Kategoriat
Peliarvostelut
Kestosuosikki – yli 10 vuotta suosiossaKESTO- SUOSIKKI

Ticket to Ride Europe

Ticket to Ride: Europe vie pelisarjan Euroopan maisemiin. Uusina sääntöinä mukana on jako pitkiin ja lyhyisiin matkalippuihin, yhteyksien tekemistä helpottavat asemat ja vaikeammin rakennettavat lautat ja tunnelit.

Ticket to Ride -pelisarjan ensimmäinen ja kuuluisin jatko-osa on sisarpeli Ticket to Ride: Europe. Tällä kertaa rakennetaan junaverkkoja Euroopassa ja mukana on tutusti myös muutama uusi sääntö.

Lautapelit.fi julkaisi pelin suomeksi nimellä Menolippu Eurooppa. Nykyään suomenkielinen peli on Asmodeen julkaisema ja kulkee nimellä Ticket to Ride: Europe.

Ticket to Ride Europen kansi

Junamestarin saappaissa

Pohjimmiltaan Ticket to Ride ja Ticket to Ride: Europe eivät juuri eroa toisistaan. Molemmissa on sama perusajatus – alkuun saadaan pari matkalippua, joissa molemmissa on kaksi kaupunkia. Niiden välille pitäisi rakentaa yhtenäinen pötkö junia. Tämä tehdään keräämällä erivärisiä junakortteja ja pelaamalla omat junat kortteja vastaaville etapeille. Jos matkaliput onnistuvat, saa läjän pisteitä, mutta saman pistemäärän menettää, mikäli junaverkko jää puolitiehen.

Ticket to Ride: Europe eroaa kuitenkin alkuperäisestä pelistä muutamalla omalla jipollaan. Ensinnäkin rakentamista vaikeuttavat lautat ja tunnelit. Näistä ensimmäiset vaativat toteutuakseen veturikortteja eli jokereita. Jälkimmäiset ovat taas vaarallisia reittejä, jotka voivat sortua. Silloin pelaajan on pelattava 1–3 ylimääräistä samanväristä korttia saadakseen reitin valmiiksi.

Asemat puolestaan helpottavat matkalippujen valmistumista. Aseman avulla voi käyttää yhtä toisen pelaajan ratapätkää omien matkalippujen toteuttamisessa. Käyttämättömistä asemista saa myös muutaman pisteen pelin lopussa.

Myös matkaliput eroavat peruspelistä, sillä yhden yhtenäisen pakan sijaan ne on jaettu erikseen pitkiin ja lyhyisiin. Pelin alussa pelaajille jaetaan yksi pitkä ja muutama lyhyt matkalippu, mutta myöhemmin nostellaan vain lyhyitä reittejä.

Lähikuva pelilaudasta, jossa junia ja asemia.
Asemien ansiosta toisten pelaajien reittejä ei voi enää täysin estää. Kuva: Sampsa Ritvanen

Hivenen mutkikkaampi, hivenen parempi

Ticket to Ride: Europessa on kaikkea hitusen enemmän kuin perus­pelissä. Lautat, tunnelit ja asemat tarjoavat hieman enemmän päätöksiä, mutta niin myös sääntöjä. Ei sääntökirja edelleenkään paksu ole, mutta pari lisäsivua voivat olla kriittisiä, kun peliä esittelee lautapelejä vähemmän pelaaville tuttaville. Kyse on siitä, arvostaako enemmän peruspelin puhdasta selkeyttä vai hieman valintarikkaampaa jatko-osaa.

Euroopan kartta on kuitenkin erinomainen tapa tutustua Ticket to Ride -pelisarjan maailmaan. Maantieteellisesti perusasetelmaltaan tämä on suomalaiselle sopivampi kuin alkuperäinen Yhdysvaltojen kartta ja pitkien lippujen kristillinen tasajako vähentää matkalippujen nostoon liittyvää tuurielementtiä. Asemat tekevät pelistä myös vasta-alkajille armollisemman, kun matkalippujen teko ei tyssää yhden kriittisen rataosuuden menetykseen.

Lähikuva Espanjasta, jossa on tunneleita
Uudet tunnelireitit vaativat pelaajalta riskinottoa. Kuva: Sampsa Ritvanen

Lisäosat ja sisarpelit

Ticket to Ride: Europe on saanut käytännössä vain yhden oman lisäosan, Ticket to Ride: Europa 1912. Lisäosa tuo reilu viisikymmentä uutta matka­lippua sekä varastot ja varikot. Varastoihin jemitään kortteja pelin aikana ja ne voi käydä nappaamassa rakentamalla kyseisen pelaajan varikolle johtavan radan. Lisäosa on perusteltu hankinta, jos peliä tulee hinkattua kerta toisensa jälkeen.

Oikeasti Euroopalle on myös toinen lisäosa nimeltään Ticket to Ride: Orient Express. Kyseessä on kuitenkin vain seitsemän matkalippua sisältävä minilisäosa.

Ticket to Ride: Europe – 15th Anniversary on tuunattu versio alku­peräisestä Eurooppa-pelistä, jossa on mukana molemmat lisäosat. Peli on upeannäköinen ja hyvä lahjaidea Ticket to Ride -fanille. Toki hintakin on aika kirpakka, sillä peli maksaa vajaa 100 €. Lisäksi sitä on saatavilla vain rajoitettu painos, jonka jälkeen hinnat nousevat toden­näköisesti entisestään. Näin on ainakin käynyt alkuperäisen pelin juhlapainokselle.

Ticket to Ride -pelisarjaan on julkaistu myös läjäpäin muita lisäosia ja sisarpelejä. Näistä kannattaa lukea tarkemmin alkuperäisen Ticket to Riden arviosta.

Opi pelin säännöt

Faktat Ticket to Ride: Europesta

Suunnittelija:

Julkaisija: Days of Wonder (2005, 2020), Lautapelit.fi (2008)

Mutkikkuus: Jos osaat pelata tavallista Ticket to Rideä, tämäkin on helppo oppia, sinun tarvitsee opetella vain muutama uusi sääntö. Aikaisempaa Ticket to Ride -osaamista ei tarvita, peli on sen verran yksinkertainen.

Onnen vaikutus: Korttipakkojen kanssa pelattaessa tuuria on aina mukana: nouseeko pakasta sopivia kortteja vai ei? Strategista osaamistakin tarvitaan, pelkällä tuurilla tätä peliä ei voita.

Vuorovaikutus: Laudalla on tilaa rajallisesti, joten toisten pelaajien tekemisillä on merkitystä. Peliä voi pelata sopuisammin tai aggressiivisemmin.

Teema: Varsinaisessa taustatarinassa ei ole juuri järkeä, mutta junailuteema on kyllä hauska ja mukava.

Uudelleenpelattavuus: Peli kestää käyttöä hyvin. Jos alkaa kyllästyttää, Ticket to Ride -perheessä on paljon pelejä.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole olennaista tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–5. Pienellä pelaajamäärällä kannattaa kuitenkin hankkia esimerkiksi Pohjoismaiden tai Sveitsin kartta.

Pituus: Noin 15–20 minuuttia pelaajaa kohden.

close

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

10 vastausta aiheeseen “Ticket to Ride Europe”

Takana on vajaat kymmenen peliä ja hauskaa on ollut. Se vain huolettaa, että oppiiko nk. pitkät reitit pidemmän päälle niin hyvin ulkoa, että kokenut pelaaja voi helposti päätellä pitkän reitin jo muutamasta rakennetusta pätkästä ja tehdä sitten halutessaan kiusaa blokkaamalla jonkun kriittisen kohdan? Eli ovatko kokeneet ja kokemattomat ratkaisevasti eri asemassa?

Boardgamegeekistä löytyy lisää pitkiä reittejä (ja lyhyitäkin). Kannattaa tulostella muutama ylimääräinen ja laittaa reittikortit korttisuojiin. Pidentää pelin ikää ja poistaa tuota etua (jos tarpeelliselta tuntuu).

Toisaalta niitä pitkiä reittejä on pelissä vain muutama (eli ne oppii jo muutaman pelin jälkeen tuntemaan) ja niiden tuntemisesta saatava hyöty on marginaalinen, joten en ole kokenut tuota ongelmaksi pelissä.

Jos reittikortit alkavat tuntua liian tutuilta, mutta Menolippun pelaaminen maistuu edelleen, niin kannattaa ehdottomasti hankkia Eurooppa versiolle hiljattain julkaistu 1912 lisäosa (https://www.lautapeliopas.fi/uutiset/uusi-lisaosa-menolippuun/). USA versio ainakin sai uutta hohtoa 1910 lisärin myötä, joten uskoisin saman toimivan myös Eurooppan maisemissa. Lisäosan hankintaa voi suositella myös sen mukana tulevien isompikokoisten korttien takia.

Kuinkas isot ne uudet kortit oikein sitten on kun muistaakseni Menolippu Euroopassa oli jo ihan normikokoiset ne kortit? Vai koskiko tuo osa kommenttia alkuperäistä peliä jossa oli (ainakin ensimmäisissä painoksissa) pienemmät kortit.

Joo, siis alkuperäisessä pelissä USA 1910 laajennos päivittää pienet kortit sopivan kokoisiin ja Eurooppa versiossa korttipuolen asiat ovat jo lähtökohtaisesti ”kunnossa”. Eurooppa 1912 laajennos tuo kuitenkin parannusta reittipuolelle ja tarjoaa muutaman variantin pelattavaksi.

Onko kukaan kokeillut taktiikkana sellaista, että mielivaltaisesti rakentelee reittejä sen mukaan, miten samaa väriä olevia kortteja on tarjolla? Eli pyrkii siis aluksi vaan rakentamaan mahdollisimman paljon. Vaunuja on kuitenkin sen verran, että sitten, kun arvioi lopun lähestyvän, voi muutaman viimeisen vuoron vain haalia uusia reittikortteja.

Oon kokeillu kerran hiukan samantyyppisellä taktiikalla. Rakensin vain mahdollisimman nopeasti vaunujen kuluttamiseksi, enkä nostanut uusia reittikortteja. Peli päättyikin suht sukkelaan ja vastapelureille jäi käteen valmistumattomia reittejä miinuspisteiksi kuten olin toivonut.

Syynä erilaisen pelistrategian kokeiluun oli tietenkin tympääntyminen peliin.

Menolippu Eurooppa on mielestäni hankala. Tunnelireittejä on paljon ja ne kuluttavat vaunuja kortteja turhaan. Kaupungit ovat outoja. Miksi ei tutumpia kaupunkeja? Tykkäsin alkuperäisestä Amerikkalais-versiosta enemmän, tai sitt en vaan osaa…

Mielestäni parempi kuin alkuperäinen Menolippu. Strategiaa on enemmän uusien sääntöjen (Lautat, asemat, tunnelit) ansiosta, reitit jakautuvat alussa reilummin, kortit ovat suurempia. En näe mitään syytä hankkia alkuperäistä USA-versiota, kannattaa ostaa Eurooppa-versio suoraan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.