Atlantic Triangle

Atlantin kolmiokauppa oli aikoinaan merkittävä rahanlähde monille valtioille ja kauppiaille. Siinä eurooppalaista roinaa vietiin Afrikan rannikolle, josta laivat lastattiin täyteen orjia. Orjat kuskattiin uuteen maailmaan ja vaihdettiin siellä paikallisiin hyödykkeisiin, jotka olivat kuuminta hottia Euroopassa. Laivat kulkivat rinkiä, aina ruumat täynnä tavaraa ja rahaa virtasi.

Suomalaisen Mindwarrior Gamesin ensijulkaisu Atlantic Triangle ottaa aiheekseen kolmiokaupan. Poliittinen korrektius jää taakse, kun pelaajat pääsevät orjakauppiaiksi. Peli ei sentään simuloi aihettaan kovinkaan yksityiskohtaisesti, joten herkemmätkin voivat Atlantic Trianglea pelata.

Kolmiokaupan alkeet

Pelin alussa pelaajilla on yksi laiva ja vähän rahaa. Rahaa ei onneksi tarvita kauppatavaran ostamiseen, vaan Euroopasta lastataan tavaraa kyytiin noppaa heittämällä. Laivaan mahtuu yksi esine, joka pitää viedä Afrikkaan. Afrikan rannikolla sen saa vaihdettua orjiin tai norsunluuhun. Orjat voi kuljettaa Amerikkaan, jossa ne saa vaihdettua paikallisiin tuotteisiin, joista taas saa rahaa Euroopassa.

Atlantic Triangle -pelin kansikuvaMikään kovin hienostunut kaupankäyntipeli Atlantic Triangle ei ole, mutta kysyntää ja tarjontaa mallinnetaan sentään karkeasti. Afrikan satamat ottavat vastaan korkeintaan kaksi tuotetta, sen jälkeen tarve on täytetty, eikä kaupankäynti suju. Samoin Amerikassa: satama vetää kaksi tuotetta ja tyrehtyy sitten. Euroopassa ensimmäinen tuote kutakin lajia tuottaa neljä rahaa, toinen kolme ja kolmas vain kaksi rahaa.

Aivan pelkkää kolmionkiertoa peli ei ole, vaan poikkeuksiakin löytyy. Norsunluuta voi kuljettaa suoraan Afrikasta Eurooppaan myytäväksi ja musketteja ei tarvitse kierrättää Amerikkaan Afrikan kautta.

Kun rahaa kertyy, sillä voi ostaa uusia laivoja, aseistaa vanhoja tai rakentaa linnoituksia joko satamiin tai merellä oleviin saaristotukikohtiin. Näistä saa pisteitä, lisäksi pisteitä voi ostaa rahalla.

Pelin säännöt löytyvät Mindwarrior Gamesin nettisivuilta, jos haluat tutustua yksityiskohtiin tarkemmin.

Purjehtijat tuurin armoilla

Seilaaminen tapahtuu noppaa heittämällä. Pelaaja heittää aina kolmea noppaa, oli laivoja sitten yksi, kaksi tai kolme. Kullekin laivalle käytetään yksi noppa, eli purjehtimalla vain yhdellä laivalla pääsee keskimäärin mukavasti eteenpäin. Laivat liikkuvat merireittejä pitkin melko rivakasti, mutta matkassa on pieniä mutkia.

Rannikoilla voi liikkua merirosvoja, jotka ovat hienoinen kiusa. Pahinta on se, että merirosvo pysäyttää matkan. Lisäksi pelaaja joutuu taisteluun ja jos tykitön laiva häviää merirosvolle, se upotetaan. Laiva, jossa on tykki, vain vahingoittuu, mutta voi myös upottaa merirosvon, josta palkitaan pisteillä.

Toinen vaara on myrskyt, joita aina silloin tällöin osuu kohdalle. Ne eivät ole hirveän vaarallisia, sillä niiltä voi välttyä pysyttelemällä poissa avomereltä vuoronsa lopuksi, mikä on aika helppo juttu.

Pelin yhtenä moottorina toimivat tapahtumakortit. Pelaajilla on yksi kortti kädessään ja joka vuoro on pakko pelata joko tämä kortti tai pakan päällimmäinen kortti sokkona. Tapahtumakortit aiheuttavat myrskyjä, tuovat merirosvoja ja edistävät kauppaa tyhjentämällä satamia ja markkinoita ja täten lisäämällä kysyntää.

Voittopisteissäkin on hauska jippo. Voittopisteet ovat kortteja, joista jokainen on pisteen arvoinen. Lisäksi saa pisteen jokaisesta erilaisesta korttilajista, joita kädestä löytyy. Voittoon vaadittavat kymmenen pistettä kerää siis tuurista riippuen 5-8 kortilla.

Pelitilanne Atlantic Trianglesta
Atlantic Triangle -pelin komponentteja. Kuva: Mindwarrior Games

Hidasta menoa

Atlantic Triangle on melko nopeatempoinen noppapeli, jossa vuorot etenevät varsinkin alkuun nopeasti. Itse peli ei kuitenkaan etene, vaan puolen tunnin pelaamisen jälkeen saa huomata, että aikaa on kulunut, mutta pisteitä ei ole oikeastaan kertynyt.

Se onkin Atlantic Trianglen pahin vika. Peli on tahmea. Kauppakierroksen tekeminen kestää melko kauan, varsinkin jos esteenä on merirosvoja, eikä se tuota kuin kolme-neljä rahaa. Linnoitusten ja laivojen ostaminen maksaa viisi rahaa, eli kierroksia on tehtävä kaksi. Se kestää.

Kun pelaajat saavat lisälaivoja, peli ei sittenkään nopeudu, sillä satamat alkavat pikkuhiljaa täyttyä, mikä laskee tuotteiden hintoja ja vaikeuttaa kaupankäyntiä. Peli ei oikein tunnu etenevän, vaan junnaa paikoillaan. Jos rahaa tulisi nopeammin, peli olisi miellyttävämpi ja ennen kaikkea nopeatempoisempi.

Laatikko lupaa peliajaksi 45 minuuttia, mikä ei pidä paikkaansa. Peliin menee vähintään tunti, helposti puolitoista. Se on liikaa pelille, joka on pohjimmiltaan pitkälti nopanheittoa. Pelissä on oma jännityksensä, mutta sitä riittää noin puoleksi tunniksi. 45-minuuttisena peli olisi ihan ok, parituntisena aivan liian pitkä. Säännöissä on lyhennetty muunnelma, mutta sekin kestää helposti tunnin.

Näyttävä paketti

Atlantic Triangle on päällisin puolin varsin tyylikäs paketti. Kuvitus on värikästä ja näyttävää. Toisinaan tyyli on mennyt tarkoituksen edelle, osa komponenteista voisi olla selkeämpiäkin. Myrskykortit esimerkiksi kaipaisivat paljon vahvempaa merkkiä siitä, mitä aluetta Atlantista myrsky koskee.

Ensimmäiseksi tuotokseksi Atlantic Triangle on hyvä, mutta myöhempien pelien kohdalla toivoisi enemmän huomiota pelinappuloiden käytettävyyteen tyylin sijasta. Muuten pelikomponenttien laatu on hyvä, mutta pelin valmistajana onkin kokenut Tactic.

Pelin sääntökirja ei ansaitse täysiä pisteitä sekään. Osa säännöistä on selitetty varsin mutkikkaasti ja sääntöjen perusteella peli vaikuttaa paljon hankalammalta kuin itse asiassa onkaan. Pikaohjekin on pikaohjeeksi aika järeä. Alean sääntökirjojen opiskelu ja mallin ottaminen sieltä olisi paikallaan myös Mindwarriorille — laadukkaiden sääntöjen laatiminen onkin vaativa taitolaji.

Atlantic Trianglen laivoja
Laivat lähtevät Euroopasta kohti Afrikkaa ja Amerikkaa. Kuva: Paolo Soledade / BGG

Noppapelien ystäville

Ei Atlantic Triangle toivoton tapaus ole. Pelissä on ajatusta, se on massamarkkinapeliksi tuoreen oloinen ja teema on puoleensavetävä. Peliharrastajille Atlantic Trianglen pituus ja vaativuustaso eivät varmastikaan kohtaa aivan riittävällä tavalla, mutta jos nopanheittelyyn liittyvä jännitys riittää omalla kohdalla kantamaan parituntisen pelin ajan ja aihe tuntuu kiinnostavalta, Atlantic Triangle voi olla jopa hitti.

Valmistajan ikäsuositus on 13 vuotta. Se ei selity pelin vaikeudella — Saksassahan tällaisia ikäsuosituksia saavat suunnilleen Die Macherin kaltaiset pelit — vaan ilmeisesti teemalla. Mekaanisesti Atlantic Triangle on aika helppo, eikä strategisestikaan peli kovin mutkikas ole. Aihettaan lukuunottamatta siis perhepelimatskua.

Kuvittelisin, että Atlantic Trianglen paras kohderyhmä voisi löytyä vähemmän lautapelejä pelanneista aikuisista, jotka eivät vaadi lautapeleiltään hienostuneita pelimekaniikkoja tai raskasta strategiointia. Jos kevyt ja tuuripitoinen parin tunnin peli ei kuulosta vastenmieliseltä, aihe kiinnostaa ja noppatuuriin liittyvä jännityselementti kutkuttaa, Atlantic Triangle on loistovalinta. Raskaampien pelien ystävä taas voi jättää pelin suosiolla väliin.

Faktat Atlantic Trianglesta

Suunnittelija:

Julkaisija: Tactic (2010)

Mutkikkuus: Melko yksinkertainen, vaikka säännöt yrittävätkin vaikuttaa mutkikkailta.

Onnen vaikutus: Korkea, noppia heitetään paljon ja voittopisteissäkin on vahva tuurielementti.

Vuorovaikutus: Melko matala, pelaajat eivät sodi keskenään eikä toisia voi kovin paljon kiusata. Samoilla markkinoilla kuitenkin kilpaillaan.

Teema: Orjakauppa ei aiheena välttämättä kaikkia kiehdo, mutta pakko myöntää — kolmiokauppa on kiinnostava aihe.

Uudelleenpelattavuus: Hieman mietityttää, kauanko kolmiota jaksaa kiertää, kovin suurelle strategiselle vaihtelulle pelissä ei ole sijaa.

Kieliriippuvuus: Peli on kielivapaa.

Pelaajamäärä: 2-5

Pituus: 45 minuuttia, käytännösssä jopa pari tuntia.

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Atlantic Triangle

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:18
Aito keskiarvo:2.44
Tasoitettu keskiarvo:3.02
  • 0: 0
  • 1: 3
  • 2: 8
  • 3: 3
  • 4: 4
  • 5: 0

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Osta Löydä lautapelit -kirja

7 thoughts on “Atlantic Triangle”

  1. Aavistuksen kahtiajakoiset fiilikset jää tästä arvostelusta (ja pelistä arvostelun perusteella) – yhtäältä pelissä tuntuisi olevan potentiaalia mutta toisaalta olen kyllä varsin skeptinen erityisesti sen suhteen, että mahtaako peliä olla hauska pelata, jos se venyy herkästi reilusti yli sille luvatun pelikeston.

    Toivottavasti tätä pääsisi kuitenkin jossain kokeilemaan.

    Ja toivotaan tietenkin, että tämäkin peli löytäisi tiensä markettien hyllyille.

  2. Kyllä se näyttäisi ainakin Hollannissa potentiaalisesti myyvän, on löytänyt tiensä verkkokauppamarkkinoille ja pelistä on jopa yleisesti pidetty :) Pelihän ei tosiaan ole harrastajille suunnattu, vaan enempi videopelikansalle ja muille casual pelaajille, kuten firman motto kuuluu ”Everybody Dice!” :)

    Yhden pelisession perusteella mielestäni peliä ei voi arvioida, itse olin myös hieman ”hukassa” alkuun. Neljällä pelaajalla kokeneempi porukka pelaa pelin tuntiin, kahdella pelaajalla päästään jatkuvasti 30 minuutin matseihin, jopa ”toistuvasti” samalla voittajalla, eli ei ihan noppajakauman mukaan pelin voittajat mene…. Pelissä kuitenkin niin paljon nopan heittoa, että se pelaajien välinen ”tuuri” tasoittuu sinne keskiarvoihin aikalailla…

    Ja tosiaan rahaa saa useissa tilanteissa enemmän kuin yhden tuotteen verran (siis euroopan myynnistä), kunhan kauppasatamat on hankittu ja tyhjennellään oikeissa kohdissa niitä omia satamia…

  3. Noppatuuri ei ole pelissä ongelma — oikeastaan päinvastoin, pelin vetovoima on paljon juuri tuossa nopanheittelyssä. Se toki rajaa pelaajajoukon niihin, jotka sellaisesta nauttivat.

    Kauppasatamien tyhjentely on joo, mutta se taas vaatii kortteja, eikä mitään takeita ole siitä, että oikea kortti tulee oikeassa kohdassa. Nytkin yksi pelaajista rakensi kauppasataman ja odotteli, että kolmen rahan potti tulee — vaan korttipa olikin hautautuneena pakan pohjalle. Epäilyksiä heräsi myös siitä, että joku panttaa korttia kiusallaan. Korttien varaan on vaikea suunnitella, ellei sitten onnista ja saa korttia itselle talteen hyvissä ajoin.

    Kun pelin pituutta arvioidaan laatikon kylkeen, kannattaa myös ottaa huomioon se, että tästä tiedosta hyötyvät eniten ne, jotka eivät ole kokeneita pelaajia.

    Kyllä Atlantic Trianglelle kohderyhmänsä on ja sille kohderyhmälle peli on varmasti hyvä valinta. Saapa nähdä, miten teema vaikuttaa, Facebookissa jo yksi kaveri ehti kommentoida peliä täysin mauttomaksi. En ole ihan samaa mieltä, mutta onhan se orjakauppa vähän jännä teema sinänsä, ei se kaikkia miellytä.

  4. Liitänpä tämän kommentin tännekin. Atlantic Trianglea pääsin testaamaan kertaalleen talvella. Erittäin siistin näköinen peli joka lupaili ulkonäöllään paljon. Mekaniikassakin oli mielenkiintoisia ulottuvuuksia kun tuotteiden tarve ja hinnat vaihtelivat.

    Mutta. Mikko Saaren mainitsema noppatuuri ja yleensäkin laivoilla seilaaminen oli tuskastuttavan hidasta. Meinasin oikeasti jossain vaiheessa ehdottaa pelin keskeyttämistä kun tuntui ettei se kehity mihinkään eikä tuntunut loppuvankaan. Sääli sinänsä koska monia asioita oli ajateltu hyvin ja joitakin mekaniikkoja oli hiottu onnistuneiksi. Liian pitkä sisältönsä nähden.

    Lyhennettyä versiota pelistä ei tullut koitettua mutta jotenkin tuntui ettei sekään peliä riittävästi parantaisi. Noppavetoisten pelien ystäville voisi paremmin suositella Roll through the Agesia tai Settlers of Catania tai hiukan vaikeammin saatavilla olevaa Power Boatsia.

  5. CityMarketille iso kiitos jälleen poistomyynneille, sillä tämäkin kultakimpale irtosi 5 euron hintaan (norm. 29). Eilen pelattiin kahdestaan ensimmäiset pelit ja kesto tosiaan kiikkuu aika tavalla tuolla toisen tunnin pitemmässä päässä. Toisaalta loppu voi tulla erittäin nopeasti mikäli on onnea voittokorttien suhteen. Vastaavanlaisia pelejä aiemmin pelaamattomana hauskaa oli kuitenkin alusta loppuun. Tänään tarkoitus pelata kolmella pelaajalla ja saapa nähdä miten venyy peliajat.
    Näyttävä ilmestys kokonaisuutena, valittamisen aiheina ehkä tässä vaiheessa ainoastaan hieman turhan pieni liikkumana-ala ja varsinaisten meritaisteluiden puuttuminen. Olisi sangen hupaisaa lastata paatti täyteen tykkejä ja metsästää muita pelaajia, sekä merirosvoja.

  6. Heips!

    Ostin myös tämän pelin citymarketin poistosta vitosella. Arvosanaksi pelille joudun antamaan ykkösen. Kahdesti pelattu, ensin kahdella pelaajalla ja sitten neljällä. Täytyy sanoa, että minkäänlaista iloa ei kummallakaan kerralla pelistä saatu.

    Kaksinpeli pelattiin hampaat irvessä loppuun. Ajattelin silloin, että ehkä peli on nautittavampi enemmällä pelaajalla. Mutta useammalla pelaajalla peli vaan muuttui enemmän laahaavaksi. Lopulta lopetimme neljän pelaajan pelin puolentoista tunnin kohdalla yhteisellä päätöksellä. Kenelläkään ei ollut haluja pelata peliä loppuun.

    Elämäni aikana olen pelannut useita satoja eri lautapelejä, mutta en koskaan näin puuduttavaa. Noppia heitellään, ja etsitään omat laivat kartalta ja mietitään, että mihinhän mikäkin oli menossa.

  7. Ostin pelin kirpputorilta lähes koskemattomana, mikä ei sinänsä yllättänyt kun pelin sääntökirjaan alkoi ensimmäistä kertaa pureutua. Pelisääntöjä ei paljon monimutkaisemmin virkkein voi kirjoittaa. Aluksi luulimme että olisiko tämä vain tökeröä suoraan käännettyä tekstiä esimerkiksi englanninkielisestä sääntökirjasesta, kunnes selvisi että on kyseessä suomalainen teos. Jopa pikaohje osaa runnuttaa wall-of-text -efektillä. Ensimmäinen pelisessio kaatui heti alkuunsa kun peliporukan aikataulu loppui kesken, koska sääntöjen opetteluun meni jo paketin lupaama peliaika. Seuraavaan sessioon varattiin jo enemmän aikaa ja neljällä pelaajalla peliin upposi useita tunteja! Loppuvaiheessa vain johdossa olevaa pelaajaa kiinnosti edes pelata peliä enempää. En sano että peli olisi täysin susi. Jos onni on suotuisa, keskittyminen ei herpaannu ja porukka on kokenut ettei sääntökirjaa tarvitse nyplätä joka toisen siirron aikana – on tämä ihan pelattava tekele. Mutta insta-classic tämä ei missään nimessä ole kuten Catan, Carcassonne tai Menolippu. Mutta eipä niitäkään loputtomiin jaksa, tämä on tervetullut vaihtelu siinä missä moni muukin.

    PS: Joku innokas voisi vääntää tähän pikaohjeen pikaohjeen, jossa pelissä alkuun pääseminen olisi selitetty muutamin virkkein ja vaikka numeroiduin vaihein, eikä niin että sivulauseissa on koko lista kaikista poikkeuksien poikkeuksista ja pääkohdat hämärtyvät.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.