Kategoriat
Peliarvostelut

Triominos

Triominos on dominoiden kolmikulmainen serkku 1960-luvulta. Voiko 50 vuotta vanha peli olla edelleen käypää tavaraa? Triominos toimii yhä, sikäli kun toiveissa on yksinkertainen, tuuripitoinen peli, jossa ei tarvitse liikaa miettiä.

1960-luvun pelejä on melko vähänlaisesti kaupoissa uusina laitoksina enää tänä päivänä. Näiden nestorien harvalukuiseen joukkoon kuuluu Triominos, joka on ilmestynyt alunperin vuonna 1965.

Pelin idea on dominoissa. Kaksinapaiset dominot on vain väännetty kolminapaisiksi, eli kolmion jokaisessa kärjessä on numero ja kun laattoja pelataan pöytään, kahden vierekkäisen numeron on vastattava toisiaan laatoissa. Idea on yksinkertainen, joten ei ihme, että peli on pysynyt kierrossa kaikki nämä vuosikymmenet.

Kolmiointia

Triominosin kansiVuorollaan pelaaja ottaa telineestään laatan ja lisää sen pöydälle niin, että laatan yhdellä sivulla olevat kaksi numeroa sopivat yhteen viereisen laatan numeroiden kanssa. Sen jälkeen pelaaja saa pisteitä laatan numeroiden summan verran.

Pelin tavoitteena on päästä omista laatoistaan eroon. Lisälaattoja voi kuitenkin joutua nostamaan, sillä joka vuoro on pelattava jotain ja jos mikään omista laatoista ei sovi, on pakko nostaa lisälaattoja. Jokainen nostettu lisälaatta maksaa viisi pistettä.

Parhaat pisteet tehdään muodostelmilla. Sääntökirjassa epämääräisesti selitetty silta on tilanne, jossa pelatusta laatasta sekä sivu että kärki sopivat yhteen viereisten laattojen kanssa. Siitä saa 40 pistettä. Kuusikulmion viimeisestä laatasta saa 50 pistettä, tuplakuusikulmiosta 60 ja todella harvinaisesta triplasta 70 pistettä.

Peli päättyy, kun joku saa laattansa pelattua. Tämä pelaaja nappaa 25 pisteen bonuksen ja muiden pelaajien laattojen pisteet vielä kaupan päälle. Jos pelattiin yksi erä, voittaja on selvillä, mutta virallisissa turnaussäännöissä jatketaan, kunnes jollakulla on 400 pistettä koossa.

Triominos-peliä. Kuva: Mikko Saari
Triominos näyttä hyvältä. Oikeassa reunassa joku on napannut hyvät pisteet kuusikulmiolla. Kuva: Mikko Saari

Paljon tuuria, hieman strategiaa

Triominos on yksinkertainen, helppo peli. Sopiiko joku laatta? Jos sopii, pelaa se. Monesti valinnanvaraa ei juurikaan ole. Jos on, voi vähän yrittää taktikoida. Jos on pelannut niin paljon, että laattavalikoima on suunnilleen muistissa (kaikki mahdolliset laatathan eivät ole pelissä mukana; jokainen numeroyhdistelmä löytyy, mutta vain yhteen suuntaan, eli esimerkiksi laatta 1-3-5 on, mutta ei laattaa 1-5-3), voi tätä tietoa hyödyntää, lisäksi pitää tietysti olla tarkkana ja välttää hyvien pistepaikkojen antamista vastapelaajille.

Pisteenlaskussa tuntuu vähän epäreilulta ja mielivaltaiselta, että laatan pistearvosta saa pisteitä. Miksi isompinumeroiset laatat ovat arvokkaampia? Samanlaisiahan ne ovat pelattaessa kuin muutkin, eivät ne ole sen vaikeampia tai helpompia pelata kuin pienempinumeroiset. Yksittäinen erä on muutenkin melkoista tuuripeliä, jos onnistuu saamaan kunnon bonuksen on voittaminen tuntuvasti helpompaa.

Tuuri toki tasoittuu, kun pelaa turnauspelin 400 pisteeseen, mutta jos yksittäinen erä voi viedä puolisen tuntia ja 400 pisteen saavuttaminen vie ainakin kolmisen erää, veikkaan että harva viitsii pelata yli yhtä erää kerralla. Toki pisteitä voi summata yhteen, vaikka erät pelaisikin pidemmän ajan kuluessa.

Mahdoton silta. Kuva: Mikko Saari
Tässä on esimerkki paikasta, jonka kokenut pelaaja kenties huomaa. Alareunaan saisi 5-4-1-laatalla sillan, mutta tällaista laattaa ei setissä ole. Noilla numeroilla ainoa laatta setissä on 5-1-4, joka ei tuohon paikkaan sovi. Paikkaan ei siis koskaan tulla pelaamaan laattaa. Kuva: Mikko Saari

Leppoisaa pelattavaa

Katselin kesällä lomamatkalla iäkästä pariskuntaa, joka pelasi hotellin kahvilassa Triominosia päivittäin. Veikkaan, että pariskunta on pelannut peliä vuosien varrella melko paljon. Jos etsii hyvännäköistä, helposti mukana kulkevaa, sadettakin kestävää peliä, jonka säännöt ovat yksinkertaiset ja joka tarjoaa tilaa nokkeluudelle, ilman että peli rasittaa päätä liian pahasti, Triominos voi hyvinkin sopia tarpeisiin.

Pelissä on piirteitä, jotka palkitsevat pitkällistä pelaamista, joten jos peliin innostuu, se kyllä palkitsee paneutumisesta jonkin verran. Samalla se pysyy helposti lähestyttävänä uusille pelaajille, sillä vahvan tuurielementin vuoksi kokeneet pelaajat eivät automaattisesti voita aloittelijoita murskalukemin.

Hieno parannus peliin olisi kulutusta kestävä pussi laatoille. Pelin kolmikulmainen laatikko sopii teemaan ja on toki silmiinpistävä kaupan hyllyllä, mutta samalla jonkunmoinen riesa sovitella isompaan pelikokoelmaan. Laatikon kestävyyskin herättää vähän epäilyksiä. Laadukas laattapussi olisi kunnon luksusta, tämäntyyppiselle pelille luksus sopii (ja sitä on selvästi haettu, kun katsoo laattojen metallinastoja).

Peliharrastajan näkökulmasta Triominos tuntuu kuitenkin vähän köykäiseltä, eikä se minulla pääse syrjäyttämään Complettoa helppojen laattapelien valtaistuimelta.

Laattateline. Kuva: Mikko Saari
Pelin mukana tulee oivalliset laattatelineet. Kuva: Mikko Saari

Faktat Triominosista

Suunnittelija

Julkaisija: Alga, useita muita julkaisijoita (1965–)

Mutkikkuus: Sääntökirja on hieman huolimattomasti tehty eikä vastaa aivan kaikkiin kysymyksiin riittävällä täsmällisyydellä, mutta jos säännöt osaa, pelin opettaa kenelle tahansa nopeasti. Pelaaminen on helppoa ja vaivatonta.

Onnen vaikutus: Tuurilla on paljon merkitystä, sitä enemmän, mitä kokemattomampia pelaajat ovat. Jos pelataan 400 pisteeseen, taitavin pelaaja voi voittaa useammin, mutta yksittäisissä erissä ero on varmasti melko pieni.

Vuorovaikutus: Jokainen siirto avaa mahdollisuuksia muille ja sulkee jotain pois. Toisia on vaikea kiusata tietoisesti, mutta kannattaa varoa petaamasta hyviä paikkoja muille.

Teema: Peli on täysin abstrakti.

Uudelleenpelattavuus: Jos pelistä innostuu, tämä on sellainen peli, jonka parissa voi viihtyä vuosikausia. 

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole lainkaan tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–6. Soveltuvuus eri pelaajamäärille lienee vähän makuasia, minun on vaikea kuvitella nauttivani tästä yhtään yli kolmella pelaajalla.

Pituus: noin 15–30 minuuttia.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *