Yokohama

Yokohama

Jokohama oli aikoinaan länsimaalaisittain Japanin merkittävin kaupunki. 1850-luvulle asti Jokohama oli uinuva kalastajakylä, mutta sitten amerikkalaiset saapuivat laivoineen kommodori Matthew Perryn johdolla (ei, laivoja ei komentanut Chandler Bing) ja vaativat siihen asti eristäytynyttä Japania avaamaan satamansa ulkomaankaupalle.

Tokugawa-shogunaatti suostui ja päätyi avaamaan sataman Jokohamaan vuonna 1859. Jokohamasta tuli teollisuuden ja kaupankäynnin keskus, joka toimi monessa asiassa edelläkävijänä Japanissa: ensimmäinen sanomalehti, ensimmäiset kaasuvalot, ensimmäinen rautatie ja niin edelleen. Tästä ajasta Meiji-kauden alkuvaiheissa kertoo japanilaisen Hisashi Hayashin suunnittelema Yokohama.

Japanilainen OKAZU Brand julkaisi pelin alunperin vuonna 2016, mutta laajempaan jakeluun peli pääsi Tasty Minstrelin Kickstarter-julkaisuna vuonna 2017.

Kaupankäyntiä Jokohamassa

Yokohaman kansiPäällisin puolin Yokohama tuo mieleen Istanbulin. Pelilauta on samalla tavoin koottu irtolaatoista ja jokaisella pelaajalla on iso jehu, joka juoksentelee laudalla, vähäisempien apulaisten avustamina. Kevyttä nouda-ja-toimita-virittelyä molemmista peleistä löytyy, mutta siihenpä yhtäläisyydet jäävät. Istanbul on selvästi suoraviivaisempi peli, Yokohamassa on reippaasti enemmän sisältöä. Tämä on niitä pelejä, jotka alkuun näyttävät pökerryttävän monimutkaisilta.

Peruskuvio on kuitenkin selkeä. Pelilaudalla liikutaan siten, että ensin kylvetään kolme assistenttia eri laatoille. Sen jälkeen oma johtaja liikkuu. Ensimmäisellä kierroksella johtaja aloittaa jostain ja takaisin käteenkin voi palata, mutta se on epätoivoinen siirto hätätilanteisiin. Tavallisesti myöhemmillä vuoroilla liikutaan alueelta toiselle. Liikkuminen tapahtuu pitkin omista assistenteista muodostuvaa polkua, eikä toisen pelaajan johtajan kanssa saa päätyä samalle alueelle.

Siellä, minne lopettaa, tehdään alueen toiminto. Toiminnon voimakkuus vaihtelee asteikolla yhdestä viiteen ja riippuu alueella olevien assistenttien määrästä: johtajasta tulee yksi ja jokaisesta assistentista voima kasvaa yhdellä. Perustuotantoruuduissa saa tavaraa (kuparia, kalaa, silkkiä, teetä tai rahaa), määrä on suoraan riippuvainen voimasta. Muihin alueisiin palaan kohta, mutta niissäkin toiminnon teho riippuu voimasta.

Jos tehoa kasaa ruutuun vähintään neljän pisteen edestä, saa rakentaa pienemmän tai isomman kaupan: tästä suorituksesta palkitaan pisteillä tai jollain muulla mukavalla edulla. Lisäksi rakennus tuottaa jatkossa yhden pisteen voimaa kyseisessä ruudussa ja isompi kauppa tuottaa vieläpä rahaa aina kun joku muu käyttää kyseistä ruutua.

Kaksinpeli
Kaksinpelin pelilauta on näin kompakti, kolmella ja neljällä pelaajalla laattojen määrä kasvaa tuntuvasti. Kuva: Mikko Saari

Tilauksia ja toimintoja

Resursseja siis kerätään, mutta miksi? Kauppiaita kun ollaan, niin tietysti tilausten toimittamiseksi. Tilauskorteissa, joita voi käydä hakemassa satamasta, on listattu tietyt tuotteet ja palkkio, jonka tilauksen suorittamisesta saa. Tilausrumban lisäksi tarjolla on teknologiaa, eli uusia keksintöjä, jotka tuottavat pisteitä ja antavat sääntöjä rikkovia erikoisvoimia. Kirkossa voi myös käydä tekemässä lahjoituksia ja keräämässä statusta. Tullikonttori himoitsee tuontitavaralaatikoita, joista luopumalla saa hyviä etuja.

Pisteitä kertyy myös suorittamalla jonkun kolmesta tavoitteesta, jotka pelin alussa arvottiin. Jokaiselta laatalta löytyy pieni bonus sille, joka ensimmäisenä suorittaa toiminnon viitosen voimalla. Tilauksissa ja teknologioissa taas on jokaisessa mainittu joku Japanin kauppakumppanimaista ja näitä maita olisi myös tarpeen kerätä sekä setteinä että pareina: erilaisten maiden setit tuottavat pelin lopussa pisteitä, pari taas tuottaa agenttimerkin, jolla saa ylimääräisen toiminnon pelin aikana.

Paljon on siis mietittävää ja mahdollisuuksia. Yokohama on aikamoinen pistesalaatti ja alkuun hivenen hankala hahmotettava, mutta kaikessa on kyllä sen verran järkeä, että kun pelin kokonaisuuden onnistuu päässään hahmottamaan, pistejahti on kiinnostavaa. Pelin lopetusehdot tekevät siitä kilpajuoksun: peli päättyy, kun joku tyhjentää rakennuksensa laudalle, tilaukset loppuvat tai kirkko- tai tullilauta täyttyy riittävästi. Jatkuvasti on siis kiire, muiden pelin etenemistä pitää seurata ja omia vuorojaan ei sovi hukata. Tehokkuus palkitaan ja pitkän aikavälin suunnittelulle on tilaa.

Tilauksia
Britit haluavat teetä, silkkiä ja paljon kuparia, ja antavat vastineeksi yhdeksän pistettä ja tuontitavaraa. Taustalla näkyvät tönöt ovat Deluxified-kompontentteja. Kuva: Mikko Saari

Mainiota vaihtelua työläistenasettelulle

Peli toimii hyvin eri pelaajamäärillä. Kolme on kenties ideaali, kaksinpelissä ei hirveästi ole ruuhkaa tai tungosta, vaikka pelilautaa pienemmäksi skaalataankin, nelinpelissä taas kaaoksen määrää alkaa lisääntyä enemmän. Kaikki pelaajamäärät ovat ehdottomasti mielenkiintoisia pelejä ja mukavaa vaihtelua tämänkaltaisten pelien valtavirtaa edustaville työläistenasettelupeleille (no, työläisiä tässäkin pelataan, mutta ei Yokohama silti työläistenasettelupeliltä tunnu).

Nouda ja toimita -puuhastelun ystäville peli on herkkua. Suunnitelmallinen säntäily paikasta toiseen on suuresti nautinnollista: nyt kun haen kuparit tuolta, kalat tuolta ja teetä tuolta, saan tilauksen toimitettua, jolloin saan palkinnoksi tuontitavaraa, jotka sitten toimitan tulliin, jotta pääsen tienaamaan pisteitä. Hups, työntekijät uhkaavat loppua, joten tehdäänpä matkan varrella mutka työvoimatoimistoon palkkaamaan lisää assistentteja…

Yokohamassa on hyvä koko ajan olla pari askelta edellä nykyhetkeä ja suunnitella pitkällä aikavälillä, jotta välttää pullonkaulat ja tilanteet, joissa jää jumiin, eikä pysty tekemään parasta mahdollista siirtoa. Toiset pelaajat tietysti heittävät jonkin verran kapuloita rattaisiin: toisen pelaajan johtajat aiheuttavat sekä lisäkuluja assistenttien pelaamiseen että blokkaavat oman johtajan täysin, joten jos muut leiriytyvät alueelle, jonne olit menossa, suunnitelmiin tulee väkisinkin muutos. Tämä pysyy kuitenkin kohtuullisella tasolla: blokkailu ei aiheuta liikaa turhautumista.

Pelistä on olemassa kaksi eri versiota: vain Kickstarter-tukijoille tehty Deluxified ja tavallinen myyntiversio. Mikäli mahdollista, kannattaa metsästää käsiinsä Deluxified-versio, jossa rakennukset ja resurssit ovat puisia, eivätkä vain pahvilaattoja.

Deluxified-version nappuloita
Deluxified-version puisia resurssinappuloita. Kuva: Mikko Saari

Faktat Yokohamasta

Suunnittelija:

Julkaisija: Tasty Minstrel Games (2017), OKAZU Brand (2016)

Mutkikkuus: Pelissä on alkuun paljon liikkuvia osia, joten kokonaisuuden hahmottaminen vaatii työtä. Sääntökirjan parissa saa vähän työskennellä, mutta kun pelin on oppinut, se on melko vaivaton opetettava ja alkuun pökerryttävän runsas ulkoasukin avautuu ja on lopulta varsin helppotajuinen.

Onnen vaikutus: Satunnaiselementtejä ei alkuasetelman jälkeen juurikaan ole, uudet tilaukset ja teknologiat tulevat pakasta satunnaisesti, mutta nekin ovat kaikille samat, ja molemmissa on liukuhihna, joissa uusimmista korteista joutuu maksamaan lisämaksua.

Vuorovaikutus: Suoranaista kiusantekoa pelissä ei ole, mutta monessa kohtaa on kilpajuoksua, jossa ensimmäisenä ehtivä palkitaan: viitosvoimabonukset, saavutukset, kirkko- ja tullipaikkojen varaaminen, rakennusbonukset ja niin edelleen. Toisaalta tilaisuuksia on myös niin paljon, että jos yhden menettää, toinen on tarjolla. Muiden pelaajien peliä on kuitenkin syytä seurata, yksinäänkään ei voi sooloilla.

Teema: Kiireisen satama- ja kauppakaupungin tunnelma välittyy, kun pelaajien on säntäiltävä ympäriinsä tavaraa keräten ja tilauksia täyttäen. Kokonaisuus toimii, mikään ei erityisesti pistä silmään ristiriitaisena teeman kanssa.

Uudelleenpelattavuus: Alkuasetelmassa on sen verran paljon satunnaisia elementtejä, että peli ei hetkessä toista itseään. Jos pelin tarjoamista optimointihaasteista nauttii, Yokohama tarjoaa tuoretta pelattavaa pitkäksi aikaa.

Kieliriippuvuus: Teknologiakorteissa on hieman tekstiä, mutta kaikki informaatio on julkista, joten riittää, että yksi osaa ja pystyy selittämään muille. Apulappukin olisi pieni vaiva tehdä.

Pelaajamäärä: 2–4. Toimii hyvin kaikilla pelaajamäärillä.

Kesto: 90 minuuttia.

Teknologiaa
Teknologiakorttien liukuhihna. Kuva: Mikko Saari

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Yokohama

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:20
Aito keskiarvo:4.00
Tasoitettu keskiarvo:3.51
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 1
  • 3: 2
  • 4: 13
  • 5: 4

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *