Kategoriat
Peliarvostelut

Hallertau

Oluenharrastajat lienevät heti kartalla, kun Hallertausta puhutaan. Baijerissa Saksassa sijaitseva alue on maailman suurin humalantuotantoalue. Humalaa pääsee viljelemään myös Uwe Rosenbergin Hallertaussa, toki vain yhtenä osana maanviljelyksen kokonaisuutta.

Uusi Uwe Rosenbergin iso laatikko on tässä huushollissa aina tapaus, kuten top 20 -listastani voi arvata. Niinpä Hallertaukin kiinnosti oitis. Boksi on tosiaan iso – syvyyttä on kymmenen senttiä – mutta hivenen harhaanjohtava, tämä kun ei ole lainkaan yhtä raskas peli kuin vaikkapa A Feast for Odin, eikä edes sisällä samanlaista runsautta komponentteja.

En välitä sääntöjen lukemisesta, enkä ole hyvä muodostamaan mielipidettä peleistä sillä tavoin. Niinpä jätin Hallertaunkin kohdalla säännöt lukematta etukäteen ja luotin, että jotain kiinnostavaa Rosenberg taas uudella maanviljelyspelillään tarjoaa. Eikä tarvinnut pettyä: Hallertau on kiinnostava peli.

Pelin viehättävä kuvitus on melko tuoreen tekijän Lukas Siegmonin käsialaa – Rosenbergin aikaisemmista peleistä Reykholt ja Nova Luna ovat Siegmonin käsialaa. Lämminhenkinen kuvitus on kaunista ja tervetullutta vaihtelua Klemens Franzin tyylille.

Hallertaun kansi

Maanviljelystä tutuilla ja uusilla tavoilla

Maanviljelyksen parissa siis ollaan, vuosi on noin 1850 ja pelaajat ovat kyläpäälliköitä omissa pikku kylissään Hallertaun alueella. Mainetta ja kunniaa kartutetaan edistämällä paikallisten käsi­työläisten asiaa hankkimalla näille raaka-aineita. Kun käsityöläisten olosuhteet ovat hyvät, kylän vetovoima lisääntyy ja käytössä olevan työvoiman määrä kasvaa.

Mekaanisesti peli on työläistenasettelua, johon yhdistyy vaikutteita toimintapisteiden käyttämisestä. Työläiset ovat identtisiä kuutioita ja jokaisessa toimintoruudussa ensimmäinen pelaaja maksaa toiminnosta yhden työläisen, seuraava kaksi ja vielä kolmellakin työläisellä toiminnon voi tehdä ennen kuin se on täynnä. Joka kierroksen aluksi vain kallein rivi työläisiä poistetaan toiminnosta, joten suosituimmat toiminnot pysyvät kalliina tehdä. Työläisten­asettelutoiminnot ovat hyvin suoraviivaisia: niillä saa joko uusia resursseja tai voi muuttaa olemassaolevia resursseja toisiksi.

Maanviljelys perustuu peltoihin ja kesantomekanismiin. Jotain vähän uutta tässä on. Kun peltoon kylvetään jotain, siirretään laatalle yksi siemenvilja. Sadonkorjuuvaiheessa pelto tuottaa sitten 2–5 tuotetta, tasostaan riippuen, ja putoaa sitten tasoa heikom­maksi. Jos peltoa vain viljelee toistuvasti, se ei tuota enää mitään lisäarvoa. Jos pellon sen sijaan jättää kesannolle eikä käytä sitä, se palautuu pykälän paremmaksi.

Myös lampaita kasvatetaan. Lampaat tuottavat automaattisesti maitoa, niistä saa villaa ja teurastamalla lihaa ja nahkaa. Monista Rosenbergin peleistä tuttu lisääntymismekanismi tästä sen sijaan puuttuu. Päinvastoin, eläinten kuolevaisuus on aikaisempaa vahvemmin esille, lampailla kun on parasta ennen -päiväys: lampaat kuolevat vanhuuteen kolme kierrosta niiden saamisen jälkeen.

Pelaajan maatilan pelilaudat
Pelaajan maatila pelin lopussa. Kyläkeskusta on edistetty jonkin verran, 12 työläistä on maksimimäärä, mutta 18 pistettä pienin pistemäärä, jota kyläkeskuksesta voi saada. Käsityöläisrakennuksista tulee sentään muutama irtopiste. Pari pistekorttiakin on löytynyt ja lampaitakin on. Pellot ovat melko vaatimattomat. Kuva: Mikko Saari

Kylän edistämistä

Mihin tällä kaikella toiminnalla sitten pyritään? Jokaisella pelaajalla on viisi käsityöläisrakennusta, joita on tarkoitus siirtää eteenpäin pelilaudalla. Puuseppä vaatii tiiliä ja ruista, panimo ohraa ja humalia, kylmävarastoon menee lihaa ja maitoa, leipomoon ruista, ohraa ja pellavaa ja käsityöläisille pellavaa, nahkoja ja villalankaa. Hinta on sidottu pelin kierrokseen: ensimmäisellä kierroksella yhden askeleen saa yhdellä tuotteella, toisella kierroksella kahdella, kolmannella kolmella ja niin edelleen. Lopussa resursseja on enemmän, mutta hinnatkin ovat moninkertaiset.

Myöhemmillä kierroksilla tulee kuitenkin käytännöllisiä alennuk­sia: mitä useampaa eri tuotetta käyttää, sitä halvempi on hinta. Osaan rakennuksista liittyy tosin rajoituksia: puusepän on saatava enemmän tiiliä kuin ruista, panimon enemmän ohraa kuin humalaa ja leipomo ottaa korkeintaan yhden pellavan. Laudalla on tien­tukkeena myös kiviä, joita pitää siirrellä eteenpäin työkaluilla, joita saa jättämällä työläisiä käyttämättä. Pelissä arvokkain ja hankalin resurssi hankittavaksi on korut, mutta käyttämällä yhden korun saa sitten siirrettyä mitä tahansa rakennusta yhden askeleen eteenpäin, eli etenkin loppupelissä ne ovat todella arvokkaita.

Kun kaikki rakennukset ovat siirtyneet eteenpäin, pelaajan kylä­keskus nytkähtää askeleen perässä ja paljastaa ikkunastaan suurem­man numeron: tämä numero kertoo, montako työläistä on käytössä. Kun sen saa täyteen eli kahteentoista, ikkunasta näkyy sen jälkeen suurempia ja suurempia pistemääriä. Mekanismi on aika yksinkertainen komponenttijuttu, mutta jotenkin viehättävän konkreettinen.

Tämä rakennusten edistäminen on pelin ytimessä: siitä tässä kaikessa on kyse. Kovin suurta luovuutta tässä kohtaa peliä ei pääse harrastamaan. Ihan tasatahtia käsityörakennuksia ei tarvitse tökkiä eteenpäin, joskus voi olla ihan hyödyllistä tuupata joitain raken­nuksia enemmän kuin toisia – esimerkiksi alennusten vuoksi, “enemmän ohraa kuin humalaa” vaikkapa rajaa sen, että kierrok­sella kolme saatavaa alennusta “kaksi tuotetta, jos maksat kahdella tuotteella” ei voi tähän rakennukseen käyttää – mutta ennen pitkää kaikkien on edettävä, muuten käy kehnosti.

Se mikä luovuudessa menetetään, voitetaan selkeydessä. Uusien pelaajien ei tarvitse miettiä, mistä pelissä on kyse. Tässä on nämä tuotteet, niitä pitäisi olla tämän verran, hanki ne ja siirrä mökkejä niin pitkälle eteenpäin kuin pystyt. Se, miten hyvin tässä onnistuu, on sitten toinen juttu, mutta ainakaan menestys ei ole siitä kiinni, että ei ymmärrä, mitä pitää tehdä.

Pieni jäätämisvaara tässä ehkä on. Jos pelaajat kovasti keskittyvät optimoimaan tuotantojaan, aikaa saa varmasti kulumaan paljon. Meillä peli on kuitenkin edennyt sopivan rennolla otteella. Joskus huomataan, että hups, nyt jäi yhdestä tuotteesta kiinni, jolloin tiukemmalla optimoinnilla olisi saattanut pystyä parempaan, mutta se on hyväksyttävää.

Lähikuva pelaajan pelilaudasta ja käsityöläisrakennuksista.
Edistettävät rakennukset ja kivet, jotka tukkivat etenemisen ennen pitkää. +3-symboli on voittopisteitä, jos se näkyy rakennuksen vasemmalla puolella. Kuva: Mikko Saari

Kortteja pöytään

Jos käsityöläisten kehittäminen ei tarjoakaan sijaa luovuudelle, sille on onneksi tilaa muualla. Peli käyttää kortteja mielenkiintoisella tavalla ja niitä pääsee pelin aikana pelaamaan runsaasti. Kortteja on neljä pakkaa, joista kaksi on joka pelissä sama ja kahteen muuhun on kumpaankin neljä vaihtoehtoa – ja jos peli käy kaupaksi, uusia pakkoja saadaan varmasti.

Portit ovat hyviä alkupelin kortteja. Ne eivät vaadi minkäänlaisia maksuja, vaan ainoastaan vaativat, että pelaajan hallussa on tietyt resurssit. Palkkioksi saa jotain hyödyllistä. Porttikortteja saa muutaman pelin alussa. Porttikorttien eri pakat tarjoavat kasvavaa mutkikkuutta: viimeisessä pakassa on ehdoiltaan selvästi moni­mutkaisempia kortteja kuin ensimmäisessä.

Maatilakortteja jaetaan jokaiselle pelaajalle pelin alussa kuusi ja niistä vapautuu aina yksi käteen jokaisen kierroksen toiminto­vaiheen päätteeksi. Lisääkin voi hankkia pelin aikana. Nämä ovat enimmäkseen sellaisia, että kortin pelaaminen vaatii resurssien maksamista ja menettämistä, mutta palkinnot ovat sitten vähän parempia. Eri pakat keskittyvät pelin eri osa-alueisiin: yksi keskittyy peltoihin, toinen lampaisiin, kolmas humalanviljelyyn ja neljäs jalokiviin.

Bonuskortit ovat herkkua: niistä saa sekä voittopisteitä pelin lopussa että tuloja joka kierros. Niiden pelaaminen vaatii useimmiten maksun, mutta hankkiminen on sikäli vaivatonta, että bonuskortteja kertyy kuin itsestään pelaamalla portti- ja maatila­kortteja. Pistekortit ovat sitten kaikista tehokkaimpia kortteja, mitä voittopisteisiin tulee, mutta ne vaativat kaikista kalleimmat maksut. Sekä bonus- että pistekortteja on vain yksi pakka kumpaankin, eli ne ovat aina samat.

Kortit ovat pelin suola ja mahdollistavat monenlaista kikkailua. Kortteja saa pelata koska tahansa, omalla ja muiden vuoroilla, ja vaikka kesken toiminnon, kunhan vain pystyy täyttämään kortin ehdot. Etenkin kortit, joissa riittää, että omistaa tietyt resurssit, ovat vaivattomia pelata. Pelin lopussa voi hyvinkin olla pelannut parikymmentäkin korttia.

Kortteihin liittyy tietysti jonkunasteinen tuurielementti. Jotkut ovat sen verran ärsyyntyneet, että ovat kääntäneet pakat pelatessaan kuvapuoli ylöspäin, jolloin seuraava tarjolla oleva kortti näkyy. Minusta se on reippaasti liioittelua ja tekee kortin­nosto­toiminnoista liiankin ennustettavia ja laskettavia. Korteissa on toki oma tuurielementtinsä, mutta vaikka joskus kohdalle osuukin hyvin omiin resursseihin osuvia kortteja ja joskus pakasta nousee aivan turhia kortteja, kortit eivät lopulta ratkaise peliä suuntaan tai toiseen. Jos korttisi ovat huonoja, nosta lisää kortteja: se on yleensä halpa toiminto ja lisäksi saatat päästä aloittajaksi seuraavalle kierrokselle, sekin kun on sidottu korttien nostamiseen.

Kuva maatilan korteista
Tässä on pelattu monenlaisia kortteja. Nipussa on kertakäyttöisiä maatilakortteja, joita saa kierroslaudalta aina yhden kierroksessa, ja alhaalla esillä on bonuskortteja, jotka tuottavat jotain joka kierros – tässä pelissä sain joka kierroksella uuden viitostason pellon, kolme nahkaa, yhden maatilakortin, yhden korun, luvan kylvää yhden pellavan ja yhden maidon, varsin muikean sadon siis. Sivummalla näkyy maatilakorttien pelaamiseen kannustanut voittopistekortti, joka palkitsee kuuden kortin pelaamisesta. Kuva: Mikko Saari

Hyvä keskiraskas peli

Hallertau toimii sujuvasti eri pelaajamäärillä; en ole itse pelannut kuin kaksinpeliä, mutta kokeneempi nelinpelaaja vahvisti käsitykseni. Kun pelaajat ovat kokeneita, peli soljuu eteenpäin oikein mukavasti. Koska kortteja saa pelata vapaasti ja eniten miettimistä aiheuttavan kylän kehittämisvaiheen voi pelata yhtä aikaa – ja aloittaa heti kun on työläisensä käyttänyt odottelematta muiden lopettamista – turhaa odotteluaikaa on vähänlaisesti.

Yksinpelimahdollisuuskin on; siinä ei ole mitään erikoista, säännöt ovat tismalleen samat kuin moninpelissä ja tavoitteena saada vähintään sata pistettä. Mitään bottia tai automaattia ei vastassa ole. Pelaaja­määrä näkyy pelissä vain siinä, että kun nelinpelissä työläisiä poistetaan toimintolaudan jokaiselta neljältä alueelta joka kierros, pienemmillä pelaajamäärillä poistetaan vain osasta lautaa: yksinpelissä vain yhdeltä, kaksinpelissä kahdelta ja kolminpelissä kolmelta. Apuna on kortti­pakka, joka varmistaa, että alueet jakautuvat pelin mittaan tasaisesti, yksin- ja kolminpelissä joutuu parilla kierroksella tosin arpomaan toisen kahdesta vaihtoehdosta, kun 6 tai 18 ei mene tasan neljällä jaettuna.

Iso kysymys Hallertaun kohtalon suhteen on tietysti se, miten se asettuu vertailussa aikaisempiin Rosenbergin peleihin, jotka kokoelmastani jo löytyvät. Vaikka fani olenkin, olen siivonnut kokoelmistani monia Rosenbergin hyviäkin pelejä, jos ne eivät ole tarpeisiini sopineet. Hallertau vaikuttaisi ensi alkuun ansainneen paikkansa.

Boksi todellakin hämää: ison koon perusteella ajattelisi tämän olevan raskaampi peli. Ei Hallertau ole, vaan asettuu mukavasti jonnekin A Feast for Odinin ja Nusfjordin välimaastoon. Pelaamme A Feast for Odinin kahdestaan lyhyenä pelinä noin tunnissa ja siihen melkoinen asettelu- ja kasaamisvaiva päälle, Fields of Arle on samaa luokkaa. Nusfjord taas on alle puolen tunnin peli. Hallertau on ensimmäisten pelien jälkeen asettunut noin 40–45 minuuttiin ja vaikka laatikko on pelottavan iso, alkuvalmisteluissa menee vain pari minuuttia.

Kun nyt tässä nimiä pudotellaan, niin mainittakoon At the Gates of Loyang. Siinä ei ole työläistenasettelusta tietoakaan, mutta jollain tapaa se kuitenkin tuntuu Hallertaun lähimmältä sukulaiselta. Molem­missa peleissä on samaa resurssien veivauksen, viljely­tuotan­non haalimisen ja vaatimusten täyttämisen tuntua. Myös At the Gates of Loyangissa korttien pelaaminen on tärkeässä osassa. At the Gates of Loyangin tapaan myös Hallertau on selvästi rajallisempi ja kapeampi peli kuin A Feast for Odinin ja Fields of Arlen kaltaiset laveat hiekkalaatikot.

Toistaiseksi Hallertaun asema vaikuttaa siis turvatulta: se on sen verran nopea, että tilaisuuksia pelata tulee kohdalle useammin kuin isompien pelien kanssa, toisaalta se on mukavan lihaisa peli, joka yksinkertaisesti toimii todella sujuvasti ja nätisti. Kun ensimmäisen pelin kömpelyydet ja sääntöhankaukset saatiin historiaan, pelaa­minen on ollut todella nautinnollista ja mielenkiintoisia oivalluksia tarjoavaa. Hallertaulle on helppo ennustaa runsaasti pelikertoja.

Hallertaun puu- ja pahviosia.
Pellot ja työkalut ovat pahvia, muut resurssimarkkerit erilaisia puunappuloita: lähempänä lampaista saatavia tuotteita eli maitoa, nahkoja, lankakeriä ja lihaa, taaempana lampaita ja viljelystuotteita eli vihreää humalaa, ruskeaa ohraa, keltaista ruista ja sinistä pellavaa. Kiitos tavan, jolla resursseja merkataan, puutavaraa ei tarvita ihan yhtä paljon, kun jokainen puunappula voi edustaa tarpeen mukaan 1–5 resurssia. Kuva: Mikko Saari

Faktat Hallertausta

Suunnittelija:

Julkaisijat: Lookout Games (2020)

Mutkikkuus: Säännöt vaativat hieman opettelua ja muutama huolellisuutta vaativa kohta niissä on, mutta sääntökirja on selkeä ja kun pelin on opetellut, se on melko vaivaton opetettava uusille pelaajille. Kuten todettua, strategioiden kapeus helpottaa opettamista, toisaalta korttien luova käyttäminen tarjoaa mukavasti mahdollisuuksia oppia ja kehittyä.

Onnen vaikutus: Pelissä on jotain pieniä tuurielementtejä, mutta käytännössä taidolla voittaa.

Teema: Alkuperäisten tiisereiden perusteella odotin vahvemmin nimenomaan humalantuotantoon keskittyvää peliä, mutta no, tämä on tällainen vähän abstrakti maatalouspeli, jossa on kaikenlaista pientä outoa, jos asioita alkaa miettiä tarkemmin. Teema kuitenkin kantaa ihan riittävän hyvin.

Uudelleenpelattavuus: Korttien runsaus varmistaa sen, että vaikka kylän kehittämisen peruskuviot toistuvat pelistä toiseen, korttien pyörittämisessä siinä ohessa on runsaasti vaihtelua pelikerrasta toiseen.

Kieliriippuvuus: Kortit vaativat jonkun verran lukutaitoa. Ilman edes kohtuullista kielitaitoa pelaaminen on vähän työlästä. Toisaalta korteissa on melko vähän tekstiä, eikä haittaa, jos peliä pelaa avoimin kortein.

Pelaajamäärä: 1–4, toimii mukavasti kaikilla pelaajamäärillä.

Kesto: Noin 20–30 minuuttia pelaajaa kohden, ensimmäisiin peleihin kannattaa kuitenkin varata vähän enemmän aikaa.

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

18 vastausta aiheeseen “Hallertau”

Moi, pieniä haasteita joidenkin yksityiskohtien ymmärtämisessä on kun kielitaito ei kata ihan hienoimpia sanoja ja lauseita. Kysyisin ainakin, että miten viljely käytännössä toimii? Kun viljan saa, meneekö se suoraan peltoruutuun vai meneekö se siemenen muodossa määrän mukaiseen varastoon? Mitä sille pitää tehdä, että jos ja kun sen voi viljellä? Sitten vielä, koska sato korjataan? Alan olemaan voiton puolella pelin oppimisen sijaan ja vaikuttaa kyllä elämäni lautapeliltä. On ilo julkaista eka kommentti koskien tätä lautapeliä.

Viljely toimii niin, että viljeltävät resurssit menevät ensin varastoon. Sieltä ne sitten siirretään viljelytoiminnolla pellolle. Viljelytoiminnossa on syytä huomata, että nappulaa ei siirretä suoraan varastosta pellolle. Otetaanpa esimerkki.

Oletetaan, että sinulla on kolme ruisresurssia, eikä muuta. Pelaat Small Trade toiminnon, jolla voit ottaa kaksi viljelyresurssia (+2 crops). Otat pellavan ja ohran, ne menevät varastoosi. Sen jälkeen pelaat Cultivation-toiminnon, jolla saat viljellä kolme kertaa. Nyt voit vähentää rukiin, pellavan ja ohran määrää yhdellä, jolloin sinulle jää kaksi ruista, eikä yhtään pellavaa ja ohraa. Sen jälkeen laitat tyhjälle pellolle yhden rukiin, pellavan ja ohran.

Sadonkorjuu tapahtuu kierroksen vaiheessa seitsemän. Otat silloin jokaiselta pellolta nappulan ja laitat sen varastoon pellon tasoa vastaavalle riville. Viitosen pellolta saat viisi, nelosen pellolta neljä ja niin edelleen. Sen jälkeen pudotat jokaisen tyhjentyneen pellon tasoa yhdellä.

Kiitos tiedosta, kysyisin vielä ainakin että pitääkö viljelemätön vilja laittaa viljelyvaiheessa samalle riville tyhjään peltoruutuun vai voiko viljan laittaa mille tahansa riville esim. varastosta 1 riviltä 4:lle riville (tietysti korkeussuunnassa)?

Viljaa ei siirretä varastosta suoraan pellolle. Kun kylvät viljaa peltoon, vähennät varastosaldoa yhdellä ja otat pankista uuden viljanappulan, joka menee pellolle. Sillä, mikä varastosaldo oli, ei ole mitään yhteyttä kylvämiseen, eli jos sinulla on neljä viljaa ja kylvät niistä yhden, sinulle jää kolme viljaa varastoon ja kylvetty vilja voi mennä minkä tasoiselle pellolle tahansa.

Joo, anteeksi tuon tiesinkin että viljaa ei kylvetä ilman viljelytoimintoa. Mutta joo, kiitos tästä tiedosta. Nyt alkaa olla aika selkeää.

Hei, tässä kun on tullut pelattua on alkanut askarruttamaan tietyt asiat. Tuntuu, että voittopisteitä on erittäin vaikea pelissä saada niin on alkanut miettimään että onko pelannut jotenkin väärin. Onko tosiaan niin, että työkaluja saa vain vaihtamalla työntekijöitä työkaluiksi ja korttien avulla? Monet ovat painottaneet, että pelissä tärkeintä on saada taloa eteenpäin jotta työntekijäluvut kasvavat ja että lopussa tulee voittopisteitä. Sitten sellainen kysymys quadrant-korteista, että jos tulee vaikka sellainen kortti jossa täytyy kaksinpelissä täyttää 2 ja 4 ruudut työntekijöillä ennen kierroksen alkua niin tuleeko myös niihin ruutuihin työntekijöitä joissa on jo 1 tai enemmän työntekijöitä? Vai tuleeko tyhjiin ruutuihin 1kpl ja muihin ei yhtään lisää?

Pisteitä pitäisi tosiaan kertyä ihan mukavasti, sellainen 80–100 pistettä on jo oikein kelpo suoritus ja yli sadan pisteen pelejä voi pitää jo hyvinä onnistumisina. Talon edistäminen on todellakin avainasemassa, hyvät pisteet saadakseen talosta pitäisi saada ainakin 50 pistettä ja tosiaan 12 työntekijää täytyy kyllä saada avattua, se on syytä ottaa joka pelissä tavoitteeksi.

Työkalujen saamisen olet ymmärtänyt ihan oikein.

Ne quadrant-kortithan eivät suinkaan täytä ruutuja, vaan päin vastoin poistavat työntekijöitä laudalta. Jos kaksinpelin kortissa mainitaan alueet 2 ja 4, silloin poistat alueilta 2 ja 4 jokaisesta ruudusta ylimmän rivin työntekijöitä, jotta laudalle tulee lisää tilaa pelaajien toiminnoille.

Vielä mietityttää sellainen asia, että tuntuu että ainoat hyödylliset kortit pelissä ovat gateway-kortit. Tuntuu, että kaikki muut kortit vaativat niin isoja uhrauksia että pelin taloudellinen puoli kärsii ja sitten ei ole varaa siirrellä craft-rakennuksia. Etenkin voittopistekortit tuntuvat johtavan väärälle polulle. ”Yhteisökeskuksen” siirtely on kuitenkin se tärkein aina niin tuntuu että lähes aina kaikki varat menevät sen ja craft-rakennusten siirtelyyn. Ihmettelen vain, että onkohan tässä vielä joku koira haudattuna kun voittopisteiden saaminen tuntuu edelleen turhan vaikealta.

Vielä erittäin olennainen kysymys, kun communitycenter siirtyy sen verran pitkälle että craft-rakennukset peittävät ensimmäisen laudan oikeanpuoleisen rivin 3 voittopistettä niin menettääkö ne ja saa uudet tilalle vai tienaako ne pisteet jotka ovat myös craft-rakennusten alla?

Lopussa lasketaan vain näkyvillä olevat voittopisteet, ne rakennusten alle jäävät kolmen pisteen merkit huomioidaan kyllä keskuksen kokonaispisteissä.

Voisin melkein mennä sanomaan, että muuten hyvä peli, mutta näen pistekortit ja farming yard-kortit melkeinpä täysin turhina ja harhaan johtavina. (voi siis edelleen olla että en osaa tai tajua jotain olennaista asiaa). Tuntuu, että jos keskittyy talon siirtelyyn ja luo sillä hyvää pistepohjaa itselleen niin pistekortteihin ja farmyard-korttien toteuttamiseen ei ole varaa. Ihmettelen, että onko tässä nyt vielä joku sivuseikka jota en ole tajunnut kun puhuit että 80-100 pistettä pitäisi tärähtää yllättävän helposti ainakin kokeneemmalla pelaajalle. Eilen tajusin sellaisen asian vielä, että craft-rakennusten siirtely käy huomattavasti halvemmaksi, kun maksaa useammalla eri resurssilla.

Kortit ovat todella voimakkaita. Pistekortit voivat kyllä olla vähän sivuseikka; niistä ei usein saa kovinkaan merkittävää osaa pisteistään. Parhaita kortteja ovat torikortit, jotka tuottavat pisteitä ja uusia resursseja, joilla pystyy sitten tuottamaan lisää pisteitä. Kortteja kannattaa kyllä kerätä, sitten on vain vähän tuurista kiinni, miten hyvin kortit osuvat yksiin. Mutta kyllä niitä kortteja tarjotaan – talostahan saa parhaimmillaankin vain sen 70 pistettä, eikä se ole vielä kovin hyvä lopputulos itsessään.

Mutta eipä siinä, olet varmasti jo hyvillä jäljillä, nyt vain lisää harjoitusta korttien käyttämisen ja talon kehittämisen tasapainottamiseen.

Hei, muutama asia herää kysyttäväksi vielä viimeisimpien pelikertojen jälkeen. Ovatko kaikki muut kortit, kuin bonuskortit kertakäyttöisiä eli että tuottavatko ne resurssin vain kerran? Miten pelissä menetellään craft-rakennusten siirtelyssä jos ajatellaan alusta loppuun? Kun on 2 edellämainittua rakennusta: brewhouse ja carpentry. Meneekö ensimmäisessä erässä maksumenetelmä niiden kohdalla niin, että brewhouseen riittää humalaa vain yksi ja rakennus liikkuu sillä vai tarkoittaako vaatimus sitä että ruista pitää alusta asti olla 2 kpl ja humalaa 1kpl, kun lätkässä lukee että more than ja niin edelleen. Riittääkö joka ikisen rakennuksen kohdalla 1 erästä alkaen, että käyttää brewhousessa ja carpentryssa vähemmän vaaditun raaka-aineen yhden kappaleen, 2.erässä kaksi kappaletta ja niin edelleen vai tarviiko näissä aina vähintään kolme raaka-ainetta eli esim. brewhousessa 2 ruista ja 1 humala? Vai tuleeko maksu kalliimmaksi vain jos käyttää brewhousessa ruista?

Voiko viljeltyjä viljoja myöhemmillä kierroksilla viljellä uusiksi moninkertaistamaan lisää raaka-ainetta vai tarviiko joka erässä hankkia uudet raaka-aineet jos viljelemättömiä ei ole varastossa valmiina?

Jos koruilla eli jewelry:llä maksaa craft-rakennusten siirron niin vaatiiko se yhtä monta korua kuin pelattua erää vai riittääkö niitä aina yksi kpl per siirto?

Tässä oli tämän kerran kysymykset. Saatan vaivata vielä kerran tai korkeintaan pari?

Kyllä, kortit ovat kertakäyttöisiä, Hallertaussa ei ole muiden Rosenbergin pelien tapaan aina käytettäviä kortteja. Vain tuloja antavat kortit tuottavat tuloja joka vuoro.

Rakennusten siirtelyssä ensisijaisesti määrää kierroksen vaatimus. Ykköskierroksella kaikkiin rakennuksiin riittää siis yksi tuote. Muut vaatimukset pätevät vain silloin, kun käyttää useampaa tuotetta. Brewhouseen voi siis ykköskierroksella käyttää yhden rukiin (mutta ei humalaa, koska humalaa ei saa käyttää enemmän kuin ruista), kakkoskierroksella kaksi ruista (mutta ei 1+1, koska ruista pitää olla enemmän kuin humalaa) ja niin edelleen.

Tämä vaikuttaa niihin alennuksiin, eli kolmoskierroksen alennusta ei pysty näissä rakennuksissa hyödyntämään, koska 1+1 ei ole sallittu maksu, eli silloin pitää maksaa 3+0 tai 2+1, jotta ruista tulee enemmän kuin humalaa.

Tuota viljelykysymystä en ihan ymmärrä. Viljaahan sinulla joko on varastossa tai ei ole. Jos sitä on varastossa, voit kylvää sitä peltoon riippumatta siitä, mistä se vilja on alunperin varastoosi tullut (ei tarvitse muistaa, mikä on saatu pelloilta ja mikä jostain muualta). Jos sinulla ei ole viljaa varastossa, joudut hankkimaan lisää voidaksesi kylvää sitä peltoon.

Koruilla siirtäminen maksaa aina yhden korun, riippumatta kierroksen määrästä.

Okei, mutta tuottavatko kortit siis kerran, vai joka kierroksen alussa sitä lähinnä tarkoitin. Saatoin kysyä epäselvästi. Bonuskortithan toimivat niin, mutta mites muut kortit?

Rakennusten siirtely alkaa nyt olla selvää.

Joo ja tosiaan elin siinä käsityksessä aikaisemmin, että viljelemättömän viljan varastosaldo pitää aina muistaa ulkoa. Sitten on pakko vielä varmistaa, (ehkä jopa hieman tyhmä kysymys), että täytyyhän vilja aina viljellä ennen kuin sitä voi käyttää vai onko siinä tarkoituksena vain että moninkertaistaa määrän?

Ainoastaan bonuskortit tuottavat joka vuoro, kaikki muut kortit käytetään pelattaessa, eivätkä ne sen jälkeen tee enää mitään (paitsi ovat olemassa, jotkut kortithan ovat kiinnostuneita pöydättyjen korttien määrästä).

Varastossa oleva vilja on viljaa, peli ei millään tavalla erottele mistä se on peräisin. Pellot ovat vain keino saada helposti lisää viljaa.

Okei, eli viljaa ei välttämättä tarvitse viljellä ekoissa erissä ollenkaan? Mutta joo, kiitos taas.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *