Kategoriat
Peliarvostelut

Ticket to Ride: Amsterdam

Uusin Ticket to Ride -minipeli vie pelaajat 1600-luvulle Amsterdamin kultakaudelle. Amsterdam on maailmanlaajuisen kaupan sydän ja pelaajat kauppiaita, jotka haalivat varastoihinsa tavaraa. Miten tämä liittyy siihen, että pelaajat rakentavat kärryreittejä Amsterdamin kaduille, on sitten toinen juttu.

Ticket to Ride: Amsterdamin malli on tuttu Ticket to Ride: New Yorkista ja Ticket to Ride: Londonista: myös Amsterdam on pieni, tiivistetty versio Ticket to Ridestä. Kaikki on pienempää kuin alkuperäisessä pelissä ja pelin pelaa korkeintaan vartissa. Pelin säännöt ovat yksinkertaiset, mutta niiden alla peli on sen verran kiinnostava, että se kestää uusintaeriä hyvin.

Ticket to Ride: Amsterdamin kansi

Kärrykyytejä Amsterdamissa

Oletan tässä kohtaa, että Ticket to Riden peruskuviot ovat tutut – jos eivät ole, alkuperäisen pelin arvostelusta on hyvä aloittaa. Amsterdam ei suuremmin muuta kuvioita. Kaikki on vain totuttuun tapaan pienempää: lauta on pieni ja reitit ovat lyhyitä, korkeintaan neljän ruudun mittaisia. Tikettejä kerätään ja suoritetaan rakentamalla reittejä ja pisteitä kertyy myös reiteistä itsestään.

Jokaisessa pienessä Ticket to Ride -pelissä on ollut oma pikkujipponsa. Tässä se on kauppatavarat. Niitä kerätään rakentamalla kärrykuviolla merkittyjä reittejä. Nämä reitit löytyvät laudan reunamilta ja olisivatkin muuten vähemmän kiinnostavia, koska niitä ei tarvitse yhtä paljon tikettien suorittamiseen. Kun tällaisen reitin rakentaa, saa kauppatavarakortin.

Nämä kortit ovat yksinkertainen enemmistöpeli: pelin lopussa eniten kortteja kerännyt tienaa kahdeksan pistettä ja muut sitten vähemmän. Vähintään yksi on tietysti pakko kerätä saadakseen edes jotain pisteitä, kaksinpelissä varsinkin kahdeksan pisteen antaminen vastapuolelle on varma tappio.

Lähikuva Ticket to Ride: Amsterdamin pelilaudasta kaksinpelissä
Laudan alareunassa näkyy kärrysymboleilla merkittyjä reittejä: niitä rakentamalla tienaa kauppatavaroita, joiden pisteytys näkyy pelilaudan oikeassa alanurkassa. Kuva: Mikko Saari

Kelpo jatko sarjalle

Ticket to Ride: Amsterdam ei tee mitään ihmeellistä: se solahtaa osaksi pienten Ticket to Ride -pelien sarjaa. Jos hyllystä löytyy jo sarjan aikaisempia osia, Amsterdamin voi hankkia keräilymielessä, mutta muuten en näe suurempaa syytä omistaa useampaa sarjan peleistä, niin samanlaisia ne ovat. Jos jonkun haluat, ota se, jonka aihe eniten kiinnostaa.

Jos yhtään sarjan peleistä ei vielä omista, joku niistä voi hyvinkin olla hankkimisen arvoinen, jos ajatus vartissa pelattavasta Ticket to Ride -pikkufilleristä kuulostaa kiinnostavalta. Toimivia pelejä nämä ovat, jos hieman hengettömiä – alkuperäinen Ticket to Ride on kyllä pidemmän päälle vetävämpi peli, mutta toisaalta, olen aivan varma, että monille nämä turboversiot riittävät aivan mainiosti.

Amsterdam-versiossa on sarjan muista peleistä erottuvaa entisajan viehätystä. Jos katselee mieluummin vanhanaikaista karttaa ja hillitymmän värisiä hevoskärryjä kuin kirkkaamman värisiä takseja tai busseja, tämä on oikein mainio valinta.

Ticket to Ride: Amsterdamin pelilauta kuvattuna ylhäältä päin
Pelilauta on varsin kompakti ja kaksinpelissäkin reiteistä tulee yleensä kilpailua. Kuva: Mikko Saari

Faktat Ticket to Ride: Amsterdamista

Suunnittelija:

JulkaisijaDays of Wonder (2020)

Mutkikkuus: Pelin oppii ja opettaa helposti, sääntökirja on lyhyt ja ytimekäs. Ensimmäisen pelin pelattuaan tajuaa, mistä pelissä on kyse ja osaa jo pelata fiksummin.

Onnen vaikutus: Tuuria riittää korttipakan muodossa, etenkin kun peli on lyhyt, eikä aikaa ole paljon tasoittamassa vaihteluita. 10–15 minuutin pelissä tuurin vaikutus on kuitenkin helppo hyväksyä: jos kävi huono tuuri, pelataan uudestaan!

Vuorovaikutus: Etenkin nelinpelissä laudalla on varmasti ruuhkaa; kaksinpelissäkään ei saa rakennella yksin rauhassa.

Teema: Tästä puuttuvat Londonin hauskat popkulttuuriviittaukset, mutta toisaalta vanhanaikainen 1600-luvun tunnelma on mukavaa vaihtelua nykyaikaisemmille Ticket to Rideille.

Uudelleenpelattavuus: Lyhyt kesto varmistaa sen, että kerralla tulee helposti pelattua useampi peli.

Kieliriippuvuus: Lukutaitoa tarvitaan vähän, kielitaitoa ei laisinkaan.

Pelaajamäärä: 2–4, toimii hyvin eri pelaajamäärillä.

Pituus: 10–15 minuuttia.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.