A Fake Artist Goes to New York

A Fake Artist Goes to New York on japanilaista minimalismia parhaimmillaan. Pienessä korttipeliboksissa on vain ohjeet, paperilehtiö, tusseja ja 9 pientä valkotaululaattaa. Oikeastaan peliä voisi pelata pelkällä kynällä ja paperillakin.

Pelin säännötkin on luettu ja selitetty minuutissa eikä itse pelaamiseenkaan mene kuin viisi minuuttia. Voiko näin ohuesta paketista kuoriutua täysiverinen peli? Meidän mielestämme voi, ja vieläpä oikein salonkikelpoinen.

Piirustuspeli vai päättelypeli?

A Fake Artist Goes to New Yorkissa kaikki pelaajat piirtävät yhtä kuvaa, mutta yksi pelaajista ei tiedä mistä aiheesta. Oikeat taiteilijat yrittävät selvittää kuka on huijari ja huijari tietenkin yrittää esittää rooliaan uskottavasti.

Peli on lyhyt ja yksinkertainen: pelinjohtaja eli galleristi keksii aiheen ja aiheeseen sopivan sanan (kuvan esimerkissä aihe oli urheilu ja sana “maali”). Galleristi sanoo aiheen ääneen ja kirjoittaa sanan (jota ei sanota ääneen) kaikkiin valkotaululappuihin ja jakaa pelaajille – paitsi yhdelle, jolle antaa lapun, jossa lukee vain X.

Sen jälkeen jokainen pelaaja vuorollaan piirtää yhden viivan piirustuslehtiöön. Kahden piirustusvuoron jälkeen sitten arvataan kuka oli valetaiteilija.

Huijari voittaa, jos ei paljastu. Jos hän jää kiinni, hän voi vielä voittaa arvaamalla oikein piirretyn sanan. Galleristi voittaa tai häviää yhdessä huijarin kanssa.

Monista partypeleistä (esimerkiksi Dixit) tutusti Fake Artistissa pitää tasapainoilla liian vaikean ja liian paljastavan pelaamisen välillä. Liian selkeä piirros avaa oven huijarille, pelkän suoran viivan vetäminen antaa huijarille mahdollisuuden vain matkia perässä. Fake Artistissa piirtäminen tuo tähän tuttuun dilemmaan omanlaisensa mausteen, mikä toimii oikein hyvin.

Tietenkin jo galleristin vihje ja sana ratkaisevat paljon, mutta artisteille peli antaa mielenkiintoisen pähkinän purtavaksi. Piirtämistaidolla ei ole juuri mitään merkitystä, eikä lopputuloksen näyttävyydellä ole useinkaan mitään tekemistä sen kanssa jääkö huijari kiinni vai ei.

Ison porukan peli

Fake Artistilla on monta hyvän partypelin ominaisuutta: säännöt selittää minuutissa, kuka tahansa pystyy pelaamaan, ei eliminaatiota ja useampi voi voittaa, yksi peli on todella lyhyt (viisi minuuttia), ja jos pelataan useampi erä, voi hypätä mukaan tai pois pelistä koska tahansa. Tietysti partypelin perusedellytyskin toteutuu eli Fake Artistia voi pelata isolla porukalla – viidelläkin onnistuu, mutta on parempi kun pelaajia on vielä enemmän. Mikään ei estä pelaamasta yli kymmenelläkin ottamalla lisää kyniä peliin.

Salaisen identiteetin peleistä Fake Artist erottuu edukseen sillä, että huijarilla on vähemmän painetta paljastumisesta. Monessa muussa pelissä tulee olla ylivarovainen mitä sanoo, mitä pelaa tai mihin katsoo, mutta Fake Artistissa näillä on vain vähän merkitystä ja siksi peli eteneekin yleensä rennosti ja vauhdilla.

Kuten kaikissa partypeleissä, peliporukka on kaikki kaikessa. Jos aaltopituudet eivät osu, voi peli käydä tylsäksi nopeasti. Lisäksi pelissä ei ole valmiina mitään kategorioita eikä vihjesanoja, joten galleristilta vaaditaan jonkin verran kekseliäisyyttä. Toisaalta peli on niin lyhyt, että sen voi jättää parempaan kertaan yhden viiden minuutin erän jälkeen.

Meillä Kankaanpään kaupunginkirjaston keskiviikkopeleissä on saatu Fake Artistista lukuisat hyvät naurut ja liki kaikki ovat pelistä pitäneet. Meidän peleissämme huijari on voittanut varsin usein, vaikka ei olisi ollut yhtään hajulla mitä muut tekevät.

Faktat A Fake Artist Goes to New Yorkista

Suunnittelijat: Jun Sasaki

Julkaisija: Oink Games (2011), Lautapelit.fi (2022)

Mutkikkuus: Säännöt ovat lyhyet ja helpot selittää.

Onnen vaikutus: Pelissä ei ole satunnaisia elementtejä.

Vuorovaikutus: Kaikki piirtävät kuvaa yhdessä ja yrittävät arvailla toisten motivaatioita.

Teema: Pelin teema rajoittuu nimeen.

Uudelleenpelattavuus: Peli on täysin avoin, eli uudelleenpelattavuus riippuu pelaajien kekseliäisyydestä.

Kieliriippuvuus: Vihjesana kirjoitetaan, joten on helpompaa jos kaikki puhuvat samaa kieltä ja osaavat lukea.

Pelaajamäärä: 5–10, mutta usempikin voi pelata jos on lisää kyniä.

Pituus: Laatikossa lukee 20 minuuttia, oikeasti 5–10 minuuttia.