Kategoriat
Peliarvostelut

10 Days in Europe

10 Days in Europe on Alan R. Moonin ja Aaron Weissblumin maantietoaiheinen rommipeli, jossa pyritään rakentamaan matkareitti Euroopan maiden halki.

Saksassa vuonna 2002 nimellä Europa Tour julkaistu peli poiki sittemmin kokonaisen pelisarjan, jonka julkaisi amerikkalainen Out of the Box: 10 Days in… -sarjassa on ilmestynyt viisi osaa: USA, Afrikka, Eurooppa, Aasia ja Amerikat. Pelit ovat samankaltaisia, vain maat vaihtelevat.

Vuonna 2019 Broadway Toys teki pelistä Kiinan markkinoille uuden version, joka saatiin myös suomeksi vuonna 2020.

10 Days in Europen kansi

Maalla, merellä tai ilmassa

Pelin kortit kuvaavat Euroopan maita. Korteista on tarkoitus muodostaa kymmenen kortin jono, joka on pätevä matka Euroopan halki. Maasta toiseen voi liikkua jalkaisin, meriteitse tai lentokoneella.

Jalkaisin kulkeminen on yksinkertaista: jos maat ovat kartalla rajanaapureita tai viivalla merkityn lauttareitin yhdistämiä kuten Englanti ja Ranska, ne saavat kädessäkin olla vierekkäin.

Meriteitse pääsee saman meren äärellä olevasta maasta toiseen. Väliin pelataan laivakortti. Laivakortit ovat erikseen Atlantille, Välimerelle ja Itämerelle, eli Espanjasta voi mennä Albaniaan tai Maltalle, jos väliin pelaa Välimeri-laivakortin.

Lentoreitit perustuvat väreihin. Maat ovat viittä eri väriä ja lentokoneet samoin. Suomi on kartalla keltainen, joten pelaamalla Suomen perään keltaisen lentokoneen voisi matkustaa mihin tahansa keltaiseen maahan, vaikkapa Espanjaan tai Kreikkaan.

Pelaajilla on korttitelineet, joihin matkareittiä rakennellaan. Korttien järjestyksen vaihtaminen on ehdottoman kiellettyä, muutenhan peli olisi liian helppo. Vuorot etenevät kuten rommipeleissä tavallisesti: nostat kortin joko jostain avoimesta pinosta tai suljetusta pakasta, sijoitat sen telineeseen haluamasi kohtaan ja heität tällä paikalla olleen kortin pois avoimeen pinoon.

Jos siis haluaa vaihtaa jonkun kortin toiselle paikalle, se pitää ensin poistaa kädestä ja sitten nostaa myöhemmällä vuorolla uudestaan – jos kukaan ei vain vie tai peitä sitä toisella kortilla sillä välin.

Pelin voittaa välittömästi, kun saa muodostettua kymmenen kortin mittaisen toimivan reitin.

Lähikuvassa 10 Days in Europen Venäjä- ja Viro-kortit.
Värikkäissä korteissa on osoitettu maan sijainti kartalla ja kuvattu joku tunnettu nähtävyys. Venäjä on merkitty tähdellä, koska kortteja on pakassa kaksi, kuten muistakin kahden meren rannalla olevista maista. Kuva: Mikko Saari

Tuuria ja taitoa

10 Days in Europen pelilauta
Pelilauta on ainakin värikäs. Kuva: Mikko Saari

10 Days in Europe vaikuttaa tuuripeliltä. Vahvin tuurielementti on aloituksessa: pelaajat saavat kymmenen kortin käden ja jos saa hyvän käden ja onnistuu laittamaan sen hyvään järjestykseen (kortit nostetaan ja sijoitetaan telineeseen yksi kerrallaan), pääsee jo pitkälle.

Itse pelin aikana tuurilla on jonkun verran sijaa: jos sopivat kortit nousee hyvin, pärjää hienosti, mutta jos tarvittava kortti on pakan pohjalla tai toisen pelaajan kädessä, menee jo hankalammaksi. Jotkut keskeisimmät maat esiintyvät pakassa kaksi kertaa, muut maat ovat pakassa vain kerran.

Olennainen taitoelementti on tietysti olla joutumatta tilanteisiin, joissa voitto on kiinni jonkun yhden kortin sijoituksesta. Mitä joustavamman käden onnistuu rakentamaan, sitä paremmin pärjää. Taitavampi pelaaja voittaakin usein. Näin ainakin kaksinpelissä; useammalla pelaajalla satunnaisuudelle ja sille, että avainkortit ovat jonkun toisen kädessä, on enemmän sijaa. 10 Days in Europe onkin parhaimmillaan kahdella tai korkeintaan kolmella pelaajalla.

Itse en ole viitsinyt 10 Days in Europea peli-iltoihin viedä, mutta kotipelinä alakouluikäisen lapsen kanssa se on ollut mainiota viihdettä. Yhden erän kanssa ei kauaa vanhene, joten kerralla voi pelata parikin erää. Siinä sivussa tulee sitten Euroopan maantiede tutuksi. Perhepelinä moninpelin satunnaisuuskaan ei varmasti ole suurensuuri harmi.

Jos peliin haluaa lisähaastetta, voi pelata niin, että reitin pitää muodostaa lenkki, eli viimeisestä kortista kädessä on päästävä ensimmäiseen. Tässä epävirallisessa muunnelmassa ensimmäinen ja viimeinen kortti saavat olla myös laivoja tai lentokoneita.

Lähikuva 10 Days in Europen korttipakkatelineestä
Korteille tulee pelissä muoviteline, joka toimii kyllä ihan hyvin pelin säilytyksen aikana, mutta pelatessa tämä ei ole erityisen käytännöllinen. Kuva: Mikko Saari

10 Days in Europe vs Europa Tour

Europa Tourin kansi

Alkuperäinen Europa Tour eroaa hieman 10 Days in Europesta. Erot ovat pääasiassa hyvin pieniä, eikä sinänsä ole suurta merkitystä, kumpaa versiota pelaa.

Kartat ovat hieman erilaiset, maita on mukana enemmän. Vanhassa versiossa Serbia ja Montenegro ovat yksi maa. Uudessa versiossa Serbia ja Montenegro on erotettu omiksi valtioikseen ja lisäksi kartalta löytyvät Kosova, Malta, Monaco, Luxemburg ja Englannista erikseen otettu Wales (Skotlanti on molemmissa versioissa erillisenä). Vanhassa versiossa jokaiselle maalle on vain yksi kortti.

Europa Tour. Kuva: Mikko Saari
Suomi, muumien ja saunan maa. Saksalaisen vuoden 2002 Europa Tourin tyyli on värikäs ja sarjakuvamainen. Kuva: Mikko Saari

Alkuperäisissä säännöissä avoimia nostopinoja on viisi, uudessa kolme. Laivat toimivat alkuperäisessä versiossa eri tavalla: laivoja oli vain yhdenlaisia, mutta niillä saattoi matkustaa vain tiettyjä lautaan merkittyjä reittejä.

Kovin suuria nämä erot eivät käytännössä ole. Viidelle nostopinolle oli aikaisemmin ehkä vähän enemmän tarvetta, uusien versioiden tuplakortit tärkeimmille maille helpottavat reittien rakentamista jonkin verran.

Alkuperäinen versio on kenties hieman karun näköinen, mutta uusi versio on toisaalta melkoinen värien sekamelska. Uuden version hieman pienemmät pahvikortit ovat miellyttäviä ja niissä värikkyys ei haittaa ollenkaan.

Europa Tourin pelilauta
Europa Tour -versiossa pidän erityisesti tästä pelilaudan kääntöpuolesta, jossa jokaisen maan nimi on maan omalla kielellä. Toisella puolella nimet ovat saksaksi. Uudessa versiossa pelilaudan toinen puoli on suomeksi ja toinen ruotsiksi. Kuva: Mikko Saari

50 pelikerran jälkeen

10 Days in Europe löysi lopulta tiensä 50 pelikerran pelien listalle. Kaksinpeli on sen verran nopea juttu, että pelikertoja kertyi helposti aika paljon – viimeiset puuttuvat neljä peliä pelattiin noin puolessa tunnissa, yksi erä kestää nopeimmillaan sen viitisen minuuttia jos maat osuvat mukavasti kohdalleen.

Hyvin on siis viihdytty 10 Days in Europen – tai tarkalleen ottaen Europa Tourin – parissa ja vaikka pelin suurin vetovoima onkin jo hiipunut, pidän sen silti kokoelmassani, koska sen pariin on kuitenkin silloin tällöin mukava palata, sen verran leppoisa ja hauska peli se on.

Olen lähtökohtaisesti rommipelien ystävä ja sellainenhan tämäkin tavallaan on: nosta kortti, katso voititko, heitä kortti pois on tässäkin perusrunkona. Kädenrakentelussa on samaa kuin rommipeleissä ja mahjongissa, tässä vain pitää järjestyksenkin olla kohdallaan. 10 Days in Europen ystäville voin suositella myös Complettoa, jossa maantietoteema on vaihdettu täysin abstraktiksi numeroteemaksi, mutta komponentit ovat toisaalta tyylikkäästi puuta.

Niin, ja se tuuripitoisuus: pelini ovat pääasiassa olleet kaksinpelejä, osin kolminpelejä, ja käytännössä kaikki lasten kanssa, ja 50 pelistä olen voittanut 40. Tuollaisiin lukemiin ei tuuripelissä päästä, joten pinnan alla 10 Days in Europen on taitoa mukana. Lapsilla ei ihan riitä pitkän tähtäimen suunnitteleminen pelin vaatimalle tasolle.

Nyt kun lapseni ovat kasvaneet, olen tosin saanut huomata joutuvani tappiolle yhä useammin.

Europa Tourin kortteja
Europa Tourin kortit ovat vähän isompia, mutta pahvilätkiä nekin. Kuva: Mikko Saari

Faktat 10 Days in Europesta

Suunnittelija: ,

JulkaisijaSchmidt Spiele (2003), Out of the Box (2005, 2007), Broadway Toys (2019), Peliko (2020)

Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat yksinkertaiset ja ne oppii nopeasti.

Onnen vaikutus: Tuurilla on jonkun verran merkitystä, mutta etenkin pienemmillä pelaajamäärillä taitavampi voittaa helposti.

Vuorovaikutus: Vuorovaikutus on hyvin epäsuoraa; kortteja on rajallisesti, mutta tahallaan toiselle on vaikea tehdä kiusaa haittaamatta omaa peliään.

Teema: Peli on aika abstrakti, mutta pelatessa oppii kyllä hyvin Euroopan maantiedettä ja eri maiden sijaintia Euroopassa suhteessa toisiinsa.

Uudelleenpelattavuus: Toimii, tätä on jaksanut pelata kerta toisensa jälkeen.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole muuta tekstiä kuin maiden nimet.

Pelaajamäärä: 2–4, paras kaksinpelinä.

Pituus: 20–30 minuuttia.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.