Kategoriat
Peliarvostelut

Dino Race

Ikä: 6+. Dinosaurusten pako tulivuorelta on hauska kilpajuoksupeli koko perheelle ja sopii hyvin erityisesti pienempien lasten kanssa pelattavaksi. Dino Race on lastenpeli, jota vanhemmat voivat hyvin pelata lastensa kanssa – siitä hyvästä pelin pienet puutteet on helppo antaa anteeksi.

Monet lastenpelit toimivat vain lasten keskenään pelattuna. Ne ovat joko liian helppoja tai liian tylsiä aikuisille, jolloin aikuispelaaja joko pitkästyy hengiltä tai voittaa aina, jos ei häviä tahallaan. Kum­pikaan vaihtoehto ei oikein houkuttele. Esimerkiksi Vuoden lasten­peli -voittaja Mucca Pazza on tällä tavalla hankala peli.

Siksi on aina iloista kohdata lastenpeli, jota on mukava pelata las­ten kanssa. Vuoden lastenpeli -ehdokkaaksi päässyt Dino Race ei ole täydellinen peli, mutta sen puutteita on helppo antaa anteeksi, kos­ka se toimii niin mainiosti lasten ja aikuisten yhteisenä pelinä – sellaisia pelejä ei tämän vuoden uutuuksissa ole liikaa.

Boksin sisällä

Ylläolevasta videosta selviää, mitä pelin laatikosta löytyy.

Dinosaurusten kilpajuoksu

Dino Racen kansi

Huomio kiinnittyy ensimmäisenä isoihin muovisiin dino­saurus­figuureihin, jotka toimivat peli­nappu­loina. Tyylikästä. Muuten pelin kuvitus on vähän valjua ja korttien materiaali on valitettavan kankeaa peliksi, jossa pakkaa saa sekoitella monta kertaa pelin aikana.

Peli on kilpajuoksua ja laatikosta löytyy noppa, mutta sitä ei onneksi käytetä liikkumiseen. Liikkuminen tapahtuu kortteja pelaamalla. Rata muodostuu laatoista, jotka ovat jotain neljästä eri maastosta. Pelaamalla oikeanlaisen kortin saa liikkua seuraavalle laatalle. Kortteja saa pelata vuoron aikana niin monta kuin haluaa tai pystyy. Jos sopivat kortit loppuvat kesken, heittämällä kaksi korttia pois voi nostaa uuden tilalle.

Pakasta löytyy myös neljä lajia erikoiskortteja. Yksi on jokeri, jolla voi liikkua seuraavalle laatalle maastosta riippumatta, toisella voi töniä muiden pelaajien dinosauruksia taaemmas ja kolmannella va­rastaa muilta pelaajilta kortteja. Neljäs liittyy dinosauruksen­mu­naan. Munan omistava pelaaja voi sillä heittää munan toiselle pelaa­jalle, muut taas voivat kampittaa toisten pelaajien dinosauruksia niin, että omistaja joutuu kuluttamaan kaksi korttia dinosauruksen herättämiseksi.

Vaarallinen muna

Pelin aloittaja saa haltuunsa munan. Se ratkaisee pelin päättymisen: peli loppuu, kun pelaaja, jolla on muna, saa molemmat dinosauruk­sensa pois laudalta. Silloin radalle jääneet dinosaurukset jäävät vaille pisteitä. Maaliin päässeet dinosaurukset saavat pisteitä ja munasta saa lisäksi bonuspisteitä.

Munaan liittyy kuitenkin vaara. Vuoronsa lopuksi pelaaja heittää aina noppaa. Nopassa on yksi sivu jokaista maastolajia kohden. Jos heitetään vaikkapa metsä, pelaajat nostavat kortin jokaista metsäs­sä olevaa dinosaurustaan kohden. Viidennellä sivulla jokainen saa nostaa kaksi korttia ja kuudennelle tulivuori purkautuu.

Kun tulivuori purkautuu, munan haltija heittää kaikki korttinsa pois, ottaa yhden miinuspisteen ja antaa munan jollekin toiselle pelaajalle. Tulivuoresta alkaa purkautua laavaa, johon joutuminen on myös huono juttu, mutta kovin suuri vaara tämä ei ole – tuli­vuori purkautuu keskimäärin joka kuudennella kierroksella, eli yleensä vain pari-kolme kertaa koko pelin aikana.

Dino Race on näyttävä peli. Kuva: Mikko Saari
Laatoista koottava pelilauta toimii, jos onkin vähän valjun näköinen – mutta ainakin huomio keskittyy hienoihin dinosauruksiin! Kuva: Mikko Saari

Omituisia tuurielementtejä

Pelissä ei ole kyse vain maaliin pääsemisestä, vaan pisteistä. Maaliin päässyt dinosaurus saa yhden pistelaatan. Niitä on numerot 1–12 ja peliin otetaan satunnainen valikoima siten, että jokaista dinosau­rus­ta kohden on yksi. Niinpä kolminpelissä ensimmäisenä maaliin pääseminen on arvoltaan jotain kuuden ja kahdentoista pisteen väliltä.

Lisäkiemurana pistelaattoja on kahta väriä ja jos onnistuu kerää­mään molemmat laatat samaa väriä, saa kolme lisäpistettä. Tämä on mainio esimerkki säännöstä, joka olisi pitänyt karsia kehitys­vaiheessa pois.

Käytännössä siis ensimmäisenä maaliin pääseminen on hyvä juttu, molemmilla dinosauruksilla maaliin pääseminen on voittamisen kannalta kriittistä ja ilman munan lisäpisteitä voittaminen on vai­keaa.

Koukuttava peli

Ihan parasta priimaa Dino Race ei siis ole, mutta kuitenkin hyvin koukuttava peli. Pelikertoja kertyi nopeasti, kun kuusivuotias halusi pelata uudestaan ja uudestaan. Kaikkien korttien menetys tuli­vuo­renpurkaukseen on takuuvarma harmin aihe ja tuntuu epäreilulta, mutta kortteja kertyy pelin aikana niin reippaasti, että isomman­kaan korttikäden menetys ei lopulta vaikuta lopputulokseen mer­kittävästi. Yleensä korttinsa saa sitä paitsi käytettyä aika tehok­kaasti.

Voittaminen tuntuu melko sattumanvaraiselta, eli aikuisten ei tar­vitse juuri jarrutella, mutta lapset voivat silti voittaa. Välillä lapsille saa osoittaa siirtojen fiksua järjestystä (eli että jokeria ei kannata pelata, jos kädessä on kyseisen maaston oikea kortti) ja toiminta­mahdollisuudet voivat vähän hukkua isoon korttikäteen, mutta noin yleensä ottaen peli on oikein kuusivuotiaille sopivaa tasoa.

Vaikka korteissa onkin hulppea annos tuuria, korttien lätkiminen tuntuu paljon taitopohjaisemmalta kuin nopanheittely, kun siir­toihin pystyy vaikuttamaan enemmän. Siksi pelaaminen ei tunnu turhauttavalta nopparallilta. Vielä kun peli on ohi varsin nopeasti, sitä on helppo suositella perhepeliksi vähän pienempien lasten kanssa. Vuoden lastenpeli -finalisteista tämä olisi ansainnut lasten kanssa pelaavan aikuisen näkökulmasta voiton paljon Mucca Pazzaa enemmän.

Dino Racen kortit. Kuva: Mikko Saari
Kortit voisivat olla vähän eloisamman näköisiä. Korttien materiaali on myös kehnoa, etenkin kun pakkaa saa sekoittaa monta kertaa pelin aikana. Kuva: Mikko Saari

Faktat Dino Racesta

Suunnittelija:

Julkaisija: Ares Games (2014), Amo (2015)

Mutkikkuus: Peli on yksinkertaisempi kuin ohjekirjasta voisi ymmärtää. Ohjekirja ei ole aivan täysin onnistunut, se jättää vähän aukkoja, mutta onneksi ei mitään kriittistä.

Onnen vaikutus: Dino Race on tuuripeli alusta loppuun, mutta antaa vaikutelmaa siitä, että taidollakin on merkitystä.

Vuorovaikutus: Mukana on kevyttä kampituselementtiä ja pientä häiriköintiä, mutta ei mitään kovin vaarallista. Enemmän harmit­taa, kun tulivuorenpurkaus iskee kohdalle.

Teema: Dinosaurusaihe on hauska, kiitos hienojen muovidinosau­rusten. Tulivuoren laavavirta voisi olla pelottavampi uhka, nyt se ei hirveästi hätyyttele taaimmaisia.

Uudelleenpelattavuus: Irtolaatoista koottava kilparata tuo vähän vaihtelua, mutta ei paljoa – peli tuntuu aika lailla samalta joka kerta, eli kovin monta peliä ei yhdellä kertaa jaksa pelata.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole lainkaan tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4, enemmän on parempi.

Pituus: 15–20 minuuttia.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *