Kategoriat
Peliarvostelut

Viikinkien laakso

Ikä: 6+. Viikingeillä on vuotuisen keilauskisan aika. Pelaajat kaatavat tynnyreitä keilaamalla kumoon ja siirtävät sitten viikinkejä laiturilla keilauksen tulosten mukaan. Kun joku molskahtaa laiturilta veteen, muut tienaavat kolikoita. Parhaan kolikkosaaliin kerännyt viikinki voittaa.

Vuoden 2019 Kinderspiel des Jahres -palkinnon eli Saksan vuoden lastenpelin voittanut Tal der Wikinger saatiin onneksi nopeasti suomeksi Tevellan kautta. Peli on nimittäin oivallista viihdettä koko perheelle. Keilailu on helppoa ja hauskaa, mutta pelissä on myös taktikointia vähän isommille lapsille ja aikuisille.

Tuuria ja sattumanvaraisuutta riittää, Viikinkien laakso taitaa olla niitä pelejä, jotka tuntuvat vähän enemmän taitopeleiltä kuin oikeasti ovat, mutta sehän on perhepelille vain hyvä piirre.

Viikinkien laakson kansi

Viikinkikeilauksen alkeet

Pelilauta kootaan palapelinä. Laudan keskellä oleviin reikiin asetetaan pystyyn neljä eriväristä tynnyriä, samanväriset viikingit laitetaan laiturin päähän odottamaan ja peli voi alkaa.

Vuorollaan pelaaja ottaa noin viisisenttisen kuulan, asettaa sen jollekin neljästä aloituspaikasta ja läppäisee sen sitten pahvilätkällä liikkeelle kohti tynnyreitä. Kuula kaataa mennessään jotain tynnyreitä ja muut saavat toivottavasti kopin, ennen kuin kuula putoaa pöydältä (tätä peliä on fiksua pelata lattialla). Jos mitään ei kaadu, saa yrittää uudestaan, kunnes kaatuu.

Jos tynnyri kaatuu, samanvärinen viikinki liikkuu laiturilla askeleen eteenpäin. Jos useampi tynnyri menee nurin, liikkumisjärjestyksen saa valita vapaasti. Järjestyksellä on väliä, sillä samaan ruutuun mahtuu vain yksi viikinki, joten viikingit hyppivät varattujen ruutujen yli.

Sitten on seuraavan pelaajan vuoro. Pystyssä olevat tynnyrit pysyvät paikoillaan, kaatuneet saa asetella haluamilleen paikoille laudan keskellä oleviin reikiin ja sitten on taas aika keilata.

Keilapallo on mukavan isokokoinen, mutta toisaalta kevyt, eikä aiheuta tuhoa, vaikka harhailisikin ja lentelisi pois pöydältä.

Kaikilla on hauskaa, kunnes joku kastuu

Peli etenee näin, kunnes joku viikingeistä putoaa veteen. Laiturirata on vain kahdeksan askeleen mittainen ja kun viikingit vielä hyppivät toistensa yli, se on yllättävänkin lyhyt.

Kun joku molskahtaa veteen, muut saavat kolikoita. Jokainen laituriradan ruutu tuottaa rahaa. Ruutujen sisältö arvotaan joka pelissä uudestaan, joten rata on aina vähän erilainen. Vaihtoehtoja on kaksi: joko tienaat 1–4 rahaa pankista tai saat ottaa yhden kultarahan tietyltä pelaajalta. Jos sinun pitäisi ottaa itseltäsi, saat ottaa rahan kaikilta muilta pelaajilta.

Kolikoiden kerääminen on sekä pelin tavoite että pelin keston määrittelevä kello. Kun 24 kolikon pankki on kulutettu loppuun, peli päättyy ja eniten kolikoita kerännyt pelaaja vie voiton.

Pelilaudan laiturirata, jossa nappuloita
Jos nyt olisi punaisen vuoro, punainen haluaisi saada kaadettua kaikki paitsi punaiset tynnyrit. Liikuttamalla muita viikinkejä järjestyksessä vihreä, keltainen ja sininen, sininen molskahtaisi yli laidan, vihreä saisi yhden kultarahan, keltainen kaksi ja punainen saisi neljä. Keilaamisessa onnistuminen on sitten toinen juttu… Pelilaudan reiät varmistavat, että lätkät pysyvät paikoillaan. Littanat lätkät ovat toisaalta vähän tylsiä, mutta toisaalta käytännöllisiä: harhaileva kuula vierii rei’issä olevien lätkien yli sotkematta niitä. Kuva: Mikko Saari

Hauskaa ja kaoottista

Näillä reunaehdoilla pelin voitokas strategia on selvä. Haluat asemoida itsesi laiturille mieluusti kolmen tai neljän kolikon ruutuun tai “ota kaikilta muilta”-ruutuun siinä vaiheessa kun joku plumpsahtaa laiturilta veteen.

Teoriassa tämä on hyvin yksinkertaista, mutta käytännössä ei ihan niin helppoa, etenkin kun muut pelaajat sotkevat asiaa omilla vuoroillaan minkä ehtivät.

Haba on präntännyt laatikkoon pelin kuvaukseksi taitotasoksi 5/5 ja taktikointitasoksi 4/5. Näin teoriassa, mutta käytännössä keilaaminen on kyllä sen verran sumeaa puuhaa, että siinä on hyvin hankalaa olla erityisen tarkka ja taitava. Aika monta kertaa joku on tokaissut “nyt pitäisi kaataa kaikki paitsi keltainen” ja sen jälkeen kaatanut vain keltaisen.

Vaikka onnistuisikin keilaamisessa hyvin, se ei välttämättä auta, ellei sitten pääse heti saman tien aiheuttamaan pisteytystä. Taktikointiulottuvuutta pelissä on jonkin verran, toisinaan viikinkien liikutusjärjestyksellä on hyvinkin paljon merkitystä.

Tämä on myös se puoli pelistä, joka on lapsille kaikista vaikein: pienemmät pelaajat eivät asiaa auttamatta tajua, mutta toisaalta, auttaminen on aika helppoa ja veikkaan, että pelissä voi pärjätä ihan hyvin, vaikka liikuttaisi viikinkejä laiturilla sattumanvaraisestikin.

Lähikuva tynnyreistä pelilaudalla
Tynnyrit odottavat kaatajaansa. Merkityt neljä kehää ovat tynnyrien alkuasetelma, myöhemmin kaatuneet tynnyrit saa asetella haluamiinsa koloihin, jotta saa valmisteltua mieluisan kaadon. Kuva: Mikko Saari

Hyvä perhepeli

Viikinkien laakso onkin näiltä osin oikein kelpo perhepeli pienempienkin lasten kanssa: keilaaminen on kaikenikäisistä hauskaa, taidolla ei pääse hallitsemaan liikaa ja silkalla tuurilla voi pärjätä oikein mainiosti. Toisaalta aikuiset voivat ainakin kuvitella taktikoivansa.

Kun pelin kestokin on kohdallaan ja komponentit ovat Haballe tavallista korkeaa laatua, viikinkikeilausta on helppo suositella hyvää perhepeliä etsiville. Ikäsuositus on 6+ ja noin eskari-ikäisistä alakoululaisiin pelin paras kohderyhmä varmaan onkin.

Pelaajamäärän suhteen hauska yksityiskohta on, että Viikinkien laakso on käytännössä aina nelinpeli. Peli onkin parhaimmillaan neljällä pelaajalla, mutta toimii toisaalta vaikka yksinpelinä – alle neljällä pelaajalla voi vain käydä niin, että kukaan pelaajista ei voita.

Pahvinen viikinkilaiva, jossa on muovikolikoita
Ovathan nämä viikinkilaivat aikamoisia turhakkeita, mutta toisaalta kyllä varsin hienoja – ja ainakin tulee selväksi, mikä on kunkin pelaajan väri. Keltaiset muovikolikot ovat mukavan kokoisia ja toimivia. Kuva: Mikko Saari

Faktat Viikinkien laaksosta

Suunnittelijat: ,

Julkaisija: HABA (2019)

Mutkikkuus: Varsinaiset säännöt mahtuvat yhdelle aukeamalle ja ovat helpot ja selkeät. Pari kysymystä jäi, mutta niihinkin löytyi vastaus ohjekirjan huolellisella lukemisella. Pelin opettaa helposti ja sen jälkeen lastenkin on helppo pelata sitä keskenään ilman aikuisten apua.

Onnen vaikutus: Keilaamisessa voi kuvitella olevansa taitava, mutta kovin satunnaista se on. Peli kuitenkin tuntuu mielekkäältä, eli tuurin ja taidon suhteen tasapaino on perhepeliksi hyvä.

Vuorovaikutus: Joku aina putoaa laiturilta ja jää ilman rahoja. Joskus voi valita, kenet pudottaa siirtämällä viikinkejä tietyssä järjestyksessä, mutta prosessi on sen verran satunnainen, että vaikea siitä on suuttua.

Teema: Viikinkiteemassa ei ole suuremmin tolkkua (ja viikingeillä on sarvikypärät, hyi!), mutta ainakin rahojen säilyttämiseen on hienot pahviset viikinkilaivat. Voisihan tämä olla lähes mitä tahansa muutakin.

Uudelleenpelattavuus: Vaikea vielä sanoa, miten kestävä peli on. Olettaisin kuitenkin, että muutaman kympin hinnalle saa ihan mukavasti vastinetta.

Kieliriippuvuus: Peli ei vaadi lukutaitoa.

Pelaajamäärä: 2–4, toimii yhtä lailla kaikilla pelaajamäärillä, mutta paras neljällä.

Pituus: 15–20 minuuttia, peli etenee varmasti eteenpäin eikä viivy liian pitkään.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.