Kategoriat
Peliarvostelut

Discover: Lands Unknown

Fantasy Flight Gamesin Unique Game takaa, että jokainen Discover: Lands Unknown -boksi on vähän erilainen kuin muut. Mutta onko siitä mitään iloa pelaamiseen?

Fantasy Flightin ensimmäinen Unique Game -peli KeyForge sai nopeasti seuraa, kun Discover: Lands Unknown julkistettiin. Korttipelissä lupaus uniikista pakasta oli helppo ymmärtää, mutta että lautapeli, joka olisi sisällöltään täysin uniikki? Idea herätti heti mielenkiintoa, mutta myös reippaasti vastustusta.

Minulle ajatus siitä, että oma peliboksini on erilainen kuin muut, herättää lähinnä mielenkiintoa. En ole aivan varma, minkä verran siitä lopulta saa lisäarvoa, mutta ei se haittaakaan. Niinpä pureuduin Asmodee Nordicsin toimittamaan arvostelukappaleseen suurella mielenkiinnolla: halusin nähdä, mitä uniikkius pelille tekee.

Tässä kohtaa on jo hyvä todeta, että Discoverin viehätyksestä suuri osa tulee löytöretkeilystä pelin maailmaan, joten yritän tasapainotella mahdollisimman tarkkaan spoilaamisen ja riittävästi kertomisen rajalla horjumatta kovin pahasti yllätysten paljastamisen puolelle.

Discover: Lands Unknownin kansi

Yksilöllistä sisältöä

Kaikki Discoverit ovat pohjimmiltaan sama peli samalla kaavalla: paketista löytyy kaksi eri maastoa ja viisi skenaariota. Toisessa maastossa pelataan kaksi ensimmäistä skenaariota ja toisessa maastossa kaksi seuraavaa. Viidennen skenaarion voi pelata molemmissa. Maastot on jaettu siten, että tietty maasto voi olla vain alku- tai loppupelin maasto. Minun paketistani löytyi autiomaa ja räme ja näistä autiomaa on aina esiintyessään aloitusmaasto.

Skenaarioissa on aina samantyylinen lähtöasetelma: pelaajat heräävät keskeltä tuntematonta ympäristöä ja tehtävänä on kartoittaa ympäristöä, selviytyä hengissä ja täyttää skenaarion tavoitteet. Minun pelissäni ensimmäinen skenaario heittää pelaajat heinäkuuhun 1975 ja antaa vihjeen lähistöllä olevasta toisesta selviytyjästä ja ohjeistaa etsimään tätä. Kun joku pelaajista löytää maamerkin numero 4, skenaariossa siirrytään seuraavaan vaiheeseen ja pikku hiljaa selviää, mitä pelaajien on voittaakseen tehtävä.

Erilaisia maastoja on kuusi, eli yhdistelmiä on yhdeksän erilaista. Maastoihin on tiettävästi pari skenaariovaihtoehtoa, eli vaikka olisi samoja maastoja, skenaariot eivät välttämättä ole samoja. Jokainen pelaaja saa oman pelihahmon. Näitä on 36 erilaista, joista jokaisessa pelissä on mukana 12. Tällaista pientä vaihtelua pelissä on, mutta varsinaisesti uniikista sisällöstä siinä mielessä, että olisi joku kortti, jollaista kenelläkään muulla ei ole, ei ole siis kyse. Jokaisessa laatikossa on vain vähän erilainen sekoitus samoja osia.

Otos pelihahmoja
Otos pelihahmoista – jos ostat pelin, paketissa on todennäköisesti joku näistä, mutta ei kaikkia. Kuva: Mikko Saari

Selviytymistä vihamielisessä ympäristössä

Itse pelaaminen on aika yksinkertaista toimintapistehippaa. Pelihahmoilla on kestokyky, joka kertoo kuinka monta toimintoa vuoron aikana saa tehdä. Kestokyky palautuu yöllä levätessä ja sitä voi säästää myöhemmille vuoroille jonkin verran. Toiminnot vievät yleisesti ottaen yhden toimintopisteen, mutta vaikeassa maastossa liikkuminen on hitaampaa.

Pelaajat siis liikkuvat laudalla, kääntävät kuvapuoli alaspäin olevia laattoja auki, keräävät laudalla lojuvia resursseja, rakentelevat niistä esineitä, hätyyttävät eläimiä ja huolehtivat leirinuotioistaan. Peli on yhteistyöpeli, jossa pelaajilla on yhteiset intressit.

Jos kartalta löytyy jotain jännittävää, kurkataan seikkailukorttien pakasta vastaavan numeroista korttia ja tehdään, mitä kortti sanoo. Tämä mekanismi on samantyylinen kuin Above and Below’n ja vastaavien kirjat, mutta korteilla toteuttaminen helpottaa sitä, että eri kappaleissa voi samaa paikkaa vastata eri kortti. Vaikkapa eläimissä on sama: laudalta käännettävä tokeni viittaa eläimeen 153, joka voi sitten olla jonkun pelissä peura ja toiselle kaniini.

Kuolema
Vaikka vieressä oli autiomaassa harvinainen keidas ja turvaa tuova nuotio, yö koitui silti Pertin kohtaloksi. Kuva: Mikko Saari

Eläimiä ja hirviöitä vastaan otellaan yksinkertaisella systeemillä, jossa heitetään kahta noppaa. Toinen noppa kertoo osutko sinä vihulaiseen ja toinen kertoo, osuuko vihulainen sinuun. Esineet ja resurssit antavat sitten säätövaraa eli uusintaheittoja ja mahdollisuuksia säätää numeroita. Jos vihulainen ottaa osumaa, mutta ei kuole, se pakenee satunnaiseen suuntaan. Jos pelaaja ottaa osumaa, pitää merkitä itselleen yksi fyysinen vahinko.

Vahinkosysteemi on aika näppärä. Jokaisella pelaajalla on oma hahmolauta, jossa on kolme pyöriteltävää säädintä vahingoille. Vahinko voi olla fyysistä, sairastumista, janoa tai nälkää. Jano lähtee juomalla ja nälkä syömällä, sairastumiseen auttaa lääke, mutta fyysinen vahinko on yleisesti ottaen pysyvää. Neljäs vahinko, olivat ne mitä lajia tahansa, koituu hahmon kohtaloksi. Kun hahmo kuolee, pelaaja putoaa pois pelistä, mikä on vähän tylsä juttu: joku voi joutua pitkäksikin aikaa sivustakatsojaksi.

Kun jokainen pelaaja on toiminut kerran, tulee yö. Yökortit tuottavat pelaajille vaikeuksia: niissä on usein nälän- tai janontunnetta, eli pitää ottaa vahinkoa tai heittää ruoka- tai vesiresurssi pois. Unen ja vaikeuksien määrä riippuu usein siitä, onko leirinuotiolla: jos on nuotion äärellä, pääsee vähemmällä. Vaara voi tarkoittaa hirviöiden ilmestymistä tai uhkakorttien nostamista – niistä saa kiusakseen jotain skenaariokohtaista ikävyyttä.

Yö on pimeä
Yö on pimeä ja täynnä kauhuja. Yökorttien pakasta ei yleensä riemua repeä. Kuva: Mikko Saari

Jännittävä seikkailu – alkuun

Discover: Lands Unknown on jännittävä seikkailu, kun sen pariin syöksyy. Korttipakkoja ei kannata selailla ollenkaan läpi: mitä pidempään salaisuudet pysyvät salaisuuksina, sitä jännittävämpi peli on. Ensimmäinen pelikerta oli paras kokemus, ihan kirkkaasti.

Sitten kun ensimmäinen skenaario on pelattu ensimmäisen kerran, pelin hyvin suurella todennäköisyydellä päättyen hahmojen menehtymiseen nälkään tai janoon, on aika yrittää skenaariota uudestaan. Tässä kohtaa iskeekin sitten viimeistään tajuntaan se, että uutuudenviehätystä on selvästi vähemmän. Jos tavoitteena on löytää maamerkki numero 4, ensimmäisen pelin aikana se todennäköisesti löytyy, joten seuraavalla yrityksellä ei tarvitse niin etsiä, vaan voi suunnata suoraan kohti oikeaa paikkaa.

Pelin laatat on numeroitu ja esimerkiksi autiomaassa ykköset ovat alkunuotion vieressä ja neloset kaikista kauimpana. Jos tiedät, että joku tietty maamerkki on kolmoslaatalla, tiedät suunnilleen mistä päin etsiä. Autiomaassa toki nelosia ja kolmosia on pitkänomaisen laudan molemmissa päissä, joten kumpikin pääty pitää käydä tutkimassa, mutta löytöretkeilystä tulee kyllä vähän suorittamista.

Kun eka skenaario on yrityksellä tai muutamalla saatu läpi, vuorossa on kakkosskenaario – ja sehän pelataan tismalleen samalla kartalla kuin ensimmäinenkin. Että se siitä löytöretkeilystä, todellakin. Vasta kolmosskenaariossa pääsee sitten ihmettelemään uutta maailmaa. Siinä kohtaa meilläkin peli-into nousi taas korkeammalle – kunnes tajusimme, että kolmosskenaarion tavoite on yksinkertaisesti tosi tylsä. Nelosskenaariossa into sitten kuoli lopullisesti ensimmäisen yrityksen jälkeen.

Alunperin suunnitelmana oli lainata vielä toinen kappale peliä vertailua varten, mutta tulimme siihen tulokseen, että Discover on näillä peleillä nähty ja että mieluummin palaamme vaikka Dawn of Peacemakersin tai Spirit Islandin pariin.

Nopat
Taistelusysteemi on yksinkertainen ja nopea: punainen noppa kertoo tuleeko turpiin, harmaa noppa kertoo onnistuitko itse lyömään kohdetta. Tarvittavat numerot selviävät vihulaisen kortista. Kuva: Mikko Saari

Hyvää ja huonoa

Fiilikseni Unique Game -mekaniikan suhteen jää lopulta niukasti plussan puolelle: selvästi idea toimii, koska ilman sitä, Discover ei olisi kiinnostanut yhtään. Toisaalta uniikkius ei riitä kantamaan peliä: kun pelaaminen on lopulta vähän tylsää, ihan pelkkä uniikkiuden uutuudenviehätys ei riitä.

Löytöretkeilygenressä ihan lyömätön ykkönen lienee edelleen The 7th Continent, mutta se on toisaalta huomattavan kallis peli, jota on vaikea saada mistään, jos ei ole ollut Kickstarter-kampanjoissa mukana. Discover: Lands Unknown on sekin vähän hintava: kun hinta pyörii 60–70 euron paikkeilla, viiden skenaarion kesto tuntuu aika pieneltä hintaan nähden.

Jos pelimekaniikasta innostuu, peli kyllä tarjoaa pelattavaa enemmän kuin viisi skenaariota antaisi ymmärtää. Skenaarioiden tarinaa ei nimittäin pusketa väkisin, vaan se on etsittävä itse. Jos skenaarion pelaa läpi, ei todennäköisesti ole löytänyt kaikkia mahdollisuuksia. On saattanut huomata, että tässäpä onkin tällainen elementti, joka ei nyt tällä pelikerralla noussut käyttöön ollenkaan – mitäköhän sillä voisi tehdä?

Pelissä on nimittäin aika ovela mekanismi. Jos pelaajalla on hallussaan tietty esine ja vastaan tulevassa kortissa mainitaan tietyt avainsanat, pelaaja saakin lukea numeroa tai paria isomman kortin. Sääntökirjassa mainitaan esimerkkinä avain, joka avaa lukitun oven ja päästää tutkimaan rakennuksen sisältöä, kun muuten olisi tyytyminen ulkona tutkimiseen. Osa tällaisista jutuista on pakollisia skenaarion suorittamiseksi, mutta osa avaa mahdollisuuksia, joita ei välttämättä joka kerta huomaakaan.

Jos innostuu kaikki nämä tutkimaan, pitää hioa elossapysymistaitoja, jotta saa riittävästi aikaa, ja jos tällaisesta innostuu, pelissä riittää paljon pelattavaa. Jos tämä kuulostaa innostavalta, Discover voi hyvinkin olla hankkimisen arvoinen – ja kun yksi laatikko on läpikotaisin pengottu, voi hyvinkin kiinnostaa esimerkiksi vaihtaa pelejä jonkun kanssa, jotta saa uudet maastot.

Aivan ehdottomasti Discover: Lands Unknown kannattaa kokeilla, jos pelin saa lainaan kirjastosta tai kaverilta. Uniikkius on hauska, uusi idea ja voi olla, että se tullaan näkemään jossain toisessa pelissä paremmin (jo nyt KeyForge tekee kiinnostavampia asioita uniikkiudella), mutta tällaisenaankin peli on pelin tarinasta kiinnostuvalle tutustumisen arvoinen juttu. Mekaanisesti peli ei kuitenkaan vakuuta.

Tokenit
Ruokaa, lihaa, turkiksia, puuta, kiviä, metalliromua, lääkkeitä, myrkkyjä, vettä puhtaana ja likaisena – kaikelle tarvittavalle löytyy pahvitokeni. Kuva: Mikko Saari

Faktat Discover: Lands Unknownista

Suunnittelija:

Julkaisija: Fantasy Flight Games (2018)

Mutkikkuus: Säännöt ovat melko yksinkertaiset, mutta hivenen niissä on opettelemista. Master key -mekanismi on ollut selvästi vaikeammasta päästä ymmärtää.

Onnen vaikutus: Tuuria on mukana runsaasti. Selviytymiskamppailu voi olla vaikea, jos tuuri on vastainen, ja hyvällä tuurilla skenaario voi olla hyvin helppo.

Vuorovaikutus: Pelaajien on tehtävä yhteistyötä, selviytyminen vaatii yhdessä toimimista, jotta tavoitteet täyttyvät ja hahmot selviytyvät. Peliä voi pelata myös itsenäisenä selviytymiskamppailuna.

Teema: Tarinaa on mukana, mutta sitä pitää haalia pala kerrallaan korteista. Jos se innostaa, tarinaa kyllä riittää kaivettavaksi, mutta peliä voi pelata myös hyvin pinnallisesti mekaniikan tasolla – silloin kokemus on kyllä tympeä.

Uudelleenpelattavuus: Jos tarina vie mukanaan, uudelleenpeluuarvo on kunnossa, mutta puhtaasti pelimekaniikan tasolla Discover: Lands Unknown ei ole hintansa arvoinen.

Kieliriippuvuus: Pelissä on runsaasti englanninkielistä tekstiä.

Pelaajamäärä: 1–4.

Pituus: 60–120 minuuttia.

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Yksi vastaus aiheeseen “Discover: Lands Unknown”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *