Kategoriat
Peliarvostelut

Mechs vs Minions

Riot Gamesin isolla kohulla julkaisema ja League of Legendsin maailmaan sijoittuva yhteistyö- ja ohjelmointipeli Mechs vs Minions on vuoden 2016 parhaita pelejä.

Vuoden 2016 suuriin tapauksiin kuuluu ehdottomasti Riot Gamesin Mechs vs Minions. Peli julkaistiin syksyllä ja se ampaisi saman tien suureen suosioon. Mechs vs Minions perustuu löyhästi Riotin supersuosittuun League of Legends -peliin ja on komponenteiltaan aivan priimaa poskettoman halvalla.

Pelin laatikko on hervottoman kokoinen (51 cm × 34 cm × 12 cm) ja painaa melkein kuusi kiloa. Sisältä löytyy läjäpäin miniatyyrejä, kortteja, pelilautoja ja ties mitä, kaikki laadultaan aivan ensiluokkaista. Isommat miniatyyrit on maalattu ja pienemmillekin (joita on sata) on tehty yksinkertainen maalaus mustalla värillä yksityiskohtien korostamiseksi.

Hintalappuun olisi helppo kuvitella kolminumeroinen hinta. Ensimmäinen numero olisi varmaankin ykkönen, mutta olisi helppo kuvitella hinta lähemmäksi 200 euroa kuin sataa euroa. Vaan ei – Mechs vs Minions maksaa postikuluineen 80 euroa, eli tuntuvasti vähemmän kuin vaikkapa 120 euron hintainen Star Wars: Rebellion. Palataan hintaan myöhemmin – tutustutaan nyt peliin.

Ohjelmoitua kaaosta

Mechs vs Minionsin kansiHomman nimi on ohjelmointi ja yhteistyö. Perusidean on kehitellyt Stone Librande, Riotin pelisuunnittelija, jonka meriiteistä löytyy muun muassa Diablo 3, vuoden 2013 Sim City ja vuonna 2008 tehty omakustanne Weapons of Zombie Destruction, joka on nyt paketoitu koreampaan kuosiin.

Jokainen pelaajista ohjastaa yhtä taistelurobottia. Kierrokset alkavat ohjelmointikorttien nostamisella. Kortteja nostetaan viisi ja niitä jaetaan pelaajille yhteensä neljä, yksi kerrallaan, eli nelinpelissä jokainen saa yhden kortin, kaksinpelissä kumpikin saa kaksi ja kolminpelissä aloittaja saa kaksi ja muut yhden.

Sen jälkeen kortit sijoitetaan kuusivaiheiselle ohjelmointilaudalle. Näin syntyy robotin ohjelma. Pelaajien vuoroilla ohjelmat käydään läpi vasemmalta oikealle pelaaja kerrallaan ja katsotaan, mitä tapahtuu: liikkumista, kääntymistä, ampumista ja niin edelleen.

Ohjelma ei vaihdu joka vuoro, vaan jää laudalle. Seuraavalla vuorolla saadut kortit lisätään ohjelmaan, joko uusiksi vaiheiksi tai tehostamaan vanhoja toimintoja. Kortit on jaettu neljään väriin ja samanvärisiä kortteja voi pinota yhteen ruutuun, jolloin vaikutus tulee päällimmäisen kortin mukaan ja teho korttien lukumäärästä. Kolmella kortilla irtoaa maksimiteho.

Ohjelmaa voi myös muokata. Pelaamalla lokeroon toisen värin kortin saa tyhjennettyä paikan ja lisäksi käyttämällä vuorolla otetun keltaisen tai vihreän kortin saa vaihtaa kahden lokeron sisällöt keskenään.

Mechin ohjelma
Tristanan mechin ohjelma: ensin pyörähdys viikatteen heilautuksella, sitten jumiutuneen ohjauksen vuoksi hyppy satunnaiseen suuntaan, sitten pyörähdys, askel sivulle tai eteen ja lopuksi tarkka laukaus parin ruudun kantamalla. Kuva: Mikko Saari

Kuolemaa minioneille

Kun mechit ovat liikkuneet, vuoro on minioneilla. Nämä pikkuriiviöt liikkuvat laudalla skenaariosta riippuvan säännön mukaan, esimerkiksi nopanheiton suuntaan tai tiettyä kohdetta kohti. Sen jälkeen minioneita sikiää laudalle lisää ja lopuksi ne lyövät vieressään olevia mechejä.

Jokaiselle mechille nostetaan vahinkokortteja yksi jokaista vieressä olevaa minionia kohden. Vahinkokortit käsitellään sitten yksi kerrallaan. Mechit ovat tuhoutumattomia, vahinkokortit vain sotkevat ohjelmointia. Kortteja on kahta lajia: glitchit vaihtavat ohjelmoinnin järjestystä ja menevät sitten pois, jumiutumat taas kääntävät tai liikuttavat mechiä ja jäävät ohjelmointiin jumiin. Tekee ihmeitä tarkkuudelle, kun mechi hyppää joka kierroksella kesken ohjelman kaksi askelta satunnaiseen suuntaan.

Ohjelmaa jumittavia vahinkoja on mahdollista korjata heittämällä pois nostettu sininen tai punainen kortti.

Minionit ovat itsessään helppoja eliminoitavia. Minionin poistamiseen riittää yksi laukaus tai yksinkertaisesti päälle astuminen. Tehtävien vaikeus tuleekin muualta kuin minionien lahtaamisesta.

Taistelukenttä ilmasta
Ensimmäisen skenaarion taistelukenttä. Pommi pitäisi saada tönättyä oikean reunan siniseen ruutuun. Kuva: Mikko Saari

Skenaarioita Legacy-mallilla

Mechs vs Minions on ottanut mallia Legacy-peleiltä. Laatikosta löytyy iso, suljettu laatikko, josta puskee esiin iso miniatyyri – mutta laatikon kyljessä kielletään avaamasta sitä. Skenaariot on pistetty skenaariokirjan sijasta suljettuihin kirjekuoriin, joita kuuluu aukaista sitä mukaa kun saa skenaarioita suoritettua.

Mitään Legacy-elementtiä ei kuitenkaan ole mukana. Mitään ei hävitetä, mitä nyt kirjekuoret revitään auki. Kaiken saa halutessaan repiä auki vaikka heti ja pelata haluamassaan järjestyksessä, mutta alkuvaiheen skenaariot lisäävät peliin elementtejä vähän kerrassaan (olematta kuitenkaan ärsyttävän vajavaisia opetusskenaarioita). Tarjolla on siis pelaamisen myötä avautuva kampanja, jonka pelattuaan voi sitten pelata skenaarioita miten haluaa.

Itse skenaariot ovat alkupään otannan perusteella mielenkiintoisia ja mukavan erilaisia. Pelaajien on yhdessä tuumin saatava joku tietty tavoite suoritettua – ensimmäisessä skenaariossa esimerkiksi tuupattava pommi tiettyyn kohtaan laudalla. Epäonnistumiselle on asetettu myös raja, pommiskenaario esimerkiksi epäonnistuu, jos minionit lyövät pommia viisi kertaa. Jokaiseen skenaarioon on tarjolla myös helpotettu versio, esimerkiksi siten, että pommi kestääkin seitsemän osumaa.

Vaikeustaso tuntuu vaihtelevan, kakkosskenaario on tähänastisista ollut vaikein. Tuurilla on tässä merkitystä, sillä kertaa kun kakkosskenaario meni läpi, se olikin oikeastaan aika helppo kiitos hyvän noppatuurin (puhumattakaan tiimin rautaisesta yhteistyöstä).

Pommin tönäämistä
Pommin töniminen tulee tutuksi. Miniatyyrit ovat mukavan isoja, yksityiskohtaisia ja hyvin maalattuja. Kuva: Mikko Saari

Yhteistyöhupia eri pelaajamäärille

Mechs vs Minions ei varsinaisesti skaalaudu, skenaariot pelataan samalla tavalla pelaajamäärästä riippumatta. Kaksinpeliä helpottaa se, että mechit saavat kaksi korttia kierroksessa, eli ne ovat nopeammin kunnon tehovireessä. Kakkosskenaario tuntui vähän vaikealta kahdella, siinä kun on torjuttava hyökkäystä kolmesta suunnasta, mutta muuten skenaariot ovat olleet aivan hyvin ratkaistavissa eri pelaajamäärillä.

Yhden skenaarion parissa kuluu aikaa noin 20–45 minuuttia tehokasta peliaikaa, lähinnä riippuen siitä kuinka nopeasti tulee turpiin. Erinomainen insertti tekee pelin pelikuntoon saattamisesta ja pakkaamisesta jotakuinkin niin ripeää kuin se voi tällaisella tavaramäärällä olla, joten siihen ei kulu turhaa aikaa. Toki on tehokasta pelata kerralla useampi skenaario, parin tunnin aikana ehtii mainiosti pelata kahdesta neljään erää.

Mechs vs Minions ei erityisemmin välttele yhteistyöpelien perisyntejä. Ohjelmointikorttien valinta tehdään tiimalasin valuessa, mikä estää jonkin verran jumittamista ja sitä, että joku määrää, mitä muut tekevät, mutta olen itse todennut pelaamisen hauskemmaksi ilman tiimalasia. Jokainen vastaa omasta mechistään, yleisestä strategiasta puhutaan yhdessä ja porukalla mietitään, miten sitä kunkin osalta kannattaisi parhaiten soveltaa. Jos peliporukan dynamiikka on yhteistyöpeleihin sopimaton, ei se tässäkään toimi sen paremmin.

Minut Mechs vs Minions yllätti positiivisesti. Ostin pelin kokeeksi, ajatuksena pelata sitä kotona lasten kanssa ja jos en tykkää – ja useimmista yhteistyöpeleistä en – niin myyn pois. No, myyntiajatukset on toistaiseksi tyystin haudattu, sillä peli on osoittautunut genressään aivan erinomaiseksi. Pelaaminen on ollut joka kerralla hauskaa ja kaikki, joiden kanssa olen pelannut, ovat pelistä pitäneet. Minustakin tämä on tällä hetkellä yksi parhaista yhteistyöpeleistä.

Rahalla saa siis paitsi mahtavan kokoisen laatikon täynnä riemastuttavan hienoja komponenttejä, myös kiinnostavan ja toimivan pelin. Pieni kysymysmerkki on pelin vetovoima sitten, kun kaikki skenaariot on pelattu, mutta eiköhän lisäskenaarioitakin jossain vaiheessa kehitellä ja ilmankin peli antaa kyllä riittävästi vastinetta rahalle.

Päivitys: Siinä vaiheessa kun kaikki skenaariot sain pelattua läpi, mielenkiinto peliä kohtaan himmeni huomattavasti. Jättiboksi lähti lopulta melko ripeästi kiertoon, vaikka skenaarioiden pelaamisen jälkeen avautuikin ohjeita, joilla skenaarioihin olisi saanut lisävaikeusastetta. Parhaan yhteistyöpelin arvonimi on toistaiseksi siirtynyt Spirit Islandille.

Kortit
Liikkumiskortteja on kaksitoista erilaista. Ne tulevat nopeasti tutuiksi. Kuva: Mikko Saari

Puhetta rahasta

Pelin edullista hintaa lienee syytä selventää jonkin verran. Varsinaisesti asialle riittää selitykseksi yksi asia: peliä voi ostaa ainoastaan suoraan Riot Gamesilta. Välikäsien, joita lautapelien kohdalla on vähintäänkin jakelija ja jälleenmyyjä, joskus jopa kaksikin jakelijaa, poistaminen kuvioista mahdollistaa edullisen hinnan, kun näille tahoille ei tarvitse maksaa omaa katettaan.

Jotta tällainen suoramyynti olisi järkevää ja mahdollista, vaaditaan valmis myyntiorganisaatio. Sellainen Riotilla on, sillä League of Legendsin miljoonille pelaajille on myyty fanikamaa jo vuosikausia. Tästä fanipohjasta löytyy myös varmasti ostajia lautapelille, joten painosmäärän suhteen on pystytty ottamaan vähän isompia riskejä.

Mechs vs Minionsin ensimmäinen painos oli 30 000 kappaletta, mikä on tällaiselle pelille aivan valtava määrä ja osaltaan ajaa kappalehintaa alas. Riotin miljardien dollarien liikevaihdossa tällainen panostus ei juuri tunnu. Niinpä pelin tekijät ovat saaneet kunnon resurssit käyttöönsä. Voiton maksimointi ei ole tätä projektia ajanut, vaan kyse on paljon myös rakkaudesta lajiin ja kiitoksesta faneille.

Pelin insertti
Pelin inserteissä on lokero jokaiselle osalle. Kaikelle on selkeä paikka, joten purkaminen ja pakkaaminen käyvät käden käänteessä. Kuva: Mikko Saari

Faktat Mechs vs Minionsista

Suunnittelija: , , , ,

Julkaisija: Riot Games (2016)

Mutkikkuus: Peli on helppo opettaa ja aukenee muutamassa kierroksessa. Opettelu on vähän työläämpää: perusteet oppii helposti, mutta yksityiskohtia voi joutua vähän hiomaan. Sääntökirjasta löytyy periaatteessa kaikki säännöt, mutta BGG:n sääntöfoorumin sadat viestit puhuvat omaa kieltään sääntökirjan selkeydestä.

Onnen vaikutus: Pelissä on melko rouheita tuurielementtejä joka puolella. Joskus skenaariot ovat mahdottoman vaikeita huonon tuurin vuoksi, joskus tosi helppoja hyvän tuurin vuoksi. Kun lähtöoletukset ovat kohdallaan, ne eivät haittaa. Tämä ei ole totinen peli tosikoille.

Vuorovaikutus: Yhteistyössä mennään ja turpiin tulee, jos jokainen sooloilee omiaan. Menestyminen vaatii paitsi tuuria, myös hyvän suunnitelman. Kannattaa siis pohtia yhdessä tuumin, miten ongelmat ratkaistaan.

TeemaLeague of Legends -faneille teemasta saanee jotain lisäarvoa, mutta aihetta täysin tuntematon ei kärsi – peli toimii, vaikka aihepiiriä ei tuntisikaan. Teema on kenties hivenen geneerinen, mutta tuotantoarvot ovat kohdallaan ja pienten minionien rankaiseminen vain yksinkertaisen hauskaa.

Uudelleenpelattavuus: Erilaisia skenaarioita on kymmenen ja niiden kaikkien läpipelaaminen vaatii toki enemmän kuin kymmenen pelikertaa. Sen jälkeenkin skenaarioita voi pelata uudestaan. BGG:stä löytyy jo pari fanitehtävää ja virallisiakin lisäskenaarioita nähtäneen jossain vaiheessa. En siis murehtisi.

Kieliriippuvuus: Korteissa on englanninkielistä tekstiä, mutta kortit pidetään avoimina ja ne oppii nopeasti. Riittää, että yksi pelaajista osaa hyvin englantia.

Pelaajamäärä: 2–4, toimii hyvin kaikilla pelaajamäärillä.

Pituus: 60–90 minuuttia, yksittäisen skenaarion pystyy pelaamaan nopeamminkin.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *