Kategoriat
Peliarvostelut

Circadians: First Light

Universumista on juuri löydetty Ryh-planeetta, jota pelaajat kiirehtivät tutkimaan oman tutkimusryhmänsä kanssa. Laita turvavyöt kiinni ja syöksy Ryh’lle, sillä luvassa on pientä kilpajuoksua ja paljon noppakikkailua.

The North Sea– ja The West Kingdom -pelitrilogioistaan tunnetuksi tullut Garphill Games on julkaissut myös muutamia yksittäisiä pelejä (joista osa on tosin sittemmin muodostunut pelisarjoiksi uusien julkaisujen seurauksena). Yksi näistä julkaisuista on S J Macdonaldin suunnittelema Circadians: First Light (2019).

Circadians-pelisarjan toisen osan Chaos Orderin Kickstarter-kampanjan yhteydessä julkaistiin myös First Lightin toinen painos, jossa lähinnä pelin grafiikkaa ja ulkoasua on yhtenäistetty Chaos Orderin kanssa sääntöjen jäädessä suurimmilta osin rauhaan. Toisen painoksen julkaisun pohjalta ajattelin, että Lautapelioppaaseenkin olisi hyvä saada pelin arvostelu esille. Circadians: First Light on yksi (soolo)pelisuosikkini, joten tietoutta siitä on hyvä lisätä.

Circadians: First Lightin ensimmäisen laitoksen kansi
Circadians: First Lightin toisen laitoksen kansi

Planeetan kartoitusta

Ryh-planeetta on siis löytynyt ja pelaajat kirmaavat tutkimaan planeettaa tutkijaryhmällään eli kasalla perinteisiä, vaikkakin komeanvärisiä D6-noppia. Näitä työntekijöitä (noppia) sitten asetellaan pelilaudalle toteuttamaan erinäisiä toimintoja.

Kunkin kierroksen aluksi paljastetaan tapahtumakortti, joka joko parantaa tai heikentää joitakin toimintoja kyseiselle kierrokselle. Tapahtumakortin paljastamisen jälkeen pelaajat heittävät ja asettavat noppansa pelaajalaudalleen salassa muilta pelaajilta. Noppia voi asettaa lentoalustalleihin lähetettäväksi yhteiselle toimintolaudalle tai ”maatiloille”. Kun kaikki pelaajat ovat asettaneet noppansa haluamilleen paikoille, nopat paljastetaan ja lentoalustalleihin asetettuja noppia aletaan aktivoida vuorojärjestyksessä, yksi noppa pelaajaa kohden kerrallaan. Maatiloille asetetut nopat jäävät vielä täksi aikaa pelaajan omalle laudalle.

Yhteisellä toimintolaudalla pelaajat voivat hankkia uusia työntekijöitä, kerätä jalokiviä, neuvotella planeetan alkuperäiskansojen kanssa, ostaa työkaluja ja esineitä, kehittää pelaajalautansa lentoalustalleja sekä maatiloja, liikuttaa planeetan pinnalla kulkevaa keräilijäänsä sekä käydä kauppaa resursseista. Erilaisia toimintoja siis löytyy ja pisteitä kertyy lähes jokaisesta toiminnosta. Kuten työläisenasettelupeleissä yleensäkin, toimintopaikkoja on rajallinen määrä. Oman lisämausteensa peliin tuo se, että osa toimintopaikoista myös lukkiutuu käytön jälkeen loppupelin ajaksi tuottaen toiminnon lukinneelle pelaajalle voittopisteitä. Mukana on siis säväys kilpajuoksua arvokkaimpiin paikkoihin.

Kun kaikki pelaajat ovat lähettäneet työntekijänsä toimintolaudalle, maatiloille asetetut työntekijät sekä planeetan pinnalla oleva keräilijä aktivoituvat ja tuottavat uusia resursseja käytettäväksi seuraavalla kierroksella. Työntekijät palautetaan pelaajien omiin varantoihin (paitsi lukkiutuneet nopat), seuraava tapahtumakortti paljastetaan ja uusi kierros voi alkaa. Peli kestää yhteensä kahdeksan kierrosta (toisessa painoksessa kierrosten määrä on supistettu seitsemään), joista viimeisen kierroksen päätteeksi pelaajien pisteet lasketaan yhteen ja eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa. Pisteitä saa onnistuneista neuvotteluista, kehittyneestä pelaajalaudasta sekä hankituista työkaluista ja esineistä.

Circadians kaikessa komeudessaan levitettynä pöydälle
Kuva: Juho Ljokkoi

Minipeli pelin sisällä?

Ryh-planeetta asuttavien klaanien kanssa neuvottelu on kuin oma minipelinsä First Lightin sisällä ja siitä on saatavissa myös suurimmat pisteet. Planeetalla asustaa kolme eri klaania, joiden kanssa voi neuvotella. Käytännössä neuvottelu tapahtuu niin, että pelaaja asettaa yhden työläisistään neuvottelulaudalle haluamansa klaanin kohdalle, maksaa pyydetyn summan klaanin haluamaa resurssia ja saa resurssimäärän mukaiset pisteet. Pisteiden lisäksi kukin klaani antaa pelaajalle kertakäyttöisen erikoiskyvyn. Nämä erikoiskyvyt voivat olla esimerkiksi esinekorttien vaihtoa uusiin tai maatilalla olevan nopan silmäluvun vaihtamista.

Myös neuvottelussa käytettyjen noppien silmäluvuilla on merkitystä, sillä pistepotin kerryttämisen lisäksi neuvottelemalla voi saada kertahyötyjä tai -haittoja. Jos pelaaja on ensimmäinen, joka asettaa nopan jollakin nopan silmäluvuista (1–6) neuvottelulaudalle, saa hän valita kuudesta lisätoiminnosta haluamansa ja toteuttaa sen. Lisätoimintoja on vain kuusi ja kutakin lisätoimintoa on vain yksi kappale. Tässäkin kohtaa kilpajuoksuasetelma siis jälleen korostuu: jos kaksi pelaajaa on jo ehtinyt aktivoida kaksi lisätoimintoa, on lisätoimintoja enää jäljellä neljä ja niin edelleen.

Jos taas neuvottelemassa olleen klaanin kohdalta löytyvien noppien silmäluku ylittää tietyn summan tai saman klaanin alla on kaksi samanlukuista noppaa, aiheutuu pelaajalle jokin haitta. Haittojakin on kuusi erilaista ja suurin osa niistä pakottaa pelaajan luopumaan jostain saavuttamastaan edusta (esimerkiksi poistamaan kaksi esinekorttia kädestään). Tässäkin on kilpajuoksua, sillä mitä aikaisemmin pelaaja kohtaa haitan, sitä parempi mahdollisuus hänellä on valita haitoista se vähiten sattuva.

Teemallisesti en ole täysin varma, mitä hyödyt ja haitat tarkalleen kuvastavat. Kenties ajatuksena on, että klaanit ovat avuliaimpia ensimmäisille tutkijoille, mutta tutkijamäärien kasvaessa tympääntyvät neuvotteluihin. Joka tapauksessa neuvottelulaudan noppakikkailu tuo kivan vivahteen peliin, kun pelaajat eivät voi pelkästään miettiä, ovatko neuvottelemassa tietyn klaanin kanssa ensimmäisenä, vaan heidän pitää myös ottaa huomioon, minkä suuruisella silmäluvulla he ovat menossa neuvottelemaan. Käytännössä pelin suurin anti onkin juuri neuvottelulaudassa.

Circadiansin klaaniradat
Neuvottelurata on pelin ytimessä. Kuva: Juho Ljokkoi

Ontto teema, vahva sisältö

Todetaan näin suoraan, että First Lightilta ei kannata odottaa erityisen syvällistä kokemusta, vaikka se pelinä onkin mukaansatempaava. Teema on varsin perinteistä scifihöttöä, joka ei näy juuri muussa kuin pelin kuvituksessa. Pienillä muokkauksilla pelaajat voisivat aivan yhtä hyvin olla tutustumassa uusiin maihin kolonialismin merkeissä tai vaikka kehittämässä omaa kotipuutarhaansa. First Lightia pelatessa ei siis tule tunnetta jännittävästä tutkimusmatkasta uudelle planeetalle, vaan ajatukset pyörivät pääsääntöisesti pistepotin kerryttämisessä ja noppien silmälukujen tarkkailussa.

Teemallisesta onttoudestaan huolimatta First Light tekee jotain paremmin kuin useat muut kokeilemani työläisen- ja nopanasettelut, kun se päätyy pöydälleni säännöllisesti. Sinänsä vaihtelevien käsikorttien, pelaajille jaettavien erikoiskykyjä antavien hahmokorttien ja muun varsin perinteisen pelisisällön ei pitäisi tehdä tästäkään pelistä erityistä, mutta First Lightin kokonaisuus tuntuu olevan niin hyvin tasapainoisessa ja napakassa paketissa, että sitä vain yksinkertaisesti pelaa mielellään. Tiedä sitten, onko pelattavien kierrosten lukumäärän pienentämisellä kahdeksasta seitsemään ensimmäisen ja toisen painoksen välillä takana ollut ajatus tehdä pelistä entistäkin napakampi. Joskus kun pelatessa on tullut huomattua, että kahdeksas kierros on melkein jo tarpeeton tai ylimääräinen.

Peliä voi tietysti kritisoida siitä, että loppujen lopuksi aivan mahdottoman vaihtelevia pelitaktiikoita siinä ei voi voittamiseen käyttää, vaan suurin painotus on edellä mainitussa neuvottelussa. Tämä tosin mainitaan jo pelin säännöissäkin, joten yllätyksenä sen ei pitäisi pelaajille tulla.

Roslyn Ashford -hahmokortti
Roslyn antaa lisänoppia, mikäli nopat käyvät vähiin. Kuva: Juho Ljokkoi

Eri pelaajamääristä

BGG:n keskustelujen perusteella peli voi muodostua isommilla pelaajamäärillä varsin kaoottiseksi, kun useammat pelaajat kilpailevat samoista paikoista. Tästä minulla ei kuitenkaan ole kokemusta, sillä olen pelannut peliä enimmillään kahdella pelaajalla ja suurimmaksi osaksi sooloten. Kahdella pelaajalla First Light toimii varsin mainiosti, kun pelaajilla on (haluamattaankin) mahdollisuus sotkea toisen pelaajan suunnitelmia ilman että peli lähtee aivan lapasesta. Kaikkihan eivät tykkää toisten suunnitelmien sotkemisesta, mutta minulle se maistuu oikein hyvin.

Jännitystä peliin tuo salassa tehdyt noppien asettelut aina kierroksen alussa ja kyllä siinä kainalot hikoilevat, kun toivoo pääsevänsä käyttämään haluamaansa toimintoa ja siten edistämään suunnitelmiaan. Kaksinpeleissä on tullut huomattua, ettei aivan tarkkoja suunnitelmia voi tai edes kannata tehdä millekään kierrokselle, sillä todennäköisyys että jokin haluamasi toiminto viedään nenäsi edestä, on jopa kaksinpelissä suht suuri.

Jos siis et yhtään siedä sitä, että voit joutua muokkaamaan suunnitelmaasi jatkuvasti lennosta, suosittelen jättämään First Lightin suoraan väliin. Helpotuksen sanana kuitenkin sanottakoon, että erilaisia toimintopaikkoja on laudalla sen verran runsaasti, että aivan penkin alle kierrokset eivät pääse menemään, vaikka toinen pelaaja hieman varpaille astuisikin. Suuremmalla pelaajamäärällä sekasorron voisi kuitenkin olettaa olevan yleisempää.

Soolona olen peliä pelannut tällä hetkellä noin 15 kertaa (aivan tarkkoja merkintöjä minulla ei pelikerroista ole). Edelleen noppien pyörittely maistuu ja First Light onkin ehdoton soolopelisuosikkini. Soolopelimuodossa pelaaja valitsee vastaansa jonkin neljästä, eri vaikeusasteisesta keinoälystä. Ja keinoälystä tosiaan on kyse, sillä kaikki soolovastustajat ovat robotteja (tarinallisesti jonkinlainen robottivallankumous on tapahtunut aikanaan).

Soolotessa vastustajan toimia ohjaa korttipakka, josta kullakin kierroksella käännetään kaksi korttia (vastustajan kehittyessä kortteja käännetään useampi), joiden pohjalta keinoäly toimii. Ainut ero eri vaikeusasteiden välillä on se, mistä ja miten kukin robotti saa pisteitä (mitä ”haastavampi” vastustaja, sitä runsaammin se saa pisteitä eri toiminnoista). Soolovastustajat tarjoavat mukavasti haastetta, sillä en useasta pelikerrasta huolimatta ole tainnut voittaa edes perustason robottia kuin pari kertaa, haastavampia robotteja en ole edes kokeillut. Voihan se tietysti olla täysin kyse myös pelitaidoistani, sillä en nyt yleensäkään voita soolottavia pelejä.

Circadiansin pelilautoja
Kuva: Juho Ljokkoi

Mukavaa noppakikkailua

Pelin komponentit ovat Garphill Gamesille tuttuun tapaan laadukkaat. Erilliset toimintolaudat symboleineen voivat aluksi tuottaa pelaajille pientä sekavuutta ja ahdistusta, mutta kunhan peli pääsee kunnolla käyntiin, myös kokonaiskuva selkeytyy.

Koska toista painosta ei ole vielä julkaistu, en aivan pysty sanomaan, ovatko painosten väliset graafiset muutokset hyviä vai huonoja tai mitä muutoksia ylipäätänsä on luvassa. Ainakin Kickstarter-kampanjassa julkaistujen kuvien perusteella pelaajalaudat ovat selkeämmät ja miellyttävämmät katsella toisessa painoksessa.

Vaikka teema ei erityisiä lisäpisteitä First Lightille anna, paljastuu siitä loppujen lopuksi varsin laadukas noppakikkailu, jota on viihdyttävä pelata. Pelilaudan täyttymistä erivärisillä nopilla on mukava seurata ja samalla pähkäillä, miten oman pistepotin saisi kertymään mahdollisimman suureksi. Kaikille Circadians: First Light ei sovi, mutta minulle se maistuu erittäin hyvin.

Pelaajan oma lauta
Talli täynnä lentoaluksia. Kuva: Juho Ljokkoi

Faktat Circadians: First Lightista

Suunnittelija:

Julkaisija: Garphill Games, Renegade Game Studios (2019)

Mutkikkuus: First Light voi vaatia pelikerran jos toisenkin, että pelin idea aukeaa. Kunhan eri toiminnot ovat tulleet tutuiksi, First Light on kuitenkin varsin selkeä kokonaisuus.

Onnen vaikutus: Koska on kyse noppapelistä, tuurilla on aina jonkin verran vaikutusta. Noppien silmälukuihin voi kuitenkin vaikuttaa sen verran hyvin, että peli ei mene täysin penkin alle vaikka nopat eivät aina näyttäisikään toivottua tulosta kierroksen alussa.

Vuorovaikutus: Toisten pelaajien peliin ei oikeastaan pysty tietoisesti vaikuttamaan. Tahatonta (tai noh, miksei tahallistakin) vaikuttamista on kuitenkin mahdollista toteuttaa, jos nappaa toisen pelaajan havitteleman toimintopaikan tämän edestä.

Teema: Varsin geneeristä scifiä, eikä tuo scifikentälle mitään mieltä mullistavan uutta. Kuvittaja Sam Phillipsin tyyli miellyttää omaa silmää, vaikka jakaakin mielipiteitä voimakkaasti.

Uudelleenpelattavuus: Pidemmän päälle tietyt taktiikat kuitenkin paljastuvat melko selkeästi tehokkaimmiksi, eikä First Light sinällään useamman pelin jälkeen välttämättä enää yllätä. Tapahtuma-, esine- ja hahmokorttien määrä tuo peliin kuitenkin jonkin verran vaihtelevuutta, joten kyllä tästä riittää hupia useammallekin pelikerralle.

Kieliriippuvuus: Korteissa ja pelilaudoissa on jonkin verran tai hyvin vähän englanninkielistä tekstiä ja pääsääntöisesti toiminnot on kuvattu symbolein. Peliä voi siis hyvin pelata, vaikka kaikki eivät englantia osaisikaan (kunhan joku ymmärtää englanninkieliset säännöt, suomeksi peliä ei ole julkaistu).

Pelaajamäärä: 1–4

Pituus: 60–90 minuuttia, pelaajamäärä ja pelaajien kokemus voivat tosin vaikuttaa kestoon lyhentävästi tai pidentävästi.

close

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.