Kategoriat
Peliarvostelut
Suosikki – yli 5 vuotta suosiossaSUOSIKKI

Copenhagen

Kööpenhaminan Nyhavnin värikkäistä taloista inspiroitunut Copenhagen on kortinnostoa Menolipun hengessä ja julkisivujen rakentelua polyomino-laatoista.

Kööpenhaminan tunnetuimpia alueita on Nyhavn, jossa värikkäät talot reunustavat kanaalia. Näistä julkisivuista on saanut innoituksensa Copenhagen, tanskalaisen suunnittelijaduo Asger Harding Granerudin ja Daniel Skjold Pedersenin suunnittelema kepeä laattojenasettelupeli.

Kovin vahvasti teema ei pelissä kiinni ole, mutta ainakin lopputulos näyttää somalta ja yhteyttä on sen verran, että peliä voisi hyvällä omallatunnolla myydä Kööpenhaminassa turisteille – ja hei, pistenappuloina on pieni merenneito -meeplet!

Copenhagenin kansi

Polyominoja peliin

Jokaisella pelaajalla on oma pelilauta, johon rakennetaan yhden talon julkisivua. Julkisivu rakentuu polyomino-laatoista, eli yksittäisistä neliöistä rakentuvista laatoista, joissa on kahdesta viiteen neliötä erilaisissa muodostelmissa.

Vuorollaan voi joko nostaa käteensä värillisiä kortteja tai pelata laatan maksamalla sen käsikorteilla. Korttien väri määrää, millaisen laatan saa rakentaa ja korttien määrä kertoo, miten iso laatta on. Neljällä keltaisella kortilla saisi siis rakentaa neljän ruudun kokoisen keltaisen laatan. Laatta taas on laitettava laudalle siten, että se jostain kohdasta “putoaa” alas, eli on jollain tapaa pohjan päällä joko suoraan tai muiden laattojen kautta, ilmassa leijuvia laattoja ei hyväksytä. Tämä kaikki on varsin yksinkertaista ja helppotajuista.

Pisteitä kertyy, kun omaan julkisivuun valmistuu vaaka- tai pystyrivi. Rivin pisteet tuplataan, jos se koostuu pelkästään ruuduista, joissa on ikkunoita. Peli päättyy välittömästi, kun joku pääsee pisteradalla maaliin eli 12 pisteeseen tai kun nostopakasta nousee esiin pieni merenneito -kortti.

Copenhagen-pelitilanne
Kortit ovat tarjolla satamalaiturilla. Kuva: Mikko Saari

Erikoisvoimista vaihtelua peliin

Julkisivuista löytyy vaakunamerkkejä, joita saa käytettyä joko peittämällä ne laatalla tai rakentamalla valmiiksi rivi tai sarake, jonka vieressä vaakuna on. Silloin pääsee nauttimaan bonuksista. Tarjolla on muutama vaihtoehto: bonukseksi voi ottaa joko erikoisvoimalaatan tai yhden ruudun kokoisen ikkunalaatan. Erikoisvoimat ovat kertakäyttöisiä, mutta bonustoiminnolla voi myös kääntää kaikki erikoisvoimansa uudestaan käyttöön.

Erikoisvoimilla pääsee rikkomaan sääntöjä. Tavallisesti kortit pitää nostaa pöydästä vierekkäisiltä paikoilta, mutta erikoisvoimalla voi nostaa mitkä tahansa kaksi korttia. Toinen erikoisvoima antaa nostaa kolmannen kortin. Kolmannella voi samalla vuorolla nostaa kortteja ja rakentaa, kun tavallisesti pitää valita vain toinen. Rakentamiseenkin saa apuja: yksi erikoisvoima antaa yhden kortin alennuksen laattoihin, toisella taas saa vaihtaa korttien väriä.

Erikoisvoimien käyttämisessä on pelin suola: niitä kannattaa kerätä ja hyödyntää mahdollisimman paljon. Vaakunapaikkoja on rajallisesti, joten pitää valita, ottaako laajan valikoiman erikoisvoimia, vai käyttääkö pienempää settiä voimia mahdollisimman monta kertaa. Tämä osa pelistä tuo mieleen Oregonin, jossa niinikään erikoisvoimalaattojen tehokas hyödyntäminen on avainasemassa.

