Cascadia Junior

Lautapeleissä on jo jonkun aikaa ollut trendinä, että menestyneet hittipelit muokataan uudestaan lastenpeleiksi. Vaikka aikuisille ja perheille tarkoitettujen pelien muuttaminen lapsille sopivaksi ei ole niin helppoa kuin luulisi, tuotokset ovat olleet pääsääntöisesti onnistuneita. Kolmen pienen tytön isänä otankin tällaiset trendit avosylin vastaan.

Yksi uusimmista yrittäjistä on Cascadia Junior, joka saa kannuksensa palkintorohmu Cascadialta. Nämä eläinteemaiset laattojenasettelupelit ovatkin suosittuja, mutta lastenpelipuolella aihe on vielä melko tuore. Cascadia Junior oli myös ehdolla 2025 Vuoden lastenpeli -kilpailussa, mutta sai tyytyä pelkään finaalipaikkaan. Se on suuri sääli, koska kyseessä on erinomainen lastenpeli, jopa yksi parhaista.

Panoraaman taikaa

Pelissä valitaan joka vuoro kahdesta maastolaatasta yksi, joka lisätään omien aiempien laattojen jatkoksi. Laatoissa on kaksi erilaista maastotyyppiä ja niissä molemmissa yksi eläimen kuva. Tavoitteena on, että pelin edetessä sekä samanlaiset maastoalueet että eläimet koskettaisivat toisiaan ja muodostaisivat pieniä kolmen laatan ryhmiä.

Eläimet ovat lapsille konkreettisin tapa kerätä pisteitä. Kun alueelleen saa vierekkäin kolme samaa eläintä, saa heti yhden eläintä muistuttavan pistelaatan. Eläinlaatat sijoitetaan omalle panoraama-alustalle, mikä on eittämättä pelin nerokkain idea. Alkuun vähän turhalta tuntuvat pahvialustat rohkaisevat kuin itsestään lapsia leikkimään ja sijoittamaan hankittuja eläimiä taustaa vasten kuin tarrakirjassa konsanaan. 

Maastoalueet pisteytetään vasta pelin lopussa. Silloin kolmen alueen muodostelmasta saa yhden aluelaatan ja kuuden alueen rykelmästä kaksi laattaa. Kun peli loppuu, kaikki kerätyt pistelaatat käännetään ympäri ja niiden taustapuolelta paljastuu saatu pistemäärä – joko yksi tai kaksi käpyä. Lopuksi lasketaan kävyt yhteen ja kovin käpykeisari on pelin voittaja.

Hieman enemmän haastetta

Cascadia Juniorista tunnistaa kyllä alkuperäisen pelin juuret hyvin, vaikka kaikkea on sopivasti selkeytetty ja helpotettu. Vielä enemmän, jopa erehdyttävän paljon, peli muistuttaa toista lastenpeliä Dragominoa, jossa myös yhdistellään laatoilla alueita ja kerätään niistä pistelaattoja. Mutta siinä missä Dragomino tarjoaa haasteen osalta lähinnä lämmintä kättä, Cascadia Junior antaa jo jotain mietittävää. Suositusikä 6+ on aika pätevä haarukka, sillä pienet lapset eivät oikein hoksaa sekä eläinten että alueiden yhdistelyä, vaan keräävät pelkkiä eläimiä. Peliä voi silti aivan hyvin pelata nuorempienkin kanssa, heillä vain pisteet voivat jäädä vähäisemmiksi.

Peliseuran varttuessa Cascadia Juniorilla on vielä yksi ässä hihassaan. Hommaa voi vaikeuttaa niin, että eläimistä saa pisteet vasta silloin, kun ne rakentaa tiettyyn kolmen laatan kuvioon. Tällöin otetaan jälleen uusi harppaus kohti oikeaa Cascadiaa ja pelistä riittää hupia vielä vuosiksi eteenpäin.

Voisi siis luulla, että tällainen, jo hiukan taktista silmää vaativa lastenpeli, puoltaisi aikuisia ja varttuneempia lapsia. Onneksi loppupisteytys tasoittaa tilannetta melko hyvin. Meillä piste-erot ovat pysyneet maltillisina ja erät tasaisina. Koska jokaisesta alueesta voi saada 1–2 pistettä, voi hyvä laattaonni jopa ratkaista voittajan. Loppupisteytyksen satunnaisuutta ovat jotkut netissä kovasti kritisoineet, mutta minusta se toimii ihan hyvin.

Jos pelit ovat edelleen epäreiluja, niin taidokkaamman voi laittaa pelaamaan vaativan pelimuunnoksen kanssa. Meillä tehdään aina näin, jotta aikuinen voi pelata ihan tosissaan lapsia vastaan.

Hankala alku

Cascadia Juniorin suurin häslinki liittyy aloittamiseen. Alkuvalmisteluna pitää jakaa kaikille aloitustavarat, mutta myös sekoittaa 11 eri laattakasaa omiksi pinoikseen ja poistaa joitain maastolaattoja. Ripeästä, noin 20–30 minuutin peliajasta noin viideosa menee pelkkiin alkuvalmisteluihin. Laattojakin on yhteensä 200, mikä voi tuntua vähemmän pelaavista aikuisista alkuun ahdistavalta. Peli ei siis starttaa aivan yhtä kevyesti kuin isoveljensä Cascadia tai edes Dragomino, mutta porukalla alkutoimet sujuvat pikaisesti. Kunhan vauhtiin päästään, itse pelaaminen on miellyttävän sujuvaa ja leppoisaa.

Pakko antaa myös suitsutukset pelin ilmeestä ja osista. Kuvitus on hellyttävää, jopa satukirjamaista, mutta pääosin selkeää (mitä nyt kosteikko- ja niittypalat ovat aika lähellä toisiaan). Osat ovat taas jämäkkää pahvia, joiden pitäisi kestää lasten käsittelyä. Osia on tosiaan paljon, joten myös siinä mielessä rahoilleen saa vastinetta.

Cascadia Junior on kaikkinensa lastenpelien parasta A-ryhmää, jota voisi jopa tituleerata “ensimmäiseksi perhepeliksi”. Tätä kun aikuinenkin pelaa mielellään ja peli kasvaa hienosti lasten mukana. Jos pieni alkuhämminki ei haittaa, niin tämä lastenpeli kannattaa hankkia – siitä riittää iloa pitkäksi aikaa.

Faktat Cascadia Juniorista

Suunnittelija: Fertessa Allyse, Randy Flynn

Julkaisija: AEG, Flatout Games (2025)

Mutkikkuus: Antaa enemmän mietittävää kuin tavanomainen lastenpeli, vaikka pelatessa onkin melko simppeli. Alkuasettelu on hieman konstikas.

Onnen vaikutus: Vaikka pelaisi kuinka hyvin, loppupisteytys voi ratkaista voittajan. Toisaalta laattoja kerätään pelin aikana melkein kymmenen, mikä lieventää tuurin osuuttaa. Taidokkaammilla pelaajilla on kuitenkin lievä yliote.

Vuorovaikutus: Laattoja ottaessa voi napata sellaisen maastolaatan, jota joku muu tarvitsee, mutta muuten pelissä rakennellaan omaa ympäristöä kaikessa rauhassa.

Teema: Eläinteema ja luonto sopii lastenpeliin erinomaisesti. Kuvitus on huippuluokkaa.

Uudelleenpelattavuus: Edistynyt pelimuoto pitää huolen siitä, että haastetta on tarpeeksi myös silloin, kun lapset vähitellen kasvavat.

Saavutettavuus: Alueiden kuvitus ja eläimet eroavat toisistaan niin hyvin, että värisokeus ei estä pelin pelaamista. Kuitenkin nopealla vilkaisulla niitty- ja kosteikkoalueet menevät välillä sekaisin.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: Noin 30 minuuttia. Kaksinpelin voi pelata jopa reiluun 10 minuuttiin (ilman alkuvalmisteluja).