Flamme Rouge

Flamme Rouge

Pyöräily on suosittu urheilulaji – BoardGameGeekistä löytyy lähes 300 pyöräilyaiheista peliä. Listan ykkösenä on klassikko Um Reifenbreite vuodelta 1979, toinen klassikko on vuoden 1991 Breaking Away ja tuoreemmista kehuja kerää vuoden 2008 Leader 1.

Asger Harding Granerudin suunnittelema ja Lautapelit.fi:n julkaisema Flamme Rouge – pyöräkisan viimeistä kilometriä osoittava punainen lippu – on noussut heti julkaisunsa jälkeen BGG:n pyöräilypelien listan kärkisijoille. En ihmettele lainkaan: se on erinomainen peli ja hieno pyöräilyn kuvaus.

Käänteistä pakanrakennusta

Flamme Rougen kansiKuten pelin synnystä kertovassa jutussa kerrotaan, Flamme Rougen idea on Dominionissa ja ajatuksessa pakan trimmaamisesta. Flamme Rouge on tavallaan käänteinen pakanrakennuspeli. Pelaajilla on kaksi pyöräilijää ja kummallakin oma pakkansa liikekortteja. Sprinteurin pakasta löytyy pari todella nopeaa kortteja, mutta enemmän myös hitaita. Rouleurin pakka on tasaisempi.

Joka vuoro pelaajat nostavat pyöräilijöidensä pakasta neljä korttia ja valitsevat yhden pelattavaksi. Pelattu kortti poistuu pakasta pysyvästi. Jos pelaat pienen kortin, etenet hitaammin, mutta pakkasi on jatkossa parempi. Iso kortti antaa kunnon sysäyksen vauhtia, mutta ne voimat on sitten käytetty.

Kortit valitaan yhtä aikaa ja pelataan järjestyksessä etummaista pyöräilijästä viimeiseen. Laudan ruutuihin mahtuu vain yksi pyöräilijä, eli ruuhkassa voimia voi mennä hukkaan, jos ei pääse siirtymään ruutuun, johon voimat muuten riittäisivät.

Punainen tiimi
Punaisen pelaajan pelialusta. Alustalla pakat, alustan vieressä pelatut kortit: vasemmalla sprinteurin, oikealla rouleurin. Kuva: Mikko Saari

Sitten tarkistetaan peesaaminen: pyöräilijät käydään läpi lopusta alkuun päin ja jos kahden pyöräilijäryhmän välissä on tasan yksi ruutu tyhjää, taaempi ryhmä pääsee ilmaiseksi kiinni edellä olevaan. Näin käydään koko letka läpi, eli hyvällä tuurilla peesaamalla pääsee monta askelta.

Sen jälkeen vetovuorossa olevat pyöräilijät väsyvät. Jos pyöräilijän edessä on tyhjä ruutu, pyöräilijän pakkaan on otettava väsymyskortti, eli huono liikekortti, joka hidastaa menoa. Pahimmillaan uupuneen pyöräilijän kädessä on neljä väsymyskorttia – silloin ei kiritä.

Näistä yksinkertaisista säännöistä rakentuu todella mainio kestävyysurheilun mallinnus. Ylämäet ja alamäet simuloidaan parilla yksinkertaisella lisäyksellä. Alamäessä vauhti on kortista riippumatta vähintään viisi, ylämäessä taas korkeintaan viisi, eikä ylämäessä saa peesata. Sääntökuorma on kevyt ja pelaaminen vaivatonta.

Pyöräilijät radalla
Mustan toinen pyöräilijä vetää joukkoa, mutta toinen on jäänyt viimeiseksi. Flamme Rougen pyöräilijäfiguurit ovat onnistuneita. Kuva: Mikko Saari

Elegantti peli vaikka koko perheelle

Flamme Rouge on todella tyylikäs peli, pelin upea kuvitus on Ossi Hiekkalan erinomaista työtä. Pienet muovipyöräilijät ovat siistit ja rouleurin ja sprinteurin erottaa riittävän hyvin toisistaan. Kilparadat rakentuvat siivoista palasista, mutkista ja suorista.

Peli tarjoaa muutaman valmiin radan malliksi, mutta omiakin on helppo rakennella, sen kun lätkii ratapaloja peräkkäin. Koska radasta ei tarvitse tehdä ehjää silmukkaa, radan kokoaminen improvisoiden on helppoa.

Granerud on kehitellyt myös Grand Tour -säännöt, joiden avulla voi pelata useamman kisan sarjan, jossa lasketaan kokonaisaikaa ja väsymys kisoissa vaikuttaa seuraaviin kisoihin.

Yksinkertaiset säännöt ja aiheelle uskollinen toteutus tekevät Flamme Rougesta helposti lähestyttävän pelin. Se sopii niin perhepeliksi kuin vähemmän kokeneiden pelaajien kanssa pelattavaksi, mutta on toisaalta myös mekaanisesti kiinnostava peliharrastajille.

Pelaajamäärän suhteen enemmän on parempi – peli toimii kyllä kahdellakin pelaajalla, mutta muuttuu kiinnostavammaksi, kun pelaajia on enemmän. Flamme Rouge on tällä hetkellä oma suosikkini kilpa-ajopeleistä, yhdessä Rallymanin kanssa.

Sprintteriä väsyttää
Punaisen sprintteri on vähän väsynyt, siitä kielivät kaksi kädessä olevaa punaista uupumuskorttia. Yksi ysi kädestä kuitenkin löytyy, eli kunnon repäisyyn riittää vielä voimia. Kuva: Mikko Saari

Tuomon videoarvostelu

Faktat Flamme Rougesta

Suunnittelija:

Julkaisija: Lautapelit.fi (2016)

MutkikkuusFlamme Rouge on yksinkertainen opettaa ja helppo pelata. Suunnittelussa on painotettu koko ajan helppoutta, selkeyttä ja pelattavuutta ja se näkyy.

Onnen vaikutus: Pyöräilijöiden tungeksiessa radalla ja korttien kiertäessä pakassa sattumalla on sijansa, mutta paljon on pelaajien ratkaisuista kiinni.

Vuorovaikutus: Toisten peliä pitää lukea, onnistumiset palkitaan peesipaikoilla. Varsinaisesti ilkeä pelissä ei voi olla.

Teema: Voisin kuvitella, että pyöräilyn tilalle voisi vaihtaa murtomaahiihdon ja homma toimisi ihan mukavasti, mutta muuten teema on kyllä pelissä hyvin vahvasti mukana ja toimii erittäin hyvin.

Uudelleenpelattavuus: Erilaisia ratoja voi tehdä paljon ja samallakin radalla kisa etenee joka kerta eri tavalla. Näkisin Flamme Rougen kestävän käyttöä mainiosti. Pelissä on myös paljon lisäosapotentiaalia.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole merkittävää tekstiä.

Pituus: 30–45 minuuttia.

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Flamme Rouge

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:56
Aito keskiarvo:3.61
Tasoitettu keskiarvo:3.58
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 3
  • 3: 19
  • 4: 31
  • 5: 3

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

3 vastausta artikkeliin ”Flamme Rouge”

  1. Testattu. Ja erittäin hyväksi havaittu.

    Kutitti kivasti samaa kohtaa kuin vanha klassikko Ave Caesar. Tosin tämä ei vedä niin hyvää pelaajamäärää, mutta toisaalta tässä ei voi tulla tilannetta jossa tietää jo puolivälissä ettei edes mahdollista päästä maaliin.

    Todella hyvin toteutunut säännöt uupumukseen ja peesaukseen. Hyvin teeman mukaiset ja pakanrakennuselementti upposi tuohon todella luontevasti.

    Pelattiin kaksinpeli ilman vuoria ja jäi kyllä huutamaan uusintaa neljällä pelaajalla ja kaikilla mehuilla.

  2. Pääsimme kokeilemaan peliä Lautapelaamaan-tapahtumassa. Yllätyimme positiivisesti. Kaikki pelaajat pitivät peiistä. Pyöräkilpailun tapahtumat oii kivasti mallinnettu; mäet, peesaukset, uupumukset, taktikoinnit.
    Sprinteurin ja Rouleurin kortit ja pyöräilijät voisivat ehkä olla vähän paremmin toisistaan erottuvia. Pieni miinus siitä.
    Ties vaikka löytää tiensä pukinkonttiin.

  3. Tämähän on aikuisten versio Kanin loikka -pelistä. :-)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *