Fate: Defenders of Grimheim

Norjalaiseen jumaltarustoon pohjaavassa humoristisesti teemoitetun pelin lähtöasetelma ei ole mairitteleva. Pelaajahahmot ovat jääneet keskenään vartioimaan Grimheimin kylää, kun hedelmällisyyden jumalatar Freyja sotajoukkoineen on lähtenyt Thorin häihin.

Grimheimin puolustusta henkeen ja vereen

Pelin alkuasetelmassa pelaajahahmot aloittavat pelilaudan keskellä olevasta Grimheimin kylästä, jossa on rakennuksia pelaajamäärän mukaan neljästä kymmeneen. Kierroksia pelataan vaikeustasosta riippuen 12 tai 16. Vaikeustasoon saa säädettyä lisäksi sillä, otetaanko mukaan hirviöiden toiminnan satunnaisuuteen vaikuttava Monster-noppa. Joka kierros alkaa hirviöiden vuorolla, jonka jälkeen jokaisella pelaajalla on vuoronsa kiinteässä vuorojärjestyksessä – suunnittelijan mukaan tällä on pyritty välttämään kierroksen pelaajajärjestyksen optimaalinen miettiminen, mikä pidentäisi helposti peliaikaa tarpeettomasti. Pelaajat voittavat pelin, jos kierrosten loputtua Grimheimissa on vielä jäljellä ainakin yksi rakennus – erityisen suojelun kohteena oleva Freyjan lähde. Temaattisesti pelin lopussa Freyja joukkoineen palaa Thorin häistä, jolloin tuon mystisen lähteen on oltava vahingoittumaton.

Grimheimin taloja tuhoutuu pääsääntöisesti kahdella tapaa: hirviön päästessä kylään asti yksi rakennus (Legendan tapauksessa kolme rakennusta) tuhoutuu, mutta pelaajahahmon tullessa tyrmätyksi kaksi rakennusta tuhoutuu. Tällöin pelaajahahmo siirtyy Grimheimiin ja jatkaa peliä jääden osittain vahingoittuneeksi. Tämä on moniin vastaaviin peleihin nähden hyvä sääntö, jolla vältytään pelaajaeliminaatiolta.

Grimheim on pelaajahahmoille turvasatama, jossa vaurioiden parantaminen on tehokkaampaa, eikä siellä oleva hahmo voi olla hyökkäyksen kohteena. Toisaalta kylästä ei myöskään voi hyökätä sen ulkopuolella olevien hirviöiden kimppuun, eikä niitä voi kylästä käsin pysäyttää. Hahmon liike pysähtyy aina Grimheimiin saavuttaessa, eikä näin kylän läpi voi oikaista sen toiselle puolelle – kiertäminen taas vie yhtä lailla aikaa.

Yksilölliset pelaajahahmot ja niiden kehittäminen

Pelaajat valitsevat kukin sankarihahmon, jonka sankaruus ei ole oikein päässyt vielä esille. Hahmot ovat monella tapaa taitavia, mutta myös tunaroimiseen taipuvaisia sotureita. Kullakin hahmolla on omanlaisiaan vahvuuksia ja ominaisuuksia. Peruspelin mukana tulee hahmot neljälle pelaajalle, joista kaksi on lähitaistelijoita ja kaksi taistelee jousella tarvittaessa hieman etäämmältä.

Pelaajan vuoron etenemistä on helppo seurata pelaajalaudasta. Siihen on painettuna kaikki valittavissa olevat päätoiminnot, joita pelaajalla on käytettävänään kaksi – kuitenkin niin, että samaa toimintoa ei voi tehdä saman vuoron aikana kahdesti. Päätoimintojen lisäksi erilaiset kyky-, tarvike- ja tapahtumakortit antavat monenlaisia toimintamahdollisuuksia. Nämä kortit ovat kullakin pelaajahahmolla yksilöllisiä. Iso osa peliä onkin oman hahmon kykyjen ja tarvikevaraston kehittäminen tarpeita vastaaviksi ja tehokkaiksi.

Tarvikekortteja pelaaja saa suorittamalla niiden vaatimat tehtävät, kuten vaikkapa kymmenen askeleen kävely metsässä, kykykortteja hankitaan ja niitä päivitetään vuoron päätteeksi hirviöiden taltuttamisella hankitulla kullalla. Osa kyky- ja tarvikekorteista tarvitsee toimiakseen manaa ja saattaa tuottaa sitä. Tapahtumakortit ovat kertakäyttöisiä käsikortteja, joita nostetaan aina vuoron päätteeksi hahmon omasta nostopakasta.

Hahmot ovat temaattisesti hauskoja ja persoonallisia. Hahmojen yksilöllisiin toimintoihin on ympätty kieli poskessa tehtyjä ominaisuuksia, tarinallista tekstiä ja kuvitusta, jotka yhdessä tukevat kerrontaa. Jo omaa hahmoa tarkastellessa huomaa, että mistään tosikkomaisesta sotapelistä ei ole kyse. Hahmojen osittainen kömpelyys ja ”rapatessa roiskuu”-mentaliteetti ovat hienosti esillä sopivassa suhteessa, ilman että ne sabotoivat liikaa hahmojen kyvykkyyttä tehtävästä suoriutumiseen.

Kaikkein palkitsevinta pelissä onkin juuri hahmon erityisominaisuuksien jalostaminen toisiaan tukeviksi ja niiden onnistunut yhteiskäyttö. Vaikka suoraviivaisesti ajatellen pelaajalla on vain kaksi toimintoa, pelin edetessä vuoron aikana saattaa kuitenkin olla mahdollista tehdä yhtä jos toistakin.

Hirviöt hyökkäävät joka suunnalta

Hirviöitä pelissä on kolmea eri päälajia, Trollkin, Fire Horde ja Dead, joista jokaisessa on kolme eri tyyppistä hahmoa – nämä tyypit eroavat toisistaan lähinnä koon ja vahvuuden puolesta. Jokaisella hirviölajilla on oma erityisominaisuutensa, ja kukin laji suuntaa kohti Grimheimia omasta suunnastaan.

Hirviövuorolla ne liikkuvat ja hyökkäävät, jos voivat. Pelin aikana kolme tai viisi kertaa, riippuen vaikeustasosta, laudalle ilmestyy lisää hirviöitä. Tämä tapahtuu siten, että kukin pelaaja nostaa hirviökortin, josta selviää, mitä hirviöitä on tulossa ja mistä suunnasta. Hirviöt liikkuvat vuorollaan pääsääntöisesti yhden askeleen kerrallaan (Goblinia lukuun ottamatta, jonka askellus on normaalisti kaksi askelta), mutta neljän viimeisen kierroksen ajan hirviöt liikkuvat vuorollaan kaksi askelta. Loppua kohden tilanne siis kärjistyy aika tavalla, mihin on syytä valmistautua hyvissä ajoin.

Alkuun hirviöt kulkevat kohtisuoraan kartan reunimmaisten heksojen nuolten suuntaisesti, mutta jonkin Grimheimista kuuteen suuntaan lähtevän tien tavoittaessaan hirviöt jatkavat matkaansa tietä pitkin. Hirviöiden liike kuitenkin pysähtyy silloin, jos pelaajan hahmo on viereisessä heksassa mistä tahansa suunnasta käsin katsottaessa. Temaattisesti hirviö keskittyy tällöin Grimheimia puolustavaan hahmoon kylään etenemisen sijaan. Tämä onkin usein tärkeä osa Grimheimin puolustusstrategiaa. Tosin tällöin hirviö myös hyökkää pelaajahahmon kimppuun, joten puolustuksen kanssa on syytä olla tarkkana. Hirviöden liikkumisvauhdissa joutuu lisäksi ottamaan huomioon sen, että jos hirviö vielä yhden lisäaskeleen ottamalla pääsee hyökkäämään pelaajahahmon kimppuun, hirviö ottaa tuon lisäaskeleen.

Edellä mainittujen perushirviöiden lisäksi pelissä on viisi legendaarista hirviötä, jotka saattavat satunnaisesti nostettujen hirviökorttien myötä ottaa osaa taistoon. Nämä Legendat ovat luonnollisesti erityisen voimakkaita ja erityisominaisuuksilla varustettuja hirviöitä, joista osa antaa voimiaan tietyille perushirviöille.

Grimheimia puolustettaessa pelaajat joutuvat arvioimaan, mitkä hirviöt kannattaa päästää läpi Grimheimiin ja mitkä kannattaa kukistaa. Tapettu hirviö poistetaan laudalta ja kustakin hirviöstä saa näin sen kokoon perustuvan määrän kultaa, mutta Grimheimiin asti päässyt hirviö tuhoaa kylästä aina yhden rakennuksen. Usein hirviöitä on yksinkertaisesti liikaa, jolloin priorisointi hirviöiden nitistämisessä ja pelaajahahmojen sijoittelussa on keskeisessä roolissa peliä.

Hyökkäykset tapahtuvat noppia heittämällä. Hyökkäävä hahmo heittää noppia sen verran, kuin sen voima on. Metsässä sijaitseva hyökkäyksen kohde saa osittaista suojaa, eivätkä kaikki iskut välttämättä osu siihen. Myös erilaiset suojaukset, kuten kilvet, torjuvat osan iskuista. Kullakin hirviölajilla on hyökkäyksiin omat vahvuutensa: Trollkin lisävoimaa jokaisesta sen vieressä olevasta Trollkinistä, Fire Horden kantama on kahden heksan päähän ja Dead iskee myös nopan Rune-sivulla normaalien iskujen lisäksi.

Näyttävä, hauska ja toimiva kokonaisuus

Fate: Defenders of Grimheim on selvästi suunniteltu figuuripeliksi, jossa lauta täyttyy toinen toistaan näyttävämmistä muovifiguureista. Pääsinkin kesän vierailullani Fryxgamesin tapahtumassa pelaamaan yhden pelin Fatea täydellä figuurivarustuksella. En kuitenkaan raaskinut pelin arvostelukappaleen päälle ostaa noin sata euroa maksavaa figuuripakettia.

Kuitenkin tähän perusversioon olisi mielestäni saanut kuulua kuvissa käyttämäni telineet hirviölaatoille, joilla laatat saa pystyyn laudalle – näin ne pääsevät visuaalisesti paremmin oikeuksiinsa. Peruspeliin kuuluu kuitenkin omat figuurit pelaajahahmoille, mikä on kiva pieni yksityiskohta pahvisten laattojen sijaan. Laatu on muutenkin pelikomponenteissa varsin hyvä – ei mitään erityistä, mutta kaikki komponentit toimivat ja ajavat asiansa. Erityismaininta on kuitenkin annettava pelin kuvituksesta, joka on oivaltavaa, näyttävää ja huumorintäyteistä.

Fate: Defenders of Grimheimissa ei varsinaisesti ole pyörää keksitty uudestaan – onhan tällaisia tornipuolustuspelejä ennenkin nähty. Fate tuntuu kuitenkin sopivalla tavalla raikkaalta tuulahdukselta siten, että siinä on myös paljon muualta tuttua ja hyväksi havaittua. Vaikka en itse erityisemmin ole yhteistyöpelien tai taistelupelien suuri ystävä, Fate on tehty sen verran kiinnostavalla tavalla moniin muihin vastaaviin nähden, että pelaan tätä kyllä mielellään uudestaan ja taas uudestaan. Taistelupeliksi homma on rakennettu riittävän kieli poskessa, jotta jaksan innostua. Yhteistyöpeliksi jokaisella pelaajalla on niin paljon omaa rakennettavaa hahmonsa kanssa, että peliä on mielekästä pelata eri tasoistenkin pelaajien kanssa ilman, että kukaan pääsee liiaksi mikromanageeraamaan toisten vuoroja. Yhteistyö ja neuvottelu ovat silti tärkeitä pelissä menestymiseen.

Peli toimii hyvin eri pelaajamäärillä, tosin nelinpelinä en ole pelannut vielä yhtään peliä, mutta kaikilla muilla pelaajamäärillä peli on ollut varsin toimiva. Jopa yksinpeli toimii hyvin. Vaikka voisi kuvitella, ettei yhdellä hahmolla pysty hirviöarmeijaa vastaan pärjäämään, peli kuitenkin skaalautuu hyvin myös yksin yhdellä hahmolla pelattavaksi.

Fate ei ole toistaiseksi myöskään tuntunut siltä, että se olisi muutaman pelin jälkeen nähty. Vaikeustasoa saa säädettyä monella eri tapaa ja pelaajahahmot ovat varsin erilaiset pelata. Jos kuitenkin tuntuu, että tarvitsisi pientä vaihtelua, peliin on jo julkaistu pari lisähahmoa sekä Kickstarter-promona julkaistut Threats and Resistance -kampanjapakka, jossa kampanjan jokaisessa pelissä on joku oma erityissääntönsä tai alkuasetelmansa, ja Events-tapahtumapakka, joka tuo hirviövuoroon lisämausteita. Näitä saa kohtuuhintaan esimerkiksi FryxGamesin verkkokaupasta.

Faktat Fate: Defenders of Grimheimista

Suunnittelija: Jonathan Fryxelius

Julkaisija: FryxGames (2024)

Mutkikkuus: Omassa kategoriassaan peli on hyvin suoraviivainen, mutta pähkäiltävää kuitenkin riittää, jos pelissä mielii menestyä.

Onnen vaikutus: Monet ovat haukkuneet peliä liiasta määrästä tuurielementtejä, mutta kyllä pelissä tarvitaan paljon myös taituruutta. Taistelutilanteet ratkaistaan nopilla, jolloin niihin kannattaa varustautua, jos mahdollista, riittävällä määrällä lisänoppia.

Vuorovaikutus: Fate: Defenders of Grimheimissa voitetaan yhteistyöllä, sillä hirviöitä tulee sitä enemmän sen useammasta suunnasta, mitä enemmän pelaajia on mukana.

Teema: Teema on hauska ja pelimekaniikat kuljettavat mukavasti teemaa.

Uudelleenpelattavuus: Peli ei ala helposti toistaa itseään, sillä hirviökortteja riittää runsaasti, ja vaikeustasoakin saa säädettyä useammalla tavalla.

Saavutettavuus: Pelaajista ainakin jonkun tulee osata lukea englantia, jota on jokaisessa kortissa. Värisokeutta ei ole pelissä huomioitu.

Pelaajamäärä: 1–4, toimii hyvin eri pelaajamäärillä. Tosin neljällä pelaajalla voi venyä tarpeettoman pitkäksi.

Pituus: Julkaisijan mukaan 30 minuuttia pelaajaa kohden, mikä on hieman alakanttiin. Kaksinpeliinkin saa helposti pitkällä aikaradalla kulumaan pari tuntia.