Botanicus

1800-luvun kasvitieteellisten puutarhojen rakentaminen ei ollut mitään tavanomaista pihan laittoa. Se oli spektaakkeli. Kasveja tuotiin ympäri maailman, trooppisista sademetsistä Siperian perukoille – ja kaikki tämä vain, jotta herrasväki pääsisi ihailemaan banaanipuun lehtiä ilman, että mekko likaantuu mudassa.

Puutarhat eivät olleet pelkkiä istutusalueita, vaan aikansa elämysmatkoja. Kasvit aseteltiin kuin taideteokset: dramaattiset näkymät, eksoottiset yksityiskohdat ja huolella suunnitellut kierrokset saivat kävijän tuntemaan, että hän oli matkalla maailman ympäri – ilman passiakin.

Tämän tunnelman on Botanicus onnistuneesti onnistunut sisällyttämään kauniiseen keskikokoiseen eurostrategiaan jossa pääset itse ottamaan ohjat puutarhasi suunnittelusta. Kilpailu on kuitenkin kovaa, joten muidenkin pelaajien strategiaa on syytä pitää silmällä. 1800-luvun puutarhasuunnittelussa tärkeintä oli, että kasvit voivat hyvin ja että vierailijat huokailivat ihastuksesta. Mikäli moitteettoman moottorin rakentaminen on lähellä sydäntäsi, tätä peliä kelpaa suositella.

Puzzlen ystäville?

Botanicus koostuu päälaudasta, jolla seurataan toimintoja ja voittopisteitä sekä pelaajien omista pelilaudoista, joille oma kasvitieteellinen puutarha rakentuu. Voittopisteitä saadaan pääasiallisesti oman kasvitieteellisen puutarhan faunasta ja floorasta ja pääradoilla etenemisestä saatavista palkinnoista, eli suorista voittopisteistä, joita saa päätoimintoratoja läpäisemällä. Lisäksi pelin lopussa puutarhan valmius, eli valmistuneet sarakkeet, tarjoaa vielä lisäpisteitä.

Puutarhan päätehtävä eli vierailijoiden miellyttäminen, tapahtuu oman pelilaudan riveille kohdistetuilla tehtäväkorteilla, eli käytännössä puutarhuria pitää siirrellä niin, että riville pystyy asettamaan tehtävän edellyttämän tasoiset kasvit. Kutakin riviä voi pisteyttää kahdella tehtäväkortilla. Kukkien istutus ja kasvatus vaatii työläisen, eli puutarhurin, joka kulkee kasvien välissä ja suorittaa pelaajan toiminnot rajaten samalla minne kasveja voi istuttaa tai kasvattaa. Kasvin kastelu nostaa sen seuraavaan kasvuvaiheeseen. Matkan varrella pisteitä voi kerryttää myös puutarhaan tulevien eläimien avulla.

Valinnanvaikeutta vuorosuunnittelussa

Pelin alussa kukkasin ilmaistuun toimintovuorotaulukkoon asetetaan lisätoiminnot niille merkittyihin paikkoihin – ensin vaaleat puolet ylöspäin. Toisella kierroksella laatat käännetään toisin päin – tämä varmistaa, että pelikierroksissa on hivenen eroa myös peruspelissä. Pelaajat asettavat myös yhden puutarhurin puutarhaansa sille merkittyyn aloituspaikkaan, yhden puutarhurin pisteen laskentaan, ja päätoimintoradoille oman väriset merkit. Eläimet otetaan laudan viereen peruspelissä odottamaan, että ne voi pelata, tai niille määrättyihin paikkoihin puutarhaan edistyneemmässä versiossa.  

Pelin selkärangan muodostaa pelin etenemistä ja pelaajien vuoroja esittävä toiminto taulukko, jossa aika ja tehokkuus ovat jatkuvasti vastakkain. Mitä myöhemmin toimintonsa tekee, sitä tehokkaamman version toiminnosta saa, mutta samalla menettää mahdollisuuden valita parhaat toiminnot seuraavalla vuorolla. Lisää ulottuvuuksia strategiaan tarjoaa kolme päätoiminto rataa (raha, kottikärryt ja lapio) joissa edetään työvuorotoimintojen mukaisesti. Tässä nousee esiin myös pelin kilpajuoksu – radoilta on mahdollista saada palkinto, ja ensimmäiset radan suorittajat kahmaisevat isoimmat voittopistepalkinnot. Suurimmasta osasta ratoja voittopisteet voivat loppua lopulta kokonaan.

Pelaajien vuoro koostuu kahdesta vaiheesta. Ensin pelaaja päättää haluaako liikuttaa puutarhuriaan omalla laudallaan maksaen siirtymisestä kolikoita ja voi halutessaan pelata puutarhakortteja jotka käytännössä joko voi myydä saadakseen rahaa tai maksavat kaksi kultarahaa suorittaakseen kortin tarjoaman toiminnon, esimerkiksi kukan kastelun.

Sen jälkeen pelaaja valitsee suoritettavan toiminnon. On myös mahdollista valita sama toiminto kuin aikaisempi pelaaja, mutta tämä vaatii rahavarantoja – jokaisesta aiemmasta pelaajasta joutuu maksamaan 3 kultarahaa, tosin samalla pääsee toiminnon ylimmäksi, jolloin seuraavalla kierroksella vuoro on ennen alle jäävää. Joillakin vuoroilla on mahdollista suorittaa kaksi toimintoa, jos valitsee vuoron ensimmäisenä; järjestyksellä ei ole väliä, mutta toiminto pitää suorittaa loppuun ennen kuin seuraavaa suorittaa.

Peliä pelataan kaksi varsinaista kierrosta, joissa molemmissa on kahdeksan toimintovuoroa, jonka jälkeen kaikki saavat vielä tehdä lopputoiminnon ennen loppupisteytystä. Kierros päättyy aina kun pelivuoroa ilmaisevat kukkanappulat ovat siirtyneet viimeiseen toimintovaiheeseen.

Rikkaruohoja ja hellää hoivaa

Botanicusta ei kannata nostaa peliporukan pöydälle nostaa ennen kuin joku osaa säännöt. Ohjeiden sisäistämiseen on hyvä varata hieman aikaa. Ohjekirja ei varsinaisesti ole huono – sen jälkeen kun pelin ytimen on sisäistänyt, kaikkiin kysymyksiin on ohjekirjasta löytynyt selkeä vastaus. Pelissä on kuitenkin paljon liikkuvia osia, joten punaisen langan sisäistäminen ottaa hetken. 

Pelinlaatijat ovat tiedostaneet sen, ja lukijan apuna on onneksi ohjeet joiden avulla voi keskittyä ensin tärkeimpiin sääntöihin. Jos englanninkieli ei ole este, suosittelen lämpimästi Dizedin ohjetta johon ohjekirjan englanninkielisestä osiosta löytyy suora linkki – tätä kautta voit oppia pääsäännöt nopeasti interaktiivisessa askel askeleelta opastavassa oppaassa.

Botanicuksen visuaalinen ilme on nostalginen, runsas mutta selkeä. Mietin oitis, miksi visuaalinen ilme tuntui jollain tavalla tutulta ja miellyttävältä – kuvittaja on Marcel Gröber, jonka tyyli on tuttu tuoreammista Carcassonne-kuvituksista. Taide ei räisky, mutta tekee tehtävänsä: symboliikka on loogista ja parin ensi pelin jälkeen helposti mieleenpainuva. Hurmaavana yksityiskohtana kasvit ovat erilaisia ja niiden neljännestä tasosta eli kukkivista kasveista löytyy ohjekirjasta lisää tietoa.  

Komponentit ovat laadukkaita, puukuutioita ja pahvimerkkejä tutussa eurohengessä. Pelilauta on iso, mutta ei ylikuormitettu – pöytätilaa peli kuitenkin vaatii, koska pelilaudan lisäksi pelaajien henkilökohtaiset laudat pitää mahduttaa pöydälle. Värisokeus voi kuitenkin tehdä pelitilanteesta vaikean hahmottaa, koska kontrastit pelaajien nappuloiden välillä eivät ole isot ja värivalikoima on perinteinen sininen, vihreä, punainen ja keltainen. Yhteisellä laudalla käytettäviä nappuloita on kuitenkin vähän, joten jos niiden erottamisessa on ongelmia, ne on helppo merkitä.

Kaksinpelin kiihko ja pelin skaalautuminen

Omien kokemuksien mukaan hauskimmat pelikerrat on olleet kolmella pelaajalla – lähtökohtaisesti peli on tuntunut olevan hyvin tasapainossa, sillä useampi taktiikka on tarjonnut  loppupisteytyksessä varsin hyviä pistetuloksia. Pelkkä kasvien strateginen asettelu ei takaa voittoa. Neljällä pelaajalla toiminnoissa on toki isompi ruuhka, koska vaihtoehtoisia toimintoja on neljä, mutta mahdollisuus ostaa paikka samasta toiminnosta pitää pelin tasapainossa.

Kilpajuoksu asetelma lievenee hieman pelaajamäärän vähetessä, koska arvokkaimmat palkintolaatat päätoimintoradoilta poistetaan pelaajien lukumäärän mukaan. Tämä ei kuitenkaan vähennä hyvän päätoimintostrategian tärkeyttä. Mielipiteet siitä, kuinka paljon toiseen voi vaikuttaa vaihtelivat myös pelaajien välillä – kaiken kaikkiaan pelaaja kuitenkin pystyy vaikuttamaan toiseen vain vuorojärjestyksen kautta.

Botanicuksen kaksinpeli on ratkaistu nerokkaan yksinkertaisesti, sillä omien kokemuksien mukaan kaksinpeliin tuotu ylimääräinen neutraali kukka, jota aiempana pelivuorossa oleva pelaaja pääsee siirtämään, muuttaa kaksinpelikamppailut astetta brutaalimmaksi ja intensiivisemmäksi – varomaton pelaaja jää helposti useaksi vuoroksi altavastaajaksi. Näin myös harmitus häviöstä on ollut karvaampi kaksin pelatessa.

Omien kokemusten mukaan tasapaino on kaksinpelissä kuitenkin huonompi, sillä lopun piste-erot ovat olleet paljon suurempia kuin kolmin- ja nelinpelissä. Kaksinpeli myös jakoi mielipiteet vahvemmin kuin kolmin- ja nelinpeli, joihin oli helppo saada uusintakierrokselle pelaajia, toisin kuin kaksinpelirevanssiin. Tästä huolimatta peli toimii mielestäni erinomaisesti kaksinpelinäkin, etenkin jos pelaajat ovat suunnilleen samantasoisia.

Meidän perheen kesken (mukaan lukien 11- ja 10-vuotiaat lapset) peruspeli viehättää edelleen, mutta pelissä on mukana edistyneempi pelimuoto, jossa kaikkea on vähän enemmän. Pelilaudat käännetään ympäri, jolloin monimutkaisemmat (ja erilaiset!) puutarhat tulevat esiin ja myös toimintoradat muuttavat muotoaan.  Peliin lisätään alussa jaettavat loppupisteytyskortit, joilla loppupisteytykseen tulee lisäjännitystä, ja puutarhurien määräkin kasvaa pelin edetessä.

Isoin muutos ovat eläimet, jotka ovatkin nyt puutarhassa täyttämässä istutuspaikkoja. Puutarhapaikan vapautuksen lisäksi puutarhan eläimet tarjoavat runsaasti strategisia vaihtoehtoja. Siinä missä peruspelissä eläimet olivat vain lisäpisteiden lähde, edistyneemmässä versiossa ne tarjoavat lisää rahaa, bonusvoittopisteitä suoritetuista tehtävistä ja avaavat reittejä päätoimintoradalla, joten voiton kannalta voi olla iso ero missä järjestyksessä eläimet ottaa käyttöön vai jättääkö ne puutarhaan.

Edistynyt pelimuoto ja muunnelmat varmistavatkin, että pelin uudelleenpelattavuus säilyy pitkään, mutta ensin on syytä varmistaa että peruspelin säännöt on sisäistetty. 

Puutarhan lumoissa

Jos pidät peleistä kuten Ark Nova ja Wingspan, ja arvostat moottorin rakennusta ja resurssienhallintaa mutta etsit varsin nopeaa peliä, jota ehtii pelata useammankin kierroksen illassa, Botanicus voi sopia sinulle hyvin. Botanicus ei suoranaisesti tarjoa mitään täysin uutta, mutta on hyvin suunniteltu puzzlepeli, joka yhdistää pelimekaniikkoja uniikilla tavalla.

Kevyehkönä strategiapelinä se soveltuu myös perheille ja kevyempien pelien ystävät ja pystyy vangitsemaan teemansa erinomaisesti. Pelivuorot ovat nopeita ja turhia vuoroja ei ole – jokainen toiminto tuntuu merkitykselliseltä ja selkeitä automaattisia valintoja ei ole.

Meidän perheen lapsilla oli jo kokemusta Everdellistä, Ark Novasta ja Wingspanista Kingdominon lisäksi, joten he omaksuivat pelin erittäin nopeasti. Peli tuntuisi myös hyvältä askeleelta työläisasettelu pelien pariin. Meillä tämä peli sijoittuu tuonne Wingspanin ja Kingdominon välimaastoon, mutta on löytänyt sieltä paikkansa. Pelin kesto on mukavan lyhyt ja lopussa koneistonrakennus on palkitsevaa – kun kasvihuone kukoistaa ja voittopisteet alkavat ropista hymy on herkästi huulilla.

Faktat Botanicuksesta

Suunnittelijat: Samuele Tabellini, Vieri Masseini

Julkaisija: Hans im Glück (2024), Lautapelit.fi (2025)

Mutkikkuus: Muuttuvia ja selitettäviä osia on paljon, mutta pelin osaavan pelaajan kanssa säännöt oppii kuitenkin nopeasti.

Onnen vaikutus: Vähäinen, voittaminen riippuu enemmän taktiikasta ja tulevat vaihtoehdot ovat alusta asti nähtävissä.

Vuorovaikutus: Vuorojärjestyksestä kilpailu on pelin keskeinen teema, mutta muuten muihin pelaajiin ei voi vaikuttaa.

Teema: 1800-luvun kasvitieteellisten puutarhojen kilpailu on onnistuttu vangitsemaan peliin hyvin.

Uudelleenpelattavuus: Hyvä, peruspeli jaksaa kiinnostaa vaikka ainoa muuttuvat asia on toimintorakenteet, ja edistynyt pelimuoto ja muunnelmat tarjoavat lisäpelattavaa, kun peruspeli ei enää riitä.

Saavutettavuus: Pelin osissa ei ole tekstiä ja symbolit oppii nopeasti. Pelivärit ovat sininen, punainen, keltainen ja vihreä, oletuksena pelaajanappuloissa ei ole muuta tunnistustapaa kuin väri, muut symbolit eivät ole värisidonnaisia.

Pelaajamäärä: 2–4 (kahdella pelaajalla erityissäännöt)

Pituus: 45–60 min