Kategoriat
Peliarvostelut

Triominos Tribalance

Tasapainottelua kiikkuvalla laudalla. Triominos Tribalance on statiikkahaaste, jossa pitää tasapainotella nappuloita keikkuvalla pelilaudalla. Mitä rohkeampia siirtoja uskaltaa yrittää, sitä suuremmalla pistesaalilla palkitaan – jos siirto vain onnistuu.

Tribalance on saanut 2010-luvulla nimeensä Triominos-etuliitteen julkaisijan vaihdoksen myötä. Triominos-pelin kanssa Tribalancella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä, mutta ilmeisesti pelin kolmionmuotoinen pelilauta on synnyttänyt julkaisijalla ahaa-elämyksen, joka on johtanut Triominos-brändin yhdistämiseen tähän peliin.

Peli on alunperin ilmestynyt jo vuonna 1995, julkaisijanaan erikoisia abstrakteja pelejä tehnyt Theta. Alkuperäinen Thetan Tribalance onkin varsin näyttävä puinen peli – tämän tunnusti myös Spiel des Jahres -raati, joka antoi vuonna 1995 kauneimman pelin erikoispalkinnon Tribalancelle. Uusi laitos on muovinen, eikä aivan yhtä viehättävä, mutta näyttää kuitenkin kiehtovalta ja erikoiselta. Uusi laitos nappasi vuonna 2013 Tanskassa Årets Familiespil -palkinnon.

Tasapainottelua

Tribalancen kansiNimi kertoo tästä pelistä paljon: pelaajat tasapainottelevat kolmion muotoista pelilautaa. Pelaajilla on erikokoisia nappuloita, joita pelataan pelilaudalla oleviin ruutuihin. Sekä ruutujen että palikoiden arvot vaihtelevat yhdestä viiteen ja pisteenlasku pelin lopussa onkin yksinkertaista: palikan pistearvo kerrotaan ruudun pistearvolla.

Palikoita pelataan laudalle vuorotellen. Kun palikan pelaa laudalle, laudan tasapaino järkkyy ja lauta keinahtaa ja hakee itselleen uuden tasapainotilan. Mikäli lauta jää tasapainoon siten, ettei yksikään sen kärjistä kosketa pöydän pintaa, siirto on hyväksytty (ei haittaa, jos lauta koskettaa keinuessaan pöytää). Mikäli lauta jää nojaamaan pöytään, siirto on epäonnistunut ja pelaajan on otettava palikkansa takaisin.

Peli päättyy, kun joku pelaajista saa viimeisen palikkansa laudalle. Muilla on sen jälkeen vielä mahdollisuus pelata omat palikkansa laudalle, mutta tässä vaiheessa laudan edes hetkellinen kosketus pöytään tietää epäonnistumista ja pelin loppumista. Käteen jääneistä palikoista tulee miinuksia.

Valmis peli, vihreä voitti. Kuva: Mikko Saari
Kolminpeli on pelattu. Kaikki palikat saatiin laudalle. Vihreä voitti selkein lukemin 79, 66, 66. Kuva: Mikko Saari

Tyylikäs aivopähkinä

Ollaan siis vahvasti tasapaino-opin äärellä. Mitä painavampi kappale ja mitä kauemmas keskipisteestä se asetetaan, sitä suurempi on vaikutus tasapainoon – ja sitä suuremmat ovat pisteet. Pidän melko epätodennäköisenä, että pelissä on ylipäätään mahdollista saada 25 pistettä sijoittamalla viiden pisteen palikka laudan kärkeen, ainakin jos kaikki pelaajat yrittävät voittaa, mutta 20 pisteen siirto on jo aivan mahdollinen.

Hauska oli havaita oppimista tapahtuvan: toisessa pelissä kumpikin pelaajista sai enemmän pisteitä kuin ensimmäisen pelin voittaja. Toisaalta tämä ei ole vain hyvä asia. Jos noin paljon oppii ensimmäisellä pelillä, mitä myöhempiin peleihin jää?

Tuntuukin siltä, että Tribalance ei tarjoa juurikaan pitkäkestoista syvyyttä. Pelin jipot oppii parilla pelikerralla, jonka jälkeen loppu on saman toistoa. Menestys tuntuu olevan aika paljon kiinni siitä, että pystyy välttelemään virheitä ja hyvien paikkojen tarjoamista vastapelaajalle, ja toisaalta vastapelaajien virheistä on napattava kiinni. Kolminpelissä huonoin pelaaja ratkaissee pelit herkästi seuraavan pelaajan voitoksi.

Syvällistä strategiaa tarjoavaa peliä etsivä ei sitä Tribalancesta löydä. Sen sijaan kepeänä sohvapöytäviihteenä Tribalance on mainio. Tasapainolauta viehättää varmasti uusia kokeilijoita ja näyttävän näköinen peli houkuttelee kokeilemaan. Tällaisessa satunnaisemmassa käytössä pelin strategian pinnallisuus ei niin haittaa.

Lauta tasapainossa. Kuva: Mikko Saari
Lauta täynnä palikoita. Laudan pohjassa on puolipallo, jonka päällä lauta keinuu. Kuva: Mikko Saari

Faktat Triominos Tribalancesta

Suunnittelija:

Julkaisija: Theta (1995), Alga (2014)

Mutkikkuus: Säännöt ovat helpot ja nopeat oppia. Sääntöjä on sen verran vähän, että peliin on helppo päästä sisään ihan kylmiltäänkin, mikä on tällaiselle pelille elinehto.

Onnen vaikutus: Ei lainkaan. Kaksinpeli on puhdas abstrakti strategiapeli; kolminpelissä tulee mukaan kolmannen pelaajan tuoma satunnaiselementti (koska huonoimman pelaajan jälkeen pelaava on parhaassa asemassa).

Vuorovaikutus: Siirtoja tehdään vuorotellen ottaen aina paras mahdollinen tilaisuus, mutta toisten pelaajien virheistä on toki syytä ottaa kaikki irti.

Teema: Peli on täysin abstrakti, mutta oikein miellyttävän näköinen.

Uudelleenpelattavuus: Pidemmän päälle heikko, koska peli on niin staattinen ja sen syvyydet on nopeasti nähty.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–3.

Pituus: noin 10 minuuttia.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *