Quadropolis

Quadropolis

Days of Wonder on laatupajana tunnettu, joten odotuksia kaupunginrakennuspeli Quadropolista kohtaan oli, onhan kaupunginrakennus yksi suosikkigenreistäni ja kaiken lukemani ja näkemäni perusteella Quadropolis vaikutti oikein kelpo peliltä. Suunnittelija François Gandon on ensikertalainen, mutta Days of Wonder julkaisijana antaa luottoa.

Quadropolis onnistuu: se on mainio kevyt kaupunginrakentelupeli. Siitä ei ole syrjäyttämään Suburbiaa, mutta ei se oikeastaan yritäkään, Quadropolis on tuntuvasti kevyemmän painoluokan peli.

Nokkelaa arkkitehtitoimintaa

Quadropolisin kansiPelaajien tehtävänä on täyttää omaa pelilautaansa rakennuksilla mahdollisimman tehokkaasti. Rakennukset ovat tarjolla keskuspelilaudalla, josta niitä poimitaan vuorotellen. Rakennusten noukkimisessa on omat jujunsa, jotka rajoittavat sekä niiden keräämistä että pelaamista kiinnostavalla tavalla.

Jokaisella pelaajalla on neljä arkkitehtiä, numerot 1–4. Arkkitehti pelataan keskuslaudan reunalle osoittamaan keskelle ja laudalta poimitaan laatta, joka on arkkitehdin numeron verran laudan reunasta: ykkönen ottaa reunimmaisen laatan, kakkonen toisen ja niin edelleen.

Arkkitehti määrää myös, minne laatan saa pelata: ykkösarkkitehdillä otettu laatta pitää pelata oman pelilaudan ykkösriville tai -sarakkeeseen, kakkosella otettu laatta kakkosriville tai -sarakkeeseen ja niin edelleen. Joitain rakennuksia on mahdollista pinota, silloin laatan saa pelata vapaasti mihin ruutuun tahansa, jos kerros vastaa arkkitehdin numeroa.

Yksinkertaista, mutta ovelaa. Kun lisätään vielä pari rajoitusta, eli arkkitehtejä ei saa pelata päällekkäin, eikä arkkitehti saa osoittaa kohti urbanistia, joka on laudalla merkkaamassa ruutua, josta edellinen pelaaja otti laatan, saadaan pähkäilyä herättävä tilanne, jossa moni asia vaikuttaa mahdollisuuksiin tehdä siirtoja.

Laattojen valintaa
Laattoja valitaan pelaamalla laudan reunalle arkkitehtejä. Punaisen kakkonen on pelattu viimeksi, viimeisimpänä otettua laattaa merkkaa harmaa urbanistinappula. Kuva: Mikko Saari

Hyödyllisiä uudisrakennuksia

Osa rakennuksista tuottaa pelin aikana resursseja, joko kansalaisia tai energiaa. Näitä käytetään laattojen aktivoimiseen: laatat tarvitsevat resursseja, jotta ne voivat tuottaa pisteitä. Liikaa ei parane kerätä, sillä kummankin lajin ylijäämä tietää miinuksia pelin lopussa.

Peli kestää neljä kierrosta. Kierros päättyy, kun kaikki ovat käyttäneet arkkitehtinsä ja noukkineet neljä rakennusta. Kierrosten välissä keskuslauta tyhjennetään ja täytetään uusilla rakennuksilla. Neljännen kierroksen jälkeen lasketaan pisteitä.

Asuinrakennukset tuottavat pisteitä kerrosmääränsä mukaan: mitä korkeampi talo, sitä enemmän pisteitä. Kaupat ottavat vastaan asukkaita ja tuottavat sitä enemmän pisteitä, mitä enemmän asukkaita niissä vierailee. Julkispalvelut tuottavat suoraan voittopisteitä ja lisäksi antavat pisteitä sen mukaan, kuinka monessa neljästä kaupunginosasta julkispalvelua löytyy. Puistot tuottavat pisteitä vieressään olevista asuintaloista, tehtaat vieressään olevista satamista ja kaupoista ja satamat samassa rivissä olevista satamista.

Tehtaat ovat parhaita energiantuottajia, asuintalot taas ovat siitä käteviä, että niputetun asuinrakennuspinon aktivoi yhdellä energialla. Satamat ovat hankalia sijoitella, mutta tuottoisia. Puistot voivat syödä yhden ylijäämäenergian, ylijäämäasukkaat on taas kätevintä sulloa kauppoihin.

Tasapainoton kaupunki
Tällä kaupungilla on paha pula asukkaista ja ylijäämää energiasta: rakennuksia ei saa aktivoitua ja saasteesta tulee sakkoja. Kuva: Mikko Saari

Asiantuntijamoodi

Pelissä on kaksi pelitapaa, ylläkuvattu Classic ja haastavampi Expert. Ekspertit pelaavat viisi kierrosta ja käyttävät isompaa pelilautaa. Lisäksi arkkitehdit eivät ole enää pelaajien omia, vaan pelissä on yksi arkkitehtisetti 1–5 pelaajaa kohden, ja arkkitehtejä saa käyttää vapaasti sen mukaan miten niitä riittää.

Eksperttipeli lisää pari uutta rakennusta. Toimistotornit palkitsevat sekä korkeista pinoista että laajasta horisontaalisesta levittymisestä. Toimistotornien optimointi onkin melko mutkikasta. Monumentit ovat harvinaislaatuisia rakennuksia, jotka eivät edellytä aktivointia ja haluavat olla puistojen vieressä.

Asiantuntijamoodi soveltuu kyllä peliharrastajille aivan alusta pitäen, perhepelinä kannattaa pelata ainakin ensi alkuun klassikkomoodia, niin on vähän vähemmän sääntöjä selitettäväksi pelin alussa. Itse pelaamisessa ei suurensuurta eroa moodien välillä ole, eksperttipeli on vain vähän monimutkaisempi ja pidempi.

Keltainen kaupunki
Keltaisen pelaajan kaupunki perusmoodista. Kolmen kierroksen jälkeen laudalla on 12 laattaa. Kuva: Mikko Saari

Ongelmallinen aloitusvuoro

Quadropolis on oikein toimiva peli, jonka perusrunko rullaa mukavasti ja tarjoaa oikein mielenkiintoista päätöksentekoa pelaajille. Isoin ongelma Quadropoliksen säännöissä on aloittajan määräytyminen. Joka kierros laudalla on yksi asuintalo, jonka valitseva pelaaja on seuraavan kierroksen aloittaja. Jos kukaan ei ota laattaa, aloittaja pysyy samana.

Tämä on hivenen ongelma siinä mielessä, että aloittaja voi aina ensimmäisenä siirtonaan ottaa aloitusvuoron ja pysyä aloittajana koko pelin. Kovin isosta ongelmasta ei ole kyse, koska voi hyvin olla, että aloittaja ei aloitusvuoroa halua ottaa, aloituslaatta ei ole paras asuintalo. Arvelisin, että jos aloittaja ei vaihdu koskaan pelin aikana, suurin voittaja on toinen pelaaja, joka saa joka kierros ensimmäisen vapaan valinnan.

Suurin häviäjä on joka tapauksessa selvä: nelinpelissä viimeisellä pelaajalla on varmasti tylsää, jos sama pelaaja aloittaa joka kierroksen. Omissa peleissäni tämä ei ole ollut ongelma, mutta jos tästä ongelma muodostuu, korjaus on onneksi helppo: kieltää vain ensimmäistä pelaajaa ottamasta aloituslaattaa ensimmäisenä siirtonaan.

Hieman ärsyttävä piirre on kierroksen alkutoimet, etenkin pienemmillä pelaajamäärillä. Tarvittavat laatat saa kyllä helposti pelin todella käytännöllisestä insertistä, mutta laatat pitää latoa pelilaudalle satunnaiseen järjestykseen ja sitten kääntää pelaajamäärän mukaiset laatat auki. Tämä on vähän vaivalloinen prosessi, etenkin pienemmillä pelaajamäärillä, kun käänneltävää on enemmän.

Quadropoliksen insertti
Pelin insertti on todella käytännöllinen. Laajennusvaraa ei ole, mutta tavarat pysyvät napakasti paikoillaan myös laatikkoa heiluteltaessa. Kuva: Mikko Saari

Kepeää kaupunginrakentelua

Mikään kovin syvällinen simulaattori Quadropolis ei ole, mutta leppoisa ja ihan fiksu peli kylläkin. Perussäännöillä pelaaminen on helppoa, mutta mietittävää silti riittää, koska arkkitehtien pelaamisessa on melkoisia rajoituksia. Sitä juuri sillä hetkellä tarvittavaa laattaa ei ehkä pysty omilla arkkitehdeillä saamaan, eikä ainakaan juuri siihen, mihin sen haluaisi.

Peli on tavallaan ratkaistavissa: samat laatat ovat tarjolla joka kerta, joten on mahdollista kehitellä täydellinen suunnitelma. Sitä ei tosin aina pysty suoraan sellaisenaan toteuttamaan. Quadropolis on mielestäni parhaimmillani vähemmän totisesti pelattuna, jolloin aloittajaongelmakaan ei haittaa. Vakavaksi turnauspeliksi ja peliharrastajien tiukkaan analyysiin en Quadropolista ottaisi, sellaista käsittelyä peli ei välttämättä kestä.

Kaupunginrakentamisen valtikka pysyy yhä Suburbialla ja veikkaan, että Quadropolis joutaa ennen pitkää kiertoon. Kiirettä siihen ei kuitenkaan ole, aion kyllä viihtyä vielä Quadropoliksen parissa kerran jos toisenkin. Tämä peli on helppo nostaa pöytään myös porukassa, jossa on vähemmän kokeneita pelaajia, kynnys Quadropoliksen pelaamiseen on matala.

Nappuloita
Pelin kirkkaat, läpinäkyvät ja teräväreunaiset meeplet ja energiatynnyrit ovat kerrassaan tyylikkäitä. Kuva: Mikko Saari

Faktat Quadropoliksesta

Suunnittelija:

Julkaisija: Days of Wonder (2016)

Mutkikkuus: Säännöt ovat selkeät ja ohjekirja lyhyt ja ytimekäs. Pelin opettaa helposti, etenkin jos aloittaa peruspelistä, jossa on vähemmän pisteytysmahdollisuuksia selitettäväksi.

Onnen vaikutus: Ainoa satunnaiselementti on järjestys, jossa laatat keskuslaudalle nostetaan. Pelaajien tekemisistä syntyy kuitenkin mukavasti kaoottisuutta ja ennalta-arvaamattomuutta.

Vuorovaikutus: Jonkin verran on syytä pitää silmällä, mitä muut tekevät. Paljon ei ole varaa ottaa itselle turhia laattoja, mutta niitä hyödyllisiäkin haluaa luultavasti joku muu, joten priorisoida pitää, ja miettiä, mitä tarjolla olevat arkkitehdit mahdollistavat.

Teema: Kaupunginrakennus toimii aiheena aina. Quadropolis on aika abstrakti ja melko helposti muokattavissa johonkin toiseenkin teemaan, mutta kyllä tämä näinkin toimii.

Uudelleenpelattavuus: Laatat ovat joka pelissä samat, joten tiettyä vaaraa tylsistymisessä on. Pelissä on periaatteessa mahdollista kehitellä täydellinen strategia (BGG:ssä on kuvia ideaaliasetelmista, jos haluaa viedä pelaamisesta ilon), toki sen toteuttaminen ei ole aina ihan itsestäänselvä juttu. Ahkeralla pelaamisella raja tullee vastaan, satunnaisempi ja kevytmielisempi pelaaja saanee tästä kuitenkin vastinetta rahalle.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole lainkaan tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4, toimii hyvin eri pelaajamäärillä.

Pituus: 30–60 minuuttia, voi mennä nopeamminkin.

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Quadropolis

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:25
Aito keskiarvo:3.67
Tasoitettu keskiarvo:3.42
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 0
  • 3: 8
  • 4: 17
  • 5: 0

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *