Kategoriat
Peliarvostelut

Majesty: For the Realm

Splendorin suunnittelijan Marc Andrén uusi peli Majesty on helppo, yksinkertainen perhepeli, joka nopeudellaan koukuttaa pelaamaan vielä yhden erän.

Suunnittelija Marc André pääsi Splendorilla kiinnostavien tekijöiden listalle. Niinpä kun selvisi, että André on tehnyt uuden suunnilleen Splendorin painoluokkaan asettuvan pelin, jonka julkaisee laadustaan tunnettu Hans im Glück ja että peli vieläpä ilmestyy suomeksi, niin uutuutta ei yksinkertaisesti voinut ohittaa.

Majesty on tyylikkään näköinen peli ja Splendorin tapaan kevyttä, lähes fillerimittaista perhepelisarjaa. Kestoksi luvataan 20–30 minuuttia, mutta etenkin kaksinpelin kesto on lähempänä kymmentä minuuttia. Ulkoisesti peli on nätti ja vetovoimaa lisäämässä tässäkin on pokerichippejä pelimerkkeinä. Toimii: tähän mennessä chippejä ovat ihastelleet kaikki peliä kokeilleet.

Peli palkittiin vuonna 2018 Vuoden perhepeli -palkinnolla.

Tusinavaltakunta

Majestyn kansiPelin rakenne on helppo. Pöydällä on jono kortteja, josta pelaajat noukkivat itselleen yksi kerrallaan kortin. Pelattu kortti asetetaan omaan valtakuntaan, jossa se tuottaa rahaa eli voittopisteitä. Tätä jatketaan, kunnes jokaisella on kaksitoista korttia, jonka jälkeen tulee loppupisteytys ja voittaja on selvillä.

Valtakunnassa on kahdeksan rakennusta, joista jokaisella on omat sääntönsä. Kortit ovat joko yksivärisiä, jolloin ne pelataan tiettyyn rakennukseen, tai kaksivärisiä, jolloin rakennuksen saa valita kahdesta vaihtoehdosta. Suurin osa rakennuksista tuottaa yksinkertaisesti pisteitä: esimerkiksi mylly tuottaa kaksi pistettä jokaisesta mylläristä aina kun pelaa uuden myllärin.

Muutamaan rakennukseen liittyy erikoiskyky. Parakkiin pelatut ritarit hyökkäävät toisten pelaajien valtakuntiin. Hyökkäyksiä torjutaan vartiotupaan pelatuilla puolustajilla. Kaikki pelaajat, joilla on vähemmän puolustajia kuin hyökkääjällä on ritareita, joutuvat siirtämään yhden korteistaan sairastuvalle. Sairastuvalla olevaa korttia ei lasketa mukaan pisteenlaskussa ja pelin lopussa se tuottaa miinuksia. Onneksi noidan mökkiin pelattu noita palauttaa sairastuvan päällimmäisen kortin takaisin peliin.

Korttiriviä
Pelaajan korttiriviä pelin lopussa. Noitia on kertynyt – onkohan sairastuvalla ollut ruuhkaa? Kuva: Mikko Saari

Kaksisuuntaista pisteenlaskua

Pelin aikana kertyy läjä pisteitä ja lisäksi lopussa on kaksi erilaista ja ristikkäistä pisteenlaskutapaa. Ensinnäkin palkitaan laajuudesta: pelaajat saavat erilaisten korttien lukumäärästä pisteitä lukumäärän neliön verran. Jos siis saat kaikki seitsemän erilaista korttia valtakuntaasi, saat 49 pistettä.

Myös erikoistuminen palkitaan: jokaisella rakennuksella on pistearvo, noin 10–16, ja pelaaja, jolla on eniten kortteja tässä rakennuksessa, tienaa pisteet. Kannattaa siis erikoistua, mutta laajuuskin on tärkeää.

Lopuksi pelaajilla on mukavat pinot pelimerkkejä ja eniten pisteitä kerännyt on voittaja. Kun pelaajat osaavat pelin, yhdessä erässä ei kovin pitkään mene edes neljällä pelaajalla.

Chipit
Muoviset pelimerkit ovat vähän minikokoa tavallisiin pokerichippeihin verrattuna, mutta herättävät ihastusta ja sympatiaa. Kuva: Mikko Saari

Erittäin helppo, mutta myös koukuttava

Majesty on helppo peli. Se on selvästi kevyempi kuin Splendor, joka sekään ei ole raskas peli. Toimintoja on pelin aikana vain kaksitoista ja valinta on aina samanlainen: ota yksi kortti. Tarjolla on aina kuusi erilaista korttia, mutta koska jonossa pidemmällä olevien korttien ostaminen maksaa pelinappuloita, aivan koko valikoima ei välttämättä ole käytössä.

Peli on selvästi parempi neljällä pelaajalla. Kaksin- ja kolminpelikään ei ole huono, mutta koska täyden seitsemän kortin setin kerääminen on aika helppoa, siitä tulee pakollinen osa peliä – vähintään kuusi korttia pitää olla, koska ero viiden kortin 25 pisteen ja kuuden kortin 36 pisteen välillä on iso, puhumattakaan seitsemän kortin 49 pisteestä. Tämä vähän latistaa strategisia mahdollisuuksia. Nelinpelissä täyden setin kerääminen on sen verran vaikeampaa, että pelissä on vähän enemmän valinnanvaraa.

Pelikertojen välille tulee mukavasti vaihtelua siitä, että korttipakan sisältö elää hieman. Jokaisessa pelissä valtaosa pakasta on sama, mutta alkupelissä valikoima on satunnainen ja tämä tekee korttien yleisyydestä vähän erilaista pelikertojen välillä.

Toinen vaihtelun lähde on rakennuskorteissa. Ne ovat kaksipuoleiset ja eri puolilta saa pisteitä hieman eri tavoin. B-puolilla pelikokemus eroaa hieman A-puolista ja puolia voi myös sekoittaa – kunhan kaikilla pelaajilla on samat puolet käytössään. Suuresti peli ei näin muutu, mutta onpahan mukavaa vaihtelua.

Majesty palvelee tarkoitustaan mainiosti. Se on helppo, koukuttava ja viehättävä. Peliharrastajille se on auttamatta kevyttä tavaraa, ehkä liiankin kevyttä, mutta kevyenä perhepelinä Majesty toimii varmasti.

Keskirivi
Näistä kuudesta kortista pitää valita. Ensimmäisen saa ilmaiseksi, viimeisen saadakseen pitäisi pulittaa kaikki viisi meepleään – olettaen, että ne ovat vielä tallella. Kuva: Mikko Saari

Faktat Majestystä

Suunnittelijat:

Julkaisijat: Enigma, Hans im Glück (2017)

Mutkikkuus: Majesty on erittäin helppo peli, jonka opettaa nopeasti. Perusmekaniikka on erittäin yksinkertainen ja pisteenlaskukin aukeaa varmasti viimeistään ensimmäisen pelin lopussa.

Onnen vaikutus: Korttien järjestys on sattumanvarainen, samoin korttien jakauma pakassa. Ei siis voi luottaa saavansa tiettyjä kortteja pelin aikana. Peli on reagoimista siihen, mitä vastaan tulee ja mitä muut tekevät, eikä näin pienessä pelissä kovin syvällistä strategiointia kaipaakaan.

Vuorovaikutus: Toisten pelin seuraaminen ja siihen reagoiminen edistää voittamista: enemmistöpisteytyksiä on ajateltava. Ritareilla on mahdollista tehdä kiusaa, joka onneksi kohdistuu tasapuolisesti kaikkiin muihin pelaajiin.

Teema: Kuvitus on kaunista, chipit ovat mukavia ja teemassa on sen verran tolkkua, että se edistää pelin opettamista ja ymmärtämistä.

Uudelleenpelattavuus: Korttipakkojen vaihtelu ja rakennuskorttien A- ja B-puolet tuovat peliin sopivan määrän vaihtelua pienellä vaivalla.

Kieliriippuvuus: Rakennuskorteissa on hieman englanninkielistä tekstiä. Kielitaitoa ei kuitenkaan vaadita: tekstien merkitykset oppii hetkessä ja jos ei muista, sääntökirjassa on selitykset suomeksi.

Pelaajamäärä: 2–4. Mitä enemmän pelaajia, sitä parempi: vuorovaikutusta pelaajien kesken on enemmän ja peli tuntuu muutenkin täysipainoisemmalta, etenkin kun lisäpelaajat eivät peliä venytä liikaa.

Pituus: 20–30 minuuttia, joskin kaksi kokenutta pelaa erän alle vartissa.

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

7 vastausta aiheeseen “Majesty: For the Realm”

Komppaan täysin arvostelua: todella näppärä ja nopea peli, joka vaatii toimiakseen sen kolme, mieluummin neljä, pelaajaa. Majestyn lätkii kirkkaasti 20 minuuttiin ja se toimii peliharrastajien kesken pelattuna fillerinä, kunhan antaa anteeksi sen tietyn satunnaisuuden mikä pelissä on. Perhepelinä tämä on loistava. Minulle tämä maistuu huomattavasti paremmin kuin saman suunnittelijan Splendor (jota pidän kuivakkana), mutta pelillisesti näitä kahta ei kannata verrata, koska ovat ihan erilaisia. Hieno täydennys suomennettujen pelien osastolle!

Mitä en nyt ymmärtänyt..? Kaksinpelissä vihreitä hahmokortteja otetaan mukaan vain kuusi. Peli loppuu, kun valtakuntaan on saatu 12 hahmoa. Ohjekirjan mukaan nostopakan pitäisi olla tässä kohdassa tyhjä, pöydällä tarjolla se kuusi korttia. Tämä ei natsaa, sillä pelissä on noiden ohjeiden mukaan 33 (6 vihreää ja kaikki 27 punaista) korttia, ja 12+12+6 on 30. Eli kolme korttia pitäisi olla vielä nostopakassa. Virhe ohjeissa?

Mikähän on sitten kaksinpelin alkuasetelma? Kuinka monta korttia mistäkin pinosta vai onko sillä pelillisesti väliä…?

Ida, ihan sääntökirjan mukaisesti. Se virhe on vain siinä, että pakka ei tyhjene pelin aikana kuten sääntökirja väittää.

“Peli loppuu kun kaikilla on 12 henkilöä.” Lasketaanko tähän 12 henkilöön myös ne jotka on sairastuvalla kuvapuoli alaspäin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *