Kategoriat
Artikkelit

Top-10: Kupongintäyttöpelit

Kupongintäyttöpelit ovat yleensä pienikokoisia, helposti mukana kulkevia pelejä. Usein niissä heitellään noppia, joiden tulosten mukaan tehdään kynällä merkintöjä omalle pelikupongille. Kai Saarto listaa kymmenen parasta kupongintäyttöpeliä.

Koko kupongintäyttöpelien genren aloittaja lienee klassinen Yatzy. Useimmissa moderneissa kupongintäyttöpeleissä on kuitenkin korjattu Yatzyn suurin ongelma eli muiden pelaajien tylsistyminen omaa vuoroa odotellessa. Nykyään peleissä on enemmän pelaajien välistä vuorovaikutusta tai ainakin syy seurata tarkkaan toisen noppatuloksia.

Joissain peleissä toisen vuorolla saa ehkä valita jonkin tuloksen myös omaan kuponkiinsa tai sitten pelaajat kisaavat siitä, kuka saa ensimmäisenä jonkin tavoitteen suoritetuksi.

Toisaalta melko tyypillistä kupongintäyttöpeleille on myös yksinpelisääntöjen löytyminen ohjevihkosesta.

Roll & write vai flip & write

Englanniksi kupongintäyttöpelejä kutsutaan yleensä termillä roll & write, missä “roll” viittaa tietysti nopanheittoon ja “write” lappuun kirjoittamiseen. Nykyään suosittuja ovat varsinkin flip & write -pelit, jossa nopanheiton sijasta käännetään esiin kortteja. Korteilla saadaan paljon nopan tahoja enemmän vaihtelua peleihin.

Nopat ja kortit toki ovat vain tapa tuoda satunnaisuutta pelikertoihin ja yhtälailla pussista nostettavat pelimerkit voivat hoitaa tämän satunnaisgeneraattorin osuuden. Suomenkielinen kupongintäyttöpeli-termi onkin englanninkielisiä parempi, sillä kupongintäyttö kuvaa hyvin kaikkia tämän pelityypin alalajeja.

Noppien tai korttien veivaus ei kuitenkaan automaattisesti tee pelistä kynän käytön kanssa kupongintäyttöpeliä. Pistelomakkeen täyttö esimerkiksi ei tee pelistä kupongintäyttöpeliä. Olennaista on, että paperille tehdään kynällä merkittäviä valintoja. Näillä valinnoilla on sitten pelin edetessä kumuloituvia vaikutuksia. Usein kannattaakin laskea todennäköisyyksiä sille, mikä valinta on jatkon kannalta itselle suotuisin.

Yksi paperille täytettävien kuponkien bonusetu on siinä, että pelistä jää konkreettinen jälki. Meillä on kupongintäyttöpelien laatikot täynnä vanhojen pelien lappuja, joista voi jälkikäteen katsella miten pelit ovat menneet. 

Kupongintäyttöpelit ovat olleet yksi viime vuosien hittegenreistä ja jos jonkinlaista yrittäjää on tullut markkinoille. Tästä on seurannut melko lailla se, että aktiiviharrastajille on tullut saturaatiopiste täyteen kaikenlaisen lapuntäyttelyn suhteen. Pelin täytyykin nykyään availla todella uusia latuja, jotta siitä jaksaisi kiinnostua. Kokosin tähän oman kympin kärkeni ja loppuun muutamia potentiaalisia listallepyrkijöitä, joita en ole vielä testannut.

Parhaat kupongintäyttöpelit

10. Qwixx

Qwixx (2012) on Steffen Bendorffin suunnittelema noppapeli, joka on julkaistu suomeksikin. Yhdessä vaiheessa tätä oli marketeissa saatavana, mikä oli mahtavaa lahjapeliä miettiessä lasten kavereille tai muuten  tuliaiseksi. 

Qwixx oli meille se ensimmäinen kunnollinen Yatzyn tappaja. Pelissä täytetään neljää nousevin tai laskevin numeroin (2–12 välissä) merkittyä vaakariviä. Kutakin riviä vastaa yksin samanvärinen 6-tahoinen noppa. Lisäksi on kaksi valkoista noppaa.

Noppien tuloksia sopivasti yhdistelemällä on tarkoitus rastittaa ruutuja vasemmalta oikealle edeten, mutta takaisin päin ei saa palata jos rivillä on jo jonkin numeron ylittänyt. Parasta Qwixxissä on se, että myös ne pelaajat, jotka eivät ole vuorossa, voivat rastittaa kahden valkoisen nopan summan halutessaan. Tämä pitää kaikki pelaajat kiinnostuneena koko ajan. Peli on myös mukavan ripeä filleri.

Qwixxin komponentit laatikossa
Kuva: Henk Rolleman

9. Qwinto

Qwinto (2015) on Qwixxin “jatko-osa”, vaikka sillä onkin eri suunnittelijat. Qwintossa on kolme eriväristä noppaa ja näitä värejä vastaavat vaakaradat lomakkeella. Omalla vuorolla heitetään 1–3 noppaa ja niiden summa lasketaan yhteen. Tulos merkitään yhtä heitettyä noppaa vastaavalle väriradalle. 

Ideana on jälleen täyttää ruudut siten, että numerot kasvavat vasemmalta oikealle. Pisteitä saa täyttämällä vaakarivit mahdollisimman hyvin tai täyttämällä tietyt pisteitä antavat pystyrivit.

Haastetta antaa se, että sama numero ei saa olla koskaan kahdella eri vaakarivillä samassa pystysarakkeessa. Jälleen toiset pelaajat saavat halutessaan napata vuorossa olevan pelaajan tuloksen itselleen.  Qwintossa on hiukan enemmän miettimistä kuin Qwixxissä ja se on ollut kestosuosikkejamme 

Qwinton osat laatikossa
Qwinton paketista löytyy muutama noppa, pistelehtiö ja kyniä. Kuva: Mikko Saari

8. Solitaire Dice / Can’t Stop Express

Solitaire Dice / Can’t Stop Express (1989) on edesmenneen suunnittelija-legenda Sid Sacksonin kynänjälkeä.  Solitaire Dice sai muutama vuosi sitten Kickstarter-päivityksen, jossa se nimettiin Sacksonin tunnetuimpiin kuuluvan Can’t Stop -pelin mukaan. On näissä kahdessa pelissä aavistus samaa mekaniikkaa sentään. 

Pelasin tätä yhtenä tuskaisen kuumana kesäviikkona lukemattomia kertoja yksikseni Kevon korvessa vaimon tehdessä työjuttuja. Yksinpelinä ennätyksen metsästäminen on koukuttavaa.

Pelaamiseen tarvitset vain viisi tavallista noppaa ja ruutupaperia. Pelissä heitetään aina kaikki nopat, joista valitaan aina neljä noppaa kahden pareiksi. Parien summa merkitään kuponkiin vastaavan numeron kohdalle. Viides noppa on ylijäämänoppa, joka sekin merkitään kuponkiin.

Tarkoitus on saada ruksittua mahdollisimman monta kertaa samaa summaa 2 ja 12 välillä. Pisteytys toimii vähän Lost Citiesin tapaan, eli aloitetulla rivillä pari rastia rivillä antaa vielä paljon miinuspisteitä. Viisi rastia nollaa rivin pisteet ja siitä useampi antaa vasta plussapisteitä.

Pisteitä rastista saa sitä enemmän, mitä epätodennäköisempi kahdesta nopasta saatava summa on. Eli seiska on todennäköisin tulos, kun taas  2 ja 12 taas epätodennäköisimmät. Kun jonku ylijäämänopan rivi on kupongissa täyttynyt, peli loppuu ja lasketaan pisteet. 

Solitaire Dice on nimensä mukaan täysin pasianssia, useammalla pelaajalla kukin jatkaa peliään, kunnes ylijäämänopparivi täyttyy. Toisen tekemiset eivät vaikuta omaan peliin mitenkään.

Pelin esittelee hyvin Ender’s Comprehensive Pictorial Overview: Sid Sackson’s addictive dice filler.

Can't Stop Expressin kuponki ja noppia
Can’t Stop Express. Kuva: Kai Saarto

7. Ganz schön clever (That’s Pretty Clever)

Ganz schön clever (That’s Pretty Clever) on Wolfgang Warschin kupongintäyttöpeli  vuodelta 2018. Se on yksi genrensä arvostetuimmista. Pelissä heitellään ja valitaan noppia, mutta keskeistä on noppatulosten sijoittaminen kupongille, siten että joku rivi täyttyy tai joku muu bonuksen antava ruutu saadaan täytetyksi.

Parhaimmillaan tästä tulee herkullinen ketjureaktio, jossa yhden ruudun täyttäminen mahdollistaa useamman muun rastin laittamisen. Henkistä tuskaa tuo erityisesti se, että mitään kupongin viidestä radasta tai ruudukosta ei voi jättää oikein kokonaan huomiotta, sillä sieltä täältä saadut kettusymbolit antavat lopussa kertoimen huonoimman radan pisteille.

Ganz schön clever on täysin teematon peli ja noppien lukeminen vaatii kupongin skannaillua monelta kantilta. Pelistä julkaistu appi tekee pelaamisesta paljon yksinkertaisempaa, näyttäen kaikki lailliset rastinpaikat. Se on niin kätevää, että fyysiseen versioon pelistä en ole koskenut siihen tutustumisen jälkeen. 

Ganz schön cleverin täytetty kuponki
Kuva: Mikko Saari

6. VivaJava: The Coffee Game: The Dice Game

VivaJava: The Coffee Game: The Dice Game (2014) on T. C. Petty III:n suunnittelema noppaversio VivaJava: The Coffee Gamesta. Olipa siinä lausetta kerrakseen. Kahviaiheinen peli on aika isokokoinen, mutta myös tässä genressä poikkeuksellisen näyttävä.

Mahtavan tuntuiset nopat ja hauskasti komponenteissa hyödynnetty teema yhdistettynä kupongintäyttöpeleissä harvinaiseen engine-buildingiin tekevät kahvipelistä piristävän tapauksen. Nopilla tehdään omalla vuorolla kahvisekoituksia tai tutkimustyötä. Vaihteluakin saadaan valitsemalla erilaiset pisteytystavoitteet kuhunkin pelikertaan.

VJTCGTDG voisi olla listalla korkeammallakin, jos emme olisi vahingossa hankkineet germaanista versiota, jonka kielimuuri tekee tästä itselleni vähän haastavan.

5. Railroad Ink

Railroad Ink (2018) on kaksikon Hjalmar Hach ja Lorenzo Silva suunnittelema reitinrakentelupeli. Kupongit on korvattu näppärillä alustoilla, joista tussin jäljet saa pyyhittyä pois. Railroad Ink -sarjaan kuuluu useampia väriversioita, joissa on pieniä eroja. Olemme pelanneet eniten Deep Blue Editionia. Peruspeli on eri versioissa sama, mutta väriosa tuo mukaan muutaman lisänopan ja erikoissäännön.

Vuorot ovat pelaajien yhteisiä: nopat heitetään, ja tämän jälkeen merkitään niissä olevat radan- tai tienpätkät omalle kartalle. Pelin alussa 7×7:n kokoinen karttaruudukko on tyhjä, vain reunoilla on valmiita uloskäyntejä maanteille ja kiskoille.

Ideana on yhdistää mahdollisimman monta uloskäyntiä toisiinsa. Kesken jääneistä teistä ja radoista saa miinuspisteitä. Plussapisteitä tulee, jos saa liikenneverkostonsa ulottumaan yhdeksään keskimmäiseen ruutuun. Lisäksi pisteitä jaetaan pisimmästä tie- ja ratapätkästä.

Noppatuloksia on melkoisen vaikeaa sommitella toisiinsa, joten onneksi vuorollaan voi käyttää muutamia kertakäyttöisiä “superristeyksiä”. Vaikka interaktiota musterautateillä ei pelaajien välillä olekaan, on tämä vain mainio vartin filleri, johon kynällä piirtäminen ja suunnittelun jännitys tuo lisäarvoa.

4. Silver & Gold

Silver & Gold (2019) yhdistelee kahta puhkikuluttua hittigenreä, eli kupontäyttelyä ja polyominolaattojen asettelua. Phil Walker-Harding on kuitenkin aika ässä suunnittelemaan sujuvia pelejä, eikä Silver & Gold ole poikkeus.

Uwe Rosenberg yhdisteli nämä kaksi genreä hieman aiemmin suomeksikin julkaistussa Second Chance -pelissä. Se oli kuitenkin liian kepeä omaan makuuni. Silver & Goldissa on ensinnäkin teema: pelaajat etsivät saarikorteilta aarteita. Saarille ruksitaan polyomino-muotoja yksi kerrallaan korttituurin ehdoilla. Kun saari on täytetty siitä saa pisteitä ja voi siirtyä toisella saarelle. Lisäksi voi löytää bonuspisteitä antavia kolikoita tai palmuja.

Teema ei ole kummoinen, mutta se tekee pelaamisesta heti mukavampaa ja helpommin opetettavaa kuin nuo alemmilla listasijoituksilla olevat abstraktimmat pelit (Qwixx, Qwinto ja Ganz). Silver & Goldissa ei ole lainkaan perinteisiä kuponkeja, vaan tusseilla piirretään suoraan saarikorteille, joita muste lähtee hienosti pyyhkäisemällä. Komponentit ovat pieneksi peliksi tosi hyvät ja peli näyttää houkuttelevalta.

Silver & Gold -pelin laatikko ja kortteja
Kuva: NSV

3. Boomerang

Boomerang (2018) on Scott Almesin parin vuoden takainen Kickstarter-peli. Se on tulossa nyt uudestaan vähän viriteltynä ja selkeästi komeamman näköisenä. Meillä oleva vanhempi versio on kuitenkin aivan toimiva paketti ja kuuluu kuponkipelien parhaimmistoon.

Bumerangissa koitetaan nähdä Australiaa mahdollisimman laajalti ja pelimekaniikkana on kupongintäytölle vähän poikkeuksellisesti 7 Wonders -tyylinen kortinvärväys. Erilaisia nähtävyyksiä ja kokemuksia keräillään samalla vähän Tokaidon tapaan. Peli tasapainoilee taitavasti sopivan keveyden ja mielekkäiden päätösten teon määrän välillä. 

Boomerang-pelin kuponki ja kortteja
Kuva: Kai Saarto

2. Welcome to…

Welcome to…:n (2018) korkea asema listalla tuskin ketään yllättää. Benoit Turpinin peli oli aiempi suosikkini kupongintäyttöpeleistä. Unelmalähiön rakentaminen muistuttaa pelimekaanikoiltaan vähän Qwixxiä ja Qwintoa, mutta nopat ovat vaihtuneet kortteihin ja lisäkilkettä on liimattu paljon päälle. Pelistä löytyy siis teema, joka on heti itselleni iso plussa!

Tämän pelin pelaaminen on aina palkitsevaa ja useat lisäosapaketit pitävät pelin tuoreena. Ainoa ongelma on pelin suhteellisen korkea oppimiskynnys. Jopa toisille peliharrastajille pelin opettaminen vie vähän turhan paljon aikaa ja jättää usein avoimia kysymyksiä.

Lautapelit.fi on julkaissut tämän suomeksi, mikä taatusti helpottaa pelin opettelua.

Welcome To... -pelin osat
Kuva: Kai Saarto

1. Cartographers: A Roll Player Tale

Cartographers: A Roll Player Tale (2019) sijoittuu teemaltaan Roll Player -pelin maailmaan. Suunnittelija Jordy Adan herätti hetkessä jo kuolleeksi luulleeni kiinnostukseni uusiin kupongintäyttöpeleihin.  Kartoittajien pitäisi löytää kuningattarelle tämän toivomia alueita monstereiden asuttamilta korpimailta. 

Jälleen pelimekaniikkana on korteista nousevat polyominot, tällä kertaa ne vain kuvaavat vettä, metsää, asutusta ja niin edelleen. Nämä koitetaan saadaan sitten kunkin kierroksen pistetavoitteisiin parhaiten vastaavaan muotoon. 

Yllättäen ihan parhautta pelissä ovat välillä nousevat hirviökortit. Ne kun saa piirtää vastustajien lapuille. Mutta ei se oikeastaan ole harmin aihe, sillä kaikki saavat saman rangaistuksen ja se vain tuo uutta jännittävää haastetta. Cartographersissa on ihanteellinen kesto, luomisen vapautta, interaktiota ja se on yllättävän nopeasti opetettava.

Lähikuva Cartographers-pelin komponenteista
Kuva: Kai Saarto

Potentiaalisia listanousijoita 

Koska genre on kyllästetty nimikkeillä, monia on vielä itseltäni testaamatta. Muutama peli vaikuttaa lukemani perusteella siltä, että niillä voisi olla mahdollisuuksia nousta listalle. 

Kovin arvostettu ja selkeästi listani pelejä tuhdimpi Fleet: The Dice Game on käytännössä kunnon europeli kupongintäyttöpelin vaatteissa. Sen hankkiminen vain on järkihintaan aika mahdotonta.

Let’s Make a Bus Route on japanilainen bussireitin piirtelypeli, jossa on tarkoituksena löytää parhaat pisteet tuottava matkustajareitti. Peli on hyvin looginen ja temaattinen. Se tuo ulkoisesti mieleen mainion On the Undergroundin, jossa kaikki pelaajat rakentavat linjojaan samalle pelilaudalle.

Seven Bridges (2019) on nopanvärväystä käyttävä tulokas genreen. Königsbergin siltaongelma on kuuluisa matemaattinen pulma, jota peli sivuaa. Tarkoituksena olisi ylittää Königsbergin siltoja ja nähdä mahdollisimman paljon kaupunkia.

Deadball (2017) on listan outolintu, harvinainen Kickstarter-peli, jota ei ole nähdäkseni esitelty missään isommalla lautapelikanavalla. 1900-alun baseball-joukkueita manageroidaan pelistä toiseen oikeiden tilastojen avulla ja itse ottelut hoidetaan isolla kasalla roolipelinoppia.

Yli 60-sivuinen ohjekirja, historiallisesti vahva ja erikoinen teema sekä harvinaisempi 1–2 pelaajan rajoitus herättivät kiinnostukseni. BGG:ssä pelillä on mainio 8,4 keskiarvosana. Deadball vaikuttaa elämäntapapeliltä, johon voi uppoutua tunneiksi ja viikoiksi kerrallaan rakentaessaan joukkueitaan ja pelatessaan kampanjakausia.

Kirjoittanut Kai Saarto

Turkulainen pitkän linjan toimittaja. Tekee sivutöinä kuvituksia ja verkkosivuja. Rooli- ja lautapelaaja from way back.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.