Salaisuuksien saari

Salaisuuksien saarelle on kätketty neljä aarretta, joita urhea ryhmä seikkailijoita etsii. Tehtävä on kaikkea muuta kuin helppo, sillä saaren muinaiset asukkaat ovat virittäneet saarensa uppoamaan meren aaltoihin, mikäli tunkeilijat yrittävät saada aarteet. Pelaajien on toimittava yhdessä löytääkseen aarteet ja selvitäkseen saarelta hengissä.

Salaisuuksien saari on yhteistyöpeli, joka perustuu Matt Leacockin aikaisempaan Pandemia-peliin. Peliä on yksinkertaistettu ja suoraviivaistettu ja vieläpä ilmeisen onnistuneesti, sillä vuonna 2011 peli voitti Suomen Vuoden peli -palkinnon ja sai Spiel des Jahres -ehdokkuuden. Vuonna 2010 se palkittiin Mensa Select -palkinnolla. Peli on alunperin ilmestynyt nimellä Forbidden Island.

Katso Tuomo Pekkasen videoesittely pelistä.

Pelin idea

Salaisuuksien saaren kansiPelin aluksi laatoista muodostetaan saari, josta pelaajien on haettava aarteet, ja pelaajille jaetaan roolit. Rooleja on kuusi erilaista ja jokaisella on oma erikoiskykynsä: sukeltaja liikkuu vedessä, helikopteripilotti voi lentää, navigaattori pystyy opastamaan muita ja niin edelleen. Eri roolit ja niiden yhdistelmät tuovat peliin mukavasti vaihtelua, samoin saaren sattumanvarainen asettelu.

Tavoitteena on kerätä neljä aarretta. Jotta aarteen saa kerättyä, pitää yhdellä pelaajalla olla neljä samanlaista aarrekorttia ja nappula oikealla laatalla. Ongelmia tuottaa saaren uppoaminen ja se, että kädessä voi kerralla olla vain viisi korttia.

Vuoronsa aikana pelaaja liikkuu laudalla. Liikkumisen yhteydessä voi estää saarta uppoamasta ja antaa aarrekortteja muille pelaajille. Sen jälkeen nostetaan uusia aarrekortteja, minkä jälkeen joutuu pahikseksi upottamaan saarta.

Peli päättyy, kun pelaajat löytävät aarteet ja pelastautuvat saarelta tai kun saari uppoaa, vieden pelaajat mukanaan.

Uppoaa kuin lyijy

Saaren uppoaminen on toteutettu näppärästi. Laatat ovat kaksipuolisia, toinen puoli on kuiva ja toinen jo uppoamassa. Tulvapakassa on kortti jokaiselle laatalle. Pelin alussa ja jokaisen pelaajan vuorolla pakasta käännetään tietty määrä kortteja ja näiden korttien osoittamat laatat alkavat vajota, eli ne käännetään. Mikäli kortti nousee, kun laatta on jo uppoamassa, laatta katoaa kokonaan ja kortti poistetaan pakasta.

Laattojen uppoaminen on joko kiusallista tai katastrofaalista. Peli päättyy, jos helikopterin laskeutumispaikka uppoaa. Jokaiselle aarteelle on kaksi laattaa, josta sen voi saada — jos molemmat uppoavat ennen kuin aarre on haettu, peli on menetetty. Muut laatat ovat tarpeettomia, mutta laattojen puuttuminen estää liikkumista ja siten vaikeuttaa peliä. Lisäksi tärkeämpien laattojen uppoaminen nopeutuu, kun laattoja on jäljellä vähemmän.

Alussa uppoamisvaaraa ei ole, sillä jokainen laatta on pakassa vain kerran. Aarrekorttien pakasta nousee kuitenkin kortteja, jotka kiihdyttävät peliä. Kun vedenpinta nousee -kortti nostetaan pakasta, kaikki tähän asti nostetut tulvakortit sekoitetaan ja laitetaan nostopakan päälle — niitä ei siis sekoiteta pakkaan. Lisäksi vedenpinta nousee -kortti lisää kierroksessa käännettävien tulvakorttien päämäärää.

Tulvakorttien järjestys pakassa on toinen peliin vaihtelua tuova elementti, jolla on suuri merkitys siinä, millaiseksi pelikokemus muodostuu.

Salaisuuksien saarella. Kuva: Mikko Saari
Seikkailijat Salaisuuksien saarella. Kuva englanninkielisestä laitoksesta. Kuva: Mikko Saari

Pirullisen vaikea peli

Pelin vaikeustasoa voi säätää aloittamalla vedenpinnan nostamisen korkeammalta. Helpoimmallakin vaikeustasolla Salaisuuksien saari ei ole läpihuutojuttu, jos kortit osuvat sopivasti. Vaikeustaso riippuu jonkin verran tuurista, siitä miten tulvakortit ja vedenpinnan nostot pakkaan osuvat, mutta vaikeustasosta riippumatta jännitystä on luvassa. Vaikeimmat vaikeustasot ovatkin sitten jo todella haastavia, mutta Salaisuuksien saari ei kuitenkaan ole vaikeustasoltaan yhtä vaikea kuin Ghost Stories.

Pelaajien on tehtävä tehokasta yhteistyötä ja hyödynnettävä rooliensa erikoisominaisuuksia viimeisen päälle, muuten elo saarella käy kosteaksi. Kuten kaikissa yhteistyöpeleissä, myös Salaisuuksien saaressa on mahdollista, että yksi hallitseva pelaaja käskyttää ja muut katselevat vieressä, mutta jos pelaajat lyövät viisaat päänsä yhteen ja pohtivat parhaita ratkaisuja yhdessä, peli on kaikille antoisaa pulmanratkaisua.

Aarteet ovat hienoja muovifiguureja. Kuva: Mikko Saari
Aarteet ovat tyylikkäitä muovifiguureja. Kuva: Mikko Saari

Jännitystä koko perheelle

Vartiotorni-laatta ja kortti. Kuva: Mikko Saari
Vartiotorni-kortti ja -laatta englanninkielisestä laitoksesta. Kuva: Mikko Saari

Tyylikkäästä metallilaatikosta löytyy näyttävä peli. Aarteita varten on hienot muovifiguurit ja pelin kuvitus on todella tyylikästä. Salaisuuksien saarta on ilo pelata. Olen suomentanut pelin säännöt, joten sääntökirjan laatua olen jäävi kommentoimaan.

Peli toimii mukavasti eri pelaajamäärillä ja myös yksinpelinä. Useammalla pelaajalla pääsee näkemään kerralla isomman määrän aarrekortteja, joten sikäli neljä on paras pelaajamäärä, mutta mikäänhän ei estä käyttämästä neljää seikkailijaa pelaajien määrästä huolimatta — tässä pelissä ei ole mitenkään välttämätöntä, että jokainen pelaaja ohjastaa juuri yhtä ja tiettyä seikkailijaa.

Salaisuuksien saari on myös mainio perhepeli. Olen itse pelannut peliä pääasiassa viisivuotiaan pikkuseikkailijan kanssa, joka ihastui peliin. Pelaamme yhdessä, eli käytännössä minä kerron,mitä kulloinkin kannattaisi tehdä. Yhteistyöpelinä Salaisuuksien saari sopiikin mukavasti koko perheelle. Aikuisten ja harrastajien kannattaa harkita samantyyppistä, mutta hieman haastavampaa ja monipuolisempaa Pandemiaa.

Faktat Salaisuuksien saaresta

Suunnittelija:

Julkaisija: Competo (2011), Gamewright (2010)

Mutkikkuus: Säännöt ovat yksinkertaiset ja pelaaminen on helppoa, kunhan tietyt kriittiset kohdat pelaa alkuun huolella.

Onnen vaikutus: Satunnaiselementeillä on paljon merkitystä, mutta enimmäkseen ne tuovat vaihtelua. Toisinaan tuloksena on tylsän helppo tai epäreilun vaikea peli.

Vuorovaikutus: Parhaimmillaan peli on hauskaa yhdessä pähkäilyä, pahimmillaan yhden pomottamista. Pelin toimivuus on peliporukan dynamiikasta kiinni.

Teema: Seikkailijateema on iätön ja toimii aina. Pelin näyttävä kuvitus tekee siitä houkuttelevan.

Uudelleenpelattavuus: Pelissä riittää jonkin verran vaihtelua, mutta eri rooleista huolimatta se tuntuu herkästi samanlaiselta. Vaikeustason nosto piristää kuitenkin peliä mukavasti.

Kieliriippuvuus: Korteissa on jonkin verran tekstiä.

Pelaajamäärä: 1–4, käytännössä enemmänkin. Pelaajien määrällä ei ole suurta merkitystä.

Pituus: 30 minuuttia.

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Salaisuuksien saari

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:120
Aito keskiarvo:3.31
Tasoitettu keskiarvo:3.31
  • 0: 0
  • 1: 1
  • 2: 9
  • 3: 68
  • 4: 37
  • 5: 5

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

43 vastausta artikkeliin ”Salaisuuksien saari”

  1. Olen kyllä kaikessa muussa kanssasi samaa mieltä mutta pelin vaikeustaso on mielestäni liian helppo. Salaisuuksien Saaren pääsee vaikeimmallakin vaikeustasolla läpi suhteellisen vähällä pelaamisella. Perhepeli voi luonnollisesti olla ehkä vähän helpompi mutta oma kokemus on se, että Salaisuuksien Saarten kohdalla vaikeustasoa on helpotettu liikaa ja tämä ei voi olla vaikuttamatta pelin uudelleen pelattavuuteen.

    Pandemia on vaikeimmalla vaikeustasolla haastava jopa kokeneemmille pelaajille ja Ghost Storiesin vaikein vaikeustaso on likipitäen mahdoton selvitettävä vaikka kaikki pelaajat olisivat veteraaneja pelin pelaamisessa.

  2. Perhepeliksi vaikeustaso on mielestäni hyvä, peliharrastajien kannattaa taas joka tapauksessa valita Pandemia.

  3. Entä jos perheessä on jo pandemia, ”tarvitaanko” enää salaisuuksien saarta? Perhepeliksi nimenomaan.

  4. Jos Pandemiaa pelaatte jo, Salaisuuksien saari tuntunee turhan tutulta ja löysemmältä. En ole itse Pandemiaa pelannut, joten en tarkkaan tiedä kuinka samanlaisia pelit ovat, mutta arvelen, että eteneminen Salaisuuksien saaresta Pandemiaan toimii paremmin kuin toisin päin. Pandemiaan vaihtelua tuonee paremmin lisäosa.

  5. Onko se liian vaikea 11 tai 12 vuotiaille? Vai liian helppo? Onko se
    hyvin uudelleen pelattava ja mielenkiintoinen?

  6. Ohjeita kahdeksan sivua, ohjeita luettiin puolison ja lasten kanssa tunnin verran, mutta ei oikein avautunut, kuinka peliä pelataan.

  7. Pelaajat liikkuvat vuorotellen saarella, kuivaten laattoja ja yrittäen pitää saarta pinnalla. Tavoitteena on kerätä aarrekortteja sopiva nippu ja käydä vaihtamassa ne sopivalla laatalla vastaavaan aarrenappulaan. Joka vuoro nostetaan tulvakortteja, jolloin saari alkaa pikkuhiljaa upota. Jos tulee vedenpintaa nostava kortteja, tulviminen kiihtyy ja elämä käy vaarallisemmaksi.

  8. Pelin kortit näyttävät hienolta mutta mielestäni pelin ansiot jäävät tähän. Uudelleenpelattavuusarvoa ei oikein tunnu olevan, koska pelin voittaminen tai häviäminen riippuu käytännössä täysin tulvakorttien järjestyksestä (jos typerysten tasanko on pakan pohjimmaisena ei peliä voi hävitä – jos pakan päällä, voittaminen on hyvin hankalaa). Tulvamittarin asettaminen korkealle tai matalalle on hieman keinotekoista vaikeustason lisäämistä, eikä lisää pelikertojen määrää käytännössä.

    Lisäksi pieni minuus pelin suomennoksesta. Roolikorteissa on käytetty numeroita (1) kun ne pitäisi kirjoittaa sanoina (yksi). Pieni asia mutta selkeyttäisi huomattavasti sanomaa. Lisäksi muutama kijotusvirhe bongattu korteista.

  9. Ihan outo peli ja todellakin ohjeet on niin hepreaa kui olla voi.
    Ei kyllä perhepeliksi voi laskea, aivan liian vaikea vaikka kuinka moni luki ohjeita. Jotenkin saatiin pelattua loppuun, mutta ei se innostanut uudelleen pelaamiseen.
    Sitte vielä pelin loppu…kaikki ovat voittajia…aha.
    Mitäs järkeä pelata jos kaikki voittaa??
    Onkohan ohjeet käännetty oikein…

  10. Niin, Salaisuuksien saari on kyllä yhteistyöpeli, joka tarkoittaa, että kaikki voittavat tai häviävät yhdessä. Onko siinä järkeä vai ei on sitten makuasia; en minäkään juuri jaksa yhteistyöpelejä pelata.

    Varmasti ohjeissa parantamisen varaa on, mutta voin vakuuttaa, että on ne noin yleensä ottaen ihan oikein käännetty. Vuoden peli -raatikin katsoi pelin parhaan perhepelin palkinnon arvoiseksi ja minusta ihan aiheesta.

  11. Mitäköhän pelejä on alla, jos Salaisuuksien Saaren säännöt on hepreaa…? Kyllä minusta niiden pperusteella on aika helppo pelata. Erikoiskorteista korkeintaan voisi lukea enemmänkin, mutta niidenkin käyttö on aika selkeää.

    Kai yhteistyöpeleissä kaikkien voitto on yhtä järkevää kuin ”tavallisissa” peleissä se, että kaikki paitsi yksi häviää ;)

  12. Sääntöjen käännöksestä täytyy hieman napista. Hiekkasäkkikortissa on käytetty termiä ”vahvista”, jonka vaikutusta ei sitten selitetä missään. Itse jouduin ihmettelemään, että tarkoitetaanko tässä normaalia tukemista, vai ”vahvistetaanko” laatta pysyvästi. Englanninkielisistä säännöistä ja foorumilta löysin tyydyttävän vastauksen. Alkupepäisellä kielellä sekä säännöissä, että kortissa käytetään samaa termiä ”shore-up”. Periaatteessa oikean sääntötulkinnan olisi voinut arvatakin, muttei liene mitään syytä miksei asiaa ilmaistaisi säännöissäkin mahdollisimman selkeästi.

  13. Kas, siihen on jäänyt virhe. Kääntäjä pahoittelee. Ei siinä mitenkään tarkoituksella ole eri termiä laitettu, taitaa olla kortti käännetty ensin ja sitten säännöissä päädyin toiseen sanaan.

  14. mitä sitten tehdään kun tulva kortteja pitäisi nostaa esim 5 ja pakassa on vain 4 korttia? itse pelatessa peliä on käynyt pari kertaa näin.
    muuten hyvä peli mielestäni.

  15. Hieno peli! Suosittelen nimenomaan perhepeliksi. Pelattiin tänään pari peliä, molemmat päättyivät voittoon. Ensimäisessä pelissä tuli muutamia peliä helpottavia sääntövirheitä, ei vissiin malttanut lukea sääntövihkoa tarpeeksi huolella. Toinen peli meni sääntöjen mukaan, siinä oli kyllä sitten aika hyvä korttituuri, ja saaren karttakin muodostui varsin kivaksi. No aika tiukoille meni kuitenkin, pelissä taisi olla kolme laattaa jäljellä, kun lensimme helikopterilla turvaan…

    Peliohjeissa mainitaan pelaajamääräksi 2-4, mutta roolit löytyy kuudelle. Onko jokin syy, miksi peli ei toimisi viidellä, jopa kuudella pelaajalla?

  16. Kuusinpeli on teoriassa mahdollinen, mutta luulen, että peli ei ole tasapainossa kuudella pelaajalla. Pelaajilla on silloin enemmän aarrekortteja ja tulvakortteja nostetaan enemmän. En osaa heti sanoa, tekeekö se pelistä vaikeamman vai helpomman, mutta voihan sitä kokeilla.

  17. Tuli pitkään mietittyä että mikä peli sopisi matkalle mukaan, vaatimuksena soveltuvuus koko perheelle ja pieni koko. Parin pelin tuntuman jälkeen tämä vaikuttaa just hyvältä.

    Mutta aluksi epäilin koko juttua, kun kerta sääntöjä haukutaan vaikeiksi ymmärtää. Niiden lukemiseen meni noin viisitoista minuuttia, eikä kyllä juuri epäselvää jäänyt. Eli ei kannata noita kommenteja pelästyä. Yksi kysymys kuitenkin heräsi:
    Voiko näitä roolien ominaisuuksia käyttää useamman kerran omalla vuorollaan, eli voiko esim. pioneeri tukea ensin kahta laattaa, siirtyä ja tukea taas kahta laattaa?
    Tuossa kohtaa roolikortit olivat mielestäni epäselvästi kirjoitetut.

  18. Tuo on muuten hyvä kysymys. Alkuperäiset englanninkieliset säännöt eivät ole tuon suhteen sen täsmällisemmät. Pilotin kohdalla kuitenkin selvästi mainitaan, että ominaisuutta voi käyttää vain kerran, joten se implikoi, että muut voivat käyttää ominaisuuksiaan monta kertaa. Löysin Geekin foorumeilta suunnittelija Matt Leacockin varmistuksenkin tälle. Olisi sen voinut suomennoksessa vahvistaa, mutta eipä tullut siinä vaiheessa mieleen eikä tosiaan alkutekstissäkään ole asiasta mainintaa.

  19. Heippa,
    meille jäi hiukan epäselväksi, mitä tuo ”tukeminen” tarkoittaa. Käännetäänkö laatta siis pysyvästi kuivaksi vai mitä? Vinkkejä kaipaillaan, jotta päästäisiin pelailemaan oikeilla ohjeilla. Kiitos! :)

  20. Tuskin sentään ”pysyvästi” kuivaksi; vain siihen asti, että vastaava kortti nousee taas tulvapakasta?

  21. Pysyvästi siinä mielessä, ettei se itsestään käänny takaisin ilman korttia. Toki kortti voi kääntää kertaalleen tuetun alueen takaisin uppoavaksi.

  22. Eiväthän ne laatat muutenkaan ”itsestään” käänny eli tulvi/uppoa…

  23. Pelinä en todellakaan ymmärrä että miksi tätä on kehuttu paljon. Uudelleen peluu arvo on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella pieni (toki laattojen paikkojen vaihtaminen ja pelattavien ”roolien” arpomisella saa vaihtelua hieman).
    Periaatteessa yhdessä pelissä koko homma on nähty.

  24. Heippa!
    Mielestäni peli on ihan mahtava! Ostettiin melkein samaan aikaan tämä peli ja Pandemia ja niissä on kyllä yhtäläisyyksiä. Pandemiaa ei olla kyllä vielä kunnolla pelattu. Pelissä on riittävästi haastetta ja vesitasoakin voi halutessa nostaa ylemmäs aloituksessa. Mutta kun kerran sanottiin, että on mahdollista pelata myös yksinpeliä, niin miten sitä sitten pelataan ja muuttuuko säännöt mitenkään? Ois kiva jos vastattaisiin pian jotta pääsisi pelailemaan :)

  25. Kaikkia yhteistyöpelejä voinee pelata samaan tyyliin soolona: vastaat itse kaikkien pelaajien toimista. Salaisuuksien saaressakaan kun ei ole mitään yksityistä tietoa.
    Tähän tyyliinhän ensikertalaistenkin kanssa yleensä pelataan: ”nyt meet tonne, teet sitä ja tätä, …”!

  26. Itse en pitänyt yhteistyöideasta. Peliporukkamme on kilpailuhenkinen, eikä kukaan innostunut pelistä juurikaan. Kyse on vähän samasta asiasta, kuin että yksi pelaaja pelaisi pasianssia tai miinaharavaa tietokoneella ja muut huutelisivat olan yli neuvoja, että mitä pitää tehdä. Pelissä ei ole voittamisen tuntua, koska ei pääse kilpailemaan muita vastaan tai voittamaan kavereita. Sitten kun pelin on päihittänyt vaikealla vaikeustasolla, saavutettavaa ja mielenkiintoa on enää vähän. Lapsille saattaa toimia, mutta aikuisten illanviettoon peli ei mielestäni sovellu kovin hyvin.

  27. Hei, tuli sellainen kysymys mieleen tuossa pelaillessa, että pystyykö helikopteri kortilla liikuttamaan muita pelaajia, jotka ovat eri laatalla kuin itse? Eli siis jos kaksi kaveriani ovat eri laatalla kuin minä, voinko lennättää heidät jonnekkin pelilaudalla vai tarvitseeko minun olla samalla laatalla jotta helikopteria voi käyttää? Kortin tekstistä saimme sellaisen käsityksen, että ei tarvitse olla itse samalla laatalla.

  28. Kortin tekstin antama käsitys on ihan oikea, eli kortilla voit lennättää yhdellä laatalla olevat pelaajat toiselle, riippumatta siitä, missä itse olet.

  29. Salaisuuksien Saari vaikuttaa parin pelikokemuksen perusteella oikein mukavalta ja viihdyttävältä perhepeliltä (aikuiset ja alakouluikäiset lapset).

    Pari kyssäriä kuitenkin säännöistä: ”Toimintojen jälkeen pelaajan on pakko nostaa aarrepakasta kaksi päällimmäistä korttia” ja ”Kädessä saa olla vain viisi aarre- tai erikoistoimintokorttia… ylimääräiset kortit on välittömästi heitettävä aarrekorttien poistopakkaan. Erikoistoimintokortin voi tässä vaiheessa käyttää ennenkuin sen heittää pois.” –> Jos on pakko nostaa 2 aarrekorttia, niin miten päätetään/arvotaan pois heitettävä aarrekortti/-kortit? Korttien saantijärjestyksessä vanhimmasta päästä?

    Erikoistoimintokortti hiekkasäkissä lukee: ”Vahvista valitsemasi laatta saaresta”. Tällä toiminnolla ilmeisesti tarkoitetaan sitä, että pelaajaa voi ”tukea” mitä tahansa uppoamassa olevaa saarilaattaa l. kääntää ”sinivalkoisen” uppoamassa olevan laatan ”maa-asentoon värikkääksi”?

  30. Joulupaketista löytyi kyseinen peli. Pari kertaan olemme peliä kokeilleet, mutta jäimme epätietoisuuteen Sukeltajan erikoiskyvyn käytöstä.
    Ohjevihkosessa sanotaan, että: ”sukeltaja voi uida pidemmänkin matkan lähimmälle laatalle.” Tarkoitetaanko sillä, että sukeltaa voi vain lyhimmän välttämättömän matkan? Vai voiko sukeltaja sukeltaa puuttuvien/tulvivien laattojen läpi niin pitkälle kuin parhaakseen näkee? Ja voiko sukeltaja vaihtaa liikkumissuuntaa (sivuille/ulös/alas) sukeltaessaan?

  31. Miksiköhän siinä lukee, että lähimmälle laatalle… Minun muistaakseni tuo toimii niin, että saa uida tyhjien laatanpaikkojen läpi mielensä mukaan, eli voi kiitää yhdellä liikkeellä useammankin laatan läpi, ja mennä eri suuntiin (mutta ei vinottain).

  32. Hei!

    Sain pelin matikkakerhooni osallistuvalta lapselta lainaan. Olen luokanopettaja ja ohjaan lapsia ko. kerhossa matemaattisten lautapelien pariin joka viikko… Kyseinen lapsi oli innostunut pelistä ja pyysi apua, koska ei ollut ymmärtänyt sääntöjä. Otin pelin lainaan viikoksi, jotta ehdin arjen tohinoiden keskellä pelaamaan peliä lasteni kanssa…

    Oma perheeni on innostunut kaikista lautapeleistä. (4 lasta, joista 2 vielä hyvin pieniä…) Siis etenkin hyvistä lautapeleistä tykkäämme koko perhe!

    Omat pojat 8 v. ja 11v. tykkäsivät tästä pelistä ja kaiken hälinän keskellä luettuani säännöt pääsimme alkuun. Mielestäni sääntöjä kannattaa joka pelissä lukea myös pelaamisen jälkeen ja saa sitten tarvittaessa tarkennuksia peliin. Luetun ymmärtäminen ja sinnikkyys palkitaan…

    Minusta Salaisuuksien saari on lapsille mieluisa peli, jota lautapelejä rakastava aikuinenkin heittäytyy mieluusti pelaamaan innokkaiden lasten kanssa. Mielikuvitus ja ”historiallinen aspekti” antavat lisäviritystä peliin! Sininen lakana pelin alle ja meri on valmis! ;-) Voisin hankkia itsellekin kyseisen pelin, jos ei ihan hirveän kallis peli ole…

  33. Eipä se kovin kallis ole. 17,95€ Prismassa. Toivottavasti tämän suosion jälkeen nähdään Pandemia markettien hyllyillä.

  34. Taannoisena Vuoden pelinä Salaisuuksien saari on helposti saatavilla ja kohtuuhintainen.

    Jan, se edellyttäisi, että sekä kauppojen sisäänostajat että ostava yleisö tiedostaisivat, että Salaisuuksien saaren ja Pandemian välillä on joku yhteys – ja se taitaa olla aika paljon vaadittu se.

  35. Mikko, no sen kauppojen sisäänostajat ainakin huomasivat että Afrikan Tähden ja Inkan Aarteen välillä on joku yhteys, joten toivoa on… Vai onko?

  36. Afrikan tähden ja Inkan aarteen kohdalla auttaa se, että peleillä on sama julkaisija, joka varmasti takoi tämän yhteyden sisäänostajien päähän täysteholla – sehän on oikeastaan ainoa syy, miksi kukaan Inkan aarretta ostaisi…

  37. Mielestäni peliä voi kehittää siten, että siinä kaksi paria kilpailee toisiaan vastaan. Aarteet antavat eri määrän pisteitä, joten pelin idea on siinä, kumpi pari saa enemmän yhteispisteitä aarteista ja ehtii poistua ajoissa pelilaudalta. Mielenkiintoa lisää se, että peli voi päättyä ennenaikaisesti, jos vesi nousee liikaa. Tämä sääntö vaatii kokeilua ja hiomista, mutta sillä olisi mahdollisuus lisätä pelin mielenkiintoa. Erityisesti mieleen nousee se, että kilpailevat parit joutuvat tekemään lehmän kauppoja korttien vaihdon suhteen saadakseen aarteita, muuten on vaarana, että vesi nousee ja peli loppuu. Mitäs tuumaatte?

  38. Tosi hyvä peli!
    Pelataan miehen kanssa melkeen viikottain(: sattumanvaraisesti eri paikkaan tulevat laatat ja eri roolit tuo vaihtelua. Ollaan myös joskus kokeiltu eri muotoista saarta – meni jo ehkä turhan vaikeaksi.
    Ainakin 13-vuotias jo ymmärtää säännöt.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *