Odin’s Table on viikinkiaiheinen kaksinpeli, jossa pelaajat yrittävät siirtää nappulansa vastapelaajan ohi pelilaudan toiselle puolelle. Jos nappulat kohtaavat, taistellaan korteilla. Nappuloiden vahvuudet ovat vain omistajan tiedossa, joten mukana on arvailua ja jännitystä. Mindwarrior Gamesin kakkosjulkaisu on tyylikäs ja yksinkertainen peli.
Pelin kulku
Pelilauta on pieni, vain 6×5 ruutua. Pelaajilla on kuusi nappulaa, jotka aloittavat pelin omasta laidasta. Peli päättyy, kun toinen pelaajista saa kolme nappulaa vastapuolen lähtöriville. Nappulat liikkuvat yhden askeleen mihin tahansa suuntaan, mutta viimeinen siirto on tehtävä suoraan eteenpäin eikä kahden vastapelaajan nappulan välistä saa livahtaa vinottain.
Kun nappulalla siirtyy vastapuolen nappulan kanssa samaan ruutuun, taistellaan. Jokaiselle nappulasarakkeelle on oma kortti. Taistelussa mukana olevien nappuloiden kortit paljastetaan ja suurempi voittaa. Häviäjä poistuu laudalta, mutta voi palata myöhemmällä vuorolla takaisin kotipesään. Pelaajat nostavat uudet kortit käytetyn kortin tilalle.
Pienen laudan ansiosta peli alkaa nopeasti, eikä ratkaisun hetkiä joudu odottamaan pitkään. Erä on varmasti ohi noin kymmenessä minuutissa. Pelissä on strategiaa, mutta myös onnea, sillä jos kortit ovat heikot, vastapuoli puskee läpi väkisin. Kummallakin pelaajalla on samanlainen pakka, joten sikäli puntit ovat tasan.
Yksinkertaisen tyylikäs
Olen pelin ulkoasun suhteen vähän kahden vaiheilla. Toisaalta Odin’s Table on tyylikäs ja viikinkiteemaan sopivasti kuvitettu, toisaalta peli on aika tylsän näköinen, ruskea ja harmaa kun ei ole aivan dynaamisin väriyhdistelmä. Peli kuitenkin toimii, eli pelaajien nappulat erottaa toisistaan.
Olisin kaivannut hieman parempia komponentteja. Nyt nappulat ovat ohuita pahvilätkiä — esimerkiksi puunapit olisivat olleet hienot ja miellyttävämmät pidellä. Lisäksi peli kaipaa kipeästi korttitelineitä, joissa kortit voisi pitää pystyssä ja salassa vastapelaajalta. Nyt kortteja pidetään pöydällä kuvapuoli alaspäin ja niitä saa jatkuvasti olla kurkkimassa, koska ainakaan minun muistini ei riitä korttien muistamiseen.
Laatikossa olisi kyllä ollut tilaa näille lisäosille, sillä nyt boksi on enimmäkseen tyhjä. Peli näyttää itse asiassa tyhjemmältä kuin on, sillä pelilauta sulautuu tehokkaasti laatikon pohjaan ja näyttää siltä, että mukana tulee vain säännöt, kortit ja nappulat.
Helppoa hupia
Oman pelimakuni suhteen Odin’s Table osuu kiusalliseen saumakohtaan. Se on toisaalta olevinaan nokkela strategiapeli, mutta toisaalta kortit tekevät pelistä sen verran satunnaisen, ettei se sittenkään täytä hyvän strategiapelin kriteerejä. Se on siis hieman väliinputoaja.
Odin’s Table on kuitenkin helposti lähestyttävä ja nopeasti pelattava, joten se voi hyvinkin löytää ystäviä. Peli osuu vähän samaan kategoriaan kuin Pentagon kaltaiset palkintorohmut. Pelin säännöt opettaa nopeasti ja erä on pelattu hetkessä, jolloin uusintamatsinkin voi ottaa saman tien. Kun peli on vielä sopivan nätti esillä pidettäväksi, peliä voi hyvinkin suositella kevyttä ja nopeaa peliä hakeville.
Tästä näkökulmasta suurin vika Odin’s Tablessa on se, ettei se ole aivan yhtä hiottu ja yksinkertainen kuin Pentagon kaltaiset pelit. Alkuvalmistelut vaativat hieman aikaa ja sääntöjen opettamista mutkistavat pari erikoiskyvyillä varustettua korttia.
Odin’s Table ei siis ole aivan vakavasti otettava strategiapeli, mutta ei myöskään aivan yksinkertaisin pikapeli — onkin mielenkiintoista nähdä, löytääkö tällainen peli itselleen ystäviä.
Faktat Odin’s Tablesta
Suunnittelija: Esa Wiik
Julkaisija: Tactic (2010)
Mutkikkuus: Erittäin yksinkertainen, vain pari pientä mutkaa matkassa.
Onnen vaikutus: Kohtalainen, vaikea sanoa paljonko taito lopulta ratkaisee kortteihin nähden.
Vuorovaikutus: Korkea, peli on tiukkaa kaksinkamppailua.
Teema: Viikinkiaihe näkyy kuvituksessa, muuten peli on varsin abstrakti.
Uudelleenpelattavuus: Jos pelistä innostuu, sitä jaksaa varmasti läiskiä kymmeniä kertoja.
Kieliriippuvuus: Peli on kielivapaa.
Pelaajamäärä: 2
Pituus: 10-15 minuuttia.
Fjords (Fjorde)
Vikings’ Tales: Edge of the World
Jórvík
Eketorp
A Feast for Odin
Raiders of the North Sea
A Viking’s Tale
Viikinkien laakso
878 Vikings: Invasions of England
Troll Hunt
Xoliba
Aether
12 vastausta aiheeseen “Odin’s Table”
Komponenteista täytyy sanoa, että alunperin kaavailimme puisia polttomerkittyjä pelinappuloita, ne jäivät sitten lopulta kustannus / laatu puolen takia kustantajalta tilaamatta ja päädyimme perinteiseen pahvilätkään…
Tuuripuolta taas painottaa kovasti se, että pelaajia jotka ovat hävinneet 15 ottelua peräkkäin, on jonkin verran, eli taito lienee jonkin verran samankaltaisessa osassa kuin Hold’emissa tai muissa korttien laskemista ja niiden arviointia ja käyttökelpoisuutta vaativissa peleissä…
Vielä lisäys noihin korttitelineisiin, joita mietittiin, mutta jätettiin käytännön syistä pois:
Saattaisi olla mutkikasta, kun Hugin&Munin -kortin tiedustelun jälkeen kortti jää näkyviin sekä itselle että vastapelaajalle. Telineessä kortin pitäisi sitten pysyä niin, että molemmat pelaajat voivat sen nähdä.
Toisaalta taas korttitelineet rajoittavat myös pelin käyttöä, nyt se on helppoa pelata missä tahansa (nurmikolla, baarin pöydässä, kotona pikkupöydällä terassilla jne.)
Eihän niitä korttitelineitä olisi mikään pakko käyttää aina.
Tuuripohjaisuutta korostaville voisin heittää haasteen: Puolen vuoden kuluttua peluutetaan turnausvoittajaa uutta pelaajaa vastaan 10 peliä. Pitäisi olla “puntit tasan” eli 5-5… saas nähdä.
Pelattiin tuossa eräänä iltana paremman puoliskoni kanssa 6 kertaa putkeen peliä. Erinomainen pikkupeli sopivalla väännöllä mietintää.
Pelasimme peliä tosin hieman väärin. Kortin vaihdon sallimme taistelun häviävälle osapuolelle. Huomattuamme oikean säännön totesimme “house rulen” kuitenkin toimivan meille paremmin. Pelit ovat vähemmän tuurista riippuvaisia, koska taistelun hävinnyt saa hieman “tasoitusta” kortin vaihdon muodossa.
Luonnollisesti pelin pituus kärsii jokusen minuutin tuosta house rulesta.
Eikös tämä muunnelma päinvastoin lisää korttituurin merkitystä, jos voittaja saa pitää korttinsa? Silloin hyvät kortit pysyvät hyvinä. Voi olla, että ymmärsin väärinkin, koska noin en näe pelin oikein toimivan.
Veikkaan kyllä, että turnausvoittaja vastaan aloittelija -ottelusarja ei tule päättymään 5-5, mutta en kyllä usko ihan 10-0 -tulokseenkaan. En tiedä, montako eri taitotasoa pelistä löytyy, mutta varmasti vähintään aloittelija-kokenut-mestari-jakoon päästään.
Puhutaankohan tuossa nyt siitä kortin vaihdosta, että voi vaihtaa päikseen kaksi korttia (mikä ainoastaan sääntöjen mukaan sallitaan silloin kun vastapelaaja saa nappulan linnakkeeseesi)?
Toista variaatiota olen myös kuullut kokeiltavan: Pelaajat pelaavat niin kauan, kunnes toiselta on a) molemmat nurkat vallattu ja kaikki nappulat syöty tai b)korttien loppuessa kummalla on enemmän pelimerkkejä toisen linnakkeessa.
Peli on sinällään mukavan yksinkertainen, että siihen saattaa suht pienellä testauksella saada ihan toimiviakin variaatioita.
Nähtävästi edellinen kommenttini hävisi kun en ollut rekisteröitynyt vielä:
Itse useamman vuoden pelaillut lautapelejä mitä olen käsiini saanut, ja täytyy myöntää että Odin’s Table tuli hyvään väliin. Mielestäni riittävän nopea ja helppo opettaa kenelle tahansa, mutta vielä usean kymmenen pelin jälkeen pelit tuppaavat olemaan erilaisia. Thumb’s up!
Todella mielenkiintoinen viikinki mytologiaan perustuva “battle” henkinen peli. Peliin on todella helppo päästä sisälle ja sitä pelaa mielellään kerta toisensa jälkeen.
Odin’s table on ollut hyvä ja mielenkiintoinen uutuus lautapelisaralla. Erittäin mukava nopeasti pelattava peli, jota voi pelailla vauhdikkaammin ja enemmän tuuripohjalla, tai vakakavammin laskien todennäköisyyksiä ja siirtoja enemmän ajan kanssa. Säännöt ovat selkeät, ja pidän erikoiskorttien tuomasta vaihtelusta ja yllättävyydestä. Itse en usko että tähän kyllästyy.
Olen nyt pelannut peliä muutaman kerran erilaisia henkilöitä vastaan. Vastustajina on ollut niin aloittelijoitakin kuin huomattavan kokeneita pelaajia. Aloituskorttini ovat vaihdelleet pelin parhaasta mahdollisesta sellaiseen keskitasoon. Todella heikkoa kättä ei vielä ole tullut vastaan.
Näistä pelikerroista on tullut huomattua, että pelikokemus vaihtelee hyvin paljon vastapelaajista riippuen. Odin on ollut ihanan vaihtelevaa jokaisella kerralla. Välillä se on ollut nopeaa ja kiihkeää “nyt mennään läpi” meininkiä, toisaalla taas hermoja kutkuttavaa strategista nappuloiden sijoittelua ja välillä yhtä suurta bluffia pelaajien välillä.
Onnenvaikutus peliin on myös pelaajasta itsestään kiinni. Sillä pelaaja voi yrittää laskea mahdollisuuksia siitä mitä kortteja hän saattaisi nostaa ja täten suunnitella omaa peliää tai vain improvisoida sen mukaan mitä kortteja on käytettävissä. Itselläni toimivin ratkaisu on se, että otan kaiken hyödyn irti edessäni olevista korteista. Olivat ne kuinka heikkoja tahansa. Myös toisen pelaajan lukeminen on osoittautunut hyödylliseksi.
Pelin hyviä puolia on sen lyhyt kesto, nopeatempoisuus sekä sattuman ja taktiikan tasapaino. Peli on mukavan nopea oppia, mutta se tarjoaa paljon syvyyttä jos niin haluaa. Peli on parhaimmillaan turnaus tyyppisenä eli silloin kun vastapelaajissa on vaihtelua. Kaveri porukalla Kaislassa tämä on loistavaa illan vietettä.
Peli on myös sen verran alhainen hinnaltaan, että se toimii loistavana heräteostoksena.
Kysymys säännöistä:
Minulla on omassa linnakeruudussa Loki-kortti, vastapelaaja hyökkää ruutuun kortilla jonka arvo on 1-9. Miten menetellään? Jos olen ymmärtänyt säännöt oikein, niin nappulat vaihtavat paikkaa jolloin Loki-kortista ei ole minulle hyötyä?