High Frontier

Avaruus on viimeinen käymättömistä korpimaista. Nyt sinne on kuitenkin mahdollista päästä High Frontierin avulla. Mukaan vaaditaan kärsivällisyyttä, tuuria ja runsaasti harmaita aivosoluja. Kyseessä on nimittäin Phil Eklundin versio avaruusmatkailusta ja se todellakin on rakettitiedettä.

Pelin idea

High Frontierin kansiAvaruuden valloitus on alkanut. Pelaajat kuuluvat johonkin yhdestä järjestöstä, jotka voivat olla mitä vain aina yksityisyrittäjästä kansalliseen hallitukseen. Jokaisella on kuitenkin sama tavoite, joka on avaruudessa lentävien kappaleiden valloittaminen ja niiden muuntaminen tehokkaiksi rakennustehtaiksi. Tämä ei ole kuitenkaan helppoa, sillä polttoaineena toimivaa vettä löytyy hyvin harvasta taivaankappaleesta. Rakettien lentoradat täytyykin suunnitella tarkoin, jotta alus ei jää ajelehtimaan hylkynä avaruudessa. Niille voitokkaille avaruudentutkijoille ropiseekin sitten pisteitä asteroidien ja planeettojen valtaamisesta, tehtaiden perustamisesta niille ja erinäisistä muista kunnianarvoisista suorituksista.

Peli päättyy, kun tehtaita on rakennettu tarpeeksi. Määrä vaihtelee pelaajamäärän mukaan ja esimerkiksi kahden pelaajan peli päättyy, kun laudalla on neljä tehdasta. Neljällä tai viidellä pelaajalla vaaditaan jo seitsemän tehdasta.

Periaatteessa pelin kulku on hyvin yksinkertainen. Ensin liikutaan raketilla ympäri avaruutta ja sen jälkeen suoritetaan yksi kahdeksasta mahdollisesta toiminnosta. Mutta kuten opin BIOS: Megafaunan kanssa, yksinkertaiselta vaikuttava pelimekaniikka kätkee sisäänsä hyvin monimutkaisia pulmia.

Mielenkiintoinen kartta

High Frontierin pelilauta
Peruspelilauta näyttää hurjalta.

High Frontierin kartta näyttää ensi katsomalta hyvin villiltä. Siitä löytyy risteäviä viivoja, eri värejä ja outoja numeroyhdistelmiä sisältäviä mustia heksoja. Sääntökirjaan tutustuminen avaa nopeasti kartan rakenteen ja sen perimmäisen idean.

Liikkumiseen käytettävät viivat ovat eri taivaankappaleiden välisiin siirtymiin tarvittavia energiamääriä. Näitä kutsutaan Hohmannin siirtoradoiksi. Eklund on käytännössä abstraktoinut pelistä pois sellaiset turhat asiat kuin välimatkat ja jättänyt jäljelle sen kaikkein tärkeimmän, eli matkaamisen vaatiman energian. Tämä tuntuu lopulta hyvin loogiselta ratkaisulta, sillä sen avulla pystytään kuvaamaan yksinkertaisella tavalla hyvin monimutkaisia käsitteitä. Esimerkiksi planeettojen liikkeitä ja laukaisuajankohtia ei tarvitse itse laskea, koska ne sisältyvät käytössä oleviin lentoratoihin.

Toinen hyvä esimerkki löytyy planeettojen painovoimasta, jota voi käyttää apuna lennettäessä kaukaisille asteroideille. Sen kuvaamiseen tarvitaan pelissä yksi ainoa nopeuteen vaikuttava luku ja loppu hoituu automaattisesti.

Avaruudessa seilaaminen

Itse liikkuminen tapahtuu laskemalla raketin nopeus sen massan ja käytössä olevien rakettien työntövoimasta. Nopeus kertoo sen, kuinka monen polton ohi vuorollaan voi ajaa. Jokaisella raketilla on lisäksi polttoaineen kulutusta kuvaava luku, joka kertoo kuinka paljon vettä jokainen poltto kuluttaa. Lisäksi Hohmannin siirtoratojen leikkauskohdassa saman liikkeen aikana kääntyminen maksaa kahden polton verran vettä. Lagrangen pisteissä saa sentään kääntyä ilmaiseksi.

Lentämisen päätteeksi täytyy tietenkin yrittää laskeutua itse kohteeseen. Siihen vaikuttavat ensisijaisesti kohteen koko ja raketin työntövoima. Pienemmille kappaleille on taloudellisempaa laskeutua, mutta ne eivät välttämättä sisällä mitään arvokkaita mineraaleja.

Avaruus ei luonnollisestikaan ole tyhjä ja avoin tila, vaan siellä piilee monia vaaroja. Nämä saattavat tuhota kerralla koko raketin, jolloin matkalle täytyy lähteä jälleen alkupisteestä. Esimerkiksi Venuksen happopilvet ja Marsin hiekkamyrskyt saattavat koitua epäonnisen raketin kohtaloksi.

Kahdeksan toimintamahdollisuutta eli runsaasti päänvaivaa

Liikkumisen jälkeen voi lisäksi suorittaa yhden kahdeksasta toiminnosta. Nämä ovat erittäin perustavanlaatuisia toimintoja, kuten uuden tehtaan perustaminen, planeetan valtaaminen tai vaikkapa raketin rakentaminen. Näiden toimintojen suorittaminen ei sinänsä aiheuta päänvaivaa, vaan harmaita hiuksia tulee kaikkien mahdollisten seurauksien pohtimisesta.

Otetaan esimerkiksi raketin rakentaminen. Yksittäisten osien ostaminen on helppoa ja hauskaa, mutta niiden yhdistelmä määrittää sen, mille taivaankappaleille kyseisellä aluksella kannattaa suunnata. Jos kyseisestä kohteesta löytyy omaan rakettiin sopivaa materiaalia, sitä voi parannella paikan päällä rakentamalla sinne tehtaan. Tämä mahdollistaa entistä tehokkaammat ja laajemmat tutkimusretket. Lisäksi kyseistä kohdetta voi käyttää myös aluksensa tankkaamiseen. Tässä nähtävällä ketjureaktiolla on siis kauaskantoiset seuraukset ja kaikki saa alkunsa siitä, millaisia osia rakettiinsa asentaa.

Juuri näiden erilaisten toimintaskenaarioiden miettiminen on mielestäni pelin suurin anti. On mielenkiintoista pohtia erilaisia vaihtoehtoja avaruudenvalloittamiselle ja sitä, miten kaikki valitut toiminnot tukevat tätä tavoitetta. On tietenkin todennäköistä, että huolellinen suunnittelu menee täysin harakoille. Joku toinen saattaa ennättää paikalle ensin tai raketti pamahtaa kesken matkan palasiksi törmättyään komeettaan.

Mars on valloitettu. Kuva: Fran F G / BGG
Mars on saatu valloitettua, kiinalaiset ovat matkalla Ceresiin. Kuva: Fran F G / BGG

Täydellinen realistinen avaruuspeli?

Jälleen pääsen myös ylistämään pelin tieteellisiä perusteita. Vieraat termit selitetään auki omissa huomautuslaatikoissaan, joten peruskäsitteiden sisäistäminen on hieman helpompaa. Lisäksi yli puolet ohjekirjasta on varattu eri avaruusalusten osien esittelyyn. Eksoottiset komponentit eivät ole kehittäjän mielikuvituksen tuotetta, vaan jokainen niistä on oikeasti suunniteltu. Säännöistä löytyvät lyhyet kuvaukset jokaiselle ja niiden lopussa on aina viittaus alkuperäiseen lähdedokumenttiin.

High Frontier osoitti minulle jälleen sen, että Eklund on lautapelien suunnittelijana omaa luokkaansa. Toki tiiviisti kirjoitettu sääntökirja aiheuttaa aluksi päänvaivaa ja sen rinnalla kannattaa lukea esimerkiksi BGG:stä löytyviä opetusdokumentteja, joissa asiat selitetään aloittelijoille rautalangasta vääntämällä. Vaivannäkö kuitenkin kannattaa, sillä tämän lähemmäs realistista avaruusmatkailua on hankala päästä.

Faktat High Frontier -pelistä

Suunnittelija:

Julkaisija: Sierra Madre Games (2010)

Mutkikkuus: Tiiviit ja runsaasti valinnanvapautta tarjoavat säännöt vaativat paneutumista. Asiaa helpottavat esimerkiksi BGG:n opetustekstit.

Onnen vaikutus: Kohtalainen. Asteroidien mineraalien kartoitukset ja mahdolliset vaaratilanteet ratkaistaan nopanheitolla. Niillä voi olla hyvin suuri vaikutus pelin etenemiseen.

Vuorovaikutus: Rajallinen määrä tutkittavia kohteita ja huutokauppaan perustuva rakettien rakennus tekevät pelistä jatkuvaa kilpailua.

Teema: Peli onnistuu välittämään hyvin realistisen kuvan avaruudessa matkaamisesta. Lisäpisteitä siitä, että pelin teknologia on todellista ja jokaiselle aluksen osalle löytyy säännöistä selitys.

Uudelleenpelattavuus: Erinomainen. Jokainen pelikerta on taatusti erilainen.

Kieliriippuvuus: Sääntöjen ja ymmärtäminen vaatii hyvää englannin kielen taitoa.

Pelaajamäärä: 2–5

Pituus: 2–3 tuntia

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele High Frontier

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:12
Aito keskiarvo:3.75
Tasoitettu keskiarvo:3.36
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 1
  • 3: 3
  • 4: 6
  • 5: 2

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Osta Löydä lautapelit -kirja

9 thoughts on “High Frontier”

  1. Onkohan tätä missään helposti saatavilla? Sen verran houkuttavalta alkoi kuulostaa.

  2. Mitenkähän mahtaa onnistua yksinpeli? Bios: Megafaunan reenaaminen on siirtynyt jatkuvasti muiden pelien vuoksi, mutta sen saanen hallintaan viimeistään syyslomalla. Jouluna joutaisi pakertaa tämän parissa. Megafaunan kohdalla oli muuten käytävä kirjastossa, vaikka jonkinmoiset perustiedot parinsadan miljoonan vuoden takaisista asioista omaankin. Ei siinä, että se olisi pelin oppimisen vuoksi ollut välttämätöntä, mutta halusin ymmärtää mistä on kyse.

  3. @jmuusitupa

    Kyllä yksinpelikin onnistuu, mutta silloin jää pois tuo kilpailuelementti. Tosin itse olen pelaillut tuota välillä yksin itse itseäni vastaan kilpaillen ja olen pelistä silti nauttinut. Silloin jännitys tulee kuitenkin siitä, että kuinka hyvin onnistuu suunnittelemaan erilaisia lentoja.

    Pelin opettelussa yksinpelaaminen on erittäin suotavaa.

  4. Juuri sen vuoksi oikeastaan kyselinkin. Kaveri on kiinnostunut Biosista ja aivan varmasti myös tästä, vaan on pelannut vähänlaisesti lautapelejä. Allekirjoittaneen on opeteltava molemmat kunnolla, ennen kuin raahaudutaan saman pöydän ääreen. Muuten Leevi, peliarvostelusi käyvät minulle kalliiksi. :D

  5. Mikä muuten on lisäosan tarve pelille akselilla Turha – Mukava – Välttämätön? Kuvassa näkyy olevan lisäosalauta mukana.

  6. @AnttiT

    En voi kommentoida lisäosan puolesta, koska en ole peliä sen kanssa pelannut. Koko arvostelu on kirjoitettu pelkän peruspelin pohjalta ja se toimii yksinään erinomaisesti.

    Mutta tuo Colonization näyttää sisältävän niin paljon uutta ja hienoa, että se pomppasi oman ”pitää ostaa” -listani kärkeen. :D

  7. Yhtäkkiä muistin, että tätä peliä on kohta vaikea saada käyttämättömänä. Eklundin mukaan niitä oli pari viikkoa sitten jäljellä maailmanlaajuisesti enää alle tusinan verran.

    Eli jos jostain löydätte kappaleen, niin kannattaa noukkia talteen. Uusintapainoksesta ei ole vielä tietoa.

  8. Ja High Frontier on tällä hetkellä loppuunmyyty. Mikäli löydätte jostain kaupasta vielä kappaleen, niin kannattaa siis napata se talteen.

    3. painos saattaa tulla joskus ulos, mutta se ei ole varmaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.