Flamme Rouge

Flamme Rougen lisäosat

Flamme Rouge on saanut vuosien mittaan kolme lisäosaa: Peloton, Météo ja Grand Tour. Näistä kukin vaatii peruspelin toimiakseen, ja niissä on useita erilaisia tapoja laajentaa pelikokemusta. Lisäosien eri moduuleja pystyy yhdistelemään vapaasti keskenään ja niitä voi ottaa peliin mukaan haluamansa määrän. Lisäosista Pelotonissa on säännöt useilla kielillä, muut on julkaistu vain englanniksi. Pelin komponenteissa ei kuitenkaan muutamien temaattisten korttinimien lisäksi ole lisäosienkaan myötä mitään olennaista tekstiä.

Peloton

Peloton (2017) on lisäosista ensimmäinen. Ranskankielinen pyöräilytermi peloton tarkoittaa kilpapyöräilijöiden pääjoukkoa, isoa tiivistä ryhmää, jossa kuskit energiaa säästääkseen pyrkivät ajamaan mahdollisimman lähellä toisiaan.

Flamme Rougeen Peloton tuo useita uusia valmiiksi suunniteltuja ratoja ja uudenlaisia ratalaattoja, joista merkittävimpinä mainittakoon mukulakiviosuudet, joilla rata kapenee välillä vain yhden ruudun levyiseksi, ja joilla peesaushyötyä ei voi käyttää. Mukana on myös huoltoalueita, jotka toimivat samoin kuin alamäet, mutta ovat kokonaisen suoran laatan mittaisia ja kolme ruutua leveitä. Nämä huoltoalueet ovat hyviä paikkoja pelata uupumuskortteja, koska kamppailu kärkisijoista leveämmällä kaistalla ei ole niin merkityksellistä kuin muilla radan vyöhykkeillä.

Kokeneemmat pelaajat voivat halutessaan aloittaa kisan kilpailemalla irtiottopaikoista. Pelin aluksi pelaajat valitsevat omista pyöräilijoistään toisen, joka yrittää päästä irtiottoon mukaan. Sitten pelaajat pelaavat valitsemalleen pyöräilijälle kaksi tarjouskierrosta kortteja kädestään, ja pelaajamäärästä riippuen yksi tai kaksi eniten pisteitä käyttänyttä kuskia saa neljän ruudun etumatkan radalla. Käytetyt kortit poistuvat pelistä ja tilalle tulee uupumuskortteja, joten saavutetusta etumatkasta joutuu maksamaan aika kovaa hintaa. Irtiottomoduuli kuitenkin muuttaa jonkin verrran pelin dynamiikkaa ja tekee siitä entistä temaattisemman – maantiepyöräilystähän tässä piti olla kyse!

Tästä päästäänkin Peloton-lisäosan parhaaseen puoleen, ja oikeastaan syyhyn, miksi minä en ikinä pelaa Flamme Rougea ilman Pelotonia: Pelotonin myötä Flamme Rougen pelaajamäärä kasvaa jopa kuuteen. Sillä Flamme Rouge on sitä parempi peli, mitä enemmän kuskeja radalla on. Sanoisin, että kuusinpeli on ilman muuta paras tapa nauttia Flamme Rougesta, ja mitä autenttisuuteen tulee, niin silloin peli myös tuntuu eniten maantiepyöräilyltä. Pelotonin radoissa 5–6 pelaajan pelissä on yleensä paikoin enemmän tilaa, mutta ne tiukat paikat, joissa taktikointi on välttämätöntä (ja pieni hyvä tuurikin toisinaan on tarpeen), ovat sitten todella tiukkoja. Isompi kuskiryhmä tukkii radan tehokkaasti, ja pelaajan on oltava tarkkana, ettei hän menetä ruuhkissa pisteitä kriittisissä kohdissa rataa. On siis pyrittävä entistä tarkemmin ennakoimaan sitä, mitä muut pelaajat tekevät, ja pitämään kuskinsa oikeassa kohdassa joukkoa. Muuten voittohaaveille saa heittää katkerat hyvästit.

Entäpä sitten, jos pelaajia ei ole kuutta, mutta radalle halutaan lisäsäpinää? Peloton vastaa tähänkin huutoon. Peliin voi nyt ottaa mukaan yhden tai useampia itsenäisiä tiimejä. Niitä on kahta lajia: pääjoukkotiimi ja voimatiimit. Itsenäiselle tiimille valitaan pelaajaväri ja laitetaan pyöräiljät normaalisti muiden pelaajien pyöräilijöiden sekaan. Itsenäisille tiimeille nostetaan niiden pakkojen päältä kortti ja pyöräilijöitä liikutellaan vuorollaan normaalisti. Itsenäiset tiimit osallistuvat peesaukseen, mutta eivät ikinä ota uupumuskortteja. Pääjoukkotiimiä pelataan pelkällä rouleur-pakalla, johon sekoitetaan kaksi erikoiskorttia, jotka pitävät huolen, etteivät nämä kuskit aina aja ihan rinnakkain. Voimatiimeille sen sijaan sekoitetaan normaalisti sekä rouleur- että vähän vahvistetut sprinteur-pakat, ja niiden kuskeja ohjaillaan radalla yksi kerrallaan. Yksi tai kaksi itsenäistä tiimiä mahtuu peliin kuin peliin mukaan helposti aina, kun riittävää määrää pelaajia ei ole mukana. Ne ovat varsin toimiva tapa muokata pelikokemusta, ja ehkä asettavat jonkinlaisen vähimmäistavoitteen peliin. Olisi häpeä hävitä automaattiohjaukselle!

Météo

Toinen lisäosa Météo (2018) on vain pieni moduuli, jossa mukaan tulee säätilan vaikutus. Pyöräilyssä erilaiset sääolot vaikuttavat yleensä kilpailuun huomattavasti, joten Flamme Rougessakin on nyt mahdollista arpoa pitkille suorille vastatuulta, myötätuulta, sivutuulta tai liukkautta.

Käytännössä tämä tarkoittaa hetkellisesti yhtä korttia enemmän tai vähemmän käteen, tilapäistä peesauskieltoa tai mahdollisuutta kolarointiin. Itse pelaan yleensä ilman Météo-moduulia, sillä lopulta sen vaikutus peliin jää koko lailla vähäiseksi (poislukien ehkäpä kolarisuma, mutta tämä tulee mahdolliseksi Grand Tourilla joka tapauksessa).

Grand Tour

Grand Tour (2024) on lisäosista mutkikkain, mutta samalla peliharrastajalle ehkä palkitsevin. Tuurista ei Flamme Rougessa koskaan päästä kokonaan eroon, eikä se häiritsevä elementti siinä ainakaan minulle ole ikinä ollut, mutta voi sanoa, että Grand Tourin sääntömuunnelmat ja moduulit kasvattavat edelleen taitavan pelaajan mahdollisuuksia näyttää osaamisensa.

Grand Tourin tärkein sisältö on kampanjapelimoodi, jonka viralliset säännöt ovat olleet jo pitkään netissä saatavilla. Nyt pelin mukana tulee 21 uutta rataa, joissa voi kisata haluamansa mittaisia etappikilpailuja kolmen etapin minikisoista aina täyteen 21-etappiseen suureen ympäriajoon saakka. Pelissä pelataan paitsi kokonaisajasta, myös etappivoitoista, mäkikiripisteistä ja sprinttipisteistä. Mahdollisia ovat myös henkilökohtainen aika-ajo ja joukkueaikajo. Etappikohtaiset kokonaisajat ja muut saavutetut pisteet lasketaan yhteen, ja kokonaispisteissä voittava tiimi on selvillä sovitun etappimäärän jälkeen.

Etapin loppuaika lasketaan maalintulon mukaan: jokaista kierrosta kohti, jonka kuski on vielä radalla voittajan saavuttua jo maaliin, kuski saa minuutin lisää aikaa. Lisätappiosekunteja määrätään vielä riippuen siitä, kuinka pitkälle maaliviivan yli kuski pääsee linjan ylittäessään. Etapin kolme nopeinta kuskia saavat kokonaiskisan voittopisteitä, ja lisäksi maalissa on nopeimmille tarjolla nippu sprintti- tai mäkikiripisteitä. Etapista riippuen matkan varrella on myös yksi kohta, jossa sprintti- tai mäkipisteitä on jaossa.

Pitkässä ympäriajossa väsymyksellä on merkittävä rooli, ja niin on myös Flamme Rouge Grand Tourilla: kuskin pakkaan kertyneistä uupumuskorteista saa heittää etapin jälkeen pois vain puolet, loput jäävät pakkaan hankaloittamaan tulevia etappeja. Kokonaistilanteen laskeminen etapin jälkeen on alkuun vähän sekavaa, mutta muutaman etapin jälkeen tähän kirjanpitoon tottuu. Lisäksi saatavilla on myös pistelomakkeiden verkkoversioita, ja asiansa osaava taulukkolaskija tekee tästä nopeasti oman kappaleensakin.

Grand Tour tuo mukanaan muutaman uudentyyppisen ratapalan: liikenneympyrät ja kapeat kadunkulmat, joihin liittyy muutamia erikoissääntöjä. Erityisesti radan tukkiva kolarointi on kapeassa kulmassa mahdollista. Jos toisen pelaajan taakse jäävä kuski menettää liikepisteitään, koska ei pääse etenemään toisen vierelle tai ohi, kuski kaatuu. Kun kaatuminen tukkii koko ruudun, kaatuvat kaikki tämän takana tulevat kuskit myös. Liikkeelle lähtö seuraavalla vuorolla on kallista: kortin pistearvosta vähennetään kaksi pistettä. Uusista radoista kiinnostavimpia ovat pidennetyt etapit, jotka ovat normaalia rataa 24 ruutua pidempiä. Jotta pelaajien kuskipakkojen kortit riittäisivät maaliin saakka, on etapeille merkitty kohta, jonka ylittyessä pelaajan pitää nostaa kuskipakkaansa korkeintaan 24 pisteen edestä jo aiemmin käyttämiään kortteja. Täydennyskohtaan ensimmäisenä tullut kuski saa nostaa pakkaansa 25 pistettä.

Lisäksi Grand Tourin mukana tulee spesialistikuskimoduuli. Jokaisella pelaajalla on nyt mahdollisuus tehdä kummastakin kuskistaan spesialisti, jonka pelipakka poikkeaa hivenen tavanomaisesta. Moduuli on suunniteltu erityisesti kampanjapeliä varten, mutta kyllä se yksittäiseen peliinkin soveltuu. Spesialisteja on 12 erilaista: kuusi rouleuria ja kuusi sprinteuria. Spesialisteilla on yhdestä viiteen erikoiskorttia, joiden tieltä normaalista pakasta poistetaan määrättyjä kortteja. Esimerkiksi Super sprinteur poistaa ensin pakasta yhden 5-kortin ja kaksi 9-korttia, mutta saa tilalle yhden 4-kortin, 10-kortin ja 11-kortin.

Useimpiin spesialisteihin liittyy joitakin erikoissääntöjä: vuorispesialisteilla on kortteja, joilla ne voivat liikkua kuusi tai jopa seitsemän ruutua ylämäkiosuuksilla, alamäkiosaajat saavat kortteja, joiden minimiarvo alamäessä on vähintään 7, domestique saa poistaa kierrättämiään uupumuskortteja, flanderilainen saa tietyissä tilanteissa nousta edellä ajavan rinnalle tai peesiin, iskijä ei saa uupumuskorttia iskunsa päätteeksi ja niin edelleen. Omasta mielestäni nämä pienet asymmetrisyydet – erikoisominaisuuksia kun ei etapin mittaan kuitenkaan pääse käyttämään kuin muutaman kerran – tuovat jälleen kerran erinomaista temaattisuutta peliin ja ovat kaikkiaan mainio lisä pelikokemukseen. Tuskinpa enää näitä spesialisteja ikinä peleistäni pois jätän.

Pieni yksityiskohta spesialistikorteista: niiden taustan tekstuuri tuntuu käteen erilaiselta kuin peruspelin korteissa. Korttien muovittaminen on siis todennäköisesti tarpeen, jos haluaa taata sen, että pakkoja sekoittaessa kortit menevät oikeasti kunnolla sekaisin.

Yhteenvetona kaikista lisäosista siis sanottakoon, että ne muuttavat peliä temaattisemmaksi, ehdottomasti realistisemmaksi, mutteivät kuitenkaan mutkista pelin kovaa ydintä liikaa. Lisäosat saattavat vähän pidentää Flamme Rougen aloitusvalmisteluja, mutta itse yksittäisen pelin kestoon minkään lisäosamoduulin mukaan ottaminen ei juurikaan vaikuta, eikä yhtäaikaisen korttivalinnan vuoksi pelaajamäärän kasvullakaan suurta merkitystä peliaikaan ole. Lisäosien myötä Flamme Rouge ei ole edelleenkään liian vaikea leppoisaksi perhepeliksi – ehkä vaativammat peliharrastajat voivat kiinnostua siitä jopa hieman lisää, ja erityisesti pyöräilyä harrastavat pelaajat kuten meikäläinen saattavat olla niistä suorastaan innoissaan.

Jos näitä järjestykseen pitää laittaa, niin oma listani on seuraava: Peloton on täysin ehdoton hankinta kenelle tahansa pelistä pitävälle, niin paljon se pelikokemusta kokonaisuudessaan parantaa ja avartaa. Grand Tourin kampanjapeli sopii hyvin pyöräilyentusiasteille ja saa myös meikäläiseltä vahvan suosituksen. Lisäksi eritoten uudet spesialistikuskit ovat oivallisia. Méteó puolestaan on koko lailla yhdentekevä ja turha.