Biblios

Biblioksessa pelaajat ovat apotteja, jotka kilpailevat siitä, kuka kerää kattavimman pyhien kirjojen kokoelman. Tähän tarvitaan rahaa, jolla hankitaan tarvittavat resurssit ja piispan siunaus. Uskonnollinen teema saattaa joidenkin korvaan kalskahtaa, mutta käytännössä teema ei näy mitenkään – kyseessä on kuitenkin nopea huutokauppafilleri.

Aiemmin Biblios tunnettiin nimellä Scripts & Scribes. Nykyinen versio ei säännöiltään eroa edeltäjästään, vain kuvitus ja vähäiset komponentit ovat saaneet mukavan kasvojenkohotuksen.

Pelin idea

Biblioksessa kerätään kortteja viidestä eri väristä ja korttien arvot vaihtelevat yhdestä neljään. Väristä arvokkaimman korttisetin kerännyt voittaa väriä vastaavan nopan itselleen. Nopat ovat pelin alussa kukin 3 pisteen arvoisia, mutta niiden arvo voi nousta tai laskea pelin edetessä. Muualta pisteitä ei herukaan.

Peli jakaantuu kahteen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa pelaaja nostaa kortteja ja jakaa kortit 3 kasaan. Yhden kortin hän pitää itse, yksi menee huutokauppakasaan ja loput muille pelaajille vuorojärjestyksessä. Näin esimerkiksi nelinpelissä nostetaan 5 korttia. Vaikeaksi jaon tekee se, että kortit nostetaan ja jaetaan kasoihin yksi kerrallaan.

Kun kortit on jaettu, alkaa toinen vaihe, jossa huutokauppakasan kortit huutokaupataan. Värikortit ja noppien arvoja muuttavat piispakortit huutokaupataan rahalla, rahakortit puolestaan sillä, montako korttia lupaa kädestään poistaa. Peli myös antaa mahdollisuuden tarjota enemmän rahaa kuin kädestä löytyy, mutta jos kiinni jää, menettää kortteja ja jää ulos seuraavasta huutokaupasta. Karua, mutta välillä hyvin houkuttelevaa.

Kun kaikki kortit on huutokaupattu, jaetaan pistenopat pelaajille ja katsotaan kuka voittaa.

Kävikö munkki?

Biblioksen kaksi vaihetta ovat hyvin erilaisia, mutta ne tukevat toisiaan hyvin. Ensimmäinen vaihe luo onnenkoetuspeleille tyypillisiä vaikeita päätöksiä siitä, pitäisikö hyvä kortti napata talteen vai jäädä odottamaan parempaa. Samalla jako antaa tärkeää tietoa korttien jakaantumisesta pelaajien kesken. Viimeistään huutokaupassa yleensä selviää, mitä väriä kukin metsästää.

Tuuria pelissä on runsaasti, mutta kaaos tuntuu hallitulta. Muun muassa piispakortit rankaisevat helposti juuri niitä, jotka onnistuvat keräämään paljon tiettyä väriä – tämä tasapainottaa korttituurin osuutta. Jos puolestaan epäilee häviävänsä tietyn värikategorian, voi kortit poistaa kädestään rahakortteja huutaessa.

Biblios on kaunis paketti. Korttien kuvitus on upeaa ja nopat isoja ja jämäkän oloisia. Jopa itse pelilaatikko näyttää ja avautuu kuin kirja. Kortit ovat valitettavasti mustareunaisia ja laadultaan keskinkertaisia, joten muovittaminen voi osoittautua fiksuksi ideaksi.

Joustava ja fiksu filleri

Yllättävintä on se, kuinka hyvin Biblios toimii eri pelaajamäärillä. 2–4 pelaajaa ei ole tällä kertaa pelkkää mainospuhetta, vaan peliä pelaa mielellään myös kaksinpelinä. Toki huutokauppaaminen hyötyy useammasta pelaajasta ja kahdestaan tuurin osuus kasvaa, kun kortteja poistetaan pelin alussa runsaammin ja jaetaan vähemmän.

Biblios on onnistunut peli, jossa on enemmän ideaa kuin monessa höttöfillerissä. Peli pysyy jännittävänä loppuun saakka ja noppien manipulointi, korttien jako sekä huutokauppa luovat kokonaisuuden, jonka parissa viettää mielellään pikaisen puolituntisen.

Faktat Biblioksesta

Pituus: 30 minuuttia.