L.A.M.A.

Reiner Knizian suunnittelema pieni korttipeli L.A.M.A. arvostettiin Saksan Vuoden peli -kisassa eli Spiel des Jahresissa finalistipaikan tasoiseksi.

Höpsö laamateema kätkee taakseen helposti lähestyttävän joka paikan korttipelin, jota voi pelata oikeastaan kenen kanssa tahansa. Se on oivallinen ja edullinen kolmen sukupolven korttipeli, joka toimii niin lasten kuin isovanhempienkin kanssa.

Hankkiudu korteista eroon

Pelin tavoite on yksinkertainen: korteista on päästävä eroon. Säännötkin ovat helpot. Joka vuoro saa pelata yhden kortin, kunhan voi pelata samannumeroisen tai yhtä suuremman kortin kuin poistopakan päällimmäinen. Kuutonen on isoin numero, sen päälle voi pelata kuutosen tai laaman, ja laaman päälle saa pelata ykkösen, joten peli kiertää näin.

Jos ei pysty tai halua pelata korttia, voi nostaa kortin pakasta. Sitten kun haluaa lopettaa kokonaan, voi passata ja jättäytyä pois kierrokselta.

Kierros päättyy, jos joku saa pelattua viimeisen korttinsa pöytään tai jos kaikki passaavat. Kun jäljellä on vain yksi pelaaja, hän saa pelata yksinään niin pitkään kuin haluaa, mutta uusia kortteja ei saa enää nostaa.

Varo kortteja

Kierroksen lopuksi lasketaan pisteet. Käteen jääneistä korteista tulee miinuksia. Jokainen kortti on numeroarvonsa verran miinusta (ja laamat huikeat kymmenen miinusta), mutta kukin numeroarvo lasketaan vain kerran. Viitosesta tulee viisi pistettä sakkoa, mutta miinuksia tulee vain viisi, vaikka kädessä olisi kolme viitosta.

Jos onnistuu pelaamaan kätensä tyhjäksi, saa palauttaa yhden pistekolikon takaisin. Pistekolikot ovat ykkösiä ja kymppejä, eli tällä tavalla voi päästä jopa kymmenestä pisteestä eroon.

Peliä jatketaan, kunnes jollekulle kertyy 40 pistettä. Tämä ei yleensä vaadi kovin monta kierrosta.

Matalan kynnyksen peli

L.A.M.A.:n säännöt ovat niin yksinkertaiset, ettei niistä saa millään kynnystä pelin pelaamiselle. Kuka tahansa, joka osaa numerot 1–6 ja osaa pidellä kortteja kädessään pystyy pelaamaan. Peli muistuttaa sen verran paljon perinteistä UNOa, että L.A.M.A. on helppo myydä “vähän kuin UNO, mutta ei ihan”. Monelle hyvä myyntivaltti on, että L.A.M.A. on selvästi UNOa nopeampi peli.

Kovin syvällisiä strategisia syvyyksiä laamapeli ei tietenkään tarjoa. Monesti vaihtoehtoja ei kovin paljon ole, kättä vain juoksutetaan tyhjäksi suoraviivaisesti ja menestys voi olla hyvinkin kiinni siitä, millaiset kortit käteensä saa.

Pelissä on kuitenkin mukavaa jännitystä ja kierroksen lopussa on mielenkiintoista peliä, kun pelaaja pääsee puntaroimaan, pitäisikö yrittää päästä korteista eroon vai pitäisikö luovuttaa. Usein olisi järkevää vain kipata kortit ja hyväksyä kohtuulliset miinukset, mutta olen nähnyt sen verran monta kertaa epätoivonostamista, että on selvää, ettei laamapeliä aina kovin rationaalisesti pelata. Joskus epätoivonostot sitä paitsi palkitaan!

Laamapeliä on helppo suositella. Se on värikäs, halpa, pieni ja helposti lähestyttävä. Jos tällaiselle kevyelle joka paikan korttipelille vain on tarvetta, L.A.M.A. on erinomaisen ilahduttava vaihtoehto.

Faktat L.A.M.A.:sta

Suunnittelija: Reiner Knizia

Julkaisija: Amigo (2019), Lautapelit.fi (2020)

Mutkikkuus: Säännöt ovat erittäin yksinkertaiset ja pelin opettaa hetkessä kenelle tahansa, joka on joskus pelannut jotain korttipeliä.

Onnen vaikutus: L.A.M.A. on kevyt korttipeli, jossa tuurilla on paljon osaa. Ei tätä mitenkään hirveän hyvin ole mahdollista pelata, eikä välttämättä erityisen huonostikaan.

Vuorovaikutus: Jokainen tyhjentää omaa kättään, mutta toisten siirtoja tulee kyllä seurattua silmä kovana ja harmiteltua, kun joku kiiruhtaa turhaan eteenpäin – tai jättää kiiruhtamatta.

Teema: Peli on täysin abstrakti, mutta laamat ovat hauskoja ja sateenkaarivärinen kuvitus virkeää ja selkeää.

Uudelleenpelattavuus: Hyvä. L.A.M.A. on yksinkertaista laatutyötä ja kestää käyttöä.

Kieliriippuvuus: Peli ei edellytä lukutaitoa.

Pelaajamäärä: 2–6. Toimii kaikilla pelaajamäärillä, mutta on parhaimmillaan 4–6 pelaajalla.

Pituus: 20 minuuttia.