaminen on aivan omanlaisensa kokemus, lisäksi pelissä riittää sen verran käänteitä, että aivan samalla tavalla se ei kahta kertaa etene.
Kieliriippuvuus: Korteissa on runsaasti tekstiä, joten pelaajien on syytä osata englantia hyvin.
Pelaajamäärä: 2–4, käytännössä vain kaksinpeli.
Pituus: 3–4 tuntia; ensikertalaisten on hyvä varata enemmänkin aikaa, kokeneet voivat selvitä alle kolmen tunninkin.
4 vastausta aiheeseen “Star Wars: Rebellion”
Onkohan täällä kokeneita pelaajia, jotka osaisivat selventää yhtä kohtaa pelissä. Kun ”rebel base” on paljastunut, miten pelataan kortit jotka viittaavat ”rebel baseen”? Esimerkki: Kashyyk on paljastunut rebel baseksi ja ”hidden fleet” kortti pelataan (saa siirtää joukkoja rebel basesta pois paikkaan jossa ei ole imperiumin joukkoja ja rebel basessa olevat johtajat eivät estä siirtoa). Joukot on siis siirretty Kashyykiin, kun se on paljastunut ”rebel baseksi”, joten lasketaanko se edelleen ”rebel baseksi” suhteessa toimintakortteihin? Bgg:sta en vastausta löytänyt.
Sami, ymmärtääkseni asia menee niin, että tukikohdan paljastumisen jälkeen kaikki kortit, jotka viittaavat Rebel Baseen, kohdistuvat sille planeetalle, jossa tukikohta oikeasti on. Eli esimerkissäsi Hidden Fleet antaisi siis siirtää joukkoja pois Kashyykistä.
Kiitos vastauksesta, näin me myös pelasimme.
Taitaa pohjautua vanhaan Star Wars: Rebellion -tietokonepeliin vuodelta 1998 tjsp. ? Mekaniikka hyvin samanlainen ja nimi nyt on täysin sama. Tuo vanha tietokonestrategiapeli on muuten mielestäni semmoinen unohdettu helmi. Varsinkin kaikki alustyypit ja data sheetit ovat sellaisia, mistä löytyy materiaalia useampaan (kymmeneen?) läpipeluuseen. Peliä voi pelata yksin joko Imperiumina tai Kapinallisina tai kaveria vastaan. Suosittelen.