Valmis talo
Pystyrivi, jossa on pelkkiä ikkunoita, on neljän pisteen arvoinen. Sinisen värin tulvaa selittää sääntö, jossa laatasta saa kortin verran alennusta, jos sen vieressä on toinen samanvärinen. Kuva: Mikko Saari

Kelpo perhepeli

Copenhagen on mukavan näköinen – väreiltään ehkä vähän haalea, mutta värimaailma toki sopii teemaan. Alle tunnin perhepelinä se toimii oikein mainiosti, ikäsuositus 8+ on oikein hyvä. Pelissä on mukavaa rakentelun ja saavuttamisen henkeä vaikka ei voittaisikaan, eikä suuremmin kiusantekoa muita pelaajia kohtaan.

Näin peliharrastajan näkökulmasta boksi tuntuu vähän isolta pelin painoluokkaan verrattuna, kyse on kuitenkin kevyestä ja nopeasta pelistä, ja alkuvalmisteluja laattojen säätämisen ja korttipakan järjestelyn muodossa on sen verran, että etenkin nopeassa kaksinpelissä ne tuntuvat jo vähän liiallisilta pelin kestoon verrattuna.

Copenhagen toimii mukavasti eri pelaajamäärillä. Kolminpeli on rauhallisin: siinä pakka pelataan kahteen kertaan läpi kuten nelinpelissä, mutta sille on vähemmän jakajia. Kaksinpelissä pakka pelataan vain kerran ja loppu tulee yllättävän pian. Kolminpelissä on paras mahdollisuus lopettaa peli saamalla 12 pistettä. Sinänsä äkkilopetus on mainio paineenlisääjä, mutta jos siitä ei pidä, sen voi aivan hyvin jättää pois ja pelata vain 12 pisteeseen asti (nelinpelissä lienee silloin fiksua pelata kymmeneen pisteeseen).

Copenhagenista on olemassa myös kupongintäyttöversio Copenhagen Roll & Write, jossa julkisivuja rakennellaan noppia heittämällä ja rastittamalla ruutuja kupongilta. Kupongintäyttöversio on kepeämpi ja nopeampi ja voi olla joidenkin makuun lautapeliä mieluisampi.

Päivitys 9/2022: Copenhagenille on ilmestynyt myös sisarpeli Helsinki, jossa samankaltaista pelimekaniikkaa on kehitelty eteenpäin.

Käsi kortteja
Tästä lähtee, viidellä sinisellä kortilla saa komean sinisen viiden ruudun laatan oman julkisivuun. Kuva: Mikko Saari

Faktat Copenhagenista

Suunnittelija: ,

Julkaisija: Queen Games, Lautapelit.fi (2019)

Mutkikkuus: Säännöt ovat varsin yksinkertaiset ja varsinkin jos joku opettelee ne kunnolla, pelin opettaa nopeasti ja ongelmitta.

Onnen vaikutus: Yllätyslopetukseen sisältyy oma tuurielementtinsä, samoin korttien saatavuuteen, mutta taitava rakentelija ja tehokas erikoisvoimien käyttäjä vie kyllä voiton pitkällä aikavälillä useammin.

Vuorovaikutus: Kiusantekoa pelaajien välillä ei ole, joskus toki onnistuu nappaamaan pöydästä juuri ne kortit, jotka seuraava pelaaja olisi halunnut.

Teema: Aika abstraktiksi Copenhagen jää, pelatessa ei kovin suuria Kööpenhamina-tunnelmia saavuta, eikä polyominojen asettelu laudalle varsinaisesti talonrakentamiselta tunnu.

Uudelleenpelattavuus: Eiköhän tämä vähintään kymmeniä pelikertoja kestä vaivatta.

Kieliriippuvuus: Tekstiä ei ole missään osissa, joten lukutaidotonkin pystyy pelaamaan.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: 20–40 minuuttia. Aika nopea peli tämä etenkin kokemuksen myötä on.

(Jutun kansikuva: Philippe Salgarolo / Wikimedia Commons, CC BY-SA 4.0)

Pieni merenneito -meeplet
Pieni merenneito -meeplen muoto on vähän vaikeasti hahmottuva, mutta kyllä se vain vanha tuttu satuhahmo on. Kuva: Mikko Saari

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *