Kategoriat
Peliarvostelut

The Flow of History

Sivilisaatiot muinaisista ajoista tulevaisuuteen noin tunnissa, lupaa taiwanilainen The Flow of History. Pelin ydin on ovelassa huutokauppamekanismissa.

Sivilisaatiopelit ovat aiheena kestosuosikki. Taiwanilainen nokkelien pelien erikoismies Jesse Li on tarttunut suosittuun aiheeseen ja tehnyt oman tulkintansa. The Flow of History lupaa tiivistää sivilisaatioiden kehityksen kivikaudelta tulevaisuuteen 60–90 minuuttiin. Kovin eeppistä tarinaa ei siis ole luvassa.

Pelin julkaisi alunperin taiwanilainen Moaideas, mutta laajempaan jakeluun se pääsi Tasty Minstrel Gamesin Kickstarter-kampanjan myötä vuonna 2017. Vain Kickstarterina julkaistiin komponenteiltaan hienompi Deluxified-laitos, vähittäismyyntiin menee vaatimattomampi malli, joka vastaa lähemmin alkuperäistä taiwanilaista. Tasty Minstrelin laitos ilmestyy tähän tietoon maaliskuussa 2018.

Sivilisaatio on huutokauppaa

The Flow of HistoryPohjimmiltaan The Flow of History on ovela huutokauppapeli. Tarjolla on jokunen sivilisaation edistysaskel, eli kortti, joka sisältää uuden teknologian, yhteiskunnallisen edistysaskeleen tai jotain muuta vastaavaa sivilisaatiopelien peruskauraa. Kortteja ostetaan tarjousmenettelyn kautta, jossa pelaaja voi tehdä haluamastaan kortista tarjouksen ja mikäli tarjous on yhä voimassa myöhemmällä vuorolla, kortin voi lunastaa itselleen.

Muiden pelaajien ei tarvitse korottaa tarjousta, vaan sen sijaan he voivat napata kortin maksamalla ensimmäisen tarjouksen tehneelle tämän tarjoaman summan. Hinnoittelussa pitää siis tasapainotella: liikaa ei parane maksaa, mutta liian halvallakaan ei kannata yrittää. Peli tarjoaa myös runsaasti mahdollisuuksia tehdä vihamielisiä tarjouksia korteista, joita ei oikeastaan edes halua.

Huutokauppa lienee vähän väärä ilmaisu. Oikeastaan tässä on kyse jonkinlaisesta piirakanjakomekanismin sovelluksesta: minä päätän hinnan, sinä voit ostaa tai olla ostamatta, jolloin minun on ostettava itse.

Ostettu kortti liitetään osaksi omaa sivilisaatiota. Tässä kohden on lainattu hieman Innovationia: kortit jakautuvat eri väreihin ja kustakin väristä voi olla kerrallaan näkyvissä vain uusin kortti. Alemmat kortit jäävät näkyviin hieman, eli tuottavat hyödyllisiä ikoneita. Mikäli kortin osti omasta tarjouksesta, saa rakentajan bonuksen eli rahaa tietyistä näkyvillä olevista ikoneista. Nappaaja ei tätä etua saa, lisäksi nappauksen uhri saa pankista lisäbonuksen joka on sitä suurempi, mitä enemmän uhrilla on kaupankäynti-ikoneita näkyvillä.

Pelaajan sivilisaatio
Pelaajan sivilisaatio neljännellä aikakaudella voisi näyttää vaikkapa tältä: pari ihmettä, johtaja, valikoima sivilisaatiokortteja. Kuva: Mikko Saari

Sotaa, rauhaa ja kommunismia

Korteilla on monenlaisia vaikutuksia. Osa antaa toimintoja, joita voi tehdä omalla vuorolla, osa tarjoaa pelkästään ikoneita, osa antaa välittömän kertakäyttöisen efektin. Ihmeet tuottavat pisteitä pelin lopussa, suuret johtajat vahvoja kertakäyttötoimintoja.

Toiminnot ovat jossain määrin temaattisia. Vahvin lienee kommunismi, joka pistää kaikkien pelaajien rahat yhteen pottiin, josta jokaiselle jaetaan yhtä paljon. Kerrassaan hurmaava kortti. Aika abstrakti peli The Flow of History on, mutta ei tämä nyt tyystin teematonkaan ole.

Sotiminen on yksi sivilisaatiopelien vaikeista alueista: tasapainon saavuttaminen on vaikeaa, aina jonkun mielestä sotiminen on liian keskeisessä osassa tai pelaajien välillä ei ole riittävästi vuorovaikutusta. Oman valtakunnan kehittämisestä nauttivia risoo, kun tehty työ tuhotaan sodissa.

The Flow of History onnistuu tässä kohtaa ihan hyvin. Sotimalla ei pääse möyhentämään vihollisia rajatta, vaan hyökkäykset ovat kertakäyttöefektejä. Puolustaja laskee hyökkäys- ja puolustusvoimansa, hyökkääjä vain hyökkäysvoimansa, ja jos se on suurempi, jotain saa tehtyä: pelin alussa tavallinen lopputulos on yhden kortin tuhoaminen joltain pelaajalta tietystä väristä, pelin lopussa lähtee pari korttia kaikilta pelaajilta, joilla on vähemmän sotavoimaa.

Sotakorttien vaikutukset ovat hillittyjä ja niiden torjumiseen on monia keinoja: puolustusvoiman kehittäminen, hintavien tarjousten tekeminen sotakorteista, Gandhin hankkiminen ja niin edelleen.

Sodankäynnin evoluutio
Näin se sodankäynti kehittyy antiikin sotureista miekkamiesten, ritarien ja tykkien kautta lentokoneisiin. Kuva: Mikko Saari

Elegantti peli

The Flow of History on tyylikäs peli. Isokokoisten korttien kuvitus on yksinkertaisen tyylikästä, eri värit erottuvat hyvin toisistaan. Tasty Minstrel näyttää pistävän uudessa laitoksessa kuvituksen uusiksi, mutta alkuperäiselle laitokselle uskollisella tyylillä. Aasialaiseen tapaan pelin laatikko on napakan kokoinen.

Alkuperäinen laitos on 3–5 pelaajalle; Tasty Minstrelin laitos lisää kaksinpelin, jossa on mukana kortteja rohmuava dummy-pelaaja, jota voi käyttää vastapelaajan pelin torppaamiseen. Tämä on hieman kömpelön oloinen ratkaisu, sillä se lisää joka kierrokselle ylimääräistä kalustelua, mutta toimii ihan säällisesti. Parhaimmillaan peli lienee neljällä pelaajalla.

Huippupeliksi The Flow of Historyä en olisi nostamassa, vaikka se tarjoaakin mainion sivilisaatiopelikokemuksen melko tiiviissä ajassa. Korttivalikoima on kuitenkin melko pieni ja staattinen: jokaisessa pelissä käydään koko pakka läpi, eli vastaan tulee aina samat kortit, suunnilleen samassa järjestyksessä.

Ainakin omaan makuuni Innovation tarjoaa tuntuvasti dynaamisemman elämyksen. Toki nelinpelinä The Flow of History lienee keskimäärin miellyttävämpi kokemus kuin kaoottiseksi äityvä Innovation; kaksinpelinä Innovation on selvästi parempi. The Flow of Historyn ostomekanismi on kuitenkin mielenkiintoinen, joten sikäli on vähän sääli, että peli sai omassa peliporukassani kovin vaisun vastaanoton. Tämä lienee niitä pelejä, joita pitää pelata muutaman kerran, jotta pelin omaperäiset piirteet sisäistää.

Flow of Historyn kortteja
Valikoima kortteja. Moaideasin laitoksen kortit ovat yksinkertaisen selkeitä. Kuva: Mikko Saari

 

Faktat The Flow of Historystä

Suunnittelija

Julkaisija: Moaideas (2016), Tasty Minstrel Games (2018)

Mutkikkuus: Säännöt ovat melko selkeät ja hyvä apulappu auttaa paljon: sääntökirjaa ei juuri tarvitse pelin aikana selailla, vaikka alkuun pääseminen vaatiikin vähän vaivannäköä.

Onnen vaikutus: Varsinaista henkilökohtaista tuurielementtiä on melko maltillisesti, mutta peli on silti enemmän taktista reagointia muuttuviin tilanteisiin kuin strategista suunnittelua.

Vuorovaikutus: Huutokauppamekanismi takaa sen, että toisten tekemisillä on merkitystä. Jos kaikki vain ostavat itselleen kortteja, peli on tylsää. Kun pelaajat oivaltavat, että toisten korttien napsiminen on hauskaa ja hyödyllistä, vuorovaikutusta tulee mukaan runsaasti.

Teema: Sivilisaatioteema on melko pinnallista kuorrutusta, mutta toimii aivan riittävän hyvin.

Uudelleenpelattavuus: Kortteja on alle 70 ja ne on jaettu viiteen aikakauteen, jotka pelataan aina samassa järjestyksessä. Luulisin, että pidemmän päälle samojen korttien kierrättäminen käy tylsäksi.

Kieliriippuvuus: Korteissa on tekstiä, mutta myös melko hyvät symbolit. Pelissä ei ole salassa pidettäviä kortteja, vaan kaikki kortit ovat avoimesti esillä.

Pelaajamäärä: 2–5, Moaidesin laitoksen omistajat löytävät kaksinpelin säännöt BGG:stä.

Pituus: Noin 60–90 minuuttia, pienemmillä pelaajamäärillä vähemmänkin.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *