Endeavor: Deep Sea

Lautapelien maaimassakin näyttää toistuvan muun populaarikulttuurin mukainen nostalgisointi. Uutta ei ole tarpeen luoda, kun voi palata vanhoihin hitteihin ja tehdä niille jatko-osia.

Jatko-osatrendiin lähtevät mukaan uusiseelantilaiset suunnittelijat Carl de Visser ja Jarrett Gray. Endeavor: Deep Sea perustuu heidän vuonna 2009 julkaisemaansa Endeavoriin. Tässä ei olla muuten ensimmäistä kertaa tutulla apajalla. Endeavor sai jo vuonna 2018 ensimmäisen uusintaversionsa Endeavor: Age of Sailin. Se ei tosin ilmeisesti ollut kuin uudistettu laitos melko maltillisilla sääntömuutoksilla. 

Uusin versio Endeavor: Deep Sea ottaa enemmän pesäeroa alkuperäiseen peliin. Kolonialismiteema on korvattu miellyttävämmällä valtamerten tutkimuksella, ja pelin uudelleenpelattavuutta on parannettu. Lisäksi pelimuotoja on laajennettu: Endeavor: Deep Sea on erikoinen tapaus, se on nimittäin sekä yksilö- että yhteistyöpeli. 

En ole aiempia Endeavor-pelejä pelannut, joten pääsin tutustumaan Deep Seahin tuorein silmin. Kattavaa vertailua alkuperäiseen peliin en täten osaa antaa. 

Endeavor: Deep Sea voitti Saksan Kennerspiel des Jahres -palkinnon vuonna 2025.

Kohti syvyyksiä

Endeavor: Deep Seassa tarkoitus on tutkia valtamerta monilla tavoilla: sukeltaa syvyyksiin, suojella merieläimiä, palkata osaavia asiantuntijoita ja kirjoittaa tutkimuspäiväkirjaa. Huomionarvoista on, että merellä ei olla millään ryöstöretkellä. Sääntökirjassa täsmennetään heti aluksi, että merestä ei viedä mitään. Kaikki toiminnot liittyvät tutkimiseen ja tarkkailuun. 

Mekaanisesti peli on eräänlaista toimintopisteiden käyttämistä. Joka kierroksella pelaajalla on käytössään vaihteleva määrä toimintokiekkoja, joilla aktivoidaan käytössä olevia asiantuntijalaattoja. Pilotti osaa ohjata sukellusvenettä, riuttasukeltaja sukeltaa, meribiologi osaa tutkia merieläimiä, ja niin edelleen. Aluksi asiantuntijat ovat suoraviivaisia yhden alan osaajia, mutta pelin kuluessa tutkimustiimiin saa houkuteltua jo kovan luokan ammattilaisia, jotka voivat suorittaa toimintoja jopa kolme kertaa tehokkaammin ja monipuolisemmin kuin alemman tason asiantuntijat.    

Pelin kulkua sanelevat asiantuntijoiden ohella neljä edistysrataa: niiden lukemien perusteella rekrytoidaan asiantuntijat aina kierroksen alussa, saadaan toimintokiekkoja, palautetaan vanhoja kiekkoja käyttöön ja kehitetään sukellusveneiden liikkuvuutta.

Toimintokiekkojen mahdollistamat toiminnot ovat pääpiirteittäin aika tavanomaisia, mutta kiehtovin niistä on kaikuluotaus, eli uusien merilaattojen tutkiminen. Tällöin pelaaja pääsee valitsemaan suljetusta pinosta kaksi laattaa ja asettamaan niistä toisen mereen. Merilaatat poikkeavat toisistaan yllättävän paljon, ja niistä moniin sisältyy erikoissääntöjä. Luonnollisesti syvemmällä olevat laatat ovat arvokkaampia kuin lähempänä pintaa olevat.

Meren, eli pelialueen, vähittäinen rakentuminen on koko pelin hienoin osuus. Pelialue skaalautuu sen avulla eri pelaajamäärille luontevasti, ja joka pelikerta on erilainen ja jännittävä. Merilaatoista rakentuu pelin aikana näyttävä kokonaisuus, eikä kuvituksessa ole säästelty: laatoilta löytyy niin uponnutta hylkyä kuin jättiläiskalmaria.

Ympäri merta toimintojen perässä

Toimintojen tekemistä rajoittaa selkeä sääntö. Jotta voit tehdä haluamiasi toimintoja, sukellusveneesi täytyy olla toimintoa tarjoavassa paikassa. Tämä on temaattisesti perusteltua: jos haluat suojella merikilpikonnia, sitä ei voi matkojen päästä tehdä. Liikkua siis täytyy ja sekin on rajattua ja vaatii asiantuntijoiden käyttöä. Liikkumisesta merilaatalta toiselle saa pieniä etuja, mutta on selvää, ettei jatkuva liikkuminen edestakaisin ole kannattavaa. Pidän itse lautapeleissä kaikenlaisesta kartalla liikkumisesta, ja Endeavor: Deep Seassa liikkuminen yhdistettynä etäisyyksien ja syvyyksien pohdiskeluun on toteutettu viehättävästi. 

Liikkumisessa, merilaattojen avaamisessa ja toimintojen tekemisessä on miellyttävä tasapaino. Pelin eteneminen edellyttää kaikuluotausta ja siitä palkitaan etenkin pelin alussa merkittävillä eduilla. Toisaalta laatoille on oleellista päästä parempien toimintoruutujen perässä.

Pelin aikana voi saada kerättyä myös vaikutustähtiä, joita asetellaan erilliselle vaikutuskartalle bonusten ja voittopisteiden toivossa. Tämä vaikutuskarttaan liittyvät minipeli on pelin heikoin osuus. Vaikutustähtien asettelu kartalle on kovin irrallinen elementti muuhun merentutkimukseen verrattuna. Tähdet kartalla symboloivat ohjekirjan mukaan merentutkimuksen vaikutuksia muuhun maailmaan, joten aika ohuella temaattisella pohjalla tässä mennään. Karttalaudan suurin merkitys onkin esitellä tehtävän sisältämät erikoissäännöt, ja eri pisteytystavoitteet, Näistä tehtävistä myöhemmin lisää. 

Sukelletaanko strategiassa tarpeeksi syvälle? 

Endeavor: Deep Sean rakenne toimii klassisesti lumipallon tavoin: aluksi et hirveästi saa asioita tehtyä, mutta peli kiihtyy koko ajan ja viimeisellä kierroksella pyöritellään jo aikamoisia toimintoketjuja. Pelillinen jännite on varsin samanlainen kuin Lost Ruins of Arnakissa. Ensimmäisen kierroksella on kova kilpailu parhaista toimintopaikoista, ja omaa peliä täytyy suunnitella tarkasti. Pelin loppupäässä pelaajien välinen jännite taas vähenee, koska toimintomahdollisuuksia on enemmän. Omaan makuuni pelin loppu on turhankin lavea, ja peli voisi jopa loppua yhtä kierrosta aikaisemmin. 

Arnakia pelanneet tietänevät, että siinä on strategisesti oleellista edetä temppeliradalla niin pitkälle kuin pystyy. Sama näkyy Endeavor: Deep Seassa. Neljä edistysrataa olisi hyvä saada kaikki maksimitasolle, sillä niistä tarjolla olevat 40 voittopistettä ovat pelin loppupisteistä noin puolet. Ratojen loppuunpuskeminen ei ole edes hirveän vaikeaa, ja ainakin meidän peleissämme lähes kaikki ovat siinä aina onnistuneet. Tämä on hieman tylsää, mutta siihen pitää asennoitua oikein. Päämäärä on selvä, mutta miten sen saavuttaa helpoiten? Radoilla eteneminen tarjoaa nimittäin mukavaa pohdittavaa pelikerrasta toiseen.

Ylipäätään Endeavor: Deep Sea ei ole mikään hiekkalaatikko, jossa pääsisi tekemään aina asioita uudella tavalla. Etäältä katsottuna pelikerrat voivatkin toistaa itseään, mutta tarkemmin katselemalla strategisia yksityiskohtia löytyy paljon. 

Kampanjapeli, yhteistyöpeli vai mitä?

Pelatessaan joutuu aluksi pohtimaan millä tehtäväkartalla pelaa. Peli koostuu kymmenestä tehtävästä, jotka muodostavat löyhän kampanjan. Kampanjan eri tehtävät ovat uudelleenpeluun kannalta merkittäviä, mutta rehellisesti sanottuna niiden erot ovat aika näennäisiä. Ei se peruspeli siinä alla niin paljoa muutu. Olen pelannut tehtävät 1, 5 ja 8, eikä vaikeustaso niiden välillä juuri vaihdellut. Isoin ja tärkein ero ovat vaihtuvat lopputavoitteet ja -pisteytykset. Tehtävä 1 on varsin pliisu, sillä siinä oikeastaan kaikesta palkitaan. Myöhemmissä tehtävissä voittopisteiden saamisesta tulee strategisempaa.

Entäs se yhteistyöpeliosuus? Peliä voi tosiaan pelata yhteistyönä millä tehtävällä tahansa. Ero normaaliin peliin on lähinnä se, että pelaajat pyrkivät yhdessä saavuttamaan tietyn pistemäärän. Lisäksi peliin arvotaan lisähaasteeksi yhteistyötavoitteita. 

En ole yhteistyöversiota kokeillut, mutta sääntöjen perusteella se jättää hieman väkinäisen tunteen. Muuttuuko yksilöpeli yhteistyöpeliksi muka vain ynnäämällä pelaajien pisteet yhteen ja lisäämällä tavoitekortteja? Nettikeskusteluissa yhteistyöpeliä on kuvattu kyllä ihan relevantiksi ja sopivan erilaiseksi pelitavaksi. Vaikeustaso on kuulemma mukavan korkealla. Kuulen mieluusti kommentteja yhteistyöpelistä. 

Meriteema nostaa pelin syvyyksistä korkeuksiin 

Pienistä risuista huolimatta Endeavor: Deep Sea yllätti minut todella iloisesti. Pelissä on mukava etenemisen tuntu, sopivia välitavoitteita ja palkitsevuutta. Vaikka et peliä voittaisikaan, niin ainakin olet päässyt syvänmerenhautaan tutkimaan meduusalaumaa. Merentutkimusteema on todella miellyttävä ja teema hohkaa jo pelin komponenteista. Näinä aikoina arvostan sitä, että pelissä ei ole ollenkaan muovia, ja miten ympäristöarvoihin on kiinnitetty huomiota.

Endeavor: Deep Sean Kennerspiel des Jahres -voitto oli oikein ilahduttava uutinen. Kennerspiel-voittajat ovat viime vuosina olleet pääsääntöisesti kevyempiä pelejä, joten mukavaa, että raati palkitsi tänä vuonna hieman lihaisamman pelin.

Entäs se nostalgia ja vanhan pelin uudelleenlämmittely? Tätä aihetta tekisi mieli kritisoida, mutta ei tämän pelin tapauksessa. Jos teemaa ja pelin osa-alueita muuttamalla saadaan tällaista jälkeä aikaiseksi, minä otan mielelläni vastaan seuraavatkin lautapelien uudisversiot. Miltäs kuulostaisi Puerto Rico, mutta metsänsuojeluteemalla?   

Faktat Endeavor: Deep Seasta

Suunnittelijat: Carl de Visser, Jarratt Gray

Julkaisija: Burnt Island Games (2024)

Mutkikkuus: Kennerspiel-voittajaksi tavanomaista mutkikkaampi. Pelissä on jonkin verran ylimääräisiä kiemuroita, jotka vaikeuttavat sinänsä simppeliä perusrunkoa.

Onnen vaikutus: Merilaattojen ja sukellusmerkkien nostossa voi toisinaan käydä hyvä tuuri, mutta peli ei mitenkään siihen ratkea. 

Vuorovaikutus: Tyypillistä epäsuoraa toisiin pelaajiin vaikuttamista: kuka ehtii merilaatoille ensiksi ja kuka sukeltaa hylkyihin nopeiten. Toisten peliä on syytä tarkkailla. 

Teema: Merentutkimusteema on pelin hienoin asia, ja se välittyy mekaniikoista ja komponenteista onnistuneesti.

Uudelleenpelattavuus: Hyvä. Kymmenosainen kampanja eri tehtävineen muuttaa pelin painopisteitä hieman, jotta pelikertoihin tulee vaihtelua. Ydinrunko pysyy toki samanlaisena. 

Saavutettavuus: Suurin osa pelin informaatiosta on kuvattu symbolein. Tekstiä sisältävät komponentit ovat kaikki julkista tietoa.

Pelaajamäärä: 1–4. Toimii kaikilla pelaajamäärillä, mutta kolminpelissä kilpailun tuntu lienee parhaimmillaan. Yksinpeli on eri pistemäärärajojen tavoittelua.

Pituus: 60–120 minuuttia. Puoli tuntia pelaajaa kohden on aika lähellä totuutta.