Claustrophobia. Kuva: Igor Potapov / BGG

Claustrophobia

Vuonna 1634 Uuden Jerusalemin neuvosto päätti, että kaupungin alla sijaitsevat katakombit tutkitaan. Erikoinen ja outo käytävien verkosto on vaarallinen paikka,  kuin helvetti. Matkaan lähetetään pappi ja kuolemaantuomittuja vankeja. Selviääkö katakombien salaisuus ja selviävätkö kaikki hengissä ulos siitä kertomaan?

Claustrophobia on pienimuotoista taktista taistelua demonien asuttamassa käytävien loputtomassa verkostossa. Toinen pelaajista ottaa ihmisten roolin ja toinen puolestaan on ohjaa demonien loputonta joukkoa.  Skenaario määrittelee voittotavoitteen, käytettävissä olevat voimat ja joukot.

Pelin kulku

Claustrophobian kansiPelin alussa pelaajat valitsevat puolensa. Demonien pelaajalla on yleensä loppumaton määrä joukkoja käytössään, kun taas ihmisillä on käytettävissään rajallinen, ennalta määritelty, joukko. Ihmiset ovat pääsääntöisesti kestävämpiä ja parempia taistelijoita, mutta demonien suurempi määrä kompensoi niiden heikkoutta.

Pelattavia skenaarioita on sääntökirjassa muutamia ja kun skenaario on valittu, tehdään tarvittavat alkuasetelmat skenaarion ohjeiden mukaisesti. Skenaariot muuttavat käytettävissä olevia tavaroita, demonien tyyppiä, karttapaloja ja muutamia muita taktiikkaan vaikuttavia asioita.

Ihmisten pelaaja heittää jokaiselle hahmolle sillä kierroksella käytössä olevat ominaisuudet. Tämä idea tuntui aluksi hieman oudolta, mutta tukee pelimekaniikkaa hyvin. Jokaisella hahmolla on käytössään kuusi erilaista ominaisuusyhdistelmää. Pelaajan hahmolle asettama noppa määrittää, mitä ominaisuusriviä kyseinen hahmo käyttää ja mitä voimia kyseinen hahmo voi skenaarion aikana käyttää. Ominaisuudet ovat liikkuminen, puolustus ja taistelu.

Pihvinä vaihtelevissa ominaisuuksissa on se, että aina kun hahmo saa vahinkoa, poistetaan vahingon määrän verran rivejä käytöstä. Tämä rajaa hahmon toimintoja ja voi jollakin kierroksella jopa estää hahmon käytön jos noppa tuuri ei osu kohdalleen. Toisaalta neljällä hahmolla pelattaessa pelaaja heittää neljää noppaa ja saa sijoittaa ne haluamilleen hahmoille.

Ihmiset pelaavat tämän jälkeen oman vuoronsa, eli liikkuvat, tutkivat ja taistelevat. Liikkumiseen hahmo käyttää omia liikepisteitään. Jotkut karttapalat rajoittavat esimerkiksi käytävän kokoon perustuen että vain yksi hahmo voi olla karttapalalla kerrallaan. Karttapalat ovat yhdessä pinossa ja niitä onkin melkoinen määrä. Ihmisten pelaaja nostaa karttapalan, mutta demoneja pelaava saa asettaa sen haluamallaan tavalla pelilaudalle. Tämä mahdollistaa demonia pelaavan tehdä pientä kiusaa ja punoa juoniaan epäonnisten ihmisten kohtaloksi.

Ihmisten tehtyä vuoronsa on demonien puolella olevan pelaajan vuoro. Demoneja pelaava pelaaja heittää noppia joiden määrä vaihtelee kolmen ja viiden välillä. Noppien määrä riippuu demonin edellisen kierroksen käyttämistä voimista, nostetuista karttapaloista ja ihmisten tekemistä asioista. Tavallisesti noppia on kuitenkin kolme. Demonisia voimia käytetään asettamalla noppia demonien pelilaudalle. Pelilaudalla on useita erilaisia ominaisuuksia ja ne saattavat vaatia esimerkiksi kahden parillisen nopan laittamista voimalle tai vaikkapa noppien yhteenlaskettu summa tulee olla 11. Voimia on siis kymmenen erilaista ja niiden hyöty aukeaa kunnolla vasta toisessa skenaariossa.

Noppien sijoittamisen jälkeen demonia pelaava kutsuu uusia demoneita pelilaudalle, jos se on mahdollista, pelaa voimiaan tai käyttää tapahtumakortteja. Tällä tavalla jatketaan kunnes skenaarion voittotavoite on tavoitettu jommankumman osapuolen toimesta.

Demonit jahtaavat vankia. Kuva: Tero Oksala
Demonit jahtaavat vankia. Kuva: Tero Oksala

Ihan hauskaa, mutta…

Pelin perusmekaniikka on todella yksinkertainen, siinä ei ole monimutkaisia sääntöpoikkeuksia tai lisäsääntöjä opeteltavana. Peli on hyvin suoraviivaista ja välillä jopa tunnelmallista. Kuitenkin peliä vaivaa hieman liiallinen tuurin vaikutus, jopa paatuneelle ameritrashiä pelaavalle se pisti silmään. Joissakin peleissä nopilla käytävä taistelu on sopivaa, mutta jos vaikuttamisen mahdollisuudet onnistumiseen ovat pienet, ei se pidemmän päälle houkuta.

Figuurit ovat hienoja, ne ovat jopa maalattuja ja pisteet siitä. Taide on tyylikästä, mutta se ei kanna loputtomiin. Peliä on kuitenkin ihan mukava pelata silloin tällöin. Jos pelissä olisi oikeasti enemmän taktikoimisen mahdollisuuksia, skenaarioissa enemmän variaatioita ja noppien painoarvo pienempi, pelissä olisi aineksia huippupeliksi.

Peliä on pelattu kaksi kierrosta. Kuva: Tero Oksala
Peliä on pelattu kaksi kierrosta. Kuva: Tero Oksala

Lisäosakin löytyy

Peliin on julkaistu lisäosa nimeltään Claustrophobia: De Profundis. Lisäosa laajentaa pelin sisältöä pidemmälle ja tuo lisää vaihtelua.

Faktat Claustrophobiasta

Suunnittelija

Julkaisija: Asmodee (2009)

Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat helpot ja suoraviivaiset.

Onnen vaikutus: Noppien heittämisen, korttien nostamisen ja karttapalojen satunnaisuuden muodossa pelissä on paljon tuuria mukana. Taktiikkaa on mukana myös.

Vuorovaikutus: Pelaajien välinen vuorovaikutus on pelissä tärkeässä asemassa.

Teema: Teema on vahva ja se toimii.

Uudelleenpelattavuus: Hyvä.

Kieliriippuvuus: Säännöt ovat englanniksi ja korteissa on paljon englanninkielistä tekstiä.

Pelaajamäärä: 2

Pituus: 45 minuuttia

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Claustrophobia

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:21
Aito keskiarvo:3.71
Tasoitettu keskiarvo:3.42
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 1
  • 3: 5
  • 4: 14
  • 5: 1

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *