Shards of Infinity

Shards of Infinity

Shards of Infinity on uusi pakanrakennuspeli, joka astelee tuttuja ja turvallisia latuja. Tekijöistäkin löytyy tuttuja nimiä: Justin Gary on Ascensionin tekijöitä, Gary Arant puolestaan digitaalisen Solforge-korttipelin tekijöitä. Mekaanisesti Shards of Infinity on selvästi Ascensionin jälkeläisiä, tyyli taas tuo vahvasti mieleen Solforgen.

Ascensionin ilmestymisen jälkeen yksi pelin suunnittelijoista, Robert Dougherty, teki Star Realmsin ja Hero Realmsin, jotka veivät tätä Magic: The Gatheringiin perustuvaa konfliktipakanrakennusta eteenpäin. Siihenkin suuntaan Shards of Infinityn tekijät ovat varmasti katselleet.

Shards of Infinityn kansi

Tavanomaista pakanrakennusta joutavalla teemalla

Pelin taustatarina on mitä lie hubbabubbaa maailmasta, jossa Infinity Engine -niminen aparaatti on hajonnut ja sen todellisuutta muokkaavat sirpaleet ovat tuhonneet suurimman osan maailmasta. Pelaajien tehtävänä on koota voimansa ja koota Infinity Engine. Tämä ei kyllä millään tavalla välity itse pelistä.

Peli toimii kuten monet muutkin pakanrakennuspelit. Kädessä on vuoron alussa viisi korttia, jotka pelataan pöytään ja tehdään, mitä ne sanovat. Kortit tuottavat kristalleja eli rahaa, jolla voi ostaa uusia kortteja pöydällä olevasta kuuden kortin ostorivistä. Ostetut kortit menevät poistopakkaan, josta ne kiertävät pakkaan ennenpitkää.

Lisäksi kortit tuottavat vahinkoa, jolla voi tuhota vastapelaajan championeita eli pöydässä pysyviä kortteja, ja ennen kaikkea hyökätä kohti vastapelaajaa. Tappioita voi paikata myös korttien tuottamalla lisäterveydellä. Korteista löytyy myös uusien korttien nostamista ja korttien tuhoamista omasta paikasta, eli tähän asti mennään täysin pakanrakennuspelien perusnormien mukaan.

Shards of Infinity poikkeaa kuitenkin muutamassa kohdassa perinteistä varsin raikkaalla tavalla. Näkyvin ero on mastery, pelaajien toinen ominaisuus elinvoiman lisäksi. Mastery alkaa nollasta ja sitä saa lisää joko sopivia kortteja pelaamalla tai ostamalla: yhdellä rahalla saa yhden pisteen masteryä. Vuoron aikana saa ostaa vain yhden pisteen. Tämä on mielenkiintoinen pohdinnan paikka aina toisinaan: jos on viisi rahaa, ostaisinko hyvän viitosen hintaisen kortin, vai ostaisiko halvemman kortin ja mastery-pisteen?

Mastery nimittäin tekee olemassaolevista korteista parempia. Aloituspakasta löytyy roskakorttien lisäksi Shard Reactor, joka tuottaa lähtökohtaisesti kaksi rahaa. Jos mastery on viidessä, kortti tuottaakin kolme rahaa, 15 masteryllä neljä ja 25 masteryllä viisi. Infinity Shard -kortti tuo peliin yhden voittotavan lisää: täydellä 30 masteryllä se tekee äärettömästi vahinkoa, eliminoiden kaikki vastustajat kertaiskulla.

Mastery on kiinnostava ominaisuus, josta voi olla välittämättä tai johon voi panostaa. Molemmat toimivat. Osa masteryyn perustuvista korteista on perusmuodossaan vähän kehnoja, osa ihan käyttökelpoisia, mutta jos kehittää masteryä, kortit muuttuvat jopa erinomaisiksi. 30 masteryn kerääminen ei ole ihan hirveän timanttinen voittostrategia, turpiin tulee todennäköisesti ennen sitä, mutta mukavaa painetta se peliin tuo.

Toinen uutuus on mercenary- eli palkkasoturikortit. Nämä ovat muuten tavallisia kortteja, mutta ne voi paitsi ostaa itselleen, myös pelata välittömästi. Kortti maksaa heti pelattuna saman verran kuin itselle ostettuna, mutta vaikutus tapahtuu välittömästi, jonka jälkeen kortti poistetaan pelistä.

Alkupelissä korttien pelaaminen suoraan pöydästä on vähän tuhlausta, mutta loppupelistä etenkin vahvat lyöntikortit houkuttelevat kummasti. Toisinaan kortin pelaaminen pöydästä on järkevää siksi, että se laukaisee jonkun toisen kortin toiminnon näppärällä tavalla.

Hienovarainen yksityiskohta on elämämittarin tiukka yläraja 50 pisteessä.

Peruskortteja
Peruskortit ovat tavallisen tylsiä, mutta mastery tekee Infinity Shardista ja Shard Reactorista kiinnostavia. Kuva: Mikko Saari

Neljä eri väriä

Pelissä on neljä eri väriä, joilla on selvästi omanlaiset profiilinsa. Vihreät ovat luonnonvoimaa, hyvässä ja pahassa. Vihreät kortit lyövät lujaa ja toisaalta sisältävät pelin kaikki parannuskortit. Vihreiden erikoisominaisuus on Unify, Star Realmsin ally-mekanismia vastaava mekaniikka, jossa kortit hyötyvät siitä, että pelaat toisen vihreän kortin.

Sinisissä korteissa on masteryn tuotantoa ja kortinnostoa. Sinisten erikoisominaisuus on Domination, jossa kortti aktivoituu siitä, että pelaat jokaista kolmea muuta väriä. Tämä on aika vaikeaa aktivoida ja tässä kohtaa palkkasoturien pelaaminen on usein käytännöllistä.

Violetit kortit lyövät lujaa, sisältävät pelin kaiken korttien tuhoamisen ja muutenkin viihtyvät poistopakan puolella. Erikoisominaisuus Echo aktivoituu, mikäli poistopakassa toinen violetti kortti.

Keltaisissa korteissa erikoisominaisuutena on Inspire, joka antaa bonuksia, mikäli pöydässä on keltainen champion. Keltaisella onkin sankareita tavallista enemmän, muuten korteista löytyy niin ostovoimaa, lyömistä kuin kierrätystä poistopinosta takaisin pöytään.

Shardsin kortteja
Kortit ovat selkeän näköisiä. Informaatio voisi olla isommallakin. Mercenary-korttien tunnusmerkki eli punainen kehys ei erotu mitenkään liian selvästi. Kuva: Mikko Saari

Shards vastaan Realmsit

Star Realms ja Hero Realms ovat ilmiselviä vertailukohtia Shards of Infinitylle, joten verrataanpa hetkinen.

Championeita on Shardsissa selvästi vähemmän kuin Realmseissa ja Outpostit tai Guardit puuttuvat kokonaan. Shards of Infinityssä on tasan yksi champion, joka estää hyökkäämisen muihin championeihin. Shardsissa puolustuskeinona on joistain korteista löytyvät kilpisymbolit, joilla voi torjua pelaajaan itseensä kohdistuvaa vahinkoa. Niillä ei voi suojella championeita.

Toistaiseksi Shardsista puuttuvat ylivoimaisen hyvät kortit. Mitään Brain Worldin tasoista pelistä ei löydy. Isoimmat ja kovimmat kortit eivät ole liian kovia. Muutenkin elämä Shardsissa on pykälän nihkeämpää. Korteissa on vähemmän ominaisuuksia ja esimerkiksi lisärahaa on tarjolla selvästi vähemmän. Hero Realmsissa kolme neljästä pakan korteista tekee vahinkoa, Shardsissa alle puolet.

Lisäelämän kerääminen oli Realmseissa kovempi strategia, etenkin Hero Realmsissa on mahdollista rakentaa melkoinen elinvoimapumppu. Se johtaa hitaisiin, pitkiksi venyviin peleihin. Shardsissa tällaista mahdollisuutta ei ole, koska parannusvoimaa on pakassa selvästi vähemmän ja elinvoimalla on tiukka yläraja.

Toista pelaajaa ei voi pakottaa heittämään kortteja pois. Tämä on aika ärsyttävä pelimekaniikka ylipäänsä pakanrakennuspeleissä: kun olet katsellut korttikättäsi ja suunnitellut, mitä sillä teet, vastapelaaja pakottaakin poistamaan kortteja ja sotkee suunnitelmat. Tämä puuttuu Shardsista täysin, eikä minulle ainakaan jää yhtään ikävä.

Shardsin kortteja
Kuva: Mikko Saari

Pieniä puutteita

Realmsien korttivetoisten elämälaskurien sijasta Shardsin laatikosta löytyy neljä suurikokoista pahvilevyä, joissa on pyöritettävät laskurit pelaajan elinvoimalle ja masterylle. Tämä ratkaisu on periaatteessa ihan hyvä, mutta ei aivan täydellinen. Pyöritettävillä laskureilla on omat ongelmansa: numerot ovat pieniä eivätkä erotu pöydän toiselta puolelta ja laskuria säätäessä lukemat vaihtuvat helposti vahingossa.

Lisäksi laskurit ovat todella isoja: ne vievät paljon enemmän tilaa kuin itse kortit ja jos kortit muovittaa, sinänsä ihan näppärän kokoinen laatikko tulee täyteen. Laskureissa on tyylikäs kuvitus, mutta muuten ne ovat identtisiä keskenään: jokaisella on ominaisuutena ostaa masteryä. Tässä on selvästi lisäripotentiaalia ja mahdollisuus epäsymmetrisiin erikoisvoimiin, toisaalta on kyllä ymmärrettävää, että tämä on vielä tässä vaiheessa jätetty pois pelistä.

Peliä markkinoidaan 2–4 pelaajan pelinä, mutta se ei tee mitään, mikä nostaisi pelin millään tavalla kiinnostavaksi yli kahdella pelaajalla. Moninpeli on yksinkertaisinta mahdollista kaikki vastaan kaikki -peliä. Yhden nelinpelin perusteella siihen ei tarvitse enää palata. Minulle tämä genre on pelkästään kaksinpelejä varten.

Veikkaisin myös, että pelissä on jonkinlainen aloittajan etu. Toinen pelaaja saa korvausta vain yhden masteryn verran. Se tuntuu pieneltä verrattuna Realmsien kahden kortin etuun. Olen pitänyt kirjaa voitoista, eikä aloittajan etu ole vielä merkittävästi näkynyt, mutta suunnittelijakin ehdottaa kokeneille pelaajille masterypisteillä käytävää huutokauppaa aloitusoikeudesta.

Shards of Infinity on hyvä konfliktipitoinen pakanrakennuspeli. Sellaisten ystäville peliä on helppo suositella: se on mukavaa vaihtelua Realmseille ja Ascensionille. Jos genre ei kiinnosta, Shards ei tee mitään, miksi kiinnostaisi enemmän. Itse olen pelannut iPadilla luultavasti nelinumeroisen määrän Star Realmsia ja Hero Realmsiakin on pelattu ihan korteilla lähemmäs sata peliä, nyt pelaamme ilomielin Shardsia ja loppuvuodesta ilmestyvä lisärikin luultavasti hankitaan.

Mittarit
Näillä mittareilla lasketaan elämää ja masteryä. Mittarit ovat isot klohmot, mutta ajavat kyllä asiansa. Kuva: Mikko Saari

Parempi moninpeli

Pelin kehittäjät ovat huomioineet moninpelin puutteet. Lisäosaan on luvassa muunnelmia yksinpeliin ja moninpeliin, niitä vain ei ehditty testaamaan riittävästi ennen pelin julkaisua.

Justin Gary ehdottaa BGG:ssä tällaisia muunnelmia:

Nelinpelissä pelataan joukkueina. Joukkueen jäsenet istuvat vierekkäin ja kummallakin on oma vihollinen, joka istuu vastapäätä. Kaikkia championeita saa lyödä, mutta vain vihollispelaajaan saa tehdä vahinkoa. Kun vihollinen on voitettu, saa käydä käsiksi toiseen vastapuolen pelaajaan.

Kolminpeliä voi pelata niin, että kaikki pelaajiin kohdistuva vahinko tulee molempiin vastapelaajiin. Jos siis tekee viisi vahinkoa, voi tehdä viisi championeihin, tai viisi kumpaankin vastapelaajaan.

50 pelikerran jälkeen

Shards of Infinityn kohdalla viisikymmentä pelikertaa kertyi ennätysvauhtia, vain kymmenessä viikossa. Se kertoo jo jotain pelin vetovoimasta. Hero Realmsin pariin on palattu tasan kerran Shardsin jälkeen ja silloin se vaikutti totta puhuen vähän tunkkaiselta. Shardsin korttien selkeys ja vähäeleisyys on hyvä juttu. Peli rullaa mukavasti ja voittamiseen on mukavasti muutama erilainen lähestymistapa.

Peruspeli on riittänyt toistaiseksi aivan hyvin, mutta syksyllä 2018 ilmestyvä lisäri kiinnostaa kyllä kovasti – pakkohan se on hankkia. Toiveissa olisi lisää kortteja, jotka kehittyvät masteryllä paremmiksi, enkä pahastuisi hahmokorteista, joissa olisi vaihtelevia ominaisuuksia, jonkinasteinen epäsymmetrisyys pelin alkutilanteessa voisi olla ihan hauska juttu.

Shardsia tullaan pelaamaan lisää, vaikka 50 pelikerran merkkipaalu on saavutettu. Saapa nähdä, tuleeko sata pelikertaa täyteen jossain vaiheessa.

Faktat Shards of Infinitystä

Suunnittelija: ,

Julkaisija: Ultra Pro (2018)

Mutkikkuus: Mitä tahansa pakanrakennuspeliä pelanneelle Shards on helppo juttu, eikä peli ilman pakanrakennuskokemustakaan vaikea ole.

Onnen vaikutus: Tuuri auttaa, kuten aina korttipeleissä. Veikkaisin, että kovin suuria taitoeroja pelissä ei ole mahdollista saada aikaan.

Vuorovaikutus: Peli on suoraa konfliktia, mutta varsinaista kiusantekoa ei ole mukana.

Teema: Pelillä on jonkinlainen taustatarina, mutta aika yhdentekevä se kyllä on. Kuvitus on kuitenkin ihan kivaa.

Uudelleenpelattavuus: Peli kestää toistoja, mutta pidemmän päälle kaipaa lisäosia korttivalikoimaa virkistämään.

Kieliriippuvuus: Korteissa on jonkin verran tekstiä, mutta melko pienellä kielitaidolla pärjää, etenkin kun kortteja ei tarvitse pelattaessa pitää salassa.

Pelaajamäärä: 2–4 pelaajaa, käytännössä minulle ainakin puhdas kaksinpeli.

Kesto: Noin 15 minuuttia, tähänastisella kokemuksella erät eivät koskaan veny samalla tavalla kuin etenkin Hero Realmsissa joskus käy.

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Shards of Infinity

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:24
Aito keskiarvo:3.50
Tasoitettu keskiarvo:3.36
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 3
  • 3: 8
  • 4: 11
  • 5: 2

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Osta Löydä lautapelit -kirja

2 thoughts on “Shards of Infinity”

  1. Liekö tällä nyt käytännön kannalta merkitystä, mutta säännöt sanovat välittömästi pelatuista, että ne menisivät ”keskipakan” (center deck) pohjimmaiseksi, eikä kokonaan pois pelistä (banished pile).

  2. Tiedetään. Oion arvostelutekstissä mutkia, koska yhdessäkään pelissä pakassa ei olla päästy edes puoliväliin asti. Käytännössä sillä ei siis ole mitään merkitystä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.